Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisissa väleissä olette serkkujenne kanssa?
24.05.2024 |
Itsellä muutama serkku ja vain yhden kanssa nähdään kerta vuoteen. Muut jääneet etäisiksi
Kommentit (132)
Molempiin serkkupoikiin etäiset ja erittäin viileät, en tiedä yhtään mitä ne tekee työkseen ja mitään niiden elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuja on molemmilla puolilla paljon, yhteensä mulla taitaa olla 30 serkkua ja jakautuvat aika tasaisesti äidin ja isän puolelle. Jakautuvat myös tasaisesti ympäri Suomea. Molemmilta puolilta kaikki isovanhemmat olivat kuolleet siihen mennessä kun täytn 15, eikä mitään serkut kokoontuu mummulaan -kulttuuria ollut ennen sitäkään, koska molemmat mummut olivat kuolleet jo ennen kuin synnyin. Mitään sukujuhlia ei ole ollut mun aikuisiällä. Meidän vanhempien hautajaisia tulee toki olemaan mutta ei tunnu luontevalta kyllä mennä muihin kuin omien vanhempieni, ja sinne taas ei todnäk tuu mun serkkuja koska heillä lienee sama kokemus. Somessa toki ollaan kavereita.
Lapsena olen jollain lailla viettänyt aikaa lähes jokaisen serkkuni kanssa. Useampi heistä oli ihan läheisiä leikkikavereita loma-aikoinamme.
Herraa hyvää kiittäkää. Jeesus pitää huolen omistaan.
Ollaan yhteyksissä messengerissä, mutta nyt en ole tavannut yhtäkään serkkua yli 10 vuoteen.
Hyvä etten ole ainoa, joka ei ole serkkujensa kanssa tekemisissä, enkä edes tunne kaikkia. Lapsena olin aika paljon tekemisissä osan serkuista kanssa, moikataan jos nähdään. Mutta vanhempien kuoltua on kaikki sukujuhlatkin jääneet, eikä tule enää tavattua missään, enkä somessakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebookissa katellaan toistemme kuulumisia, mutta hyvin harvoin tavataan.
Hymyillään kun tavataan. Ei meillä mitään toisiamme vastaan ole, ja ovat ystävällisiä minulle. Mutta elävät omaa elämäänsä. Ovat vähän vanhempia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpähän ole minkäänlaisissa väleissä. Kuinka voisinkaan, kun ei ole ainoatakaan serkkua. Äiti oli ainoa lapsi ja isän sisar- ja velipuoli olivat lapsettomia. Pikkuserkkuja sentään on paljon ja osan kanssa olen tekemisissä, osaa en ole tavannut koskaan.
En ole tavannut sukulaisiani vuosiin. Enkä ennen edellistäkään kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne lainkaan, en ole koskaan nähnytkään. Vanhempani ei ole sisarukseensa yhteydessä.
Minun serkkuni viljelävät maata ja tuottavat maitoa jossain Sikaniskalassa. En ole heihin yhteydessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tekemisissä. Jossain facessa osa on kavereina ja satunnaisesti nähdään hautajaisissa. Ei mitään riitaa, mutta ei mitään yhteistä.
Lapsena olin muutaman serkun kanssa läheisempi. Nykyisin ollaan etäännytty. Muutaman ulkomaan serkun kanssa ei oltu juuri tekemisissä lapsuudessakaan. Suomen serkusta yhdellä on omat ongelmansa eikä hän halua tavata sukulaisia ja muiden kanssa ollaan etäännytty niin että nähdään vain jos on sukujuhlat yms. ja välissä useita vuosia. Yhtä serkkua näen ehkä 1-2 kertaa vuodessa jos osuu yhtä aikaa paikalle tätini luo. Harmillisen vähän olen serkkujen kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lapsuuden jälkeen tavannut yhtään,ei oltu silloinkaan läheisiä ja kun muutin ulkomaille meni se vähäinenkin yhdessäpito.
en missään tekemisissä änkivät meidänkin perinnön jakoon ohjasin ulos. täysin kyltymättömiä vuosi sitten ilmoitin tien katkaisusta tehkööt tiensä sieltä missä se on kaavassa merkitty. tila jaettu 1955 tasapuolisesti vieläkin 3 polven jälkeen yrittävät jotakin saada HIRVEÄ KATEUS. 3v sitten sanoin suorraan . eipä ole häirinneet. nyt on koston paikka meillä menee jo kolmanteen polveen.
Yks serkku on läheinen. Ollaan samanikäisiä ja "iltatähtiä" molemmat.
Loput on vanhempia ja osa jo kait kuolleetkin.
On taitanu mennä muutamilla hyvä pano ohitte?
60 serkkua. Vain muutaman kanssa tekemisissä.
Muutaman kanssa olen keskustellut mesessä kaikenlaista viime vuosina. Emme juuri tunne toisiamme, mutta vanhojen vanhempiemme kuvioiden kautta on alkanut kiinnostaa heidän kokemuksensa ja heitä minun. Kovaa oli vanhempiemme lapsuus toksisessa perheessä. Meidän ikäluokalle (40-50-vuotiaat) on jääänyt sitten tehtäväksi katkaista ylisukupolvinen trauma ja juosta terapiassa. Ihan kaikista serkuistani en mene vannomaan, että edes näkevät asian näin.
En ole missään tekemisissä. Isäni on suvun musta lammas ja luuseri, jonka ansiosta minä sain saman leiman vaikka sille ei ole mitään perusteita. Olen pärjännyt elämässäni hyvin, suorittanut akateemisen tutkinnon ja työllistynyt, mutta olen aina vain isäni lapsi sukulaisten mielestä. Jostakin kumman syystä myös serkkuni ajattelevat näin. Ilmeisesti asiasta on kovasti perheissä puhuttu. Huomasin tämän asenteen jo lapsena, ja kun se ei muuttunut isäni kuoleman jälkeen, vaan näkyi edelleen eri yhteyksissä, niin annoin olla enkä enää osallistunut esim hautajaisiin tai muihin juttuihin missä heitä olisi nähnyt.