Lue keskustelun säännöt.
Mitä epämiellyttäviä, suorastaan keljuja piirteitä tai tapoja olet huomannut itselläsi?
22.05.2024 |
Minä itse olen ärsyttävä muka-kaikkien ongelmien ratkoja.
Ystävä kertoo minulle huolistaan, niin enkös vain rupea ehdottelemaan hänelle eri ongelman ratkaisuja enkä älyä millään, että hän haluaa vain avautua minulle, ei etsi instant-ratkaisua.
Huomaan toisinaan myös ylimielisyyttä muita kohtaan.
Onneksi se ei näy ulospäin esim. käytöksessäni mutta ei minulla ( kuin ei kenelläkään). olisi muutenkaan syytä olla ylimielinen.
Ehkä elämä on hieman minua opettanut, että ainakin tunnistan nämä piirteet itsessäni ja yritän päästä niistä eroon.
Kommentit (85)
Olen jankkaaja ja inttäjä. Tiedän, olen ärsyttävä,mutta tämä korostuu erityisesti stressissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen taipuvainen katkeroitumaan siitä, että minusta ei tullut juopohkoa erakkoa vaan edelleen esitän "ihmistä"
Tämä oli nyt outo..Katkeroidut siitä ettei sinusta tullut juopohkoa erakkoa?
Selvennäs nyt vähän.
En kai minä itselläni.. olen keskittynyt huomaamaan niitä muilla.
Että vastasin normaaleihin kommentteihin ärtyisästi ilman syytä. Huomasin vuosia sitten ja olen onnistunut vähentämään tätä.
Olen laiska menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle ja mestari selittelemään sitä itselleni ja muille. Odotan että joku muu tekisi puolestani ikävät hommat.
Konflikteissa saatan helposti vetäytyä moneksi päiväksi enkä kykene selvittämään tilannetta. Liittynee myös tuohon epämukavat asiat, pyrin välttämään.
En osaa säädellä tunnetilojani kovin hyvin innostuessani tai suuttuessani, vaan ryöpäytän ajatukseni ja tunteeni liian voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikissa ihmisissä minua ärsyttää jokin/jotkit asiat. Tämä vaikuttaa normaaleihin keskustelutilanteisiinkin jatkuvasti, koska kokoajan vaan mietin että voi hohhoijjaa, miksi toi nyt noin sanoo. Ps. ymmärrän kyllä että itse varmasti ärsytän myös muita ihmisiä :D Puolisoni on samanlainen, hänkään ei pidä "lähes kenestäkään".
Puhun päälle, tai siis kun huomaan toisen olevan lopettamassa lausettaan, alan jo puhua, koska jotenkin "pelkään" että puheenvuoroni menee muuten ohi. Olen keskittynyt tähän lähivuosina ja todella hyvin jo saanut tätä vähennettyä, mutta en kokonaan läheskään.
En tiedä liittykö tämä nyt ihan kysymykseen mutta...minulla on vaikeus sietää ihmistä jolla on iso rako yläetuhampaiden välissä. Sillai niinkuin Madonnalla on.
En tajua mistä tällainen vastenmielisyys on tullut varsinkin kuin omat hampaani ovat alaleuassa kuin hullun halot liiterissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten aloittaja niin minäkin huomaan suhtautuvani monesti ylimielisesti muihin ja tietysti yritän peittää sen kaikin tavoin ja toivon kovasti ettei se näy ulospäin. Joudun esittämään monissa tilanteissa muuta mitä oikeasti ajattelen. Varsinkin itseä tyhmempiin (anteeksi, näin ei saisi sanoa MUTTA kyllä nämä hetket tunnistaa) meinaa mennä hermo ja tulee sellainen "voi luoja etkö tätäkään ole tajunnut" -ajatus. Toiselle tietysti selitän ystävällisesti ja niin että ei kokisi itsensä olleen tyhmä.
Sitten se että olen vähän itsekäs, osaan sanoa liiankin hyvin ei jos asia tai meno ei kiinnosta tai siinä olisi liikaa vaivaa.
Olen myös tietyissä asioissa perfektionisti ja tämän uskon ärsyttävän muita. Lisäksi hieman kaavoihin kangistunut esimerkiksi kotiasioissa. Jos saan joskus lapsia niin joudun todella venyttämään sietokykyäni kun lapset eivät varsinkaan osaa toimia kuten "kuuluu".
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikissa ihmisissä minua ärsyttää jokin/jotkit asiat. Tämä vaikuttaa normaaleihin keskustelutilanteisiinkin jatkuvasti, koska kokoajan vaan mietin että voi hohhoijjaa, miksi toi nyt noin sanoo. Ps. ymmärrän kyllä että itse varmasti ärsytän myös muita ihmisiä :D Puolisoni on samanlainen, hänkään ei pidä "lähes kenestäkään".
Puhun päälle, tai siis kun huomaan toisen olevan lopettamassa lausettaan, alan jo puhua, koska jotenkin "pelkään" että puheenvuoroni menee muuten ohi. Olen keskittynyt tähän lähivuosina ja todella hyvin jo saanut tätä vähennettyä, mutta en kokonaan läheskään.
Minä olen kanssa tälläinen! (Tuo joka ärtyy tyhmemmistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä toisten mielestä epämiellyttävin asia mussa on, että olen ihminen joka ei pidä sosiaalisesta elämästä. Mulle riittää työssäkäynti ja sitten haluan olla omissa oloissani. Pystyn puhumaan puhelimessa mutta en todellakaan enää halua työajan ulkopuolella edes parhainta ystävää. Viihdyn kotona.
