Lue keskustelun säännöt.
Ihmisestä pystyy tulkitsemaan huomattavan paljon lyhyellä vilkaisulla
25.05.2024 |
Istuskelin kahvilassa ja katselin ohikulkevia ihmisiä, niin se on käsittämätöntä kuinka jotenkin selkeästi ihmisistä pystyy heti tekemään oletuksia minkälaisia he suunnilleen ovat ja nykyään kun on elämänkokemusta, niin tajuaa ettei ne edes ole mitään arvauksia vaan valtaosasta tietäisi varmuudella hetkessä ettemme tulisi viihtymään toistemme seurassa ja ne syytkin olisi helppo eritellä.
Nuorempana ihmettelin joidenkin vanhempien ihmisten käytöksessä sitä mikseivät olleet avoimia tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin vailla ennakkoluuloja. Nyt tuon ymmärtää paremmin ja huomaan itsessänikin sen etten lähde rakentamaan esim. naapureiden kanssa yhtään mitään moikkaamista kummempaa ihmissuhdetta jos ja kun tiedän että olemme hyvin erilaisia.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Kerropa minkälainen minä olen!
Värjäämätön tukka epämääräisellä nutturan ja poninhännän sekaisella syheröllä. Ryppyinen naama, ei meikkiä, ei korvakoruja. Mustat tiukat farkut, musta nahkainen biker-takki, joku tunikantapainen siellä alla. Jalassa lenkkarit, ehkä prisman omaa mallistoa. Selässä kirkasvärinen painavalta vaikuttava reppu, naamalla vittuuntuneen, ehkä jopa vihaisen oloinen ilme. Ylipainoa noin 15kg, kevyenä päivänä. Kädessä perus-android, puhelinkotelo täynnä kortteja niin, ettei se mene kiinni.
Mt-ongelmia, omistaa aggressiivisen koirarodun edustajan, lievää alkoholiongelmaa
Nämäpä ovatkin olennaisia tietoja. Itseäni kyllä kiinnostaisi enemmän tietää toisesta ihmisestä esim. mitä kieliä se puhuu ja miten halukkaasti, mitkä asiat sitä kiinnostaa, onko se hauska, vakava vai ehkä sekä että.
ohis
No, puhun suomea, sujuvasti englantia (työkieli työkavereiden kanssa), kohtalaisesti ruotsia, tosin mieluummin puhun tanskalaisten ja norjalaisten kanssa englantia kuin ruotsia, koska en ymmärrä tanskaa/norjaa kovin hyvin. Saksaa auttavasti, espanjaa jonkin verran, viroa muutamia fraaseja, portugalia osaan jonkin verran lukea. Olenko hauska? sitähän en pysty itse arvioimaan, omasta mielestäni olen tietenkin maailman parhaita stand up- koomikoita, mutta olenko hauskaa seuraa, jonka kanssa olisi kiva lähteä patikoimaan Karhunkierrokselle, ostoksille kirpputoreille, koulun rahankeräysdiskoon...?
jos näet puhelimeni ruudun, niin siinä on todennäköisesti käynnissä englanninkielinen whatsapp-keskustelu tai sitten google mapsin reittiohjeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, itse olen aivan toivottoman huono ihmistuntija. Pahimmillaan vasta pitkän tuttavuuden jälkeen olen tajunnut, että tässä onkin ihminen, jonka kanssa en oikeastaan halua viettää aikaa. Olen auttamattoman naiivi ja typerys, ja on mennyt vuosikymmeniä siihen, että olen oppinut, ettei jokaiseen vastaantulijaan kannata luottaa. Vaikka olen introvertti - tai ehkä juuri siksi -, olen suhtautunut ihmisiin vilpittömän avoimesti, suorastaan sinisilmäisesti.
En tunne ihmisiä yhtään. En ole koskaan oppinut tuntemaan. En näe, mitä he haluavat, onko heillä vaikka ns. taka-ajatuksia. Itse olen liian suora ja avoin.
