Miten jaksaa kateellista kaveria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko että ystäväsi on kilpailija? 

En koe millään tavoin.  En ole mitenkään kilpailuhenkinen ihminen ja olen aina sydämestäni onnellinen hänen puolestaan, jos hän on esim. saavuttanut tai tehnyt jotain tärkeää. Mutta tämä hänen puolestaan ilmiselvästi tuleva kateellisuus aiheuttaa kaverisuhteemme  rakoilua. Olen mm.alkanut vältellä, mitä kerron hänelle asioistani. Eikä sekään kovin kivalta ole tuntunut, että hän on näyttänyt olevan hyvillään, kun minulla menee huonosti ( kun olin työttömänä, kun oli sairautta).

Ap

 

Eli kun olet kiltti ja hän ilkeä. Eihän tuo ole mitenkään ystävyyttä.

Älä edes mieti että jatkaisit tätä koska hän ei ole ystävä. 

Olen huomannut että yleensä muuten vahvat ja "hoivaavat" ihmiset ovat kateellisimpia.

Auttavat mielellään heikoilla olevaa, mutta eivät kestä sitä, että toiset pärjää omillaankin. Ja ehkä sitä etteivät ole aina tarpeellisia? Veisikö heiltä elämän tarkoituksen ja tehtävän jollain tapaa... ?

Up

Vierailija kirjoitti:

Up

Selkeä vinkki: älä tapaa häntä.

Minusta ei kannata edes miettiä että pitäisi jaksaa. Parempi käyttää aikansa siihen että etsii terveellä itsetunnolla varustettuja kavereita, heitäkin löytyy.

Lapsuudenkaverini ovat ihania, iloitsevat kun menee hyvin ja tukevat kun menee vähemmän hyvin.

Myöhemmin on kyllä tullut vastaan useampikin ihminen, jotka yllätyksekseni ovat paljastuneet kadeiksi ja mitätöijiksi, varsinkin kun on ollut parempi kausi elämässäni. Aina on löytynyt jotain moitittavaa. Hiukset, vaatteet, miesystävän ulkonäkö tai ikä, etten pyöräile töihin (10 km edestakaisin kaupungissa), parvekkeen kukattomuus... you name it ;-)

Toiset ovat olleet erittäin hyvin menestyneitäkin, paremminkin kuin itse. Tapasivat kyllä mielellään, ja monesti oli tosi kivaakin, mutta silti heitä aina jokin hiersi, varsinkin jos olin iloinen jostakin asiasta.

Nämä viimeksimainitut olen lopulta, joskus vuosienkin jälkeen, nätisti jättänyt taakseni. Kertonut että olemme mielestäni liian erilaiset,  mutta toivotan heille kaikkea hyvää. Joskus olen surrut sitä mikä oli hyvää, mutta aikaa myöten on tullut uusia, toimivampia ihmissuhteita.

Ei kannata hukata aikaansa hankaliin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

eroviesti tylyllä tekstarilla, jossa kerrot syyn

Eroviesti voi olla ihan ystävällinenkin, voi vain kertoa ettei ystävyyssuhde toimi, ja toivottaa hyviä jatkoja.

Näin olen itse tehnyt. Ja jos toinen kysyy tarkempaa syytä, vastaan vain ettei kommunikaatiomme mielestäni toimi, ettemme välttämättä ymmärrä toisiamme emmekä pysty näin tukemaan toisiamme. 

Mielestäni ei ole syytä mollata toista liikaa, varsinkaan jos ei enää halua jatkaa ystävyyttä. 

Luulen että minulle kävi sama juttu kaverin kanssa. Hän vaikutti tosi happamalta kun kerroin iloisesta elämänmuutoksesta. Keksi siinä tilanteessa sanoa jotain vähän ikävää sen sijaan että olisi sanonut jotain mukavaa. Sitten aloin miettiä hänen aiempaakin käytöstä enemmän. Hän oli monesti vähän mitätöivä, koin esimerkiksi jossain vaiheessa että hän piti minua korkeintaan jonkunlaisena varakaverina. Kesti aika kauan tajuta että joku tässä kaverisuhteessa mättää. Äitini on hyvin todennäköisesti narsisti, sillä hän on ihan avoimen kateellinen ja pahansuopa minua kohtaan ollut aina. Naureskelee kyllä vastoinkäymisille. Ehkä vähän tuollainen lievempi kateus oli mennyt sitten ohi kaverin kohdalla tuon traumataustani takia. Ei edes tarvitse olla ihan ääripäätä, kun oikeastaan minkäänlainen ilkeily ja kateus ei oikein kuulu hyviin ihmissuhteisiin.

