Ystäväperheen täydellinen elämä, ei jaksa kuunnella hehkutusta
Joillain sitten menee hyvin. On täydelliset lapset täydellisine harrastuksineen. Mikään partio tai yleisurheilu ei riitä, vaan on balettia, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Kotona kaikki on myös täydellistä lattiasta kattoon. Huonekalut ja materiaalit kuin suoraan sisustuslehdestä. Ulkomailla tykätään reissata, suosikki kohde on Rooma, jossa kultturelleinä osataan ihastella nähtävyyksiä oikealla tavalla. Viineistä tiedetään kaikki mahdollinen, autona luonnollisesti sähköauto, koska kuka nyt haluaa tuhota lapsiltansa maailman? Töissä ollaan tietenkin menestyneitä, lisäksi tunnetaan tärkeitä ihmisiä ja heistä puhutaan etunimillä. Lapsilla menee myös esimerkillisen hyvin niin koulussa kuin muutenkin. Näistä ja monista muistakin huikeista asioista jaksetaan muistuttaa ja puhua loputtomasti. Naisen some on täynnä näitä julkaisuja, mieheni ei jaksaisi esim. padelissa ja missä nyt käyvätkään kuunnella tämän ystäväperheen miehen juttuja, koska mistään muusta ei puhuta, kuin heidän mahtavasta elämästä. Ystäväperhe tulee aina mielellään meille kylään, mutta vastavuoroista kutsua heille ei ole tullut milloin mistäkin syystä. Ei vaan jaksa tämmöistä leveilyä kun itse ollaan hyvinkin keskituloisia, tavallisissa työpaikoissa, ei ole kesämökkiä, lapset harrastavat sitä mitä lähietäisyydeltä löytyy, autona 10 vuotta vanha polttomoottoriauto, asuntona perus rivari. Argh!
Kommentit (129)
Monen muun tavoin tässä ihmettelen, miksi näitä ihmisiä suostut emännöimään, jos he eivät koskaan kutsu teitä vastavuoroisesti, etkä edes pidä heistä?
Vai. Onko ehkä tuttavaperheen tapojen päivittely aloittajan ja puolisonsa suhteen koossapitävä liima?
Ehdotan aloittajalle puolisoineen irtiottoa ikävistä tuttavista ja esimerkiksi oman elämän hankkimista.
Mä en tulkitse tätä siten että ap olisi kateellinen tai tyytymätön omaan elämäänsä. Mä oikeastaan tunnistan tuon ihmistyypin, josta ap puhuu. Jos mä sanon iloisena että olipa kiva kun lähdin pitkästä aikaa lenkillä ja juoksin 10 km. Kaveri on heti juossut ensin 20 km, soutanut järven ympäri ja pyöräillyt Porvooseen ja takaisin. Jos mulla on eilen kuumetta ja pää kipeä, kaverilla on ollut vielä enemmän kuumetta ja aivohalvaus mutta on silti mennyt töihin. Jos mulla on kiva pidennetty viikonloppu Kööpenhaminassa, hän on ollut Malediiveilla sukeltamassa delfiinien kanssa. Eli kyseessä on ilmeisesti tapa, miten väheksytään toisen tapaa elää ja olla, ja pitää aina pistää vähän paremmaksi. Aidossa ystävyydessä ei ole tarvetta kilpailla kuinka paljon paremmin omat asiat on kuin toisella.
Yksi tuttavaperhe on samanlainen. Todellisuudessakin heillä onnistuu aina aivan kaikki, pelkkää ylämäkeä ollut jo 25 vuotta. Mutta ei siinä mitään, hyvä että sellaisiakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tulkitse tätä siten että ap olisi kateellinen tai tyytymätön omaan elämäänsä. Mä oikeastaan tunnistan tuon ihmistyypin, josta ap puhuu. Jos mä sanon iloisena että olipa kiva kun lähdin pitkästä aikaa lenkillä ja juoksin 10 km. Kaveri on heti juossut ensin 20 km, soutanut järven ympäri ja pyöräillyt Porvooseen ja takaisin. Jos mulla on eilen kuumetta ja pää kipeä, kaverilla on ollut vielä enemmän kuumetta ja aivohalvaus mutta on silti mennyt töihin. Jos mulla on kiva pidennetty viikonloppu Kööpenhaminassa, hän on ollut Malediiveilla sukeltamassa delfiinien kanssa. Eli kyseessä on ilmeisesti tapa, miten väheksytään toisen tapaa elää ja olla, ja pitää aina pistää vähän paremmaksi. Aidossa ystävyydessä ei ole tarvetta kilpailla kuinka paljon paremmin omat asiat on kuin toisella.