Eläimet ovat tutumpia, niiden kanssa syntyy usein heti jonkinlainen yhteys. Vaikkei itselläni ole koiraa, ovat monet koirat mielellään tekemässä kanssani tuttavuutta.
Näen satunnaisesta ohikulkijasta lähinnä sen, onko hän lihava, normaalipainoinen vai laiha, enkä oikeastaan edes sitäkään, koska en kiinnitä sellaiseen asiaan huomiota. Minulta on kysytty, oliko se-ja-se pitkä vai lyhyt, enkä osannut vastata, koska en noteerannut asiaa. Vain jos joku olisi poikkeuksellisen pitkä tai poikkeuksellisen lyhyt, ehkä silloin huomaisin ja panisin merkille. Olen myös kasvosokea.
En ikinä osaisi päätellä kahvilassa istuessani ohikulkijoista esim. sitä, ovatko he työelämässä vai ei, saati että "tietäisin" jotain heidän luonteestaan.
Kuitenkin uskon feromoneihin. Kun on fyysisesti riittävän lähellä jotakuta, silloin voi aistia feromonin ja tuntea mystistä vetoa johonkuhun. Valitettavan harvoin feromonit varoittavat epäsopivasta tuttavuudesta. Tällä ei minusta ole mitään tekemistä ihmistuntijuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No, puhun suomea, sujuvasti englantia (työkieli työkavereiden kanssa), kohtalaisesti ruotsia, tosin mieluummin puhun tanskalaisten ja norjalaisten kanssa englantia kuin ruotsia, koska en ymmärrä tanskaa/norjaa kovin hyvin. Saksaa auttavasti, espanjaa jonkin verran, viroa muutamia fraaseja, portugalia osaan jonkin verran lukea. Olenko hauska? sitähän en pysty itse arvioimaan, omasta mielestäni olen tietenkin maailman parhaita stand up- koomikoita, mutta olenko hauskaa seuraa, jonka kanssa olisi kiva lähteä patikoimaan Karhunkierrokselle, ostoksille kirpputoreille, koulun rahankeräysdiskoon...?
jos näet puhelimeni ruudun, niin siinä on todennäköisesti käynnissä englanninkielinen whatsapp-keskustelu tai sitten google mapsin reittiohjeet.
Tosiasiassa se sun kielitaito loppuu siihen, kun joku natiivipuhuja aloittaa puhumisen toisen natiivin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Avauksen tarkoitus ei ollut nostattaa itseäni ja hyviä lukutaitojani, mutta kuten muutamat kommentoineetkin, niin ihmisillä voi olla hyvin erilaiset taidot lukea toisia ihmisiä ja varmaan siksi tämä aihe provosoi niin monia ihmisiä.
Muuten aikanani perehdytin työpaikallani useita kymmeniä ihmisiä ja pystyin analysoimaan miten tulevat pärjäämään työssä lyhyen tutustumisen perusteella, niin yli 90 prosenttisesti tulkintani oli oikea.
Minä luulen, että tämä aihe provosoi ihmisiä sen takia, että niin monella on ikäviä kokemuksia näistä "ihmislukutaitoisista". Yleensä kyse on ollut siitä, että lukija on projisoinut omia asenteitaan, tunteitaan ja oletuksiaan toiseen eikä niinkään siitä, että kyseinen henkilö olisi jotenkin erityisen intuitiivinen. Lisäksi vaikka aistisi esimerkiksi toisen tunnetilan oikein, niin ei välttämättä sitä, mistä
Monesti nämä "kyllä minä tiedän millainen sinä olet" -ihmiset on rajattomia, jotka eivät pysty näkemään sitä toista ihmistä aidosti sellaisena kuin tämä on, vaan juurikin vahvat ennakkoluulo/oma mieltymys -lasit silmillä.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään tarkkailemalla ei kyllä pysty päättelemään paljonkaan. Ongelma on myös siinä, ettei ohikulkijoista tehtyjä päätelmiä voi mitenkään tarkistaa. Niinpä sitä saattaa vain luulla osuneensa oikeaan.
