Miten jaksaa kateellista kaveria?

Minulla on ollut samoja kokemuksia, sekä perheessä sisällä että joidenkin uusien tuttujen kanssa.

Perhettä joutuu ehkä kestämään, mutta kateelliset ystävät olen vähitellen laittanut kiertoon.

Yleensä menee aikaa tunnistaa nämä piirteet. Mutta jos tapaamisista jää liian useasti paha mieli, ja tuntee että toinen mitätöi kaiken hyvän elämässäsi, niin silloin suosittelisin minimoimaan tapaamiset ja etsimään uusia ystäviä.

Itse en luottaisi kateellisiin ja mitätöiviin ihmisiin, he eivät välttämättä toimi etujesi mukaisesti muissakaan tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Joku jo ehdottikin, että ottaisit asian ystäväsi kanssa puheeksi. Mitä aloittaja ajattelet tästä? Onko mahdollista, ja jos ei, miksi ei?

Mutta pystyykö tällaiseen ystävään oikeasti luottamaan? Vai onko kateus edelleen siellä taustalla, vain piilossa?

Itse mieluummin tunnistan kateellisen ihmisen, silloin voin olla varovaisempi ja suojella itseäni paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinä tiedät itse aivan hyvin vastauksen ongelmaasi ei sitä tarvitse tältä palstalta kysellä. 

Kyllähän tällä palstalla saa kysellä mitä itse katsoo tarpeelliseksi. 

Enemmänkin ihmettelen miksi viitsit vastata sellaiseen mistä et ole kiinnostunut. Vie vain kaikkien aikaa turhaan.

Up

Eikös narskut ole just niitä kateellisia? 

Sellasia ne narsistit on. Tyytyväisiä kun toisella menee yhtä heikosti tai huonommin kuin heillä itsellään. Eivät voi sietää toisen onnea.

Olen itse tällainen myrkkykaveri ja yrittänyt irtautua kun en vaan jaksa sitä millaiseksi p*skaksi muutun aina välillä. Mutta toinen haluaa minkä lie traumasiteen vuoksi minussa roikkua. En tiedä, joutuuko häntä sitten vain loukata tarpeeksi pahasti vai miten.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tällainen myrkkykaveri ja yrittänyt irtautua kun en vaan jaksa sitä millaiseksi p*skaksi muutun aina välillä. Mutta toinen haluaa minkä lie traumasiteen vuoksi minussa roikkua. En tiedä, joutuuko häntä sitten vain loukata tarpeeksi pahasti vai miten.

Katso peiliin. Kohtele toisia niinkuin itse haluat itseäsi kohdeltavan. Sitä niität mitä kylvät.

 

Vierailija kirjoitti:

Katso peiliin. Kohtele toisia niinkuin itse haluat itseäsi kohdeltavan. Sitä niität mitä kylvät.

 

Mikään tällainen liibalaaba ei kohdallani toimi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tällainen myrkkykaveri ja yrittänyt irtautua kun en vaan jaksa sitä millaiseksi p*skaksi muutun aina välillä. Mutta toinen haluaa minkä lie traumasiteen vuoksi minussa roikkua. En tiedä, joutuuko häntä sitten vain loukata tarpeeksi pahasti vai miten.

Sinuna hakisin ammattiapua tähän käyttäytymismalliisi, jotta pystyisit tunnistamaan mistä se johtuu, ja siten pääsisit eroon myrkyllisyydestä. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen tunnistamalla oma myrkyllisyytesi, se on hyvä alku!

Olet selvästikkin tärkeä ihminen kaverillesi, ja hän luultavasti sinulle. Teille kummallekkin olisi paljon parempi että haet ajoissa apua, sillä voitte kumpikin huonosti nykyisessä tilanteessa. Ja kavereita ei yleensä ole ylenmäärin.

Eikö kateus ole sitä että haluaisi itselleen sen mitä toisella on? Tai että ajattelee että on epäoikeudenmukaista, että jollakin on jotain mitä itsellä ei ole.

Silti on jännä juttu, että yleensä emme ole kateellisia esim julkkiksille, vaan läheisillemme, vaikka edellämainituilla on kaikkea paljon enemmän, kuten ulkonäköä, rahaa, taloja, autoja, lentokoneita, luksusveneitä, suhteita, kutsuja, valtaa...

Ehkä kateellista helpottaisi ajatella että "Niin, no ei tuolla minun kaverilla ole kuitenkaan yhtä makea elämä kuin Taylor Swiftillä!".

