Lapsen yo-päivä , yksinäisen äidin suru

Eikö oo vanhempia, siskoja, veljiä, serkkuja, tätejä, enoja, setiä, isovanhempia, työkavereita, opiskelukavereita, harrastuskavereita, en usko että oot aivan niin yksinäinen, entä pojan kaverit, ei kaikki oo menneet lukioon jne

Vierailija kirjoitti:

Eikö oo vanhempia, siskoja, veljiä, serkkuja, tätejä, enoja, setiä, isovanhempia, työkavereita, opiskelukavereita, harrastuskavereita, en usko että oot aivan niin yksinäinen, entä pojan kaverit, ei kaikki oo menneet lukioon jne

Missä kohtaa sanottiin, että lapsi on poika? Entä mitä tekemistä äidin työ- tai opiskelukavereilla on lapsen lakkiaisten kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin 30 vuotta sitten ihan summissa isäni serkun pojan lakkiaisiin. Ei siis oltu kutsuttu. Todella noloa (meille, kun sinne tungimme)  kun oltiin ainoat vieraat. 

Mieheni lakkiaiskuvia katselin. Vieraina oli vaan miehen täti (ehkä myös kummitäti, ei näkynyt kuvissa, mutta luulis hänen olleen)

Ei tuo ole noloa, lakkiaiset oli ennen sellaiset, että niihin sai mennä kutsumatta. Minunkin lakkiaisiin (1985) tuli sukulaiset ja naapurit kutsumatta, kenellekään ei kutsua lähetetty. Nykyisin vaan taitaa olla se, että joka paikkaan pitää olla kutsu, ja kutsuissa on ilmoitettu pukukoodi yms., minnekään ei voi mennä kutsumatta tai pyytämättä etukäteen lupaa, että voinko tulla käymään...

Meidän kadulla on 19 taloa ja asukkaita on noin neljä taloa kohden. Jos meille olis yht`äkkiä tullut 80 vierasta kutsumatta, niin tarjoilut ja tilat eivät olisi riittäneet millään. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti lapsen isovanhemmat eivät voi osallistua. Ovatko elossa. Ilmeisesti lapsella ei ole kummeja. Voisiko lapsi pyytää joitakin lukiokavereita. 

Meidän lapsen lakkiaiset oli perjantaina ja pidettiin silloin perjantaina siellä koulun lähistöllä yhdet juhlat niille, jotka asuivat sitä paikkakuntaa lähempänä ja jotka paremmin pääsivät silloin tulemaan. Sitten pidettiin sunnuntaina toiset juhlat kotona, kun oli kutsuvieraiden joukossa pari opettajaakin ja ajateltiin, että ehtivät vähän hengähtää ennen meidän juhlia. Se sunnuntai oli hyvä päivä, koska silloin pääsi tulemaan myös muutama lukiokaveri, joilla itsellään oli ollut lakkiaiset lauantaina. Peruskoulukavereita kutsuttiin myös muutama niihin sunnuntain juhliin.

Jos siis haluaa, että joku lukiokaveri pääsee tulemaan, niin kannattaa harkita sunnuntaita! Ei tullut yhtään keneltäkään valitusta siitä, että juhlat on 'vääränä' päivänä, kun useinhan niitä lakkiaisia on samana päivänä monet päällekkäin ja missään paikassa ei ehdi pitkään olemaan. Sunnuntaina sai ihmiset juhlia ihan rauhassa, eikä tarvinnut sännätä minnekään seuraaviin juhliin.

Eipä tätä ap:ta kiinnostanut sanallakaan vastata omaan ketjuunsa. Taitaa olla vaan yksi surkea erakkorölli.

Ap, mä tajusin tänään yhtäkkiä työkavereiden kertoillessa lastensa lakkiaisista, että meillä tilanne tulee olemaan aika lailla sama kuin sun perheessä, jos asiat eivät tosi radikaalisti muutu. Mun lapsella ei ole toista vanhempaa, eikä siltä puolelta siis sukua ollenkaan. Omat vanhempani ovat siinä kunnossa, etteivät tule lapseni lakkiaisia tai amis-valmistujaisia näkemään. Mulla on sisarus, joka ei halua pitää mitään yhteyttä sukuunsa, ja muuta sukua on todella vähän, ja sekin etäistä. Itse olisin sukurakas, mutta se ei auta, kun kukaan muu ei ole. Mulla on kyllä ystäviä, mutta he ovat omien kiireidensä vuoksi elämässämme mukana lähinnä pinnallisten whatsapp-viestin kautta. Kenelläkään ei ole koskaan aikaa nähdä, ja etäisiä ollaan siksi nykyään. Työt ja arjen pyörittäminen yksin vievät paljon aikaa, ja sosiaalinen vuorovaikutus koostuu lähinnä viikonloppuisin erilaisissa lastentapahtumissa käväisyistä, ja puolituttujen kanssa jutustelusta. Kukaan ei oikeastaan tunne mua ja lastani kauhean hyvin, eikä ole oikeasti läheinen.

Tänään siis mietin tauolla kahvipöydässä: Kuka tulee mun lapsen valmistujaisiin?

