Ystäväperheen täydellinen elämä, ei jaksa kuunnella hehkutusta
Joillain sitten menee hyvin. On täydelliset lapset täydellisine harrastuksineen. Mikään partio tai yleisurheilu ei riitä, vaan on balettia, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Kotona kaikki on myös täydellistä lattiasta kattoon. Huonekalut ja materiaalit kuin suoraan sisustuslehdestä. Ulkomailla tykätään reissata, suosikki kohde on Rooma, jossa kultturelleinä osataan ihastella nähtävyyksiä oikealla tavalla. Viineistä tiedetään kaikki mahdollinen, autona luonnollisesti sähköauto, koska kuka nyt haluaa tuhota lapsiltansa maailman? Töissä ollaan tietenkin menestyneitä, lisäksi tunnetaan tärkeitä ihmisiä ja heistä puhutaan etunimillä. Lapsilla menee myös esimerkillisen hyvin niin koulussa kuin muutenkin. Näistä ja monista muistakin huikeista asioista jaksetaan muistuttaa ja puhua loputtomasti. Naisen some on täynnä näitä julkaisuja, mieheni ei jaksaisi esim. padelissa ja missä nyt käyvätkään kuunnella tämän ystäväperheen miehen juttuja, koska mistään muusta ei puhuta, kuin heidän mahtavasta elämästä. Ystäväperhe tulee aina mielellään meille kylään, mutta vastavuoroista kutsua heille ei ole tullut milloin mistäkin syystä. Ei vaan jaksa tämmöistä leveilyä kun itse ollaan hyvinkin keskituloisia, tavallisissa työpaikoissa, ei ole kesämökkiä, lapset harrastavat sitä mitä lähietäisyydeltä löytyy, autona 10 vuotta vanha polttomoottoriauto, asuntona perus rivari. Argh!
Kommentit (129)
Onko se kaverisi sairaanhoitaja tai vastaava? Kuulosta juuri sen alan ihmiseltä. Ovat tottuneet lässyttämään pa...kaa.
Jostainhan he ovat selkeästi vailla, kun on kerta tarve alleviivata elämän puitteita. Samalla tavalla kuin osa lapsista sanoo, että "sulla onki tommonen vanha pyörä, mulla uus lällänlällänlieruu", osa jatkaa tuota vielä aikuisiälläkin, mutta vaan salonkikelpoisemmassa muodossa.
Voisko sellainenkin olla mahdollista, että he kyläilee teillä mielellään, koska he aidosti tykkää käydä teillä ja tykkää teistä. Siis ihan oikeasti tykkäävät. Ja eivät vaan yhtään oikeasti tajua, että heillekin voisi kutsua. Ehkä heillä voi olla myös hirveet kiiltokuvapaineet, että heidän huusholli pitää olla aina tip top, jotta voi kutsua ja he ei kehtaa, koska ovat liian vaativia siivouksen suhteen? Ja he saattaa jopa teidän elämää ihailla.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka köyhä olenkin. Niin sinällään ymmärrän jos ystävä kertoo toiselle ulkomaan reissutaan , siiitä mitä siellä tehnyt ja varmasti ollutkin hienoa. Ehkä tässä hieman se omakin katkeruus sitten paistaa kun itsellä ei ole varaa reissata ja kokea samoja asioita ?
Näin ainenkin itse koen , kun ei ole varaa matkustaa ja tahtoisin. Ja varmasti samanlailla sitten käytyäni jossain tai jos olin hankkinut jotain hienoa mitä on pitkään odottanut / säästänyt rahaa sitä varten. Tottaka hehkuttaisin ystävälle miten mahtava juttu.
Varsinkin sille läheisemmälle. Jos tässäkin tapauksessa satut olemaan heidän ns, läheisin ystävä ja muut vaan sellaisia hyvänpäivän tuttuja ?
