Häpeä ihan oikeasti vie minut kuolemaan! En jaksa enää tätä sisäistä häpeää!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä häpeä sinulla kumpuaa?

 

En tiedä. Se vain on minussa todella tiukassa. Kuin eläisin sen kautta. Syyllistyn myös helposti ja koen jatkuvasti riittämättömyyttä. Ihan kuin olisin jotenkin pilalla ja ulkopuolinen. Aika usein koen että olen vähän vahingossa syntynyt tänne, että en oikein osaa olla ja elää täällä vaikka haluaisin. Ulos voin näyttää normaalilta mutta minulla on sisällä aika huono ja outo olo, sellainen ulkopuolinen. Olen tavallaan oppinut elämään sen tunteen kanssa mutta häpeän tunteet kun tulevat niin aina yhtä epämiellyttävää. Ne tulevat lähes aina kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Ap

Löytyisikö jotain ryhmää jossa voisit kokea hyväksyntää?  

 

Mullakin tuntuu yli 20 vuoden takaiset häpeätilanteet kuin sekunti sitten olisi tapahtunut. Huudan pääni sisällä että "tapa ittes" ihan vain suunnattoman häpeäntunteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ketut parantuu ajan myötä, mun karvanen prse. Olen 60-vuotias ja edelleen sama häpeäkierros pyörii.

Nyt olen alkanut tehdä sitä, että katkaisen heti ajatuskulun, kun tajuan, että nyt lähtee taas. Se toimii paremmin.

Aiemmin ajattelin, että mun täytyy vain 'kuluttaa', 'väsyttää' häpeä ja että se ajan myötä laantuu, mutta näin ei ole käynyt. Terapeutin käytännön ohje: katkaise ikävä ajatus ja ajattele jotain muuta, on toiminut tosiaan paremmin, en ole niin masentunut kuin yleensä.

Totta. Väsyy siihen häpeään. Sitten ei enää jaksa hävetä.

Oletko AP kasvanut lapsuudenkodissa,jossa on ollut; a-alkoholismia b-henkistä väkivaltaa c-mitätöintiä,vähättelyä tai liian suuret vaatimukset d-sisarusten vertailua poikien ja tyttöjen kesken jossa tyttö häviää aina tai on vain muuten vähempi arvoinen kuin poika  e-narsistiset vanhemmat/vanhempi f-fyysistä väkivaltaa/ insestiä/pedofiliaa/rajatonta seksuaalisuutta g-persoonasi pilkkaamista tai tarpeittesi huomioimatta jättämistä yön Kin muu traumaattinen kokemus,kuten koulukiusaaminen, sinulle nauraminen jostain syystä eli persoonasta häpäisy. Häpeän synty on monimutkainen asia,mutta se alkaa jo lapsuudessa. Toinen ääripää on narsisti,joka ei tunne häpeää tai syyllisyyttä, uutta kumpikin puoli on yhtä sairas. Toinen tuhoaa itsensä ja omat mahdollisuutensa arvottomuuden tunteen vuoksi ja toinen tuhoaa muiden elämät koska se on ainoa keino estää omat häpeän ja arvottomuuden tunteet. Yhteistä näille on se,että he eivät ole saaneet osakseen ehdotonta rakkautta,kun he sitä pienenä olisivat tarvinneet. Psyykkiset mekanismit saavat siis reagoimaan väärällä tavalla,joka on tuhoisa kummassakin tapauksessa. Aplle paras lääke on alkaa tietoisesti opetella rakastamaan itseään,tehdä tiliä kipeiden kokemustensa kanssa ja päästä niistä rauhaan. V..ko väliä sillä on,mitä muut sinusta ajattelevat? Jokainen kuolee kuitenkin ja sinä jätit elämäsi elämästä,koska jokainen vastaantulija ei hyväksynyt sinua? Ei näin. Nyt kasvatetaan ne pallit ja kerrotaan (myös menneisyyden) kiusaajille mistä kana pissii!

En ymmärrä. Miksi itseään pitäisi verrata muihin?

Naiisille tyypillistä neuroottisuutta.

Neuroticism is a personality trait associated with negative emotions. It is one of the Big Five traits. Individuals with high scores on neuroticism are more likely than average to experience such feelings as anxiety, worry, fear, anger, frustration, envy, shame, jealousy, pessimism, guilt, depressed mood, and loneliness.[1] Such people are thought to respond worse to stressors and are more likely to interpret ordinary situations, such as minor frustrations, as appearing hopelessly difficult.

