Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen yo-päivä , yksinäisen äidin suru
24.05.2024 |
Olen yksinäinen äiti, ei siis ystäviä eikä sukulaisia. Haluaisin juhlistaa lapseni ylioppilaaksi pääsyä mutta kun ei ole ketään jonka voisi kutsua. Surullinen lapseni puolesta. Menemme kaksistaan sitten lakituksen jälkeen syömään ravintolaan. Onko kohtalotovereita? Vertaistukea kaipailisin päivään joka toisaalta niin iloinen mutta toisaalta taas surullinen yksinäisyyden varjossa.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Ootko laittanut välit poikki sukulaisiin vai he sinuun? Miksi? Entä isä ja hänen puolen suku, kaikkiin välit poikki?
Ei kaikilla ole sukulaisia. Tiedän tosi pieniä sukuja. Jos vaikka ainoat lapset saavat lapsen keskenään, ei ole setiä, tätejä serkkuja. Sellainen ei ole enää harvinaista. - Ei ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on mahdollista, ettei ole yhtään sukulaista tai edes lapsen ystävää, jonka voisi kutsua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko laittanut välit poikki sukulaisiin vai he sinuun? Miksi? Entä isä ja hänen puolen suku, kaikkiin välit poikki?
Ei kaikilla ole sukulaisia. Tiedän tosi pieniä sukuja. Jos vaikka ainoat lapset saavat lapsen keskenään, ei ole setiä, tätejä serkkuja. Sellainen ei ole enää harvinaista. - Ei ap.
Yleensä lapsilla on kuitenkin äiti ja isä. Siinä nyt edes kaksi ihmistä juhliin.
Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?
Vierailija kirjoitti:
Ei meilläkään ollut ketään. Yks naapuri ja meidän tietsikka hemmo ja sitte yks tuttu pistäytyi.
Kummankin vanhemman suku eripuolilla maata.
EI tullu ees lahjoja!
No eikö lakkiaiset ole sellainen juhla, että sinne kutsutaan ne sukulaiset vaikka eri puolelta maata? Itselläni on aina sukulaiset asuneet kaukana, mutta heitä nähtiin säännöllisesti juurikin jonkun juhlissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka.
Ja tämänkö piti lohduttaa APtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä maaseudulla aina koko naapurusto tulee lakkijuhliin vaikka eivät olisi koskaan ylioppilasta nähneet. Se on sellainen tapa 👍
Olipa todella lohduttava kommentti APlle. Voi kiesus taas.
Totta. Tahditonta. Toisilta se puuttuu. Nimittäin empatia.
Älä sure. Sukulaiset eivät edes vaivaudu nykyään nuorten juhliin. Löytyy vaikka mitä selitystä.
Aikoinaan oman lapsen juhlissa oli muutamia sukulaisia, muilla oli sormi kipee tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa, mulla ei lakkiaispäivänä ollut edes äitiä juhlimassa kanssani. Vedin sitten pään täyteen yksinäni koirankoppiyksiössäni. Onneksi elämä silti kääntyi mallilleen muutamien vuosin päästä tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on vaatimaton ihminen joka ei hehkuta itseään ja tekemisään somessa, ei kiinnosta ketään.
Ihmisistä on tullut niin naurettavia näyttelijöitä.
Paljon hyvänpäivän tuttuja, ei oikeasti ketään ystävää. Sinulla on kaikki, oma lapsi. Menkää vaikka kylpylään juhlimaan juhlapäivää.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?
Voi hyvänen aika taas näitä "mikset sitä ja tätä". Pumpulissa kasvaneet kaltaisesi ei ymmärrä elämästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli omasta vapaasta tahdostani yo-juhlat, joissa kävin ravintolassa syömässä äidin ja pikkuveljeni (tuolloin 9v) kanssa. Onko lakkiaispäivässä kyse sinusta vai lapsestasi?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka.
Kuulostaa jopa vähän ahdistavalta.
Pakkososialistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?
Voi hyvänen aika taas näitä "mikset sitä ja tätä". Pumpulissa kasvaneet kaltaisesi ei ymmärrä elämästä mitään.
Ei siihen pumpulia tarvita, että voi huolehtia lapsensa perustarpeista ja viedä häntä muidenkin ihmisten pariin.
Ilmeisesti lapsen isovanhemmat eivät voi osallistua. Ovatko elossa. Ilmeisesti lapsella ei ole kummeja. Voisiko lapsi pyytää joitakin lukiokavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?
Voi hyvänen aika taas näitä "mikset sitä ja tätä". Pumpulissa kasvaneet kaltaisesi ei ymmärrä elämästä mitään.
Ei siihen pumpulia tarvita, että voi huolehtia lapsensa perustarpeista ja viedä häntä muidenkin ihmisten pariin.
Eivät kaikki lapset viihdy muiden ihmisten parissa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti lapsen isovanhemmat eivät voi osallistua. Ovatko elossa. Ilmeisesti lapsella ei ole kummeja. Voisiko lapsi pyytää joitakin lukiokavereita.
Haudasta on paha osallistua. Ainakin minulla isovanhemmat olivat haudassa ennen kuin pääsin edes lukioon asti. Kummeja ei ole jos ei kuulu kirkkoon eikä kummius mitenkään automaattisesti tarkoita, että ihminen on lapsen kanssa tekemisissä. Kavereilla on aika suurella todennäköisyydellä omat lakkiaiset samana päivänä.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka.