Ystäväperheen täydellinen elämä, ei jaksa kuunnella hehkutusta

Vierailija kirjoitti:

Onko puolisosi samaa mieltä? Jos, niin pitkäaikaisen ystävyyden nimissä voi varmasti ottaa asian hienovaraisesti puheeksi ystäväperheen miehen kanssa. Kertoa vaikka, että tuntuu vieraalta sekä turhalta tuollainen materialla yms. leveily, ja että ehkä tekevät sitä vahingossa.

Toisekseen ehkä perheen nainen on kotoisin vaatimattomista oloista, ja täyttää nyt paitsi jäämisen kokemuksiaan tiedostamatta sitä. 

Kyseessä ei tainnut olla vain materialla leveillä vaan itsekorostus vähän joka asiassa. Siihen ei sanominen auta vaan parempi on etääntyä.

Onko nämä itse kertoneet, että yleisurheilu on huonompi laji kuin baletti? Jos ei, kyse on sinun itsesi asioihin liittämistä arvoista ja arvioinneista. Sinä itse tuot nuo arvot noihin keskusteluihin ja sitten vttnnut omiin arvoihisi. Vau!

Vierailija kirjoitti:

Onko nämä itse kertoneet, että yleisurheilu on huonompi laji kuin baletti? Jos ei, kyse on sinun itsesi asioihin liittämistä arvoista ja arvioinneista. Sinä itse tuot nuo arvot noihin keskusteluihin ja sitten vttnnut omiin arvoihisi. Vau!

Ap kertoi esimerkkejä, miten tuon perheen äiti? jatkuvasti kääntää puheenaiheen kuin puheenaiheen siihen, miten heillä on paremmin lähtien siitä, että jos toinen toivoo, että lapset siivoavat jälkensä, heillä lapset aina siivoaa jälkensä eikä ole tullut mieleen, että jollain on toisin.

Sellainen kommunikointityyli on loputtoman itseriittoista ja kuluttavaa. Sellaisesta "kaveruudesta" ei saa mitään. 

En arvosta pintaliitäjien elämänarvoja. Mielestäni on typerää puhua kaikesta, minkä saa rahalla. On tietysti hyvä, kun on hyvät työpaikat ja ammatit ja se, että lapset haluavat opiskella.  Ei sitä kulttuuria tarvitse Roomaan mennä katsomaan. 

Minäkin olen luonteeltani sellainen, että en halua tyytyä johonkin, joka on vaan ihan perus. Siis saatan aluksi visioida, että tarvitsen vaikka no keittiön pöytäryhmän ja silloin nähdä sen mielessäni ihan tavallisena, mutta kun alan perehtyä asiaan niin tuleekin tarve saada tosi laadukas. Sama oikeastaan kaikilla elämänalueilla. Olen myös hyvätuloinen ja lapseton, joten tämä elämäntapa ei ole toistaiseksi törmännyt realiteetteihin. Mutta jos olisi lapsia niin pyrkisin kyllä järjestämään heille harrastukset, jotka on just eikä melkein. Tykkään myös kertoa kuulumisiani. Jos joku mököttää seurassani katkerana ja vastaa kysymyksiinkin yksisanaisesti, niin en kai voi muuta kuin kertoa sitten jotain omia juttujani?

En syvimmältäni jotenkin tajua, miksi porukka ei laita tapahtumaan sellaisia asioita, jotka mahdollistaisivat heillekin sellaisen elämän, ettei tarvitsisi kadehtia muita? Nykyään ei ole pakko olla mikään veitsenterävä lukupääkään vaan monilla erilaisilla jutuilla voi saada hyvät tulot. Naistenlehdet on myös täynnä tarinoita, joissa on ensin tehty lapset ja sitten hankittu mieleinen ammatti. Ja jos joku ei halua mitään hyviä tuloja niin miksi pitää vihata niitä jotka ovat halunneet ja saaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka köyhä olenkin.  Niin sinällään ymmärrän jos ystävä kertoo toiselle  ulkomaan reissutaan , siiitä mitä siellä tehnyt ja varmasti ollutkin hienoa.   Ehkä tässä hieman se omakin katkeruus sitten paistaa kun itsellä ei ole varaa reissata ja kokea samoja asioita ?  