Häpesin nuorena. Nyt 40 v ja olen ylpeä itsestäni. Helpotti myös se kun valmistuin ammattiin (30-v) , niin nyt olen "jotain".

Sinulla taitaa olla riippuvuus, eli itsensä vihaamisen riippuvuus. Se voi olla yhtä sitkeä kuin alkoholismikin. 

Psilosybiiniä suosittelevat näihin tilanteisiin. Sinun pitää vain matkustaa rohkeasti paikkaan, jossa sitä voi ottaa turvallisesti hoitohenkilökunnan valvonnassa. 

Tuossa ei lukenut mitään myöskään terapiasta. Kokeile sitä.

Häpeä muuten viihtyy pimennoissa ja pimeyksissä. Ala avata häpeääsi ulospäin, vaikka tuntuisi kuinka pahalta. 

Sama juttu. Narsistivanhemman kanssa elänyt, niin tämä on lopputulos. Soimaan itseäni ihan liikaa kaikista pienistä mokista. Myös sellaisista jotka eivät ole omia mokiani, vaan juttuja joihin en vaan kykene. Tuntuu, että pitäisi olla täydellinen ja kyetä kaikkeen. Ei vaan pysty eikä jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko AP kasvanut lapsuudenkodissa,jossa on ollut; a-alkoholismia b-henkistä väkivaltaa c-mitätöintiä,vähättelyä tai liian suuret vaatimukset d-sisarusten vertailua poikien ja tyttöjen kesken jossa tyttö häviää aina tai on vain muuten vähempi arvoinen kuin poika  e-narsistiset vanhemmat/vanhempi f-fyysistä väkivaltaa/ insestiä/pedofiliaa/rajatonta seksuaalisuutta g-persoonasi pilkkaamista tai tarpeittesi huomioimatta jättämistä yön Kin muu traumaattinen kokemus,kuten koulukiusaaminen, sinulle nauraminen jostain syystä eli persoonasta häpäisy. Häpeän synty on monimutkainen asia,mutta se alkaa jo lapsuudessa. Toinen ääripää on narsisti,joka ei tunne häpeää tai syyllisyyttä, uutta kumpikin puoli on yhtä sairas. Toinen tuhoaa itsensä ja omat mahdollisuutensa arvottomuuden tunteen vuoksi ja toinen tuhoaa muiden elämät koska se on ainoa keino estää omat häpeän ja arvottomuuden tunteet. Yhteistä näille on se,että he eivät ole saaneet osak

Kiitos tästä tsemppitekstistä! T. Se narsistivanhemman lapsi 

Vierailija kirjoitti:

Naiisille tyypillistä neuroottisuutta.

Neuroticism is a personality trait associated with negative emotions. It is one of the Big Five traits. Individuals with high scores on neuroticism are more likely than average to experience such feelings as anxiety, worry, fear, anger, frustration, envy, shame, jealousy, pessimism, guilt, depressed mood, and loneliness.[1] Such people are thought to respond worse to stressors and are more likely to interpret ordinary situations, such as minor frustrations, as appearing hopelessly difficult.

Ei vaan te narsistimiehet jotka haukutte ja vähättelette naisia vailla mitään empatiakykyä olette se ongelman ydin. 

Tärkeä kysymys. Miksi sinua hävettää? Jos vain hävettää niin ei mahda mitään mutta et ole yksin asiasi kanssa joten toivottavasti tämäkin ajatus tuo sinulle tukea ja turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Odota 10-20 vuotta. Tämä on ongelma joka korjaa itse itsensä. 😘 Tsempandeerosta!

En ole aloittaja, mutta kärsin täsmälleen samasta ongelmasta. Ikää minulla on 46 vuotta. Vielä ei ole ongelma helpottanut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiisille tyypillistä neuroottisuutta.

Neuroticism is a personality trait associated with negative emotions. It is one of the Big Five traits. Individuals with high scores on neuroticism are more likely than average to experience such feelings as anxiety, worry, fear, anger, frustration, envy, shame, jealousy, pessimism, guilt, depressed mood, and loneliness.[1] Such people are thought to respond worse to stressors and are more likely to interpret ordinary situations, such as minor frustrations, as appearing hopelessly difficult.