Koin tosi vaikeaksi kysyä suoraan mikä mättää, ja yhä mietin asiaa välillä paljonkin. Että oliko kyse siitä ettei hän edes halunnut olla kaverini ja miksi, vai mistä tuo kaikki johtui. Tottakai voi olla joku muukin syy miksi minun olemassaoloni häntä hiersi. Pelkään että olin loukannut häntä vahingossa joskus tietämättäni. Mutta nyt en saa koskaan tietää. Hänestä ei ole viimeisen viestini jälkeen kuulunut vuosiin kun päätin että annan olla enkä enää ota yhteyttä, ottakoon hän jos haluaa olla ystäväni. Ei ole halunnut.

Mutta edelliseen vielä, että ehkä on kannaltani parempi ettei ole halunnut. En minäkään oikeastaan halua olla sellaisen kaveri joka tokaisee jotain ilkeää tai on happaman oloinen jos olen onnellinen jostain asiasta, ei vaikka kuinka ymmärtäisin häntäkin että ehkä on paha olo omasta elämästä tai jotain. Eli parempi näin.

Juuri tuo mitätöiminen on suuri red flag. Ettei soisi toiselle hyvää.



Melko uusi tuttavuuteni sanoi heti ekaksi että "Ethän sinä tiedä tuosta miehestä mitään" kun kerroin iloisena että olin tapaillut jonkin aikaa tosi kivan tuntuista miestä (nykyinen puolisoni).



Kun hän lopulta tapasi miesystäväni, niin hän ihan selvästi ihastui häneen. Tapaamisemme lopuksi hän kiitteli kovasti miesystävääni, ja kertoi toivovansa että he tapaavat pian uudelleen. Minua hän ei vilkaissutkaan enää, ei puhunut minulle tapaamisesta, olin kuin ilmaa. Jälkeenpäin hän ihan suoraan ihmetteli onko miesystäväni tosiaan rakastunut minuun ;-)



- Myöhemmin, kun laitoin asuntoni myyntiin ja tarjouskilpailu oli loppuvaiheessa, niin hän pyysi keskeyttämään myynnin ja myydä myöhemmin. Hänellä oli ollut oma asunto myynnissä reilun vuoden ilman kunnon tarjouksia. Omani myin juuri ennen kuin hinnat romahtivat, mitä olin ennakoinutkin.



- Kun olin myynyt asuntoni, hän ehdotti pokkana että muuttaisin hänen paikkakunnalleen sen sijaan kuin miesystäväni luo, siis ihan muualle. Hän tiesi että olin jo useamman vuoden suunnitellut lopullista muuttoa miesystäväni luo, jonka luona olin jo osittain asunut pari vuotta. Aina välillä hän ehdotteli myös että muuttaisin ihan jonnekkin muualle, toiselle puolelle maapalloa ;-)



- Kun kerroin lomasuunnitelmista, hän mitätöi kohteet, kertoi että oli käynyt siellä ja kuinka typeriä ne olivat. Kertoi mihin sensijaan kannattaa matkustaa. Tyyliin: jos kerroin meneväni Islantiin, hän kertoi että parempi matkustaa Saharan hietikoille, siellä upeaa.



Mainittakoon että hän oli erittäin menestynyt ihminen. Itselleni jäi tunne että hän halusi omistaa toiset ihmiset, miesystävänsäkin olivat olleet jotenkin riippuvuussuhteessa häneen. Ja hän oli pettänyt osaa heistä. Piti silti itseään erittäin hyvänä ihmisenä.