Näin ainenkin itse koen , kun  ei ole varaa matkustaa ja tahtoisin.  Ja varmasti samanlailla sitten käytyäni jossain tai jos olin hankkinut jotain hienoa mitä on pitkään odottanut / säästänyt rahaa sitä varten.  Tottaka hehkuttaisin ystävälle miten mahtava juttu.  

Varsinkin sille läheisemmälle.  Jos tässäkin tapauksessa satut olemaan heidän ns, läheisin ystävä ja muut vaan sellaisia hyvänpäivän tuttuja ?

No minä kanssa mietin, että mitä näiden ihmisten pitäisi sitten sanoa? No ei tehty lomalla mitään erikoista (kun Roomassa käynti on leveilyä) ja lapsilla menee miten sattuu, teinit on aina tosi vaikeita (vaikka menisi hyvin). Oikeasti joidenkin ihmisten elämässä ON hyviä asioita, joiden eteen on ehkä tehty paljon työtäkin, ja on jotenkin niin perisuomalaista, että tätä ei saa sitten sanoa. Nämä kivat asiat ovat heidän kuulumisiaan. Toki on mahdollista, että kyseessä on romahtava kulissi, puhutaan oikeasti leveilevään sävyyn, ei olla kiinnostuneita muista lainkaan jne. Se on sitten eri asia. Olen itse duunariperheestä kotoisin ja muistan selvästi aistineeni kotona sen happamuuden millä kaverini perheeseen suhtauduttiin. Heillä oli rahaa, kielitaitoa jne. ja kävivät esim. laskettelemassa Keski-Euroopassa ja minusta oli vain kiva kuunnella niitä juttuja. Mutta tuli jotenkin hämmentynyt olo, kun esim. äitini ei halunnut moisesta kuullakaan, olivat vaan jotenkin kieroilemalla saavuttaneet asemansa ja rikkaat ovat aina sisältä kylmiä ihmisiä.

Hyi hitto. Kuulostaa ihan minun työkaverilta. Aina kehumassa reissujaan ja lapsiaan.

Tavallaan ymmärrän AP:ta ja tavallaan en.

Meillä on ystäväperhe, jolla menee tosi hyvin. On vakipaikat, vaikka ammatit ovat ihan tavallisia. On monta lasta, kaikilla ehjät, uudet vaatteet. On ns. paremman väen harrastusta: liehutaan toimikunnissa luottamustoimissa, hyväntekeväisyyttä seurakunnan saralla, lapsilla omaa instrumenttia/harraste-eläintä sen sijaan että tarvitsisi "tyytyä" vähempään. Perheessä luetaan, keskustellaan ajankohtaisista asioista (siis lapset ja aikuiset) ja perhelomat valikoituvat aina lapsille mieluisiin paikkoihin, luontoon tai historian/kulttuurin pariin aivan sama minne suunnataan.

Nämä ystävät ei mitenkään leveile, mutta totta kai asiat tulee esille normaalissa keskustelussa ja välillä tunnen kateutta. En mä näitä asioita ystäväperheeltä haluaisi pois, ja oon tämän sanonut ääneenkin (perheen äidille). Hän ymmärsi, että kun itse saan vain osa-aikaisuuksia koko ajan, asutaan ahtaammin (toki kivasti) ja puolison kanssa vähän erimielisyyttä lopullisesta lapsiluvustakin, toisen vakaa ja omaan silmään täydellinen tilanne tuntuu siltä että itsellä ei ole mitään. 

Keskustelun jälkeen helpotti. Ystävä myös kertoi itse aikanaan vastaavassa tilanteessa oivaltaneensa, että täytyy tehdä muutoksia, jotka johtavat haluamansalaiseen elämään ja nyt oonkin inspiroitunut rakentamaan omaani mun näköiseksi sen sijaan että kadehtisin muiden elämää.

Jos tää perhe jotenkin leuhkisi, en kyllä jaksaisi olla tekemisissä.