Ei, en ole katkera tai kateellinen heidän matkustelustaan. Turusta pääsee Wizzairilla Roomaan muutamalla kympillä. Olemme itsekin käyneet siellä koko perheen voimin. Jos kerron naiselle meidän matkasta, kääntyy se pian siihen, kuinka joivat miehensä kanssa kuohuvaa Colosseumia ihastellen ilta-auringossa, kuinka mies osti hänelle ruusun Venetsialaisilla portailla, jne. Kerran kerroin lapsistani, että olisi se kivaa, jos lapset siivoaisivat itse sotkunsa, johon nainen totesi jotain, että kyllä heidän lapset aina siivoavat kaikki jälkensä, eikä hän ole edes ajatellut, etteivätkö kaikki lapset niin tekisi. Eli kaikessa pitää olla aina parempi ja jos yritän puhua jostain meidän jutusta, niin aika nopeasti keskustelu menee siihen, kuinka he tekevät samaa, mutta potenssiin 10. On eri asia kertoa kivoista asioista, kuin kehuskella niillä ja vähätellä muiden kokemuksia. Ystäväperheen mies pitänee minun miestä läheisimpänä kaverina ja nainen on tullut siinä sitten kaupan päälle meidän ystäväksi.
Ap
Ap:n oma elämä kuulostaa aivan täysin hyvältä. Ei ole mitään mistä olisi syytä olla kateellinen. Jos muutat asennettasi, voit nauttia omista jutuistasi yhtä paljon kuin nuo tuttusi jostain Roomastaan. Olet vaan itse jotenkin tyhjä kun kahdehdit muita. Tämä maa on täynnä perheitä, joilla ei ole rivaria ja mitään autoa tai töitä tai edes terveyttä. Tee töitä itsesi ja oman ruman ajatusmaailmasi kanssa. Kateus myrkyttää sinua. Mistäs tiedät vaikka tuo tuttavaperhe kadehtisi jotakuta joka käy jossain vielä hienomassa paikassa lomalla. Jos et heidän kanssaan viihdy, niin ei ole pakko olla heidän kanssaan.
Eiköhän siellä ole jotain alkoholismia kulissien takana, isovanhempien sairaudet ja vanhustenhoitopaikkaa ei löydy, velkaa, velkaa ja velkaa, lasten mielenterveysongelmat, avioriidat....on näitä vaikka mitä mikä ei päälle näy.
No on se kamalaa, kun joillain menee hyvin. Miksi täällä automaattisest oletetaan, että kohta ne eroaa tai kyllä siellä jotain on oikeasti pielessä. Ei välttämättä ole. Maailmassa on paljon tasapainoisia, menestyviä, hyvin toimeentulevia ja onnellisia ihmisiä.
Mun serkku on tohtori, tosi kaunis ja ihmisenä aivan ihana.
Heidän perheessä on juuri tuollaista. Ei tosin mainosta mitään plus heillä on taatusti omat ongelmat.
Heidän elämä on heidän elämää ja meidän on meidän. Kannattaa elää niin, että on omaansa tyytyväinen. Miksi pitää ottaa etäisyyttä muihin, joiden elämä on erilaista, kuin sinun ?
Onko väärin kehua omia lapsiaan ? Pitääkö vain valittaa ?
Minäkin tiedän tällaisen täydellisen pikkuperheen, harmi vaan että mies on pettänyt, mistä muistona on kondylooma 🤢
Vierailija kirjoitti:
Onko se kaverisi sairaanhoitaja tai vastaava? Kuulosta juuri sen alan ihmiseltä. Ovat tottuneet lässyttämään pa...kaa.
Tai hammaslääkäri.
Tuosta ap:n kuvailemasta perheestä tulee mieleen elokuva Pahanhautoja - kaikki on täydellistä vaikka väkisin. Tätä perheen äitiä kannattanee hiukan tarkkailla koska veikkaan että rouvan esiintyminen ja puheet ovat hyvinkin ristiriitaisia keskenään ainakin välillä.
Mä annan noiden leijumisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yleensä joku pakonomainen tarve todistaa omaa paremmuuttaan.