Heh, tunnen itsekin moisen henkilön. Siksi en jaksa tälle kertoa enää mitään omista asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos hyvin menee! Kannattaa itse myös pyrkiä sitä kohden, jos se tuntuu tavoittelemisen arvoisalta.
Juuri noin. Eikä välttämättä ole mitään tuon hehkuksen takana muuta kuin onnellisuus. Ja monilla on rikkaat isovanhemmat molemmin puolin jotka auttaa ja kustantaa osan tuosta onnesta. Ei ne osaa ajatella ettei sinulla ole samoja mahdollisuuksia.
Kaikilla ei ole edes sitä perhettä.
Jos heillä on täydellinen elämä, miksi he tuppautuvat teille kylään? Mikseivät he vietä vapaa-aikaansa niiden kuuluisien menestyjien kanssa, joista puhuvat tuttavallisesti etunimeltä?
Koska ne nimekkäät menestyjätyypit ei ole heidän oikeita kavereitaan.
He tarvitsevat yleisön, jolle kerskailla. Te sovitte tarkoitukseen. He eivät kutsu teitä ikinä kylään, koska heillä ei ehkä olekaan niin täydellistä kuin antavat ymmärtää.
Kuullostaa ihan meiltä! Paitsi en someta, mies ei pelaa padelia enkä kehuskele. Ehkä lisäsit nuo etten tunnista sinua🤔
Mutta toisaalta, jos heitä vain kiinnostaa ne. Jos teitä ei kiinnosta reissata Roomassa, niin se on taas teidän asianne. Pääasia on, että on tyytyväinen omaan elämäänsä. Naurettavinta olisi matkia ja lähteä myös Roomaan tai alkaa harrastaa kaikkia samoja harrastuksia kuin toiset. Tekee vaan niitä juttuja, mistä itse tykkää. Kaikkien lapsetkaan ei ole samanlaisia eivätkä kaikki lapset ole yhtä lahjakkaita.
"Naisen some on täynnä näitä julkaisuja, mieheni ei jaksaisi esim. padelissa ja missä nyt käyvätkään kuunnella tämän ystäväperheen miehen juttuja, koska mistään muusta ei puhuta, kuin heidän mahtavasta elämästä."
Joo, mieshän se on joka ei jaksa kuunnella tämän toisen miehen juttuja baleteista yms... ja nainen valittaa asiasta täällä 😏
Kulissia. Samanmoisia nähnyt läheltä itsekkin ja suljettujen ovien takana kuohuu, ja lujaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä, että ihmisillä on joku tarve aina selitellä, että paremmin menestyvillä ihmisillä on kuitenkin jotain huonosti. Usein ei ole. Paremmin toimeentulevat ihmiset eroavat vähemmän ja ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä.
Baletti ja pianonsoitto ovat hienoja harrastuksia, jotka opettavat pitkäjänteisyyttä, esiintymistaitoja ja eläytymistä. Ne ovat upeita taitoja.
Matkustaminen Roomaan on aivan erinomaista historian tuntemuksenkin kannalta, kunhan ei sitä tee liian usein luontosyistä.
Joillakin ihmisillä vain menee paremmin kuin toisilla, ja joidenkin lapset ovat lahjakkaampia kuin toisten. Kaikille kuitenkin löytyy paikka yhteiskunnasta yleensä.