Mitä vertaistukea sinä kuvittelet ansaitsevasi, kun et kenenkään kanssa keskustele?

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä tajusin tänään yhtäkkiä työkavereiden kertoillessa lastensa lakkiaisista, että meillä tilanne tulee olemaan aika lailla sama kuin sun perheessä, jos asiat eivät tosi radikaalisti muutu. Mun lapsella ei ole toista vanhempaa, eikä siltä puolelta siis sukua ollenkaan. Omat vanhempani ovat siinä kunnossa, etteivät tule lapseni lakkiaisia tai amis-valmistujaisia näkemään. Mulla on sisarus, joka ei halua pitää mitään yhteyttä sukuunsa, ja muuta sukua on todella vähän, ja sekin etäistä. Itse olisin sukurakas, mutta se ei auta, kun kukaan muu ei ole. Mulla on kyllä ystäviä, mutta he ovat omien kiireidensä vuoksi elämässämme mukana lähinnä pinnallisten whatsapp-viestin kautta. Kenelläkään ei ole koskaan aikaa nähdä, ja etäisiä ollaan siksi nykyään. Työt ja arjen pyörittäminen yksin vievät paljon aikaa, ja sosiaalinen vuorovaikutus koostuu lähinnä viikonloppuisin erilaisissa lastentapahtumissa käväisyistä, ja puolituttujen kanssa ju

Jos vielä käytte lastentapahtumissa, niin sinulla ja lapsellasi on kosolti aikaa luoda uusia ystävyyssuhteita. Tutustu naapureihin, työkavereihin, harrastuskavereihin, lasten kavereiden vanhempiin jne. Kyllä sieltä joitain ihmisiä mukaan tarttuu kun itse aktivoituu.

Minäkin ehdottaisin kuten joku tuolla edellä, että lähdette johonkin matkalle, vaikka Tukholmaan tai Tallinaan jos aika/varat tiukoilla. 

Onnittelut myös äidille, hyvin kasvatettu muksu ilman suurempia(?) apuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Ja tämänkö piti lohduttaa APtä? 

Tuskin lohduksi tarkoitettu, vaan käsitin että neuvoksi kaikille joilla on pieniä lapsia. Vanhemmat tai vanhempi voi auttaa paljon lasta saamaan kavereita. Voi auttaa ja rohkaista e

Olen kummi viidelle lapselle. He asuvat 500 km päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tätä ap:ta kiinnostanut sanallakaan vastata omaan ketjuunsa. Taitaa olla vaan yksi surkea erakkorölli.

Ajattelin just samaa, taitaa olla trolli koko ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mä tajusin tänään yhtäkkiä työkavereiden kertoillessa lastensa lakkiaisista, että meillä tilanne tulee olemaan aika lailla sama kuin sun perheessä, jos asiat eivät tosi radikaalisti muutu. Mun lapsella ei ole toista vanhempaa, eikä siltä puolelta siis sukua ollenkaan. Omat vanhempani ovat siinä kunnossa, etteivät tule lapseni lakkiaisia tai amis-valmistujaisia näkemään. Mulla on sisarus, joka ei halua pitää mitään yhteyttä sukuunsa, ja muuta sukua on todella vähän, ja sekin etäistä. Itse olisin sukurakas, mutta se ei auta, kun kukaan muu ei ole. Mulla on kyllä ystäviä, mutta he ovat omien kiireidensä vuoksi elämässämme mukana lähinnä pinnallisten whatsapp-viestin kautta. Kenelläkään ei ole koskaan aikaa nähdä, ja etäisiä ollaan siksi nykyään. Työt ja arjen pyörittäminen yksin vievät paljon aikaa, ja sosiaalinen vuorovaikutus koostuu lähinnä viikonloppuisin erilaisissa lastentap

Juu ilman muuta näin, koko ajan yritän löytää meille uusia läheisiä. Mutta se on oikeasti helpommin sanottu kuin tehty. Tuttavuuksia on helppo tehdä, mutta jos ympäriltä puuttuu kokonaan se aito tukiverkko, sen tyhjästä rakentaminen on aika vaikeaa. Suomalaiset ovat aika varauksellisia, ei toisten elämään ole niin helppo päästä mukaan. Perheet nysväävät aika paljon keskenään, ja sitten sen oman tukiverkkonsa kanssa. Vaikka kuinka yrittäisi, ei se aina ihan niin vaan onnistu, että rakentaisi läheisverkoston itselleen tyhjästä. Mulle jutustelu on ihan helppoa, kaikille ei ole. Siitä on kuitenkin vielä aika pitkä matka siihen, että joku kahden vanhemman perhe tai tukiverkollinen perhe esimerkiksi haluaisi tehdä meidän kanssa yhteisiä vapaa-ajan suunnitelmia tai tehdä vaikka lomareissun yhdessä, tai kokisi meidät niin läheisiksi, että vietettäisiin tärkeitä juhlapäiviä porukalla. Jutusteluksi se yleensä jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin 30 vuotta sitten ihan summissa isäni serkun pojan lakkiaisiin. Ei siis oltu kutsuttu. Todella noloa (meille, kun sinne tungimme)  kun oltiin ainoat vieraat. 

