Lapsen yo-päivä , yksinäisen äidin suru

Vierailija kirjoitti:

Mentiin 30 vuotta sitten ihan summissa isäni serkun pojan lakkiaisiin. Ei siis oltu kutsuttu. Todella noloa (meille, kun sinne tungimme)  kun oltiin ainoat vieraat. 

Mieheni lakkiaiskuvia katselin. Vieraina oli vaan miehen täti (ehkä myös kummitäti, ei näkynyt kuvissa, mutta luulis hänen olleen)

Mikä helkutti vaivaa ihmisiä, jotka änkee kutsumatta lokkeilemaan toisten juhliin?! Oliko tosiaan niin kova kakunhimo?

Ravintolaan syömään. Ehkä valokuvaamossa käynti ja yhteiskuva äidin kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Kai tiedätte että kirkkoon kuulumattomat pitävät nimiäiset lapselle. Ja lapselle nimetään nimiäiskummi( t). Tyttäreni on nimiäiskummi.

Nimiäisikummia ei ole olemassakaan. Kummius on kristillinen toimi, jolla ei ole mitään tekemistä nimiäisten kanssa. Tyttäresi ei siis ole kenenkään kummi oikeasti. 

Tyttäresi on lahja-automaatti, ahneiden vanhempien keksimä juttu.  Nimiäiskummin halutaan ostavan lapselle lahjoja. 

No minulla iltakoulusta lakkiaiset ja sieltä koko luokka sitten erosi omille teilleen. Kävelin bussipysäkille Mannerheimintietä ja olin jotenkin surullinen kun olin yksin. Työmiehiä oli kadulla töissä ja he onnittelivat ja iloisesti tervehtivät. Tunsin etten ollut yksin.

Sitten tuli sukulaisia. Mutta kiusalliset veljet kun ottivat lakkiaiskuvia, missä olin ruusujen kanssa ja lakki päässä.

Mitä , kun jättivät minulta pään pois ja yhdessä kuvassa oli puoli päätä. Siis toisten seurassakaan ei aina ole hauskaa.

HIENOINTA oli kun ÄITI laittoi pöydän kauniiksi. ÄITI oli kaiken kannustin ja ihanin. Ajattele näin tyttäresi kanssa.

Päivä voi olla vaikka kuinka uskomattoman ihana.

Vierailija kirjoitti:

Olet siis ex-jehovantodistaja, joka tuli raskaaksi ulkomaanmatkalla. Sukusi hylkäsi sinut etkä tiedä, kuka on  lapsesi isä?

Eikö lapsella ole omia kavereita, joita voisitte kutsua? Eikö teillä ole mitään harrastusta tai naapureita? 

Minä taas ajattelin, että tyypillinen lutteri!

Eikös ylioppilaat enää lähde illalla yhdessä juhlimaan? Käykää ravintolassa ja pyyhi suru silmistäis, onhan sinulla uusi ylioppilas!

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää jonnekin ulkomaan lomalle kohteeseen joka kiinnostaa molempia. Ei juhlien ainoa muoto ole kakkukahvit ja tekopyhiä- ja pirteitä sukulaisia talo täynnä.

Happamia, sanoi kettu ylioppilasjuhlista, jossa talo täynnä vieraita.

Tuo lienee lisääntyvää todellisuutta, kun yli-ikäinen mamma koeputkilapsineen viettää yksinäistä juhlaa. Sukulaisiin on  voimaantuneena välit katkaistu aikoja sitten.

Minun mielestä yo-juhlat oli pahinta, mitä olen juhlapuolella joutunut kestämään. Ensin työleiri kotona juhlia varten koko perheellä. Sen jälkeen tylsä päivä sukulaisten jaarituksia ja piikittelyjä kuunnellen. Todistusten utelua ja semmoista. Olisin ollut ikionnellinen, jos juhla olisi ollut vaan pienen perheeni kesken, oltaisiin menty ravintolaan syömään, oisin saanu jotain mitä halunnu tai vaikka päässyt matkalle. Olin niin iloinen, kun pääsin karkaaman kavereideni kanssa juhlaa viettämään. Eli suotta ap suret. Monet ylioppilaat inhoavat noita pakkojuhlia. Lapsesi voi olla paljon onnellisempi, jos hänen toive toteutetaan jostain mukavasta. Monella isovanhemmat kuolleet, pieni suku eikä pidetä yhteyttä. Kaverien perheet juhlii samaan aikaan Juhlitaan kukin omalla tavalla. 

Miksi nyt valitat ap täällä vauvapalstalla tilannettanne. Ei se tule yllätyksenä. Olet tiennyt jo vuosia ,että lapsesi kirjoittaa ylioppilaaksi . Ette ole koskaan kutsuneet ketään ihmisiä kotiinne synttärinä, jouluna tai minään juhla-aikoina. Teillä ei ole ketään tuttavia tai ystäviä. Ja te tiedätte sen. 

siihen on selvä syy, mitä et kerro tietenkään. Siis ihan turhaa kitistä täällä. Ihan oma vika.

ihmis-suhteita pitää hoitaa ja ylläpitää, jos haluaa juhlia

itse olen iloinen ,tyytyväinen introvertti. En pidä juhlista.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, lapsella ei ole isää eikä yhtäkään sukulaista, sinulla ei yhtäkään sukulaista, lapsella ei yhtään kaveria. Edes kummia ei lapsella ole, yhtäkään. Kivasti olet ylisukupolvisuutta saanut periytettyä.

Mitä sitten minkä sille voi? Yleensä äitien aika menee  lasten hoitoon eikä kylillä juoksemiseen. Isättömyys taas tuskin on äidin vika yleensäkään. Ihme syyllistäjä..