Kysymys yli 40- vuotiaille musiikista

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja - 82 syntynyt.

Kuuntelen vain Spotifyta, ja sieltä vain sitä musiikkia mitä itse valitsen. Kuuntelen lähinnä metallia ja rokkia eri muodoissa, joskus kevyempää. Ghost, Gojira, The Hu, Electric Callboy, Metallica, Greenday, Korn, Disturbed... Kun tulee nostalgian nälkä, niin Soul Asylum, Oasis, Bon Jovi jne.

Jos kuuntelen mitään uudempaa, niin sitten Viitasen Piaa, Ida Paul & Kalle Lindroth, Smith&Tell, Haloo Helsingin uudet.

Radiota en voi sietää enää, en mainoksia enkä uutta musiikkia. Pois lukien pari suomalaista artistia joita oma nuoriso kuuntelee. Niitä en valitse itse kuunnella, mutta ei ärsytä jos ne kotona ja autossa soi. Mainitaan nyt vaikka Kuumaa ja Mirella. 

Sinulle musiikki on tärkeää ja herättää tu teita.

Minä käyn edelleen keikoilla, siellä tuntee itsensä joskus jopa nuoreksi:)

Kaunotar 56v.

Olen 31, mutta vastaan silti. Olen jo kauan kuunnellut lähinnä samoja bändejä ja artisteja kuin tyyliin yläasteella ja lukiossa. Osa noista bändeistä on perustettu 70-90-luvuilla ja osa tekee edelleen (tai vielä viime vuosina on tehnyt) musiikkia ja osa ei. Näiden bändien uutta musiikkia siis kuuntelen uskollisesti ja käyn keikoilla vuodesta toiseen ja tietenkin heidän vanhaa musiikkiaan. Joskus tykkään kuunnella vaikka autolla ajaessa jotain suomi rock klassikoita tai pop hittejä 2000-luvun alusta, mutta pakko myöntää että uusista artisteista mulla ei ole mitään tietoa. Jollain omalla treeniin/liikuntaan tarkoitetulla Spotify listalla saattaa olla joitain yksittäisiä uudempia biisejä, mutta nekin ovat tyyliin vuodelta 2014 tai +/- kymmenen vuoden takaa ja nekin lähinnä siksi että niihin liittyy kivoja muistoja kavereiden kanssa jostain baarista, bileistä, festareilta tms. ja näin aikuisiässä vastaavia musikkimuistoja rakentuu tosi vähän. Enemmän tutustun itselleni uusiin vaikkapa klassisen musiikin teoksiin, jotka voivat olla satoja vuotta vanhoja ja on ihana mennä oopperaan tai konserttiin, kun voi "löytää" itselle uutta (vaikkakin oikeasti vanhaa) musiikkia. Samoin voi olla että spotifyssä törmään johonkin kivaan biisiin, mutta ne uudet tuttavuudet ovat yleensä aina menneiden vuosikymmenten musaa. Eli en ole missään määrin enää vuosikausiin ollut ajan hermoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Nykylaulajat varmaan useimmiten makaavat selällään kuumeisina ja särkyisinä, sen verran vaivalloisen  kuulloisia ovat lauluyritykset. Tarvittaisi aimo ryöpsy reippautta ja tervehtyminen, simmoista kuta oli esimerkiksi Waldon väen 1000 ways-piisissä

Jep. Jossain kahvilassa tai kaupassa kun kuulee tätä nykymusiikkia niin erityisesti joidenkin suomalaisten laulajien laulu kuulostaa hirveän vaivalloiselta hönkimiseltä, ikään kuin viimeisillä voimilla 39 asteen kuumeessa väkisin pinnistettäisi jotain ääntä. Se on varmasti muoti-ilmiö, mutta mielestäni kauniisti soiva ja kantava ääni, heleämpi laulutapa ja helpomman kuuloinen laulu toimii paljon paremmin. Alkaa melkein fyysisesti ahdistaa ja tuntua kurkussa kireää tunnetta kun joutuu kuuntelemaan tätä vaivalloista hönkimistä. Ja siihen vielä päälle se s-kirjain pitää sössöttää ja suhista todella erikoisesti. 

En kumpaakaan.

Kuuntelen musiikkia pääasiassa vuosilta 1955-79. Joskus myös vuosia 1980-99. Lähes kaikki, mitä senjälkeen tehtyä musiikkia olen kuullut, on ollut täyttä sontaa. Varsinkin kotimaiset artistit ja "puhelaulajat". Levyjen ostamisen aloitin 12-vuotiaana vuonna 1972 ja ostan niitä edelleen. Vinyyli ja cd-levyjä on noin 5000. Toisinaan kuuntelen netistä ulkomaisia radiokanavia, jotka soittavat rockmusiikkia noilta "kultaisilta" vuosilta.

Kyllä Pelle Miljoona kelpaa vieläkin.

