Lapsen yo-päivä , yksinäisen äidin suru

Vierailija kirjoitti:

Aika kamalaa, jos et ole halunnut antaa lapselle mallia sellaisesta elämästä, jossa ollaan muiden kanssa tekemisissä. Surusi on ihan paikallaan, mutta se on surua siitä, että sinulle äitiys oli lukittu laatikko, ei avoin maailma.

Oletpa tuomitseva. Ei kenenkään toisen elämästä voi tietää, miten siihen on päädytty. Tilanne on paras hyväksyä eikä tuomitseminen ja syyllistäminen auta mitään.

Tehkää jotain erityistä, menkää syömään hienosti, kylpylähotelliin, ulkomaille...mitä tytär haluaakaan. Viettäkää erilainen yo-juhla, ihan omanlaisenne.

Viettäkää juhla kahdestaan! Miten erityistä ja ihanaa päivää voittekaan viettää! Vaikka vaan kotona, tai ulkona juhlistaen.

En tiedä, mistä päin olette, mutta jos ajattelisin omaa asuinkaupunkia, niin vaikka sisävesiristeily, jossa lounas ja kuohuvaa. 

Illalla nuori varmaan lähtee kavereiden kanssa juhlimaan, mutta tehkää päivästä oma juhlanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama tilanne. Tosin lapsia on kaksi. Kaikki rippi-yms päättäjäisissä olemme aina jotenkin ulkopuolisia kun ei ole ketään. Lisäksi ihmiset eivät edes ymmärrä kuinka tällainen tilanne voi olla mahdollista. 

No kieltämättä tuntuu tosi oudolta. On harvinaista, ettei ole yhtään sukulaista. Tai ystävää. Tai naapuria. Ja kaikki tämä osuu samaan perheeseen. Todella pieni todennäköisyys.

Tuota noin.... Kerrotko, miksi lapsi haluaisi yo-juhliinsa naapurin, jota ei mahdollisesti ole koskaan edes nähnyt? Katsos, kun täällä kaupunkiseudulla ihmiset aika harvoin tuntevat naapureitaan. Korkeinstaan sanovat moi, jos rapussa satutaan kohtamaan. Oma seinanaapurini on alkoholisoitunut, mutta rauhallinen 82v papparainen. Jos minulla olisi lapsi, joka pääsisi ylioppilaaksi arvaapa kutsuisinko tuon papparaisen

Naapurit voivat olla tosi kivoja. Minulla ainakin on. Voisin hyvinkin kutsua kaikki samassa kerroksessa asuvat kerrostalonaapurini juhlimaan. 

Lapsellasi on ainakin huolehtiva ja rakastava äiti. Ja se on aika paljon nykypäivän epävarmassa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Ja tämänkö piti lohduttaa APtä? 

Tuskin lohduksi tarkoitettu, vaan käsitin että neuvoksi kaikille joilla on pieniä lapsia. Vanhemmat tai vanhempi voi auttaa paljo

Kai tiedätte että kirkkoon kuulumattomat pitävät nimiäiset lapselle. Ja lapselle nimetään nimiäiskummi( t). Tyttäreni on nimiäiskummi.

Mä olisin varmaan järjestänyt pienen ulkomaanmatkan, vaikka viikko Kreikassa tjtn. Siinä olisi matkajärjestelyissä ja tohinassa unohtuneet koko juhlat ja olisi voinut juhlia siellä matkalla kahdestaan, vähän eri ympyröissä. Ap'n rahatilannetta en tietenkään tiedä, mutta vähävarainenkin voi säästää sen verran, että johonkin pääsee, kun tarpeeksi ajoissa alkaa varautumaan. Matkahan on myös hyvä ylppäri-lahja jo sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä sama tilanne. Tosin lapsia on kaksi. Kaikki rippi-yms päättäjäisissä olemme aina jotenkin ulkopuolisia kun ei ole ketään. Lisäksi ihmiset eivät edes ymmärrä kuinka tällainen tilanne voi olla mahdollista. 

No kieltämättä tuntuu tosi oudolta. On harvinaista, ettei ole yhtään sukulaista. Tai ystävää. Tai naapuria. Ja kaikki tämä osuu samaan perheeseen. Todella pieni todennäköisyys.

Tuota noin.... Kerrotko, miksi lapsi haluaisi yo-juhliinsa naapurin, jota ei mahdollisesti ole koskaan edes nähnyt? Katsos, kun täällä kaupunkiseudulla ihmiset aika harvoin tuntevat naapureitaan. Korkeinstaan sanovat moi, jos rapussa satutaan kohtamaan. Oma seinanaapurini on alkoholisoitunut, mutta rauhallinen 82v papparainen. Jos minulla olisi lapsi, joka pääsis

Olet joko trolli tai tyhmä tai molempia. Kaikilla ei ole kivoja naapureita vaikka sinulla olisi. Ja hyvin harva 18-19v nuori haluaa juhliinsa jotain randomtyppejä, joita ei ole koskaan nähnytkään. Kyseessä on kuitenkin nuoren juhla, ei äidin. 

