Lapsen yo-päivä , yksinäisen äidin suru

Korina-aikana kaikki skippasivat ylppärit. Ei siitä ole kuin pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Menet tytön kanssa pitsalle ja sitten vaikka elokuviin 👍

Ei tässä millään treffeillä nyt olla 😂 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?

Voi hyvänen aika taas näitä "mikset sitä ja tätä". Pumpulissa kasvaneet kaltaisesi ei ymmärrä elämästä mitään. 

Ei siihen pumpulia tarvita, että voi huolehtia lapsensa perustarpeista ja viedä häntä muidenkin ihmisten pariin. 

Eivät kaikki lapset viihdy muiden ihmisten parissa.

Normaalit viihtyvät. Ja tässähän on nyt kyse äidin surusta, ei lapsesta. Äiti voisi edes sen verran välittää lapsestaan, että oman erakkoluonteensa takia ei jättäisi lasta ilman sosialisia kontakteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko laittanut välit poikki sukulaisiin vai he sinuun? Miksi? Entä isä ja hänen puolen suku, kaikkiin välit poikki? 

Ei kaikilla ole sukulaisia. Tiedän tosi pieniä sukuja. Jos vaikka ainoat lapset saavat lapsen keskenään, ei ole setiä, tätejä serkkuja. Sellainen ei ole enää harvinaista. - Ei ap.

Yleensä lapsilla on kuitenkin äiti ja isä. Siinä nyt edes kaksi ihmistä juhliin. 

Tietysti, onhan ap aikeissa viettää lakkiaisjuhlaa lapsensa kanssa. Mutta ei kaikilla ole molemmat vanhemmat elossa tai on erovanhempia, jotka eivät välitä lapsestaan. Jotenkin tuntuu, että täällä ihmiset luulevat, että kaikilla on ydinperhe kasassa lukuisten sukulaisten kera. 

Onpa kummallisia kommentteja. Teeskennellään ettei muka yhtään ymmärretä mitä on yksinäisyys. Liekö sitten tarkoituksena saada sanoa jotain ikävää. Taitaa olla huono päivä nyt monella. 

Ap, ymmärrän hyvin surusi. Koita keksiä teille kahdelle jotain spesiaalia juhlapäivälle. Täällä onkin jo moni järkevä ja empaattinen ehdotellut ihan hyviä juttuja. 

Eikö lapsellasi ole seurustelukumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään ollut ketään. Yks naapuri ja meidän tietsikka hemmo ja sitte yks tuttu pistäytyi.

Kummankin vanhemman suku eripuolilla maata.

EI tullu ees lahjoja!

No eikö lakkiaiset ole sellainen juhla, että sinne kutsutaan ne sukulaiset vaikka eri puolelta maata? Itselläni on aina sukulaiset asuneet kaukana, mutta heitä nähtiin säännöllisesti juurikin jonkun juhlissa.

Kuka lähtee johonkin lakkiaisiin toiselle puolelle maata? Matkat ja yöpyminen maksavat, ja sitten pitää vielä antaa lahjaksi paljon rahaa. En yhtään ihmettele, etteivät kaikki ihmiset enää vieraile mielellään toistensa juhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Korina-aikana kaikki skippasivat ylppärit. Ei siitä ole kuin pari vuotta.

Ei meillä mitään skipattu. Tosin ei myöskään koristu. Juhlat pidettiin ihan normaalisti pienellä porukalla pääosin ulkona. 

t. 2021 ylioppilaan äiti

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsellasi ole seurustelukumppania?

Miksi pitäisi olla? Ja jos onkin, hänellä voi olla omat juhlat samana päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?

Voi hyvänen aika taas näitä "mikset sitä ja tätä". Pumpulissa kasvaneet kaltaisesi ei ymmärrä elämästä mitään. 

Ei siihen pumpulia tarvita, että voi huolehtia lapsensa perustarpeista ja viedä häntä muidenkin ihmisten pariin. 

Eivät kaikki lapset viihdy muiden ihmisten parissa.