Mieheni lakkiaiskuvia katselin. Vieraina oli vaan miehen täti (ehkä myös kummitäti, ei näkynyt kuvissa, mutta luulis hänen olleen)

Ei tuo ole noloa, lakkiaiset oli ennen sellaiset, että niihin sai mennä kutsumatta. Minunkin lakkiaisiin (1985) tuli sukulaiset ja naapurit kutsumatta, kenellekään ei kutsua lähetetty. Nykyisin vaan taitaa olla se, että joka paikkaan pitää olla kutsu, ja kutsuissa on ilmoitettu pukukoodi yms., minnekään ei voi mennä kutsumatta tai pyytämättä etukäteen lupaa, että voinko tulla käymään...

Ja kutsuun painetulle tilille täytyy laittaa aika iso summa, että kehtaa ruusunsa ja korttinsa kanssa pistä

Tuossahan sanottiin, että kenellekään ei lähetetty kutsua, Haloo: luetun ymmärtäminen. Ei kannata kommentoida, jos ei osaa lukea...

Christiiina kirjoitti:

Eikö sun lapsella ole isää ja isän puolen sukulaisia, mummo, ukki, setiä, tätejä tai serkkuja?

Eikö aloittaja kertonut tilanteensa? Opettele lukemaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö oo vanhempia, siskoja, veljiä, serkkuja, tätejä, enoja, setiä, isovanhempia, työkavereita, opiskelukavereita, harrastuskavereita, en usko että oot aivan niin yksinäinen, entä pojan kaverit, ei kaikki oo menneet lukioon jne

Missä kohtaa sanottiin, että lapsi on poika? Entä mitä tekemistä äidin työ- tai opiskelukavereilla on lapsen lakkiaisten kanssa? 

mikäli on pitänyt edes yhteen kahteen yllä suhdetta

Täällä ap, yksinäinen äiti. Kiitos niille jotka ymmärsivät, ja laittoivat kannustavia kommentteja. Elämä kun ei aina mene kuten toivoisi. Ja niille jotka syyllistivät, onko kiva olla kun saa lyödä lyötyä? Ja tiedoksi: En ole Jehovan todistaja, enkä ole eristänyt lastani.On koulussa kavereita, mutta heillä oma yo- juhlansa nyt. Puolisoni kuollut, kaikki isovanhemmat myös edesmenneet. Muita sukulaisia ei ole. Kummi ei tule, sairaana sanoi olevansa. Itselläni ei ystäviä, ja uudisasukkaina tällä maaseutukylällä ei ihan helpolla naapureista ystäviä saa. Olen onnellinen lapsestani, koetamme nyt kaksistaan saada päivään juhlan tuntua, kaikesta huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Samanikäiset kaverit viettävät omia ylioppilasjuhliaan samaan aikaan, omissa kodeissaan ja omien vieraidensa kanssa, eikö niin?

Ylioppilasjuhlat eivät ole jokaisella eri päivinä kuten synttärit voivat olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin 30 vuotta sitten ihan summissa isäni serkun pojan lakkiaisiin. Ei siis oltu kutsuttu. Todella noloa (meille, kun sinne tungimme)  kun oltiin ainoat vieraat. 

Mieheni lakkiaiskuvia katselin. Vieraina oli vaan miehen täti (ehkä myös kummitäti, ei näkynyt kuvissa, mutta luulis hänen olleen)

Ei tuo ole noloa, lakkiaiset oli ennen sellaiset, että niihin sai mennä kutsumatta. Minunkin lakkiaisiin (1985) tuli sukulaiset ja naapurit kutsumatta, kenellekään ei kutsua lähetetty. Nykyisin vaan taitaa olla se, että joka paikkaan pitää olla kutsu, ja kutsuissa on ilmoitettu pukukoodi yms., minnekään ei voi mennä kutsumatta tai pyytämättä etukäteen lupaa, että voinko tulla käymään...

Ja kutsuun painetulle tilille täytyy laittaa aika iso sum

Tuossa puhuttiin nykyisistä juhlista, joihin lähetetään kutsu! Opettele itse lukemaan.

Ei kai ylioppilaaksi kirjoittanut ole elänyt ilman ystäviä, vaikka äiti olisikin yksin/yksinäinen?

Ehkä hänellä on kavereita tai ystäviä, joita voisitte kutsua juhlimaan. Koulusta? Harrastuksista?

Kuulostaa aika erikoiselta, jos ei teistä kummallakaan ole yhden yhtäkään tuttua, ystävää tai sukulaista, joiden kanssa olisitte tekemisissä. En käsitä miten sillä tavalla voi eristäytyä maailmasta.

Kaikkea hyvää kuitenkin teille molemmille ja onnea ylioppilaalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?

Voi hyvänen aika taas näitä "mikset sitä ja tätä". Pumpulissa kasvaneet kaltaisesi ei ymmärrä elämästä mitään. 

En yhtään ihmettele, jos sinunkaltaisellasi ei ole ystäviä. Olet töykeä.