Kai tiedätte että kirkkoon kuulumattomat pitävät nimiäiset lapselle. Ja lapselle nimetään nimiäiskummi( t). Tyttäreni on nimiäiskummi.

Nimiäisikummia ei ole olemassakaan. Kummius on kristillinen toimi, jolla ei ole mitään tekemistä nimiäisten kanssa. Tyttäresi ei siis ole kenenkään kummi oikeasti. 

Elämässä onkin usein niin, että ilo ja suru sekoittuvat. Siinä on oma kauneutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi valmennetaan sosiaalisuuteen jos lastentarhavaiheessa. Kun nuorimmainen oli tarhassa ja kuusivuotias, järjestimme synttärit kotiin johon lapsi sai kutsua kavereitaan tarhasta. Sama toistui seuraavana vuonna ja tilanne oli eri. Olimme muuttaneet paikkakuntaa ja uudella paikkakunnalla, eikä ketään tuttua koulua aloittaessa. Kun saattekin lasta kouluun koulun alussa, huomasin oitis ketkä saman luokan kaverit ovat samanhenkisiä lapsen kanssa ja heitä kutsuimme 7 - vuotis synttäreille. Kaveruuksia, ystävyyksiä siten syntyi siitä alkaen usean kanssa ja ne ovat kestäneet aikuisuuteen saakka. 

Ja tämänkö piti lohduttaa APtä? 

Tuskin lohduksi tarkoitettu, vaan käsitin että neuvoksi kaikille joilla on pie

Kummi on kristillisessä perinteessä kasteessa kirkkoon liitettävän hengellinen ohjaaja, hengellinen vanhempi, jonka tulee pääsääntöisesti kuulua samaan kirkkokuntaan kastettavan kanssa. Kummiuden tarkoitus on toisin sanoen kummilapsen uskonnollisesta kasvatuksesta huolehtiminen.

Mitenkäs se tyttäresi meinasi oitaa tuon uskonnollisen kasvatuksen? 

Vierailija kirjoitti:

Mentiin 30 vuotta sitten ihan summissa isäni serkun pojan lakkiaisiin. Ei siis oltu kutsuttu. Todella noloa (meille, kun sinne tungimme)  kun oltiin ainoat vieraat. 

Mieheni lakkiaiskuvia katselin. Vieraina oli vaan miehen täti (ehkä myös kummitäti, ei näkynyt kuvissa, mutta luulis hänen olleen)

Ei tuo ole noloa, lakkiaiset oli ennen sellaiset, että niihin sai mennä kutsumatta. Minunkin lakkiaisiin (1985) tuli sukulaiset ja naapurit kutsumatta, kenellekään ei kutsua lähetetty. Nykyisin vaan taitaa olla se, että joka paikkaan pitää olla kutsu, ja kutsuissa on ilmoitettu pukukoodi yms., minnekään ei voi mennä kutsumatta tai pyytämättä etukäteen lupaa, että voinko tulla käymään...

Omissa lakkiaisissani oli n. sata vierasta ja juhlaa vietettiin kaksi päivää. Vanhempien työkavereita (jotka myös minä tunsin), "edustusvieraita" (joita en tuntenut), opettajiani, naapureita, omia kavereita, ja muutama sukulainenkin. (Tuohon aikaan oli tapana kiertää kaikki tuttujen juhlat, ihmisiä ei erillisesti kutsuttu.)

Enkä epäile ollenkaan, että paremmat muistot olisi saattanut tulla juhlasta, joka olisi vietetty vanhempien kanssa kolmestaan.

Oikeastaan se olisi ollut aika upeaa. Ikäänkuin siirtyminen aikuisuuteen. Oli kuitenkin viimeisiä hetkiä, kun asuin omien vanhempieni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin 30 vuotta sitten ihan summissa isäni serkun pojan lakkiaisiin. Ei siis oltu kutsuttu. Todella noloa (meille, kun sinne tungimme)  kun oltiin ainoat vieraat. 

Mieheni lakkiaiskuvia katselin. Vieraina oli vaan miehen täti (ehkä myös kummitäti, ei näkynyt kuvissa, mutta luulis hänen olleen)

Ei tuo ole noloa, lakkiaiset oli ennen sellaiset, että niihin sai mennä kutsumatta. Minunkin lakkiaisiin (1985) tuli sukulaiset ja naapurit kutsumatta, kenellekään ei kutsua lähetetty. Nykyisin vaan taitaa olla se, että joka paikkaan pitää olla kutsu, ja kutsuissa on ilmoitettu pukukoodi yms., minnekään ei voi mennä kutsumatta tai pyytämättä etukäteen lupaa, että voinko tulla käymään...

Ja kutsuun painetulle tilille täytyy laittaa aika iso summa, että kehtaa ruusunsa ja korttinsa kanssa pistäytyä juomassa yhden kupin kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Naapureita? Työkavereita? Nuoren kaverit?

Tuo ulkomaille lähtö on kiva idea.

Ja sinä ilmeisesti maksat.

Ap ei ole tainnut kommentoida mitään.  Että onkohan tämä oikea aloitus? Siltä varalta että on,  vielä pari muistikuvaa omasta nuoruudesta. 