Se, että eivät vastavuoroisesti kutsu käymään ja puhuvat aina itsestään, onkin sitten ihan eri asia, ja kertoo itsekkyydestä. Tällä kuitenkaan ei ole suoranaista tekemistä sen asian kanssa, mitä viinejä juovat, mitä lapset harrastavat ja missä matku
Mietin ihan samaa. Joillakin asiat on vaan hyvin. Eivät ehkä edes ajattele mitenkään kehuskelevansa, jos kertovat Rooman matkastaan, sillä heille matkustelu on ihan tavallinen juttu. Ja erikoinen olettamus, että velalla varmasti kaikki, vaikka osalla varat riittää hyvin noihin kaikkeen ilman lainoja.
Jos ap:n tunne on tuo ja välejä ei halua katkaista niin aina voi harventaa kohtaamisia. Hups, nyt ei käykään, katsotaan toiste. Mielenkiinnosta voisin sanoa jos sisustaminen tulee puheeksi, että olisipa kiva nähdä joskus miltä se ja se teillä näyttää ja katsoa tuleeko kutsua. Ei tuossakaan välttämättä mitään ole taustalla, itsekin menen mieluummin muille kylään tai nähdään kahvilassa.
Tuossa on totta vain toinen puoli.
Onni ei tule romuista. Niiden kanssa on kohta "naimisissa."
Perheetön vapaa kulkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mutta toisaalta, jos heitä vain kiinnostaa ne. Jos teitä ei kiinnosta reissata Roomassa, niin se on taas teidän asianne. Pääasia on, että on tyytyväinen omaan elämäänsä. Naurettavinta olisi matkia ja lähteä myös Roomaan tai alkaa harrastaa kaikkia samoja harrastuksia kuin toiset. Tekee vaan niitä juttuja, mistä itse tykkää. Kaikkien lapsetkaan ei ole samanlaisia eivätkä kaikki lapset ole yhtä lahjakkaita.
lisään, että jos on tyytyväinen omaan elämäänsä, ei kenenkään tekemiset vaikuta. Jos taas on epävarma, alkaa miettimään että pitäisikö ostaa uudempi auto kuin naapurilla ja alkaa tarkkailemaan vaan toisten elämää eikä tule koskaan onnelliseksi. Mun mielestä ystävyyden pitäisi olla muuta kuin kilpailemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä, että ihmisillä on joku tarve aina selitellä, että paremmin menestyvillä ihmisillä on kuitenkin jotain huonosti. Usein ei ole. Paremmin toimeentulevat ihmiset eroavat vähemmän ja ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä.
Baletti ja pianonsoitto ovat hienoja harrastuksia, jotka opettavat pitkäjänteisyyttä, esiintymistaitoja ja eläytymistä. Ne ovat upeita taitoja.
Matkustaminen Roomaan on aivan erinomaista historian tuntemuksenkin kannalta, kunhan ei sitä tee liian usein luontosyistä.
Joillakin ihmisillä vain menee paremmin kuin toisilla, ja joidenkin lapset ovat lahjakkaampia kuin toisten. Kaikille kuitenkin löytyy paikka yhteiskunnasta yleensä.
Se, että eivät vastavuoroisesti kutsu käymään ja puhuvat aina itsestään, onkin sitten ihan eri asia, ja kertoo itsekkyydestä. Tällä kuitenkaan ei ole suoranaista tekemistä sen asian kanssa, mitä viine
Niin, jos kyläily on aina yhdensuuntaista, syy on yleensä siinä ettei itse jaksa siivota ja nähdä vaivaa.
On helpompaa mennä aina toisen luokse. Usein taustalla on, että toinen on taitavampi emäntä/isäntä, eikä kehtaa kutsua kylään itseään taitavampaa.