Hänen käytöksensä paheni aikaa myöten ja lopulta laitoin välit poikki kun en jaksanut rautalangasta vääntää omaa tahtoani. Enkä luottanut häneen. Kateus ja mitätöinti yhdistettynä häikäilemättömyyteen oli vihdoin liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas Fb-ystävät pitävät hyvin rajallisista asioista. Moni on entisiä työkavereita.

Kuva vauvasta saa tykkäyksiä, harrastukset yleensä eivät. Muutama voi pitää mutta ilmeisesti moni ei ollenkaan siedä tai pidä kiinnostavana jos päivitys itsessään osoittaa lahjoja. Oli asia mikä tahansa, ilmeikäs ja laitettu naamakuva kuittaa asian.

Maraton-juoksu = kuva ihmisestä. Fitness = kuva ihmisestä. Kokkaus = kuva lautasesta. Työonnistuminen = lyhyt teksti ja valokuva ihmisestä tai muusta. 

Musiikki = Erika Vikmanin tai muun tähden poseerauskuva tähden sometilillä, josta fani voi tykätä. Joskus harvoin joku jakaa ammattimuusikon Youtube-videon kavereilleen. Muuten lauluharrastus on tietysti yleensä onnistunut naamakuva, jos kertoo asiasta some-tutuilleen.

Erikseen on ryhmiä ja sivuja jotka ovat erikoistuneet johonkin harrastukseen, mutta on se kumma että oman Fb-kaverin jakamana asia kiinnostaa hyvin harvaa.

Kehuja kerjäävät postaukset ovat ällöttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas Fb-ystävät pitävät hyvin rajallisista asioista. Moni on entisiä työkavereita.

Kuva vauvasta saa tykkäyksiä, harrastukset yleensä eivät. Muutama voi pitää mutta ilmeisesti moni ei ollenkaan siedä tai pidä kiinnostavana jos päivitys itsessään osoittaa lahjoja. Oli asia mikä tahansa, ilmeikäs ja laitettu naamakuva kuittaa asian.

Maraton-juoksu = kuva ihmisestä. Fitness = kuva ihmisestä. Kokkaus = kuva lautasesta. Työonnistuminen = lyhyt teksti ja valokuva ihmisestä tai muusta. 

Musiikki = Erika Vikmanin tai muun tähden poseerauskuva tähden sometilillä, josta fani voi tykätä. Joskus harvoin joku jakaa ammattimuusikon Youtube-videon kavereilleen. Muuten lauluharrastus on tietysti yleensä onnistunut naamakuva, jos kertoo asiasta some-tutuilleen.

Erikseen on ryhmiä ja sivuja jotka ovat erikoistuneet johonkin harrastukseen, mutta on se kumma että oman Fb-kaverin jakamana asia kiinnostaa hyvin harvaa.

En saa selvää, mitä haluat sanoa tällä viestillä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että yleensä muuten vahvat ja "hoivaavat" ihmiset ovat kateellisimpia.

Auttavat mielellään heikoilla olevaa, mutta eivät kestä sitä, että toiset pärjää omillaankin. Ja ehkä sitä etteivät ole aina tarpeellisia? Veisikö heiltä elämän tarkoituksen ja tehtävän jollain tapaa... ?

Aika moni viesti tässä ketjussa pistää miettimään, millä logiikalla on kyse kateudesta. Niin tämäkin. 

Eihän sellanen oo kaveri.

Kauaa. Enää.

Tämä on tuttua. Minulla oli entinen opiskelukaveri, joka oli ihan hyvää kaveria niin kauan, kun olin huonommalla palkalla kuin hän. Sai sitten potkut ja minä taas uuden parempipalkkaisen työn. (ei oltu samassa työpaikassa tällöin, ainoastaan ensimmäisessä työharjoittelussa). Tämä nyppi kovasti. Alkoi lopulta yrittäjäksi ja tienaa ihan hyvin, mutta lopulta yhteydenpito tyssäsi turhaan kateellisuuteen. Tämä on aika harmi, koska olisimme voineet tukea toisiamme työasioissa ja aikanaan vapaa-aikana oli ihan kivaakin välillä. Mitään syytä tähän kateellisuuteen ei ollut. Olen jälkikäteen kuullut, että kun tämä henkilö kuulee jollakin tutulla menevän huonosti, niin naama on kovasti virneessä.

kaverit on aina perseestä, tervetuloa aikuisuuteen. saa vihdoinkin olla rauhassa ilman puhelimen pärinää.

