Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen yo-päivä , yksinäisen äidin suru
24.05.2024 |
Olen yksinäinen äiti, ei siis ystäviä eikä sukulaisia. Haluaisin juhlistaa lapseni ylioppilaaksi pääsyä mutta kun ei ole ketään jonka voisi kutsua. Surullinen lapseni puolesta. Menemme kaksistaan sitten lakituksen jälkeen syömään ravintolaan. Onko kohtalotovereita? Vertaistukea kaipailisin päivään joka toisaalta niin iloinen mutta toisaalta taas surullinen yksinäisyyden varjossa.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka.
Ja tämänkö piti lohduttaa APtä?
Tuskin lohduksi tarkoitettu, vaan käsitin että neuvoksi kaikille joilla on pieniä lapsia. Vanhemmat tai vanhempi voi auttaa paljon lasta saamaan kavereita. Voi auttaa ja rohkaista e
Aika harvalla taitaa enää kummejakaan olla, kun aika harvan lapsi kastetaan, näin ainakin pks:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole kummejakaam? Lapsen tai sinun?
Entä lapsen kaverit? Meilläkin oli pienet juhlat, mutta lapsen kaverit kävivät juhlissa. Kiersivät monessa paikassa. Nykyään osa valmistuu keväällä, osa syksyllä ja osa vasta ensi keväänä.
Mitä tämä jankkaus kummeista on? Ettekö yhtään seuraa uutisia? Suomalaisista hyvinkin suuri osa on eronnut kirkosta. Ei silloin ole lapsilla mitään kummituksia. Eikä se, että ihminen on 18-19v sitten pidellyt vauvaa sylissä papin kipatessa vettä päähän, tarkoita, että tämä sama ihminen on lapsen elämässä mukana vielä lakkiaispäivänäkin. Kummius ei velvoita mihinkään. Oma kummitätini katosi kuvioista, kun olin noin 8v. Kummisetäni taasen kuoli, kun olin 5v. Muita kummeja ei ollut.
Mitä ihme kuulustelua täällä taas?!
AP:lle halua sanoa Paljon onnea, että lapsesi pääsi ylioppilaaksi, on syytä olla iloinen ja ylpeäkin. :)
Toivottavasti nuori pääsee opiskelemaan sinne minne haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Tosin lapsia on kaksi. Kaikki rippi-yms päättäjäisissä olemme aina jotenkin ulkopuolisia kun ei ole ketään. Lisäksi ihmiset eivät edes ymmärrä kuinka tällainen tilanne voi olla mahdollista.
No kieltämättä tuntuu tosi oudolta. On harvinaista, ettei ole yhtään sukulaista. Tai ystävää. Tai naapuria. Ja kaikki tämä osuu samaan perheeseen. Todella pieni todennäköisyys.
Naapureita? Työkavereita? Nuoren kaverit?
Tuo ulkomaille lähtö on kiva idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee nyt kuitenkin se himputin pakollinen voileipäkakku sille, eihän se oo mikään Yo-juhla jos ei ole sitä perhanan voileipäkaakkua!
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista, ettei ole yhtään sukulaista tai edes lapsen ystävää, jonka voisi kutsua?
Mihin sä sitä tietoa tarvitse? Kerro, ihan oikeasti, jos saat vastauksen, mitä luulet sillä tekeväsi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapureita? Työkavereita? Nuoren kaverit?
Tuo ulkomaille lähtö on kiva idea.
Miksi ihmeessä kukaan haluaisi lakkiaisiinsa äitinsä työkavereita ellei kyse ole perheen läheisistä ystävistä, jotka ovat lapsellekin läheisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole kummejakaam? Lapsen tai sinun?
Entä lapsen kaverit? Meilläkin oli pienet juhlat, mutta lapsen kaverit kävivät juhlissa. Kiersivät monessa paikassa. Nykyään osa valmistuu keväällä, osa syksyllä ja osa vasta ensi keväänä.
Mitä tämä jankkaus kummeista on? Ettekö yhtään seuraa uutisia? Suomalaisista hyvinkin suuri osa on eronnut kirkosta. Ei silloin ole lapsilla mitään kummituksia. Eikä se, että ihminen on 18-19v sitten pidellyt vauvaa sylissä papin kipatessa vettä päähän, tarkoita, että tämä sama ihminen on lapsen elämässä mukana vielä lakkiaispäivänäkin. Kummius ei velvoita mihinkään. Oma kummitätini katosi kuvioista, kun olin noin 8v. Kummisetäni taasen kuoli, kun olin 5v. Muita kummeja ei ollut.
Minun kaksi kummiani eivät olleet kiinnostuneita minusta enää lapsuuden jälkeen. Toinen muutti ulkomaillekin. Sääli sinänsä, että ihmiset eroavat kirkosta eivätkä enää kasta lapsiaan, sillä kummius voi olla elämänmittainen hyvä ihmissuhde lapselle ja kummille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Tosin lapsia on kaksi. Kaikki rippi-yms päättäjäisissä olemme aina jotenkin ulkopuolisia kun ei ole ketään. Lisäksi ihmiset eivät edes ymmärrä kuinka tällainen tilanne voi olla mahdollista.
No kieltämättä tuntuu tosi oudolta. On harvinaista, ettei ole yhtään sukulaista. Tai ystävää. Tai naapuria. Ja kaikki tämä osuu samaan perheeseen. Todella pieni todennäköisyys.
