Lue keskustelun säännöt.
Ystäväperheen täydellinen elämä, ei jaksa kuunnella hehkutusta
21.05.2024 |
Joillain sitten menee hyvin. On täydelliset lapset täydellisine harrastuksineen. Mikään partio tai yleisurheilu ei riitä, vaan on balettia, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Kotona kaikki on myös täydellistä lattiasta kattoon. Huonekalut ja materiaalit kuin suoraan sisustuslehdestä. Ulkomailla tykätään reissata, suosikki kohde on Rooma, jossa kultturelleinä osataan ihastella nähtävyyksiä oikealla tavalla. Viineistä tiedetään kaikki mahdollinen, autona luonnollisesti sähköauto, koska kuka nyt haluaa tuhota lapsiltansa maailman? Töissä ollaan tietenkin menestyneitä, lisäksi tunnetaan tärkeitä ihmisiä ja heistä puhutaan etunimillä. Lapsilla menee myös esimerkillisen hyvin niin koulussa kuin muutenkin. Näistä ja monista muistakin huikeista asioista jaksetaan muistuttaa ja puhua loputtomasti. Naisen some on täynnä näitä julkaisuja, mieheni ei jaksaisi esim. padelissa ja missä nyt käyvätkään kuunnella tämän ystäväperheen miehen juttuja, koska mistään muusta ei puhuta, kuin heidän mahtavasta elämästä. Ystäväperhe tulee aina mielellään meille kylään, mutta vastavuoroista kutsua heille ei ole tullut milloin mistäkin syystä. Ei vaan jaksa tämmöistä leveilyä kun itse ollaan hyvinkin keskituloisia, tavallisissa työpaikoissa, ei ole kesämökkiä, lapset harrastavat sitä mitä lähietäisyydeltä löytyy, autona 10 vuotta vanha polttomoottoriauto, asuntona perus rivari. Argh!
Kommentit (129)
Kuulostaa siltä että kumpikaan perhe ei ole tyytyväinen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne täydelliset perheet varmaan tarvitsevatkin tavallisten ihmisten seuraa, että saavat oikein loistaa ja painaa toisia alemmas. Samoin joku kiiltokuvaperhekin asustaa tavallisten naapureiden alueella, jotta erottuisi parempana muista ja saisi kehuskella menestyvillä jälkeläisillään. Ja pienikin tapahtuma on heillä tietysti show, että kaikki sen näkisivät ja kuulisivat.
Toisilla menee aina paremmin kuin toisilla. Yleensä ihmisten todellinen luonne paljastuu siitä, miten kohtelevat "alempana" olevia, ei suinkaan siitä, miten kohtelevat vertaisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka köyhä olenkin. Niin sinällään ymmärrän jos ystävä kertoo toiselle ulkomaan reissutaan , siiitä mitä siellä tehnyt ja varmasti ollutkin hienoa. Ehkä tässä hieman se omakin katkeruus sitten paistaa kun itsellä ei ole varaa reissata ja kokea samoja asioita ?
Näin ainenkin itse koen , kun ei ole varaa matkustaa ja tahtoisin. Ja varmasti samanlailla sitten käytyäni jossain tai jos olin hankkinut jotain hienoa mitä on pitkään odottanut / säästänyt rahaa sitä varten. Tottaka hehkuttaisin ystävälle miten mahtava juttu.
Varsinkin sille läheisemmälle. Jos tässäkin tapauksessa satut olemaan heidän ns, läheisin ystävä ja muut vaan sellaisia hyvänpäivän tuttuja ?
Ei, en ole katkera tai kateellinen heidän matkustelustaan. Turusta pääsee Wizzairilla
Ap;tä vaivaa alemmuudentunne. Mitä on jäänyt tekemättä elämässä kun noin paljon haittaa normaali keskustelu.