Normaalit viihtyvät. Ja tässähän on nyt kyse äidin surusta, ei lapsesta. Äiti voisi edes sen verran välittää lapsestaan, että oman erakkoluonteensa takia ei jättäisi lasta ilman sosialisia kontakteja.

Mistä sinä tiedät, millainen aloituksen äiti on? Ja miten sinä voit määritellä, mikä on normaalia ja mikä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Ja tämänkö piti lohduttaa APtä? 

Sanopa muuta. Hirveä kevätsaarna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Ja tämänkö piti lohduttaa APtä? 

Tuskin lohduksi tarkoitettu, vaan käsitin että neuvoksi kaikille joilla on pieniä lapsia. Vanhemmat tai vanhempi voi auttaa paljon lasta saamaan kavereita. Voi auttaa ja rohkaista eri tavoin. 

Mutta missä on ap:n lapsen kummit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on ollut 18-19 vuotta aikaa hommata elämäänne ihmisiä. Miksi et ole tehnyt niin, vaan olet pakottanut lapsesi elämään erakkona ilman ystäviä ja läheisiä?

Voi hyvänen aika taas näitä "mikset sitä ja tätä". Pumpulissa kasvaneet kaltaisesi ei ymmärrä elämästä mitään. 

Ei siihen pumpulia tarvita, että voi huolehtia lapsensa perustarpeista ja viedä häntä muidenkin ihmisten pariin. 

Eivät kaikki lapset viihdy muiden ihmisten parissa.

Normaalit viihtyvät. Ja tässähän on nyt kyse äidin surusta, ei lapsesta. Äiti voisi edes sen verran välittää lapsestaan, että oman erakkoluonteensa ta

Ei tarvitse tietää, kun osaa lukea. Luepa sinäkin otsikko ja aloitusteksti äläkä jankuta turhasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Ja tämänkö piti lohduttaa APtä? 

Tuskin lohduksi tarkoitettu, vaan käsitin että neuvoksi kaikille joilla on pieniä lapsia. Vanhemmat tai vanhempi voi auttaa paljon lasta saamaan kavereita. Voi auttaa ja rohkaista e

Mitkä kummit?

t. kirkkoon kuulumaton

Itsellä sama tilanne. Tosin lapsia on kaksi. Kaikki rippi-yms päättäjäisissä olemme aina jotenkin ulkopuolisia kun ei ole ketään. Lisäksi ihmiset eivät edes ymmärrä kuinka tällainen tilanne voi olla mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Ja tämänkö piti lohduttaa APtä? 

Tuskin lohduksi tarkoitettu, vaan käsitin että neuvoksi kaikille joilla on pieniä lapsia. Vanhemmat tai vanhempi voi auttaa paljon lasta saamaan kavereita. Voi auttaa ja rohkaista e

Ei lasta voi pakottaa leikkimään toisten kanssa. Johan tuo on henkistä pahoinpitelyä.

Muutama hyvä ehdotus tuli. Tosiaan, menkää syömään juhlavasti ja vaikka yhdessä illalla ulos. Siellä on muitakin juhlimassa lakkiaan, yksin ja yhdessä. Kyseessä on kuitenkin kollektiivinen juhla, sekaan vain.

Sydämelliset onnittelut teille molemmille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapsellasi ole seurustelukumppania?

Miksi pitäisi olla? Ja jos onkin, hänellä voi olla omat juhlat samana päivänä. 

Silloin kannattaa pitää yhteiset juhlat ja mennä yllätyskihloihin samalla!!! 

Eikö ole kummejakaam? Lapsen tai sinun? 

Entä lapsen kaverit? Meilläkin oli pienet juhlat, mutta lapsen kaverit kävivät juhlissa.  Kiersivät monessa paikassa. Nykyään osa valmistuu keväällä, osa syksyllä ja osa vasta ensi keväänä. 

Isä karkotettu suomesta. Pitäis sitä nyt poikkis olla tuon ikäisellä, vai onko lihava, mt tai extraruma?