Meillä on myös taipumus nähdä sitä, mitä etsimme. Kaikki joskus vauva- mopo- tai mikä vaan -kuumeesta kärsineet tietävät, että yhtäkkiä vauvoja/mopoja/jne. on kaikkialla. Eiväthän ne oikeasti lisäänny, vaan tarkkaavuutemme suodattimen läpäisee sillä hetkellä kaikki muutenkin ajatuksissamme oleva.
Sama pätee tähän. Jos ajattelet olevasi hyvä ihmistuntija, kiinnität huomiosi niihin kertoihin, kun olet osunut oikeaan. Sillä kyllähän sitä väistämättä ihan arvaakin joskus oikein, jolloin tupakoitsijalta näyttävä ihminen todella pistää tupakaksi heti ulos päästyään. Ne lukemattomat hutikerrat eivät puolestaan jää mieleen.
Sekin on totta, että osalla ihmisistä on tarkempi vaisto toisia ihmisiä
Transferenssi ja vastatransferenssi on hyödyllisiä asioita ymmärtää. Se, mitä koemme, vaikuttaa muihin ja takaisin meihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, puhun suomea, sujuvasti englantia (työkieli työkavereiden kanssa), kohtalaisesti ruotsia, tosin mieluummin puhun tanskalaisten ja norjalaisten kanssa englantia kuin ruotsia, koska en ymmärrä tanskaa/norjaa kovin hyvin. Saksaa auttavasti, espanjaa jonkin verran, viroa muutamia fraaseja, portugalia osaan jonkin verran lukea. Olenko hauska? sitähän en pysty itse arvioimaan, omasta mielestäni olen tietenkin maailman parhaita stand up- koomikoita, mutta olenko hauskaa seuraa, jonka kanssa olisi kiva lähteä patikoimaan Karhunkierrokselle, ostoksille kirpputoreille, koulun rahankeräysdiskoon...?
jos näet puhelimeni ruudun, niin siinä on todennäköisesti käynnissä englanninkielinen whatsapp-keskustelu tai sitten google mapsin reittiohjeet.
Tosiasiassa se sun kielitaito loppuu siihen, kun joku natiivipuhuja aloittaa puhumisen toisen natiivin kanssa.
No irkkujen seassa kyllä olen pärjännyt, mutta skotin puheesta en meinannut saada tolkkua (eikä kukaan muukaan). USAsta kotoisin olevien kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. En tiedä miten pärjäisin jenkkiteinien kanssa, jostain Nykin sivukujilta tai deep deep south, niin en ehkä enää puhuisi samaa kieltä. Ruotsalaisilla on aina kivaa, kun ne nauraa mun muumiruotsille. En ole yrittänyt edes eroon siitä, sehän on selkeää verrattuna johonkin saksalta kuulostavaan Skoonen murteeseen.
Suomen ulkopuolella kun joutuu käyttämään ihan oikeasti eri kieliä, ja mun työtehtävät edellyttää nimenomaan puhumista ja kuuntelemista niin, että vastapuolikin ymmärtää aina oikein.
Miksi mä edes vaivaudun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Avauksen tarkoitus ei ollut nostattaa itseäni ja hyviä lukutaitojani, mutta kuten muutamat kommentoineetkin, niin ihmisillä voi olla hyvin erilaiset taidot lukea toisia ihmisiä ja varmaan siksi tämä aihe provosoi niin monia ihmisiä.
Muuten aikanani perehdytin työpaikallani useita kymmeniä ihmisiä ja pystyin analysoimaan miten tulevat pärjäämään työssä lyhyen tutustumisen perusteella, niin yli 90 prosenttisesti tulkintani oli oikea.
Niin, eli tutustuit heihin sen perehdytyksen aikana, joka perustui sinun ammattitaitoosi ja työkokemukseesi, mikä on jo aivan eri asia kuin joku ventovieraan näkeminen kadulla.
