Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa kateellista kaveria?
21.05.2024 |
Aina kun minulla menee huonommin, on iloinen ja haluaa nähdä ja mielellään kuulee oikein perusteellisesti "miten mulla menee". On oikein mielin kielin.
Sitten kun minulla menee paremmin, hän muuttuu kitkeräksi ja kateelliseksi, kuittailee ilkeillä kommenteilla, yrittää latistaa ja vähätellä. Viimeksi kun nähtiin, olin pudottanut viisi kiloa painoa. Puhui oikein ilkeästi ja yritti kovasti tuputtaa herkkuja. On sittemmin taas pitänyt hiljaiseloa, ilmeisesti on niin käärmeissään asiasta.
En jaksa tätä. Tää ihminen tekee mulle kurjan olon.
Kommentit (87)
Samaa olen miettinyt. Kaverini on lisäksi aina niin pahantuulinen ja v*****ntunut myös, että tunnen aina vain olevani lähinnä häiriöksi tai että olen jotenkin rasittava tai naurettava juttuineni. Vastailee ivallisen pitkästyneesti minulle, jos soittelen tai viestittelen. Yhteydenpito on harventunut aikalailla, kohta en taida enää uskaltaa soittaa saatika ehdottaa tapaamisiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä miten menetellään kateellisen sukulainsen kanssa? ( sukuaan ei voi valita...)
Itse olen minimoinut yhteydenpitoa, vain pakolliset pari kertaa vuodessa.
Juttelen vain lyhyesti ja tyhjänpäiväisiä, koska muuten häntä alkaa kaivertamaan se, että olisiko minulla jotain mitä ei ole itsellä.
Yllätyksekseni en ole enää edes pahemmin kaivannut häntä, vaikka ennen oltiin tosi tiiviisti yhteydessä.
Ystäväni ovat ihan eri maata, kannustetaan toisiamme, tuetaan ja iloitaan kun toisella on asiat hyvin.
Tuli muuten juuri sukulainen mieleeni kun kävin uuden tutun luona. Hän ja miehensä asuivat ihan mahtavassa, isossa talossa, kaunis puutarha, loihakka auto jne. Olen ikikiitollinen siitä etten tunne vähääkään kateutta heitä kohtaan, enkä muitakaan menestyneitä ystäviäni, vain iloa ja innostusta heidän puolestaan, jos heillä on mennyt hyvin elämässä. Ja suurta kiitollisuutta siitä että olen löytänyt niin mukavan, ystävällisen ja mielenkiintoisen uuden tuttavuuden. Tavarat eivät ole tärkeitä, mutta hyvät ihmissuhteet ovat!
Sukulaiselleni en uskalla kertoa tästäkään tuttavuudesta, koska hän näkisi senkin kateuden aiheena, sekä mina että heitä kohtaan.
Parempi keskittyä
...jatkoa edelliseen:
Parempi keskittyä hyviin ihmissuhteisiin, sukua tai ei, ja minimoida yhteydenpito ihmisiin jotka eivät kestä kuin sitä että toisilla menee huonosti.
En edes ole viitsinyt kertoa, että sain perinnöksi sievoisen summan rahaa kummini kuoltua, koska se aiheuttaa kateellisuutta, sen jo huomasin kun äitini kuoli ja perin hänen asuntonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes ole viitsinyt kertoa, että sain perinnöksi sievoisen summan rahaa kummini kuoltua, koska se aiheuttaa kateellisuutta, sen jo huomasin kun äitini kuoli ja perin hänen asuntonsa.
Viisas päätös!
Ei missään tapauksessa kannata kertoa perinnöstä, sillä siitä voi aiheutua pelkkää harmia. Kuten:
Kateutta.Tekemisiäsi ja tekemättä jättämisiäsi aletaan seuraamaan tarkemmin. Odotuksia, että jakelet muille rahojasi. Että maksat enemmän kuin muut yhteisistä jutuista. Jopa tavanomaiset lahjatilaisuudet arvioidaan eri tavalla kuin ennen, odotetaan kalliimpia lahjoja, mutta kaikille yhtä kallis. Ja saat äkkiä pihin maineen jos et vastaa kaikkia heidän odotuksiaan.
Nimimerkillä, kokemusta on :-(
Entä miten menetellään kateellisen sukulainsen kanssa? ( sukuaan ei voi valita...)