Sitten omasta mielestä olen laiska. Työssä teen järjestelmällisesti ja tarkasti kaiken mutta välillä yksityiselämä on kaaos. Unohdan helposti laskut joista seuraa muistutusmaksuja. Unohdan viedä kirjaston kirjat ja koska en seuraa sähköpostejani, tulee muistutusmaksuja. Siirrän luovasti kaikkea siivoamista päiviä ja sitten siivoan asunnon lattiasta kattoon kun saan tarpeekseni. Olen ailahtelevainen siinä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takerrun pieniin ajatusvirheisiin ja toimin tahallani väärin. Teen tismalleen, kuten minulle sanotaan, vaikka tietäisin puhujan oikeasti tarkoittavan jotakin muuta. Jos kauppalistassa lukee "kalamata", ostan oliiveja, vaikka tiedän listan kirjoittajan tarkoittaneen kala namak -suolaa ja kirjoittaneen ajatuksissaan muuta. Ajan pyydettäessä Sokokseen, vaikka tiedän vieressä istujan tarkoittaneen S-marketia. Kun henkilö alkaa ihmetellä, totean vain toimineeni hänen ohjeidensa mukaisesti - kuten totta onkin. Olen siis piinallisen kirjaimellinen riippumatta siitä, miten paljon ylimääräistä vaivaa siitä on.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikissa ihmisissä minua ärsyttää jokin/jotkit asiat. Tämä vaikuttaa normaaleihin keskustelutilanteisiinkin jatkuvasti, koska kokoajan vaan mietin että voi hohhoijjaa, miksi toi nyt noin sanoo. Ps. ymmärrän kyllä että itse varmasti ärsytän myös muita ihmisiä :D Puolisoni on samanlainen, hänkään ei pidä "lähes kenestäkään".
Puhun päälle, tai siis kun huomaan toisen olevan lopettamassa lausettaan, alan jo puhua, koska jotenkin "pelkään" että puheenvuoroni menee muuten ohi. Olen keskittynyt tähän lähivuosina ja todella hyvin jo saanut tätä vähennettyä, mutta en kokonaan läheskään.
Mulla myös tuo ylempi. Olen introvertti ja siedän aika harvoja ihmisiä vapaa-ajalla. Ei se minua itseäni sinänsä haittaa koska tiedostan asian jo niin hyvin itse. Pelottaa vaan että varsinkin kun on ikää tullut enemmän niin se alkaa näkyä ulospäinkin vähän turhan hyvin... tavallaan haluaisin olla sellainen people person, mutta kun ei pysty :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jokseenkin hypomaaninen varsinkin silloin kun on kivoja ihmisiä ympärillä. Sitten jälkeenpäin hävettää ja kaduttaa oma käytös. Olen kova halailemaan ja tunteellinen ja joskus on oma moraalini venynyt niin, että vihaan itseäni sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä liittykö tämä nyt ihan kysymykseen mutta...minulla on vaikeus sietää ihmistä jolla on iso rako yläetuhampaiden välissä. Sillai niinkuin Madonnalla on.
En tajua mistä tällainen vastenmielisyys on tullut varsinkin kuin omat hampaani ovat alaleuassa kuin hullun halot liiterissä.
Ja rako etuhampaiden välissä ei oles edes mikään hampaiden asentovirhe. Toisin kuin omat vinksallaan olevissa hampaissani.
Kun herään aamulla tinder treffin vierestä, niin koen pakottavaa tarvetta pestä persereikäni sen hammasharjalla. Ei meinaa pokka pitää kun se pesee hampaita sillä hetken päästä LOL :D
Vierailija kirjoitti:
Kun herään aamulla tinder treffin vierestä, niin koen pakottavaa tarvetta pestä persereikäni sen hammasharjalla. Ei meinaa pokka pitää kun se pesee hampaita sillä hetken päästä LOL :D
Tirpalle ihan oikein
Liian kiltti.
Yritän olla mahdollisimman huomaamaton ja helppo, eli jos menen kylään ja joku yrittää tarjota vaikka kahvia ja pullaa niin kieltäydyn, etten vain olisi vaivaksi. Samoin saatan suostua johonkin jos joku pyytää mutta perua myöhemmin, koska liiat vaatimukset alkaa ahdistaa.
Vasta aikuisena olen ymmärtänyt että siitä kiltteydestä on muille enemmän vaivaa, pitää vain käyttäytyä samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Ja sanoa ei silloin kun ei oikeasti halua tehdä jotain sen sijaan että peruu myöhemmin jollain tekosyyllä.
Olen aika jääräpäinen, enkä anna helposti anteeksi. Minun on myös suht helppoa sulkea ihmiset pois elämästäni. Tarkoittaa sitä, että jos joku toimii mielestäni väärin, saatan pyyhkiä ihmisen pois elämästäni ja sitten unohtaa hänet. Se on joskus muiden mielestä kiusallista, jos ollaan samoissa porukoissa. Ja sitä toista saattaa jäädä vaivaamaan.
Olen opportunistinen niljake. Jos huomaan, että pystyn jotenkin hyötymään jostakusta, niin käytän sitä kyllä hyväkseni. Kusetan ihmisiä ihan surutta, enkä tunne minkäänlaista katumusta siitä. Psykiatrin kynäilemissä papereissa hän kuvailee minua sanoilla "ylimielinen, sarkastinen, impulsiivinen".
Sanon asioita suoraan rehellisesti sen enempi niitä miettimättä ja siitä tulee usein sanomista. "Ei noin saa sanoa!" Tästä olen yrittänyt opetella pois.
Pentti Linkola oli mielestäni hieno mies hienoilla ajatuksilla.