Ja auttaa kärsivällisesti niitä joista pitää, ja tölvii niitä joista ei pidä 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Avauksen tarkoitus ei ollut nostattaa itseäni ja hyviä lukutaitojani, mutta kuten muutamat kommentoineetkin, niin ihmisillä voi olla hyvin erilaiset taidot lukea toisia ihmisiä ja varmaan siksi tämä aihe provosoi niin monia ihmisiä.
Muuten aikanani perehdytin työpaikallani useita kymmeniä ihmisiä ja pystyin analysoimaan miten tulevat pärjäämään työssä lyhyen tutustumisen perusteella, niin yli 90 prosenttisesti tulkintani oli oikea.
Mutta et sen perusteella kun henkilö kävelee ovesta sisään. Etkö ymmärrä eroa lyhyellä tutustumisella ja vain kadulla vastaan kävelemisellä? Tai työssä pärjäämisellä ja ihmisen persoonalla? Monelta saa lyhyen perehdytyksen aikana mielukuvan kuinka pärjää työssä, muttei se kerro millainen ihminen on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Kerropa minkälainen minä olen!
Värjäämätön tukka epämääräisellä nutturan ja poninhännän sekaisella syheröllä. Ryppyinen naama, ei meikkiä, ei korvakoruja. Mustat tiukat farkut, musta nahkainen biker-takki, joku tunikantapainen siellä alla. Jalassa lenkkarit, ehkä prisman omaa mallistoa. Selässä kirkasvärinen painavalta vaikuttava reppu, naamalla vittuuntuneen, ehkä jopa vihaisen oloinen ilme. Ylipainoa noin 15kg, kevyenä päivänä. Kädessä perus-android, puhelinkotelo täynnä kortteja niin, ettei se mene kiinni.
Odotan vielä lisää tulkintoja.
Siinäpä odotat.
Onhan noita tullut ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi autistit tunnistaa yhdellä vilkaisulla.
"first impressions of individuals with ASD - - are not only far less favorable - - compared to controls, but also are associated with reduced intentions to pursue social interaction. These patterns are remarkably robust, occur within seconds, do not change with increased exposure, and persist across both child and adult age groups." https://www.nature.com/articles/srep40700
Vierailija kirjoitti:
Heh, itse olen aivan toivottoman huono ihmistuntija. Pahimmillaan vasta pitkän tuttavuuden jälkeen olen tajunnut, että tässä onkin ihminen, jonka kanssa en oikeastaan halua viettää aikaa. Olen auttamattoman naiivi ja typerys, ja on mennyt vuosikymmeniä siihen, että olen oppinut, ettei jokaiseen vastaantulijaan kannata luottaa. Vaikka olen introvertti - tai ehkä juuri siksi -, olen suhtautunut ihmisiin vilpittömän avoimesti, suorastaan sinisilmäisesti.
En tunne ihmisiä yhtään. En ole koskaan oppinut tuntemaan. En näe, mitä he haluavat, onko heillä vaikka ns. taka-ajatuksia. Itse olen liian suora ja avoin.
Eläimet ovat tutumpia, niiden kanssa syntyy usein heti jonkinlainen yhteys. Vaikkei itselläni ole koiraa, ovat monet koirat mielellään tekemässä kanssani tuttavuutta.
Näen satunnaisesta ohikulkijasta lähinnä sen, onko hän lihava, normaalipainoinen vai laiha, enkä oikeastaan edes sitäkään, koska en kiinnitä sellaiseen as
Sama. Kesti kauan ennen kuin hoksasin, että monet muun muassa esittävät tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ja useimmat lukevat täysin väärin. Olen ajatellut ottaa mukaani terävän 2 metrin kepin ja kyltin jossa lukee "ole hiljaa". Mutta ei, niin yrittävät aina jutella bussipysäkillä ja bondata töissä, vielä taputtelevatkin kuin jotain onnea tuovaa maskottia. Pthyi. Älä luota siihen kiltinnäköiseen naamaan, sinä "ihmistuntija". Se on sattumaa, ja loppu pelkästään kohteliasta smalltalkjaskaa.