Vähän niin kuin antamaan mittasuhteita onnistumisiin ;-) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tällainen myrkkykaveri ja yrittänyt irtautua kun en vaan jaksa sitä millaiseksi p*skaksi muutun aina välillä. Mutta toinen haluaa minkä lie traumasiteen vuoksi minussa roikkua. En tiedä, joutuuko häntä sitten vain loukata tarpeeksi pahasti vai miten.

Sinuna hakisin ammattiapua tähän käyttäytymismalliisi, jotta pystyisit tunnistamaan mistä se johtuu, ja siten pääsisit eroon myrkyllisyydestä. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen tunnistamalla oma myrkyllisyytesi, se on hyvä alku!

Olet selvästikkin tärkeä ihminen kaverillesi, ja hän luultavasti sinulle. Teille kummallekkin olisi paljon parempi että haet ajoissa apua, sillä voitte kumpikin huonosti nykyisessä tilanteessa. Ja kavereita ei yleensä ole ylenmäärin.

Terveydenhuolto natisee jo liitoksistaan ja yksityiset veloittaa taivasmaisia hintoja. Onnea vaan siihen avun hakuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tällainen myrkkykaveri ja yrittänyt irtautua kun en vaan jaksa sitä millaiseksi p*skaksi muutun aina välillä. Mutta toinen haluaa minkä lie traumasiteen vuoksi minussa roikkua. En tiedä, joutuuko häntä sitten vain loukata tarpeeksi pahasti vai miten.

Sinuna hakisin ammattiapua tähän käyttäytymismalliisi, jotta pystyisit tunnistamaan mistä se johtuu, ja siten pääsisit eroon myrkyllisyydestä. Olet jo ottanut ensimmäisen askeleen tunnistamalla oma myrkyllisyytesi, se on hyvä alku!

Olet selvästikkin tärkeä ihminen kaverillesi, ja hän luultavasti sinulle. Teille kummallekkin olisi paljon parempi että haet ajoissa apua, sillä voitte kumpikin huonosti nykyisessä tilanteessa. Ja kavereita ei yleensä ole ylenmäärin.

Terveydenhuolto natisee jo liitoksistaan ja yksityiset veloittaa taivasm

Toisaalta, lopulta ehkä kumpikin joutuu hakemaan apua vielä isompaan ongelmaan.

Vähän niin kuin syöpä, parempi hakea apua ennen kuin leviää, terveydenhuollollekkin edullisempi.

Ja yksityiselläkin käynti ehkä sijoituksen arvoinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo ehdottikin, että ottaisit asian ystäväsi kanssa puheeksi. Mitä aloittaja ajattelet tästä? Onko mahdollista, ja jos ei, miksi ei?

Mutta pystyykö tällaiseen ystävään oikeasti luottamaan? Vai onko kateus edelleen siellä taustalla, vain piilossa?

Itse mieluummin tunnistan kateellisen ihmisen, silloin voin olla varovaisempi ja suojella itseäni paremmin. 

Tuohan riippuu aivan siitä, kuinka paljon haluaa korjata ystävyyssuhteen. Jos ei mitään halua ole, varmaan turha puida koko asiaa täällä yleensäkään. Mutta jos on, kuten voisi olettaa, voisi asian ottaa puheeksi. Sen voisi ottaa puheeksi jopa vaikka ajattelisi lopettaa kanssakäymisen kateellisen kanssa. Ehkä kyseisellä ihmisellä on enemmänkin ihmissuhteita, jotka sakkaavat samasta syystä. Olisit yksi reilu, joka kertoisit (entiselle) ystävälle, että tämä vaikuttaa katkeroituneen kateelliselta ja että ajanvietto kanssaan on tämän takia pelottavaa. Tekisit palveluksen (entiselle) ystävälle, koska hän ehkä tämän seurauksena ymmärtäisi, että hänellä on tällainen läpinäkyvä ongelma ja saisi mahdollisuuden korjata käytöstään muissa ihmissuhteissaan.

Itse vaan lemppaan tuollaiset muka-ystävät. Ei tuollaisesta tule kuin paha mieli itselle. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitin ketjun paskanjauhannaksi.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku jo ehdottikin, että ottaisit asian ystäväsi kanssa puheeksi. Mitä aloittaja ajattelet tästä? Onko mahdollista, ja jos ei, miksi ei?

Mutta pystyykö tällaiseen ystävään oikeasti luottamaan? Vai onko kateus edelleen siellä taustalla, vain piilossa?