Kateus se vie kalatkin vedestä. Mitä jos yrittäisit olla onnellinen heidän puolestaan. Ei kai toisen onni ole sulta mitään pois. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen myrkyllinen "kilpailusuhde" tai "pätemissuhde" ei ole todellinen kaverisuhde. Lopettaisin nämä "perhetreffailut". Miehet ( jotka siis ymmärtääkseni nuoruudenkavereita?) harrastelkoot keskenään vain jotain.
Toisilla ihmisillä on tarve korostaa omaa erinomaisuuttaan, eivätkä ehkä huomaa edes sitä. Osa taas tekee sitä tietoisesti. Mitä jos se täydellinen nainen onkin kateellinen sinulle? Ja siksi yrittää saada sinut tuntemaan alemmuutta häntä kohtaan? Ehkä sinulla ja miehelläsi menee parisuhteessa kadehdittavan hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mikä ystäväperhe tuo on, kun et selvästi näistä ihmisistä ja varsinkaan rouvasta edes pidä. Ystävät ovat rakkaita ihmisiä, ja heistä välittää koko sydämestään, vaikka he ovat joskus rasittavia tai elämässä on etäisempiä kausia.
Ei sinun tarvitse olla tämän perheen kanssa läheisissä tekemisissä. Pariskunnalla voi olla ihan omiakin ystäviä ja kuvioita. Mies voi käydä kaverinsa kanssa padelissa ja kaljalla ja missä nyt haluavatkaan, sinä voit tavata heitä kerran pari vuodessa esimerkiksi juhlissa. Ei välejä tarvitse dramaattisesti katkaista, vaan voit pikkuhiljaa jättäytyä pois tapaamisista, ja keskittyä muuhun seuraan.
Joo tuo on rasittavaa. Miksi kutsutte heitä teille jos hekään eivät teitä kutsu? Jos kutsuvat itse itsensä niin sanotte että eiköhän vuorostaan istuta iltaa teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kait ne sun tutut lapsineen saa harrastaa mitä haluavat? Yks tykkää partiosta, toinen baletista. Kannattaa työstää sun omaa alemmuuskompleksia. Ja jos esim teidän koti ei mielestäsi ole kiva niin laita se nätimmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka köyhä olenkin. Niin sinällään ymmärrän jos ystävä kertoo toiselle ulkomaan reissutaan , siiitä mitä siellä tehnyt ja varmasti ollutkin hienoa. Ehkä tässä hieman se omakin katkeruus sitten paistaa kun itsellä ei ole varaa reissata ja kokea samoja asioita ?
Näin ainenkin itse koen , kun ei ole varaa matkustaa ja tahtoisin. Ja varmasti samanlailla sitten käytyäni jossain tai jos olin hankkinut jotain hienoa mitä on pitkään odottanut / säästänyt rahaa sitä varten. Tottaka hehkuttaisin ystävälle miten mahtava juttu.
Varsinkin sille läheisemmälle. Jos tässäkin tapauksessa satut olemaan heidän ns, läheisin ystävä ja muut vaan sellaisia hyvänpäivän tuttuja ?
Ei, en ole katkera tai kateellinen heidän matkustelustaan. Turusta pääsee Wizzairilla
Tuollainen kehuskeluntarvehan kertoo huonosta itsetunnosta. Ajattele siltä kannalta.
Ja muuten, kun seuraavan kerran tapaatte, voithan heidän tavatessaan sanoa, että seruaavan kerran voitais tavata vaihteeksi teillä. Katsoa, mit tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset vain ovat tuollaisia, kuten pariskunnan nainen on. Minulla on eräs sukulainen, joka on samanlainen kulissit-kunnossa-ihminen. Hän sanoi minulle jo vuosia sitten, että "sinä olet sellainen perusonnellinen ihminen". Ihmettelin sitä sillon, mutta myöhemmin ymmärsin, että hänellä on aina olo, että jotain puuttuu. Että oikeasti on ihmisiä, joilla ei olekaan sellaista tyytyväisyyden tunnetta, vaikka kaikki on hyvin. Että he kokevat, että muilla on paremmin, ja siksi kannattelevat kulissejaan.