Heh, itse olen aivan toivottoman huono ihmistuntija. Pahimmillaan vasta pitkän tuttavuuden jälkeen olen tajunnut, että tässä onkin ihminen, jonka kanssa en oikeastaan halua viettää aikaa. Olen auttamattoman naiivi ja typerys, ja on mennyt vuosikymmeniä siihen, että olen oppinut, ettei jokaiseen vastaantulijaan kannata luottaa. Vaikka olen introvertti - tai ehkä juuri siksi -, olen suhtautunut ihmisiin vilpittömän avoimesti, suorastaan sinisilmäisesti.
En tunne ihmisiä yhtään. En ole koskaan oppinut tuntemaan. En näe, mitä he haluavat, onko heillä vaikka ns. taka-ajatuksia. Itse olen liian suora ja avoin.
Eläimet ovat tutumpia, niiden kanssa syntyy usein heti jonkinlainen yhteys. Vaikkei itselläni ole koiraa, ovat monet koirat mielellään tekemässä kanssani tuttavuutta.
Näen satunnaisesta ohikulkijasta lähinnä sen, onko hän lihava, normaalipainoinen vai laiha, enkä oikeastaan edes sitäkään, koska en kiinnitä sellaiseen asiaan huomiota. Minulta on kysytty, oliko se-ja-se pitkä vai lyhyt, enkä osannut vastata, koska en noteerannut asiaa. Vain jos joku olisi poikkeuksellisen pitkä tai poikkeuksellisen lyhyt, ehkä silloin huomaisin ja panisin merkille. Olen myös kasvosokea.
En ikinä osaisi päätellä kahvilassa istuessani ohikulkijoista esim. sitä, ovatko he työelämässä vai ei, saati että "tietäisin" jotain heidän luonteestaan.
Kuitenkin uskon feromoneihin. Kun on fyysisesti riittävän lähellä jotakuta, silloin voi aistia feromonin ja tuntea mystistä vetoa johonkuhun. Valitettavan harvoin feromonit varoittavat epäsopivasta tuttavuudesta. Tällä ei minusta ole mitään tekemistä ihmistuntijuuden kanssa.
Koirat ja kissat 💙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei. Kerropa minkälainen minä olen!
Värjäämätön tukka epämääräisellä nutturan ja poninhännän sekaisella syheröllä. Ryppyinen naama, ei meikkiä, ei korvakoruja. Mustat tiukat farkut, musta nahkainen biker-takki, joku tunikantapainen siellä alla. Jalassa lenkkarit, ehkä prisman omaa mallistoa. Selässä kirkasvärinen painavalta vaikuttava reppu, naamalla vittuuntuneen, ehkä jopa vihaisen oloinen ilme. Ylipainoa noin 15kg, kevyenä päivänä. Kädessä perus-android, puhelinkotelo täynnä kortteja niin, ettei se mene kiinni.
Odotan vielä lisää tulkintoja.
Siinäpä odotat.
Onhan noita tullut ;-)
Joo, onhan noita ihan hauska lukea, mutten itse viiti vaivautua. Ajattelin, ettei edes sukupuoli ole vielä varma, mutta nyt vastauksestasi oletan, että oleet nainen. SIinä sulle jotain. Kaikki muu menis varmaan kuitenkin pieleen. :)
(Ne kortit askarruttaa, hmm)
Vierailija kirjoitti:
No irkkujen seassa kyllä olen pärjännyt, mutta skotin puheesta en meinannut saada tolkkua (eikä kukaan muukaan). USAsta kotoisin olevien kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. En tiedä miten pärjäisin jenkkiteinien kanssa, jostain Nykin sivukujilta tai deep deep south, niin en ehkä enää puhuisi samaa kieltä. Ruotsalaisilla on aina kivaa, kun ne nauraa mun muumiruotsille. En ole yrittänyt edes eroon siitä, sehän on selkeää verrattuna johonkin saksalta kuulostavaan Skoonen murteeseen.