Itse mieluummin tunnistan kateellisen ihmisen, silloin voin olla varovaisempi ja suojella itseäni paremmin. 

Tuohan riippuu aivan siitä, kuinka paljon haluaa korjata ystävyyssuhteen. Jos ei mitään halua ole, varmaan turha puida koko asiaa täällä yleensäkään. Mutta jos on, kuten voisi olettaa, voisi asian ottaa puheeksi. Sen voisi ottaa puheeksi jopa vaikka ajattelisi lopettaa kanssakäymisen kateellisen kanssa. Ehkä kyseisellä ihmisellä on enemmänkin ihmissuhteita, jotka sakkaavat samasta syystä. Olisit yksi reilu, joka kertoisit (entiselle) y

Itse otin tämän varovasti puheeksi siskoni kanssa. Hän loukkaantui ja suuttui aluksi, sanoi ettei tarvi olla yhteydessä jos hän on niin huono ihminen.

Hänen käyttäytymisensä kuitenkin muuttui jonkin verran, ja hän lopetti jatkuvan utelemisen raha-asioistani (ainoa asia mistä hän oli kiinnostunut elämässäni. Ja josta hän myös kertoi muille, siitä kuinka hyvällä tuurilla olin mennyt eteenpäin elämässäni. Unohtaen että olin tehnyt tosi paljon uhrauksia ja töitä kaiken eteen). Kuulen silti että hänen perusajattelunsa on sama kun hän juttelee muista ihmisistä.

Ollaan ihan hyvissä väleissä nykyään, mutten varmaan pysty koskaan luottamaan häneen täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin yhteydenpidon tollaseen ihmiseen; vain hänen juttunsa ja lastensa tekemiset oli hienoja. Homma kärjistyi kun mä en saanut sanoa omien lasten onnistumisista mitään tai hän kommentoi niitä " ihan turhiksi".

Meidän miniä on tuollainen. Aina kun nauran ja puhun iloisena perheellemme se alkaa kiehnata tuolissaan hermostuneesti ja supisee pojallemme jotain negatiivista ja nauraa höröttää päälle. Hänen perheestä ei saa puhua mitään ettei ketään vaan loukata.

Tuollaisen käytöksen saa yleensä loppumaan sillä että kysyy heti ihan pokkana, ja ystävällisen uteliaana, että oliko hänellä mahdollisesti jokin kommentti jonka haluaa kertoa muillekkin, kun oli näköjään hauskakin. Yleensä auttaa jo eka kysymällä, mutta toistetaan tarvittaessa ;-)

Jotkut ihmiset korjaavat käytöksensä vasta kun heille tulee itselle hankala olo tekemisistään. Ja, yleensä yllättäen, alkavat myös kunnioitaa entistä pilkattua. 

Up

Itseni yllätti se, että kun muutin ulkomaille jokin vuosi sitten, niin yksi sisaristani ei kestä kuulla mitään elämästäni täällä.

Hän on yleensä kiinnostunut vähän kaikesta ja haluaisi matkustaa enemmän, haaveenaan jopa asua ulkomailla. Mutta hän ei kysy mitään elämästäni täällä, vaikka täällä on paljon paikkakuntia ja tapahtumia jotka yleensä kiinnostavat ihmisiä, ystäväni ja jopa puolitututkin kyselee näistä useasti.

Jos itse olen joskus ohimennessä maininnut että kävin jossain tapahtumassa, tai (tunnetussa) lähikaupungissa, niin hän ei vastaa näihin viesteihin ja hänestä ei kuulu mitään pitkiin aikoihin, jopa kuukausiin. Hän ei edes vastaa samassa viestissä asetettuihin kysymyksiin hänen elämästään.

En todellakaan kehuskele elämälläni, ja olen varovainen puheissani, en halua aiheuttaa mielipahaa, ja kuuntelen ja juttelen mielelläni muiden elämästä. Esim sisareni tapauksessa suurin osa ajasta jutellaan hänen elämästään, ehkä 90%. Joskus vain olisi kiva kertoa omastakin arjestaan.

Toisaalta, jos kerron jostain vastoinkäymisestä, niin silloin hän viesittelee ahkerasti ja pitkään, viestittely ei katkea silloin. 

Onneksi ystäväni, ja muu suku, eivät ole yhtä vaivaantuneita nykyisestä elämästäni, vaan suhteeni heihin on pysynyt tasapainoisena.