Jostain sellaisesta varmaan on ap.nkin tapauksessa kyse. Mitä miehesi ajattelee asiasta?
Seurasin kerran sivusta, kun tällainen pätijä kaveerasi paljon vaatimattomamman ja köyhemmän kanssa, ja korosti samalla tavalla koko ajan paremmuuttaan. Olivat tunteneet opiskeluajoista asti, ja jostain syystä vaatimaton kaveri otti kaiken kehuskelun ja lyttäämisen nöyrästi vastaan. (En siis itse ollut kumpikaan näistä henkilöistä.)
No, kerran tämä vaatimaton tuttava hankki jotain överikallista, jota kehuskelijalla itsellään ei ollut. Sellainen älyttömän kallis statussymboli tyyliin Birkin-laukku tai Cartier-kello. Oli huvittavaa nähdä, miten kehuskelija sai asiasta RAIVARIN :D Siis ihan oikeasti alkoi huutaa tälle vaatimattomalle kaverilleen, että olet hullu, mitä sinä tuollaisen menit hankkimaan, vaikka et ole edes rikas. Lähti ovet paukkuen ja laittoi vaatimattoman tuttavansa numeron estoon :D :D :D Käsittääkseni eivät koskaan enää tavanneet tuon välikohtauksen jälkeen, vaikka kynnysmattona tuo köyhempi kaveri oli pahoillaan välirikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voisi olla kateellinen teille, että teillä on työ, asunto ja perhe. Lopeta vertailu ja vähennä yhteydenpitoa tuohon perheeseen, niin ongelma on ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö itkeä kurjuutta ja valittaa kaikesta, vaikka elämässä menisikin ihan mukavasti? Ja miksi täällä aina kaikki sanoo, että onnellisuus on vain näyteltyä? En mä ainakaan tiedä mistä valittaisin, jos joku tulisi kysymään, että mikä on huonosti. Tai no, pari liikakiloa vyötäröllä, tilillä voisi olla muutama euro enemmän ja lapsen puolesta harmittaa, että se reputti yo-kokeissa.
En minäkään oikein ymmärrä, miksi jonkun elämä ei voisi oikeasti olla tuollaista ja onnellista, miksi tuon pitäisi olla vain kulissia? Ja aika tavallisia asioitahan nuo lopulta on, ei mitään erityisen pröystäilevää. Jos on älliä, silloin käydään kouluja pidemmälle ja saadaan ne vähän paremmat työt. Todennäköisesti lapset perii saman älyn ja siksi menestyvät koulussa. Jos vanhemmat ovat energisiä, tekeviä ja tavoitteellisia, niin silloin lapsetkin yleensä ovat. Hyvässä työssä on hyvä palkka, joka mahdollistaa kalliimmat harrastukset, lomamatkat ja vähän paremman sisustamisen jne. Eli ei siis mitään ihmeellistä tässä.
Suomalaiset on kyllä vähän kummallisia, kun onnellisuutta ja tyytyväisyyttä omaan elämäänsä ei saisi tuoda esille. Aina pitäisi ilman syytäkin kurjistella, voivotella, leikkiä vähän köyhempää ja onnettomanpaa kuin on. Elämäänsä tyytyväisen on pakko olla feikki.
Luulenpa, että tuollaisia "täydellisiä" perheitä on paljonkin, mutta kuten tässä taas huomaa, ei sitä pidä näyttää. Hatun nosto tuolle ap:n tuttavaperheelle, etteivät ole piiloutuneet kuten moni muu, vaan rohkeasti ovat mitä ovat.
Kylläpä tihkuu kateus ja katkeruus läpi. Suosittelen että keskityt omaan elämääsi ja annat muiden elää omaansa omalla tavallaan.
Onneksi ystäväperheellä on afrikkalainen sikarutto.
