Lue keskustelun säännöt.
Ystäväperheen täydellinen elämä, ei jaksa kuunnella hehkutusta
21.05.2024 |
Joillain sitten menee hyvin. On täydelliset lapset täydellisine harrastuksineen. Mikään partio tai yleisurheilu ei riitä, vaan on balettia, taitoluistelua ja pianonsoittoa. Kotona kaikki on myös täydellistä lattiasta kattoon. Huonekalut ja materiaalit kuin suoraan sisustuslehdestä. Ulkomailla tykätään reissata, suosikki kohde on Rooma, jossa kultturelleinä osataan ihastella nähtävyyksiä oikealla tavalla. Viineistä tiedetään kaikki mahdollinen, autona luonnollisesti sähköauto, koska kuka nyt haluaa tuhota lapsiltansa maailman? Töissä ollaan tietenkin menestyneitä, lisäksi tunnetaan tärkeitä ihmisiä ja heistä puhutaan etunimillä. Lapsilla menee myös esimerkillisen hyvin niin koulussa kuin muutenkin. Näistä ja monista muistakin huikeista asioista jaksetaan muistuttaa ja puhua loputtomasti. Naisen some on täynnä näitä julkaisuja, mieheni ei jaksaisi esim. padelissa ja missä nyt käyvätkään kuunnella tämän ystäväperheen miehen juttuja, koska mistään muusta ei puhuta, kuin heidän mahtavasta elämästä. Ystäväperhe tulee aina mielellään meille kylään, mutta vastavuoroista kutsua heille ei ole tullut milloin mistäkin syystä. Ei vaan jaksa tämmöistä leveilyä kun itse ollaan hyvinkin keskituloisia, tavallisissa työpaikoissa, ei ole kesämökkiä, lapset harrastavat sitä mitä lähietäisyydeltä löytyy, autona 10 vuotta vanha polttomoottoriauto, asuntona perus rivari. Argh!
Kommentit (129)
Njääh, heillä voi olla kulissien takana millainen elämä tahansa... Varsinkin jos on hirveä tarve ulospäin näyttää kiiltokuvaperheeltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Njääh, heillä voi olla kulissien takana millainen elämä tahansa... Varsinkin jos on hirveä tarve ulospäin näyttää kiiltokuvaperheeltä
Kulissi-tutka värähtää aika vahvasti. Jossain vaiheessa korttitalo romahtaa.
No tuohan on vain kuorta. Ja kenelle tuo nyt on täydellistä? Mene metsään vaeltamaan ja laita puhelin äänettömälle.
Tai sitten vaan pakonomainen tarve täyttää sisäistä tyhjyyttä?
Minulla on onneksi vapaus valita ystäväni ja tuollaiset leijujat eivät sellaisiin ujuttaudu, vaan pidän jo valmiiksi etäisyyttä. Meidän arvomaailmassamme tuskin on kosketuspintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden vastaan perheen. Kulissit oli vuosia pystyssä, mutta ryminällä tultiin alas. Kaikki oli käytännössä velkarahalla hankittua ja kaiken päälle tuli vielä aika ruma avioero. Muutaman vuoden meni kuitenkin tosi "hienosti".
Vanha sanonta: jos joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.
Onko siis ainoa epätäydellinen asia heidän elämässään teillä kyläily?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Anna hehkuttaa. Voit aina vaihtaa puheen aihetta heti jos samat jutut kyllästyttää. Toki kenenkään kanssa ei ole pakko olla jos ei halua.
Kannattaa myös ymmärtää että esittäminen vie varmasti myös voimia. Jos pitää esittää kaikille koko ajan täydellistä elämää, niin se voi olla myös henkisesti raskasta.
Ehkä kadehtimisen sijaan, sääli on osuvampi tunnetila näihin ihmisiin, koska miksi tehdä elämästä vaikeaa. No, kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älkää olko tekemisissä.