Pienellä kaveriporukalla käytiin entisen harrastuskaverin juhlissa. Kutsusta toki. Kavwri oli vierailusta tyytyväinen.  Oltiin ainoat vieraat. 

Omana lakkiaisiltana mentiin koko luokan kanssa ravintolaan syömään. Oli hieno tunnelma, kun oli pitkät pöydät, hieno kattaus, valkoiset liinat. Kaikilla vielä uudet lakit päässä ja tunnelma iloinen ja vapautunut. 

Vierailija kirjoitti:

Kai tiedätte että kirkkoon kuulumattomat pitävät nimiäiset lapselle. Ja lapselle nimetään nimiäiskummi( t). Tyttäreni on nimiäiskummi.

Nimiäisikummia ei ole olemassakaan. Kummius on kristillinen toimi, jolla ei ole mitään tekemistä nimiäisten kanssa. Tyttäresi ei siis ole kenenkään kummi oikeasti. 

Kuinka moni kummi oikeasti on sellainen, että ohjaa kummilastaan kristinuskoon ja tukee hengellisesti yms. mikä ikinä kummin tehtävä kirkon mukaan onkaan. Sanoisin, että osuus on aika pieni... Eikö kuitenkin tärkeämpää ole, se että tukee kummilasta (oli sitten "oikea" kirkon ja uskon mukainen kummi tai nimiäiskummi) kaikissa valinnoissa ja auttaa aina kun pystyy, on turvallinen aikuinen, jolle lapsi pystyy puhumaan ja kysymään neuvoa ja apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, ettei ole yhtään sukulaista tai edes lapsen ystävää, jonka voisi kutsua?

 

Mihin sä sitä tietoa tarvitse? Kerro, ihan oikeasti, jos saat vastauksen, mitä luulet sillä tekeväsi?!

Tämä keskustelupalsta. Voit siis rauhoittua. Kukaan ei ole sinulle tilivelvollinen kommenteistaan ja kysymyksistään. 

Eikä Ap. ole tilivelvollinen sinulle eikä muillekaan hiton kuulustelijoille!!

Vierailija kirjoitti:

Tuohan kuulostaa toisaalta ihanalta. Kahdestaan syömään johonkin ravintolaan. Voihan sitä käydä sen jälkee  vaikka jossain tapahtumissa, kävellä ulkona kun on kaunis ilma. Tehkää päivästä merkityksellinen lapsellesi ja sinulle!

Minusta tuo kuulostaa ihanteelliselta. Omien vanhempieni ympärillä oli useimmiten laumoittain ihmisiä, joista monet olivat minulle täysin vieraita. Myös silloin kun oli minun juhlapäiväni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai tiedätte että kirkkoon kuulumattomat pitävät nimiäiset lapselle. Ja lapselle nimetään nimiäiskummi( t). Tyttäreni on nimiäiskummi.

Nimiäisikummia ei ole olemassakaan. Kummius on kristillinen toimi, jolla ei ole mitään tekemistä nimiäisten kanssa. Tyttäresi ei siis ole kenenkään kummi oikeasti. 

Kuinka moni kummi oikeasti on sellainen, että ohjaa kummilastaan kristinuskoon ja tukee hengellisesti yms. mikä ikinä kummin tehtävä kirkon mukaan onkaan. Sanoisin, että osuus on aika pieni... Eikö kuitenkin tärkeämpää ole, se että tukee kummilasta (oli sitten "oikea" kirkon ja uskon mukainen kummi tai nimiäiskummi) kaikissa valinnoissa ja auttaa aina kun pystyy, on turvallinen aikuinen, jolle lapsi pystyy puhumaan ja kysymään neuvoa ja apua.

Miksi pitäisi feikata kummiutta, kun voi olla turvallinen aikuinen ihan vain turvallisena aikuisena? Jos et kuulu kirkkoon, lapsellasi ei ole kummeja eikä siihen tarvita mitään feikkaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole kummejakaam? Lapsen tai sinun? 

Entä lapsen kaverit? Meilläkin oli pienet juhlat, mutta lapsen kaverit kävivät juhlissa.  Kiersivät monessa paikassa. Nykyään osa valmistuu keväällä, osa syksyllä ja osa vasta ensi keväänä. 

Mitä tämä jankkaus kummeista on? Ettekö yhtään seuraa uutisia? Suomalaisista hyvinkin suuri osa on eronnut kirkosta. Ei silloin ole lapsilla mitään kummituksia. Eikä se, että ihminen on 18-19v sitten pidellyt vauvaa sylissä papin kipatessa vettä päähän, tarkoita, että tämä sama ihminen on lapsen elämässä mukana vielä lakkiaispäivänäkin. Kummius ei velvoita mihinkään. Oma kummitätini katosi kuvioista, kun olin noin 8v. Kummisetäni taasen kuoli, kun olin 5v. Muita kummeja ei ollut. 

Jos kummeja on, niin kyllä he tavallisesti pysyvä

Rippijuhliin lopetin kumlivelvollisuudet.