"Ei, en ole katkera tai kateellinen heidän matkustelustaan. Turusta pääsee Wizzairilla Roomaan muutamalla kympillä. Olemme itsekin käyneet siellä koko perheen voimin. Jos kerron naiselle meidän matkasta, kääntyy se pian siihen, kuinka joivat miehensä kanssa kuohuvaa Colosseumia ihastellen ilta-auringossa, kuinka mies osti hänelle ruusun Venetsialaisilla portailla, jne. Kerran kerroin lapsistani, että olisi se kivaa, jos lapset siivoaisivat itse sotkunsa, johon nainen totesi jotain, että kyllä heidän lapset aina siivoavat kaikki jälkensä, eikä hän ole edes ajatellut, etteivätkö kaikki lapset niin tekisi. Eli kaikessa pitää olla aina parempi ja jos yritän puhua jostain meidän jutusta, niin aika nopeasti keskustelu menee siihen, kuinka he tekevät samaa, mutta potenssiin 10. On eri asia kertoa kivoista asioista, kuin kehuskella niillä ja vähätellä muiden kokemuksia. Ystäväperheen mies pitänee minun miestä läheisimpänä kaverina ja nainen on tullut siinä sitten kaupan päälle meidän ystäväksi."
AP
Heillä on kaikkea, minkä he myös tuovat esille. Keskustelukykyä heillä sen sijaan ei ole. Tiedän hyvin tällaisen keskustelutyylin, joka ei siis ole keskustelua eikä kykyä ollenkaan vaan kaikki, ihan kaikki, käännetään vaikka väkisin itseen, potenssissa 10.
Onko puolisosi samaa mieltä? Jos, niin pitkäaikaisen ystävyyden nimissä voi varmasti ottaa asian hienovaraisesti puheeksi ystäväperheen miehen kanssa. Kertoa vaikka, että tuntuu vieraalta sekä turhalta tuollainen materialla yms. leveily, ja että ehkä tekevät sitä vahingossa.
Toisekseen ehkä perheen nainen on kotoisin vaatimattomista oloista, ja täyttää nyt paitsi jäämisen kokemuksiaan tiedostamatta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta toisaalta, jos heitä vain kiinnostaa ne. Jos teitä ei kiinnosta reissata Roomassa, niin se on taas teidän asianne. Pääasia on, että on tyytyväinen omaan elämäänsä. Naurettavinta olisi matkia ja lähteä myös Roomaan tai alkaa harrastaa kaikkia samoja harrastuksia kuin toiset. Tekee vaan niitä juttuja, mistä itse tykkää. Kaikkien lapsetkaan ei ole samanlaisia eivätkä kaikki lapset ole yhtä lahjakkaita.
lisään, että jos on tyytyväinen omaan elämäänsä, ei kenenkään tekemiset vaikuta. Jos taas on epävarma, alkaa miettimään että pitäisikö ostaa uudempi auto kuin naapurilla ja alkaa tarkkailemaan vaan toisten elämää eikä tule koskaan onnelliseksi. Mun mielestä ystävyyden pitäisi olla muuta kuin kilpailemista.
Vaikka olisi itse täynnä onnea, kerskailijat on yksinkertaisesti ärsyttäviä. Paras lääke on harventaa tapaamisia.
Ihmeellistä, että ihmisillä on joku tarve aina selitellä, että paremmin menestyvillä ihmisillä on kuitenkin jotain huonosti. Usein ei ole. Paremmin toimeentulevat ihmiset eroavat vähemmän ja ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä.
Baletti ja pianonsoitto ovat hienoja harrastuksia, jotka opettavat pitkäjänteisyyttä, esiintymistaitoja ja eläytymistä. Ne ovat upeita taitoja.
Matkustaminen Roomaan on aivan erinomaista historian tuntemuksenkin kannalta, kunhan ei sitä tee liian usein luontosyistä.
Joillakin ihmisillä vain menee paremmin kuin toisilla, ja joidenkin lapset ovat lahjakkaampia kuin toisten. Kaikille kuitenkin löytyy paikka yhteiskunnasta yleensä.
Se, että eivät vastavuoroisesti kutsu käymään ja puhuvat aina itsestään, onkin sitten ihan eri asia, ja kertoo itsekkyydestä. Tällä kuitenkaan ei ole suoranaista tekemistä sen asian kanssa, mitä viinejä juovat, mitä lapset harrastavat ja missä matkustavat.