Aaah, kyllä taas kannatti olla lapseton sinkku! Ei tarvitse viettää unettomia öitä elintasoa ja kulisseja murehtien!

Teidän elämä kuulostaa kivalta. Eikö olisi tylsää jos kaikilla tutuilla olisi samanlainen elämä? Eiköhän heilläkin ole vaikeuksia, joista syystä tai toisesta eivät puhu. Ehkä eivät halua vaivata vaan mieluummin kertovat positiivista ymmärtämättä kateuttasi.

Mitä vikaa on partiossa ja yleisurheilussa?

Vierailija kirjoitti:

Kait ne sun tutut lapsineen saa harrastaa mitä haluavat? Yks tykkää partiosta, toinen baletista. Kannattaa työstää sun omaa alemmuuskompleksia. Ja jos esim teidän koti ei mielestäsi ole kiva niin laita se nätimmäksi.

Tämä. Mä, kun eron jälkeen jäin asumaan meidän kotiin, eikä palkka meinannut riittää mihinkään, tajusin nyt pitää miettiä mitä haluan. Mietin ilmaisia asioita, joista tykkäsin. Aloin viemään aamuisin petivaatteet ulos tuulettumaan, karsin kotia jne. Naapuri on töissä rakennusalalla ja teki vuosien varrella pientä pintaremonttia. 

Esim muistan, kun maalattiin olohuoneen katto, pitkään makasin lattialla ja katsoin kattoa.

Pikkuhiljaa koti vaikutti täydelliseltä paikalta asua ja etenkin, kun laina loppui, olin ylpeä itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

En arvosta pintaliitäjien elämänarvoja. Mielestäni on typerää puhua kaikesta, minkä saa rahalla. On tietysti hyvä, kun on hyvät työpaikat ja ammatit ja se, että lapset haluavat opiskella.  Ei sitä kulttuuria tarvitse Roomaan mennä katsomaan. 

Miten ihmeessä baletin harrastaminen tai pianonsoittaminen ovat "pintaliitoa"? Ne voivat olla todella syvällisiä ja kehittäviä harrastuksia. Esim. jos pääsee tulkitsemaan jotain Tshaikovskin balettia, niin se kehittää emotionaalisia taitoja, ryhmätyötaitoja, liikunnallisuutta ja herkkyyttä. Pianonsoitto esim. Bach tai Beethoven haastaa pitkäjänteisyyteen ja opettelemaan moniäänistä tekstuuria. 

Ei tarvitse kulttuuria mennä Roomaan asti katsomaan, mutta Rooma on mielestäni niin keskeinen paikka länsimaisen sivilisaation kannalta, että sinne on paljon parempi mennä kuin vaikkapa Thaimaahan. Ei se tee ihmisestä huonompaa, jos esim. harrastaa kulttuuria vain Suomessa, mutta epäreilua leimata Roomassa kävijät joksikin pintaliitäjiksi.

Tämä on jotain kummallista Suomeen juurtunutta anti-intellektuaalisuutta, jossa kaikki kulttuurin harrastaminen nähdään elitistisenä konstailuna. Jotkut sitä ehkä tekevätkin, mutta suurin osa nauttii sitä, usko tai älä. 

Ei me kaikki olla luottotietonsa menettäneitä, kerrostalossa asuvia yh-äippiä, entisestä liitosta kersat sekä uusi miesystävä. Joillakin yksinkertaisesti menee vähän paremmin.

Ymmärrän. Olen hivuttautunut ulos näistä kavereista. Jotenkin käy sääliksi, kun kaikki arvotetaan materian ja rahan kautta. Se ei ole katetutta, vaan arvomaailmat ei kohtaa.  Mutta ystäväpiirissäni on myös rikkaita tyyppejä. Ovat tosi kivoja, ja maanläheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on onneksi vapaus valita ystäväni ja tuollaiset leijujat eivät sellaisiin ujuttaudu, vaan pidän jo valmiiksi etäisyyttä. Meidän arvomaailmassamme tuskin on kosketuspintaa.

