Mitä epämiellyttäviä, suorastaan keljuja piirteitä tai tapoja olet huomannut itselläsi?
Minä itse olen ärsyttävä muka-kaikkien ongelmien ratkoja.
Ystävä kertoo minulle huolistaan, niin enkös vain rupea ehdottelemaan hänelle eri ongelman ratkaisuja enkä älyä millään, että hän haluaa vain avautua minulle, ei etsi instant-ratkaisua.
Huomaan toisinaan myös ylimielisyyttä muita kohtaan.
Onneksi se ei näy ulospäin esim. käytöksessäni mutta ei minulla ( kuin ei kenelläkään). olisi muutenkaan syytä olla ylimielinen.
Ehkä elämä on hieman minua opettanut, että ainakin tunnistan nämä piirteet itsessäni ja yritän päästä niistä eroon.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla onnellinen muiden puolesta. Kaipa se on se suomalainen kotikasvatus, että olet jonkin arvoinen sitten kun itselläsi menee hyvin, ja kun muilla menee ja itsellä ei, niin pahaltahan se tuntuu.
Minun sisarukseni ovat menestyneet elämässä itseäni paremmin. Olen selvinnyt siitä, jos nyt tuota termiä voi käyttää, irrottamalla mielessäni nämä asiat, heidän vaurautensa ja menestyksensä ja oman elämäni. Toisaalta olen pystynyt myöntämään itselleni, että itse olen (osittain) tilanteen pedannut, kun nuorena ajattelin, etten halua valita opintoalaa vain sen perusteella, että tienaisin mahdollisimman hyvin, ajattelin, että se on jotenkin pinnallista ja tavallaan arvotonta. Toisaalta olen aika varma, etten oikeasti olisi viihtynyt vaikkapa kaupallisella alalla. Lapsettomuus ja se, että sisaruksilla on jälkikasvua, on tietysti myös kipeä asia, mutta olen vain ajatellut, että tasan ei käy onnen lahjat, ja ollut iloinen ihanista sukulaislapsista ja heidän seurastaan. Olen siis tehnyt tietoisen päätöksen, että en anna tällaisten asioiden sotkea väliemme, koska se nyt ei tilannetta mitenkään parantaisi.Olen itsekin onnellisempi, kun en jää näitä eroja vatvomaan mielessäni.
En soita kenellekkään. Tosin olen huomannut, ettei mullekkaan soiteta, ellei tarvita jotain; hoitoapuu tai muuta. Mulla on prepaid ja 20 euron puheajalla pärjään vuoden.Lähinnä tekstarivastaukset syö saldoa.
Olen laiska ja siirrän asioiden hoitoa, puolisolle kuittaillen aivan liian terävästi hänen unohteluistaan tms., en tajua kuinka pitkämielinen hän on sitä sietämään (kokonaisuus kuulemma ratkaisee).
Inhoan itsessäni sitä, että joskus olen itsekäs enkä niin huomaavainen arkielämän tilanteissa, kuin millaisena haluan itseni nähdä. Toisaalta panen rahaa hyväntekeväissyyteen pienistä tuloistani, koska ihmisten kärsimys ahdistaa, ja on tarve tehdä edes jotain.
En jaksa tavata ystäviä, joita on vähän. On helpompi kirjoittaa. En ystävysty helposti, koska tunnen liian paljon tarvettta varjella yksityisyyttäni.Siksi minulle ei esimerkiksi jäänyt yhtään ystävää opintovuosilta. Paras ystäväni jätti minut noin vain ilman selityksiä, kun vaihtoi pääainetta ja lopetti yhteisen harrastuksen.
Persuviha. Pelkään, että menen samalle tasolle esim kommentoinnissa. Toisaalta ymmärrän nyt niitä ja niiden vihaa paremmin.