Meillä on hyvätuloisia (kuten me itsekin) jopa erittäin varakkaita ystäviä, sellaisia jotka työskentelevät ministereiden ja pressan kanssa, sellaisia joilla on paljon enemmän tai paljon vähemmän kuin meillä. Ikinä koskaan milloinkaan ei tarvitse asioista mainita tai tuoda esiin. Kaikki tietää sen mikä on tarpeellista eikä brassailuun ole tarvetta. Ne jotka tuovat asioita joka käänteessä esiin jäävät äkkiä porukasta. Sen verran nolottaa sellainen käytös.
Ystäväperhe on omituinen käsite. Ei kuulosta siltä, että olette ystäviä.
Kuka teistä oli alunperin ystäviä keskenään?
Lapset? Perheiden äidit?
Nämä tapaukset tiedetään. Taustalta löytyy ihmisiä, joiden auto on rahoituksella hankittu. Asuntolainaa ja muuta lainaa on, ja sitten soitellaan pankkiin, kun rahat on tiukassa. Kulissit täytyy pitää pystyssä, vaikka puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on onneksi vapaus valita ystäväni ja tuollaiset leijujat eivät sellaisiin ujuttaudu, vaan pidän jo valmiiksi etäisyyttä. Meidän arvomaailmassamme tuskin on kosketuspintaa.
Ystäväperheen mies on mieheni hyvä kaveri. Ovat olleet läheisiä jo alakoulusta lähtien. Mies muuttui melkoisesti, kun nykyinen nainen tuli kuvioihin. Muutos oli hidasta, mutta varmaa. Ja nyt ollaan tässä pisteessä. Itse en varsinkaan tästä naisesta välitä, miehen tunsin jo ennen kuin menivät naimisiin. Miehelläni on iso kynnys lopettaa yhteydenpito pitkäaikaiseen kaveriinsa.
Ap
Eli AP ongelma on " uusi" nainen joka tuli sotkemaan helpot kuviot. Uusi nainen selkeästi tuo ap;ssä epävarmuudet esille. Mitä väliä mitä muut selittää? Mutta ap voisi tutkiskella itseään ja pohtia miksi kokee alemuutta ja epävarmuutta. Itsetunnon noston paikka, nyt on mahdollisuus kasvaa ihmisenä, arvistaa itseään eikä antaa toisen juttujen mennä ihon alle. Uusi nainen, vaikkakin ollut jo kuvioissa jonkun aikaa on silti uusin tulokas. Ei kaikkia ihmisiä tarvitse heittää pois elämästään vaikka eivät ole samasta puusta veistettyjä, eritoten kun on miehen kanssa ystäviä. Jos ap rikkoo tämän, mies voi tulla katkeraksi myöhemmin ja silloin tuli iskettyä omaan nilkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko siis ainoa epätäydellinen asia heidän elämässään teillä kyläily?
Ajattelin samaa, että kenties ne vierailut ovat kirsikka kakun, eli kaiken hehkuttamisen päällä. Jos te kävisitte heillä, saattaisi paljastua, ettei elämä ihan täydellisesti ole mennytkään. Harvassa ovat ne ihmiset, joilla kaikki menee aina nappiin. Ne, joilla menee, eivät suuremmin asioitaan hehkuta. Niillä toisilla on pakonomainen tarve hehkuttaa, ja se taas kertoo epävarmuudesta.
Pakkoko niitä on teille kutsua, kun eivät itsekään kutsu heille? Pelatkoon miehet padelia keskenään.
Pitäisikö itkeä kurjuutta ja valittaa kaikesta, vaikka elämässä menisikin ihan mukavasti? Ja miksi täällä aina kaikki sanoo, että onnellisuus on vain näyteltyä? En mä ainakaan tiedä mistä valittaisin, jos joku tulisi kysymään, että mikä on huonosti. Tai no, pari liikakiloa vyötäröllä, tilillä voisi olla muutama euro enemmän ja lapsen puolesta harmittaa, että se reputti yo-kokeissa.