Ystäväperheen mies on mieheni hyvä kaveri. Ovat olleet läheisiä jo alakoulusta lähtien. Mies muuttui melkoisesti, kun nykyinen nainen tuli kuvioihin. Muutos oli hidasta, mutta varmaa. Ja nyt ollaan tässä pisteessä. Itse en varsinkaan tästä naisesta välitä, miehen tunsin jo ennen kuin menivät naimisiin. Miehelläni on iso kynnys lopettaa yhteydenpito pitkäaikaiseen kaveriinsa.

Ap

Anna miehen pitää yhteyttä kaveriinsa, ei sun tartte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka köyhä olenkin.  Niin sinällään ymmärrän jos ystävä kertoo toiselle  ulkomaan reissutaan , siiitä mitä siellä tehnyt ja varmasti ollutkin hienoa.   Ehkä tässä hieman se omakin katkeruus sitten paistaa kun itsellä ei ole varaa reissata ja kokea samoja asioita ?  

Näin ainenkin itse koen , kun  ei ole varaa matkustaa ja tahtoisin.  Ja varmasti samanlailla sitten käytyäni jossain tai jos olin hankkinut jotain hienoa mitä on pitkään odottanut / säästänyt rahaa sitä varten.  Tottaka hehkuttaisin ystävälle miten mahtava juttu.  

Varsinkin sille läheisemmälle.  Jos tässäkin tapauksessa satut olemaan heidän ns, läheisin ystävä ja muut vaan sellaisia hyvänpäivän tuttuja ?

Ei, en ole katkera tai kateellinen heidän matkustelustaan. Turusta pääsee Wizzairilla

Hän on perinteinen topperi.

Ap voisi itse kohentaa elämäänsä niin ei tarvitsisi kadehtia toista. Jos mitään kateutta ei olisi niinhän ei tarvitsi välittää toisten kertomuksista. Jos niitä ei kestä niin ei sitten tapaa eikä kuuntele. En ole varakas enkä omista juuri mitään mutta elämisen taso on minulle tärkeää. Jos olisin rikas niin matkustelisin kyllä 'kulttuurikaupungeissa' Pariisissa, Roomassa, Firenzessä useammin. Ostaisin enemmän taidekirjoja, kävisin oopperassa useammin, ruokailisin enemmän ravintoloissa ja joisin lattea hyvätasoisissa kahviloissa. Onneksi voin tehdä näitä kaikkea jonkin verran. Kotona syön yksinkertaista luomuruokaa, en käytä alkoholia ollenkaan ja vaatteita ostan harvoin. Säästän näin rahaa johonkin enempään. Monet ystävistäni omistavat osakkeita, kesämökkejä, matkustelevat paljon ympäri maailmaa, harrastavat monenlaista kulttuuria jne. Minusta on mielenkiintoista kuunnella heidän kokemuksiaan ja elämyksiään. Avartaa vähän omaakin elämää jota olen joutunut rajoittamaan sairauden ja osaksi myös taloudellisten syiden johdosta. Mutta paljon voi tehdä oman elämän rikastuttamiseksi esteistä huolimatta. 

Jutut kuulostaa entiselle ystävälleni. Kontrasti kai kasvoi liian suureksi ja lopulta en jaksanut enää. Ystävyys muuttui kilpailuksi ja lisäksi ei ollut mitään kosketuspintaa syvällisempiin pohdiskeluihin ja keskusteluihin. Kaikki oli aivan liian pinnallista. Kamalaa vertailua. Se jäi sitten siihen.

Vierailija kirjoitti:

Ei me kaikki olla luottotietonsa menettäneitä, kerrostalossa asuvia yh-äippiä, entisestä liitosta kersat sekä uusi miesystävä. Joillakin yksinkertaisesti menee vähän paremmin.

Sotket nyt (ehkä tarkoituksella) kaksi eri asiaa. 

Luottotietonsa menettänyt, kerrostalossa asuva yh-äipällä saattaa mennä todella hyvin! Ehkä se exä on ajanut puolisonsa tilanteeseen, jossa ainoa mahdollisuus menestykseen ja onnelliseen elämään on todellakin lähteä ja aloittaa kaikki alusta (luottotiedottomana kerrostalossa), jotta lapset saavat paremman elämän.