Vähemmän kuuntelen mitään nuoruuteni 90-luvun musiikkia. Kuuntelen paljon esimerkiksi italialaista jazz-trumpetisti Paolo Fresua, eri maiden kansanmusiikkia ja pop-musiikin tyylistä monista maista, myös esim. bachataa jne. Ja tällä hetkellä kuuntelen paljon esimerkiksi sellaista amerikkalaista parikymppistä lauluntekijää kuin Peter McPoland.

Täytän kohta 50v ja kuuntelen erittäin mielelläni uusimpia suomiräppejä ja sitä musaa mikä radiossa nykymusana soi. Mieluummin suomenkielisenä. Vanhoja jankkauksia 80-, 90-, -00 -luvuilta en sitten kestä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylaulajat varmaan useimmiten makaavat selällään kuumeisina ja särkyisinä, sen verran vaivalloisen  kuulloisia ovat lauluyritykset. Tarvittaisi aimo ryöpsy reippautta ja tervehtyminen, simmoista kuta oli esimerkiksi Waldon väen 1000 ways-piisissä

Jep. Jossain kahvilassa tai kaupassa kun kuulee tätä nykymusiikkia niin erityisesti joidenkin suomalaisten laulajien laulu kuulostaa hirveän vaivalloiselta hönkimiseltä, ikään kuin viimeisillä voimilla 39 asteen kuumeessa väkisin pinnistettäisi jotain ääntä. Se on varmasti muoti-ilmiö, mutta mielestäni kauniisti soiva ja kantava ääni, heleämpi laulutapa ja helpomman kuuloinen laulu toimii paljon paremmin. Alkaa melkein fyysisesti ahdistaa ja tuntua kurkussa kireää tunnetta kun joutuu kuuntelemaan tätä vaivalloista hönkimistä. Ja siihen vielä päälle se s-kirjain pitää sössöttää ja suhista todella erikoisesti. Tulee jo ikävä Nylon Beatin honotustyyliä. Siinä oli sentään vielä jotain vietteleväisyyttä mutta nykyiset tehokeinot: traagiset mankumiset ja volinat,ovat lähinnä suohonsotkettavia ja dunkkuunleivottavia. Kähinöistähi on seksyys melko loitolla.

Kuinhan muuten lie, matkiko Bo Erik Buuriksson Waldon Markoa vai Marko E-Typeä kun molemmat esiityivät jotenkin samantyylisesti, vakava-ilmeisinä eteensä tollotellen kuin aivan tietämäti ympäristönsä tapahtumista. Onhan E-type kyllä 7 v aiemmin perustettu

Kuuntelen uutta ja vanhaa poppia enimmäkseen. Vetävät melodiat ja kertosäkeet ovat mieleeni. Olen toki kuunnellut aikoinaa rokkia ja heviä mutta vähemmän nykyään. Se on kokonaisuus joka kiinnostaa ja Metallica, Coldplay, Bruce Springsteen, Taylos Swift kuten myös Flow festivaalit ovat ohjelmassa tänä kesänä.

Itse kuuntelen mielestäni aika paljon eri aikakausien musiikkia.

Rock tietysti aina ykkönen.

Humppa ja iskelmä-juttuja en ymmärrä. En muista, että kukaan olisi sellaisia nuorena kuunnellut.

Ehkä sitten halutaan kuulua "joukkoon" ja kuunnella kaikkea höpöhöpöä myös.

Kuuntelen kaikkea mahdollista musiikkia. Barokista Rokkiin.

Outlaw countrya mielellään!

Mä olen 59v ja lemppareita ovat mm. Rammstein, Metallica, Apulanta, Eppu Normaali. Myös klassinen soljuu hienosti, 1980- ja 1990-lukujen biisit nostalgisia, joita kiva kuunnella. Eli aikalailla laidasta laitaan tykkään. 

Kehitysmaametalli on myös aika kivaa joskus

Kuuntelen uutta ja vanhaa, 60-luvulta nykypäivään. Ysäridancesta progemetalliin, afrobeatista klassiseen, jatsista kokeilevaan elektroon.

Mutta kovin vähän kuuntelen uutta hittimusiikkia. Sen sijaan kuuntelen vähän vähemmän tunnettuja, taitavia muusikoita, jotka tekevät sielukkaita tai meneviä biisejä.

Huomaan, että Sidewaysiin olisi tulissa esim. Bat for Lashes, Ladytron, ja 25.6. Suomeen saapuu Heart. Jonkin verran pändeillä ikäeroa, mutta pitäisin kaikista mainituista.

Viisikymppisenä kuuntelen mitä haluan.

Mutta en kotimaista jaksa, on niin onnetonta.

90-lukulainen musiikki on kivaa, mutta joidenkin artistien tuotanto jo 70-luvulta on hyvää.

Laidasta laitaan, fiiliksen mukaan.

Musiikki ei kuitenkaan tarvi olla koko ajan päällä, maailmassa on muutenkin liikaa ääntä.

Estas Tonne on ukrainalainen vähemmänukrainalaisennäköinen mutta räpsii kitaraa pitkillä kynsillään aika hyvin, aika monta hänen piisiään oon kunnellut