Vierailija kirjoitti:

feministit nyt vaan on tollasia, mutta mitä kestämistä siinä on????

Ja millainen ystävä sinä olet?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tuttua. Minulla oli entinen opiskelukaveri, joka oli ihan hyvää kaveria niin kauan, kun olin huonommalla palkalla kuin hän. Sai sitten potkut ja minä taas uuden parempipalkkaisen työn. (ei oltu samassa työpaikassa tällöin, ainoastaan ensimmäisessä työharjoittelussa). Tämä nyppi kovasti. Alkoi lopulta yrittäjäksi ja tienaa ihan hyvin, mutta lopulta yhteydenpito tyssäsi turhaan kateellisuuteen. Tämä on aika harmi, koska olisimme voineet tukea toisiamme työasioissa ja aikanaan vapaa-aikana oli ihan kivaakin välillä. Mitään syytä tähän kateellisuuteen ei ollut. Olen jälkikäteen kuullut, että kun tämä henkilö kuulee jollakin tutulla menevän huonosti, niin naama on kovasti virneessä.

Omassa kaveripiirissäni tällainen sai vedettyä kaikki muutkin ikuiseen kadehdinnan ja valituksen kierteeseen. 

Lopulta kukaan ei uskaltanut ehdottaa mitään eikä kenelläkään ollut aloitekykyä, kun tämä myrkynkeittäjä kouli jokaisen varovaiseksi ja flegmaattiseksi. Kaikesta löytyi vain riskit, kehityskohteet ja huonot puolet. Sitten ei ollutkaan muuta yhteistä kuin jatkuvat valituksen aiheet. Lopulta alettiin valittaa siitä valittamisesta :DD 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että yleensä muuten vahvat ja "hoivaavat" ihmiset ovat kateellisimpia.

Auttavat mielellään heikoilla olevaa, mutta eivät kestä sitä, että toiset pärjää omillaankin. Ja ehkä sitä etteivät ole aina tarpeellisia? Veisikö heiltä elämän tarkoituksen ja tehtävän jollain tapaa... ?

Aika moni viesti tässä ketjussa pistää miettimään, millä logiikalla on kyse kateudesta. Niin tämäkin. 

Tämä on kyllä itsellenikin tullut yllätyksenä. Mutta tunnen ainakin 3 henkilöä jotka käyttäytyy näin.

Ovat kovin auttavaisia, heillä on aina joku avuntarvitsija "työn alla". Joku joka ei oikein pärjää omillaan, joko taloudellisesti tai muuten on vaikea elämäntilanne. 

Eräällä olivat kaikki miesystävät olleet hänestä riippuvaisia, pitkäaikaistyöttömiä, masentuneita, sosiaalisesti kömpelöitä tai erakkoja. Itse oli erittäin menestynyt ja varakas. Halusi aina tarjota kun tavattiin, mutta loukkaantui kun tarjosin takaisin. Aikaa myöten huomasin että hän haluaa hallita ihmisiä ympärillään. Ei kestänyt että toisilla on jotain omaa, vaan alkoi omimaan kaikkea itselleen. Hajoita ja hallitse tyyliin.

Eräällä toisella on aina avustusprojekteja menossa, mikä on todella kunnioitettavaa. Mutta on sairaan kateellinen ja katkera jos jollakin (läheisilläkin) on jotain mitä ei ole itsellään, koulutusta, uraputkea, omaisuutta. Isompi talo entisellä koulukaverilla saa hänet haukkumaan pyrkyriksi, vaikka omansakin ihan siisti. Ei vain kestä että jollain on jotain mitä ei ole itsellä.

Autettavia ei tarvitse välttämättä kadehtia, on ehkä "itselääkitystä" vaikeisiin tunteisiin... ? Voin kyllä olla väärässäkin ;-)

Up