Tuota noin.... Kerrotko, miksi lapsi haluaisi yo-juhliinsa naapurin, jota ei mahdollisesti ole koskaan edes nähnyt? Katsos, kun täällä kaupunkiseudulla ihmiset aika harvoin tuntevat naapureitaan. Korkeinstaan sanovat moi, jos rapussa satutaan kohtamaan. Oma seinanaapurini on alkoholisoitunut, mutta rauhallinen 82v papparainen. Jos minulla olisi lapsi, joka pääsisi ylioppilaaksi arvaapa kutsuisinko tuon papparaisen juhliin? :D
Vierailija kirjoitti:
Täällä maaseudulla aina koko naapurusto tulee lakkijuhliin vaikka eivät olisi koskaan ylioppilasta nähneet. Se on sellainen tapa 👍
Ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole kummejakaam? Lapsen tai sinun?
Entä lapsen kaverit? Meilläkin oli pienet juhlat, mutta lapsen kaverit kävivät juhlissa. Kiersivät monessa paikassa. Nykyään osa valmistuu keväällä, osa syksyllä ja osa vasta ensi keväänä.
Mitä tämä jankkaus kummeista on? Ettekö yhtään seuraa uutisia? Suomalaisista hyvinkin suuri osa on eronnut kirkosta. Ei silloin ole lapsilla mitään kummituksia. Eikä se, että ihminen on 18-19v sitten pidellyt vauvaa sylissä papin kipatessa vettä päähän, tarkoita, että tämä sama ihminen on lapsen elämässä mukana vielä lakkiaispäivänäkin. Kummius ei velvoita mihinkään. Oma kummitätini katosi kuvioista, kun olin noin 8v. Kummisetäni taasen kuoli, kun olin 5v. Muita kummeja ei ollut.
Jos kummeja on, niin kyllä he tavallisesti pysyvät jollakin tavalla lapsen/nuoren elämässä parikymppiseksi. Tämä kummikysely ei ole mitenkään epärelevantti, vaikka yhä yleisempää on, ettei lasta kasteta. Mutta jos ajatellaan parikymppistä tällä hetkellä, niin hänen syntyessään kirkkoon kuului huomattavasti suurempi osa kuin nyt. Kirkon jäsenmäärä on laskenut nopeasti viime vuosina.
Onko se lapsi sellainen inselipoika. Jää varmasti asumaan luoksesi, mt-ongelmat pahenee ja lopulta kohtalosi on karu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihme kuulustelua täällä taas?!
AP:lle halua sanoa Paljon onnea, että lapsesi pääsi ylioppilaaksi, on syytä olla iloinen ja ylpeäkin. :)
Toivottavasti nuori pääsee opiskelemaan sinne minne haluaa.
Ei täällä mitään kuulustelua taida olla, vaan mietitään mahdollisia ratkaisuja.
Missä todellisuudessa osa täällä oikein elää? Asun Tampereella ja ajatus siitä, että kutsuisin naapureita lapseni juhliin on lähinnä koominen. Samantien voisin lähteä kadulle jakelemaan kutsuja sattumanvaraisille ohikulkijoille. Ovat minulle ja lapselleni tasan yhtä läheisiä kuin nämä kerrostalonaapuritkin. Sillä erotuksella, että naapureista tiedän sukunimen, ohikulkijoista en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Tosin lapsia on kaksi. Kaikki rippi-yms päättäjäisissä olemme aina jotenkin ulkopuolisia kun ei ole ketään. Lisäksi ihmiset eivät edes ymmärrä kuinka tällainen tilanne voi olla mahdollista.
No kieltämättä tuntuu tosi oudolta. On harvinaista, ettei ole yhtään sukulaista. Tai ystävää. Tai naapuria. Ja kaikki tämä osuu samaan perheeseen. Todella pieni todennäköisyys.
Tuota noin.... Kerrotko, miksi lapsi haluaisi yo-juhliinsa naapurin, jota ei mahdollisesti ole koskaan edes nähnyt? Katsos, kun täällä kaupunkiseudulla ihmiset aika harvoin tuntevat naapureitaan. Korkeinstaan sanovat moi, jos rapussa satutaan kohtamaan. Oma seinanaapurini on alkoholisoitunut, mutta rauhallinen 82v papparainen. Jos minulla olisi lapsi, joka pääsisi ylioppilaaksi arvaapa kutsuisinko tuon papparaisen
Sehän voisi vetää päänsä täyteen teidän kuplivia juomia. Tulisi varmasti hauskat juhlat.
Jaahas, lapsella ei ole isää eikä yhtäkään sukulaista, sinulla ei yhtäkään sukulaista, lapsella ei yhtään kaveria. Edes kummia ei lapsella ole, yhtäkään. Kivasti olet ylisukupolvisuutta saanut periytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten on mahdollista, ettei ole yhtään sukulaista tai edes lapsen ystävää, jonka voisi kutsua?
Mihin sä sitä tietoa tarvitse? Kerro, ihan oikeasti, jos saat vastauksen, mitä luulet sillä tekeväsi?!
Tämä keskustelupalsta. Voit siis rauhoittua. Kukaan ei ole sinulle tilivelvollinen kommenteistaan ja kysymyksistään.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, lapsella ei ole isää eikä yhtäkään sukulaista, sinulla ei yhtäkään sukulaista, lapsella ei yhtään kaveria. Edes kummia ei lapsella ole, yhtäkään. Kivasti olet ylisukupolvisuutta saanut periytettyä.
Ei kaikki ole omissa käsissä.
Alue: Aihe vapaa
Mua ei olisi haitannut, kun itse pääsin ylioppilaaksi, jos ei olisi ollut juhlia. Kuulostaa kivalta tehdä äidin kanssa jotain kivaa, esim. käydä syömässä ja kakkukahvilla.
Mun juhlissa oli sukulaisia, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä, sukulaisuutta lukuunottamatta. Vihasin koko tapahtumaa. Mutta lahjat toki oli kiva juttu.
Kysy lapseltasi, mitä hän toivoo.