Vierailija kirjoitti:
Seurasin kerran sivusta, kun tällainen pätijä kaveerasi paljon vaatimattomamman ja köyhemmän kanssa, ja korosti samalla tavalla koko ajan paremmuuttaan. Olivat tunteneet opiskeluajoista asti, ja jostain syystä vaatimaton kaveri otti kaiken kehuskelun ja lyttäämisen nöyrästi vastaan. (En siis itse ollut kumpikaan näistä henkilöistä.)
No, kerran tämä vaatimaton tuttava hankki jotain överikallista, jota kehuskelijalla itsellään ei ollut. Sellainen älyttömän kallis statussymboli tyyliin Birkin-laukku tai Cartier-kello. Oli huvittavaa nähdä, miten kehuskelija sai asiasta RAIVARIN :D Siis ihan oikeasti alkoi huutaa tälle vaatimattomalle kaverilleen, että olet hullu, mitä sinä tuollaisen menit hankkimaan, vaikka et ole edes rikas. Lähti ovet paukkuen ja laittoi vaatimattoman tuttavansa numeron estoon :D :D :D Käsittääkseni eivät koskaan enää tavanneet tuon välikohtauksen jälkeen, vaikka kynnysmattona tuo köyhempi kaveri oli pahoillaan väliri
Sepä onkin iso kolaus sille itseään parempana pitävälle, jos alempiarvoisen luokittelemansa onnistuu jossain tai käväisee vaikka ulkomailla. Kehuskelija kun luulee, ettei se toinen osaa mitään eikä rahat riitä edes matkustamiseen. Sitten se kopea rehvastelija lähtee suutuksissa ovet paukkuen. Kokemusta tästä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka köyhä olenkin. Niin sinällään ymmärrän jos ystävä kertoo toiselle ulkomaan reissutaan , siiitä mitä siellä tehnyt ja varmasti ollutkin hienoa. Ehkä tässä hieman se omakin katkeruus sitten paistaa kun itsellä ei ole varaa reissata ja kokea samoja asioita ?
Näin ainenkin itse koen , kun ei ole varaa matkustaa ja tahtoisin. Ja varmasti samanlailla sitten käytyäni jossain tai jos olin hankkinut jotain hienoa mitä on pitkään odottanut / säästänyt rahaa sitä varten. Tottaka hehkuttaisin ystävälle miten mahtava juttu.
Varsinkin sille läheisemmälle. Jos tässäkin tapauksessa satut olemaan heidän ns, läheisin ystävä ja muut vaan sellaisia hyvänpäivän tuttuja ?
Ei, en ole katkera tai kateellinen heidän matkustelustaan. Turusta pääsee Wizzairilla
Ystävätkin voivat kasvaa lopulta erilleen.
Ei tuollaisesta jatkuvasta omien höyhenten pörhistelystä synny aitoa vuorovaikutusta ja sitä oletan AP:n kaipaavan. Kuinka hyviä kuuntelijoita tämä pariskunta on? Ovatko he kiinnostuneita muista ihmisistä? Itsensä tehostajan seurassa on raskasta.
Kyllä itse tulkitsen jatkuvan itsetehostuksen tarpeen kumpuavan jostakin syvälle painetusta arvottomuuden ja osattomuuden tunteesta. Voi omasta elämästä olla kiitollinen ja siihen tyytyväinen ja nauttia materiasta ja estetiikasta, mutta jatkuva pakonomainen kerskailu on eri asia. Myös nuo romanttiset eleet (esim. ruusu Venetsialaisten portailla) joita hehkutetaan vaikuttavat niin kliseisiltä. On omaksuttu ulkoa se, mitä ja miten pitää olla, sen sijaan että haettaisiin aidosti omaa tyyliä ja oman persoonan ilmaisua, oli se trendikästä tai ei. Materiaaliseen menestykseen keskittyminen korvaa joillakin jotakin henkistä puutetta. Sitä on helppo mitata.