Saatteko kanssakäymisestä noiden kanssa jotain positiivista irti? Jos ei, pikkuhiljaa hivuttaisin heidät ulos elämästä. Ja jos kerran eivät koskaan kutsu mihinkään niin sehän onnistuu helposti, kun vaan jättää kutsumatta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on onneksi vapaus valita ystäväni ja tuollaiset leijujat eivät sellaisiin ujuttaudu, vaan pidän jo valmiiksi etäisyyttä. Meidän arvomaailmassamme tuskin on kosketuspintaa.
Ystäväperheen mies on mieheni hyvä kaveri. Ovat olleet läheisiä jo alakoulusta lähtien. Mies muuttui melkoisesti, kun nykyinen nainen tuli kuvioihin. Muutos oli hidasta, mutta varmaa. Ja nyt ollaan tässä pisteessä. Itse en varsinkaan tästä naisesta välitä, miehen tunsin jo ennen kuin menivät naimisiin. Miehelläni on iso kynnys lopettaa yhteydenpito pitkäaikaiseen kaveriinsa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia ihmisiä on aina ollut ja tulee olemaan. Ei kannata alentua ylenmäärin vertailemaan itseään heihin eikä varsinkaan kadehtimaan. Keskittyy vain omaan elämäänsä ja korkeintaan hymähtelee huvittuneena pahimmille ylilyönneille. Kaikillahan meillä on varjopuolemme ja varmasti heidän kanssaan voi olla mukavaakin, jos jättää ne omaan arvoonsa.
Vaikka köyhä olenkin. Niin sinällään ymmärrän jos ystävä kertoo toiselle ulkomaan reissutaan , siiitä mitä siellä tehnyt ja varmasti ollutkin hienoa. Ehkä tässä hieman se omakin katkeruus sitten paistaa kun itsellä ei ole varaa reissata ja kokea samoja asioita ?
Näin ainenkin itse koen , kun ei ole varaa matkustaa ja tahtoisin. Ja varmasti samanlailla sitten käytyäni jossain tai jos olin hankkinut jotain hienoa mitä on pitkään odottanut / säästänyt rahaa sitä varten. Tottaka hehkuttaisin ystävälle miten mahtava juttu.
Varsinkin sille läheisemmälle. Jos tässäkin tapauksessa satut olemaan heidän ns, läheisin ystävä ja muut vaan sellaisia hyvänpäivän tuttuja ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, jos hyvin menee! Kannattaa itse myös pyrkiä sitä kohden, jos se tuntuu tavoittelemisen arvoisalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko siis ainoa epätäydellinen asia heidän elämässään teillä kyläily?
Varmaan kyläilevät, jotta pääset tuntemaan ylemmyyden tunnetta tai yrittävät saada ap:n perheen kateelliseksi.
Miksi olet(te) heidän kanssaan tekemisissä jos seura kuormittaa?
Ehkä teillä on mukavaa, kodikasta ja tavallista kun tykkäävät kyläillä teillä. Salaa kateellisia?
Ihan kuin yksi lähisukulaisen perhe. Tuntuu ettei heillä ole mitään muuta sisältöä elämässä kuin se että tehdään trendikkäitä asioita, matkustellaan siellä mikä on juuri nyt muodikasta, sisutetaan aina viimeisimpien trendien mukaan ym. Asioita ei tehdä tai osteta siksi että itse oikeasti tykkäisivät niistä, vaan siksi että muutkin tekee niin. Luulisi että jossain kohtaa se tyhjyys iskee, tai oikeastaan toivon että se iskee. Ehkä sitten voisivat alkaa elää niin kuin oikeasti itse haluavat ja tajuaisivat miten paljon paremmalle sellainen elämä tuntuu.
En viitsi edes lukea loppuun. Miten ap pystyy elämään itsensä kanssa?
Eikä edes kateus kaunista!
Vinkki: älä ole tekemisissä tuttavaperheen kanssa.