Suomen ulkopuolella kun joutuu käyttämään ihan oikeasti eri kieliä, ja mun työtehtävät edellyttää nimenomaan puhumista ja kuuntelemista niin, että vastapuolikin ymmärtää aina oikein.
Miksi mä edes vaivaudun?
Ehkä sen takia, että sullekkin natiivit vaivautuu lässyttämään kuin lapselle, että pysyt jutussa mukana.
Ps. Ne jenkkiteinit ei vaivaudu ja sen takia et niiden kanssa pärjääkkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No irkkujen seassa kyllä olen pärjännyt, mutta skotin puheesta en meinannut saada tolkkua (eikä kukaan muukaan). USAsta kotoisin olevien kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. En tiedä miten pärjäisin jenkkiteinien kanssa, jostain Nykin sivukujilta tai deep deep south, niin en ehkä enää puhuisi samaa kieltä. Ruotsalaisilla on aina kivaa, kun ne nauraa mun muumiruotsille. En ole yrittänyt edes eroon siitä, sehän on selkeää verrattuna johonkin saksalta kuulostavaan Skoonen murteeseen.
Suomen ulkopuolella kun joutuu käyttämään ihan oikeasti eri kieliä, ja mun työtehtävät edellyttää nimenomaan puhumista ja kuuntelemista niin, että vastapuolikin ymmärtää aina oikein.
Miksi mä edes vaivaudun?
Ehkä sen takia, että sullekkin natiivit vaivautuu lässyttämään kuin lapselle, että pysyt jutussa mukana.
Ps. Ne jenkkiteinit ei vaivaudu ja sen takia et niid
Ja oletat, että olen aina ainoa ei-natiivi englanninkielen puhuja noissa tilanteissa?
Ylivirittynyt sosiaalinen havainnointi kehittyy usein traumojen peruina. Kun on joutunut satutetuksi, alkaa tarkkailla vahvemmin merkkejä, joiden avulla sen voi välttää.
Sinänsä hyvä taito.
Vierailija kirjoitti:
Ylivirittynyt sosiaalinen havainnointi kehittyy usein traumojen peruina. Kun on joutunut satutetuksi, alkaa tarkkailla vahvemmin merkkejä, joiden avulla sen voi välttää.
Sinänsä hyvä taito.
Sinänsä hyvä taito, mutta saattaa johtaa ylitulkintoihin ja vinoutuneisiin päätelmiin. Suurimmalla osalla ihmisistä kun ei vaan ole mitään salaista agendaa muita ihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi autistit tunnistaa yhdellä vilkaisulla.
"first impressions of individuals with ASD - - are not only far less favorable - - compared to controls, but also are associated with reduced intentions to pursue social interaction. These patterns are remarkably robust, occur within seconds, do not change with increased exposure, and persist across both child and adult age groups." https://www.nature.com/articles/srep40700
Ei tuossa sanota, että autistit tunnistaa yhdellä vilkaisulla. Siinä sanotaan, että autistit luovat ekalla vilkaisulla erilaisen vaikutelman kuin muut. Se on eri asia, sillä katsoja ei silti tiedä, mistä erilainen vaikutelma johtuu, eikä siis voi diganosoida autistia autistiksi.
Tai paljon etätyötä tekevät? Teen etätöitä paljon ja olen hyvin paljon joissakin kollareissa ja virttyneessä paidassa. Ulkoilutan koiraa jne. Sitten kun pitää mennä toimistolle tai muuten vaan kylille, laitan päälle jotain muuta. Varmaan minut nähdessään joku saattaa kuvitella minun olevan työtön, kun reippailen ei niin trendivaatteissa ja hiuksetkin on monesti harjaamatta kuin käyn useamman kerran päivässä koiran kanssa ulkona. Ihan sama. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä joku minusta ajattelee. Se on ihan sen ajattelijan oma ongelma.