Ei vaan te narsistimiehet jotka haukutte ja vähättelette naisia vailla mitään empatiakykyä olette se ongelman ydin. 

Itse olemme jokainen vastuussa kuitenkin itsestämme joten ei kannata vain syyllistää muita vaan olla vastuussa itsestä kaikin puolin. Asioille on tehtävä jotakin ja kaikki on aina henkiläkohtaista. Monet ovat laiskoja ja syyttävät vain muita eivätkä tee asioillensa mitään. Silloin ei ainakaan helpota oikealla tavalla. Miksi jotkut selviävät ja pääsevät eteenpäinkin sisäisesti?

Oletko sinäkin 70-luvulla kasvanut?? Kun kasvatettiin häpeällä, kaikki mitä teki oli häpeällistä. Kukaan ei jaksanut selittää rauhallisesti, miksi "joitain" asioita ei sovi tehdä

Vierailija kirjoitti:

Odota 10-20 vuotta. Tämä on ongelma joka korjaa itse itsensä. 😘 Tsempandeerosta!

Ei valitettavasti korjaa. Ei asiat vaan häviä, jos ne on iskostettu jo pienenä lapsena syvälle ytimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiisille tyypillistä neuroottisuutta.

Neuroticism is a personality trait associated with negative emotions. It is one of the Big Five traits. Individuals with high scores on neuroticism are more likely than average to experience such feelings as anxiety, worry, fear, anger, frustration, envy, shame, jealousy, pessimism, guilt, depressed mood, and loneliness.[1] Such people are thought to respond worse to stressors and are more likely to interpret ordinary situations, such as minor frustrations, as appearing hopelessly difficult.

Ei vaan te narsistimiehet jotka haukutte ja vähättelette naisia vailla mitään empatiakykyä olette se ongelman ydin. 

Itse olemme jokainen vastuussa kuitenkin itsest

Heidät on kasvatettu niin että heitä ei ole lytätty pienestä pitäen. En tunne yhtään ihmistä, jolla on ollut epävakaa lapsuuden kasvuympäristö, eikä mitään ongelmia nyt aikuisena. Aina on jotain. Jos ei häpeää, niin alkoholismia tai muita riippuvuuksia, persoonallisuushäiriö (johon narsismi kuuluu), masennusta tai vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko AP kasvanut lapsuudenkodissa,jossa on ollut; a-alkoholismia b-henkistä väkivaltaa c-mitätöintiä,vähättelyä tai liian suuret vaatimukset d-sisarusten vertailua poikien ja tyttöjen kesken jossa tyttö häviää aina tai on vain muuten vähempi arvoinen kuin poika  e-narsistiset vanhemmat/vanhempi f-fyysistä väkivaltaa/ insestiä/pedofiliaa/rajatonta seksuaalisuutta g-persoonasi pilkkaamista tai tarpeittesi huomioimatta jättämistä yön Kin muu traumaattinen kokemus,kuten koulukiusaaminen, sinulle nauraminen jostain syystä eli persoonasta häpäisy. Häpeän synty on monimutkainen asia,mutta se alkaa jo lapsuudessa. Toinen ääripää on narsisti,joka ei tunne häpeää tai syyllisyyttä, uutta kumpikin puoli on yhtä sairas. Toinen tuhoaa itsensä ja omat mahdollisuutensa arvottomuuden tunteen vuoksi ja toinen tuhoaa muiden elämät koska se on ainoa keino estää omat häpeän ja arvottomuuden tunteet. Yhteistä näille on se,että he eivät ole saaneet osak

Tämä!

Ikävä kyllä se johtuu lapsuudesta. Pengoin omassa mielessäni menneisyyttäni ja kuittaan yllä kirjoitetun. Se on siis häpeäkasvatusta. Yleensä molemmat vanhemmat ovat kasvaneet vinoon toinen häpeää ja toiselta puuttuu se melkein kokonaan tai osittain.

Carl Jungin sanoin: what you resist, it persists. Eli ensimmäiseksi on aika hyväksyä se, että olet sellainen kuin olet. 

 

Eli ajattele, että olet häpeään sidottu, ja näin se on ok. Näin vain on. 

Toisille toimii paremmin anteeksianto. Annan itselleni anteeksi, että olen häpeään sidottu. 

kumpi tahansa, mutta miljoona kertaa päivässä pitää toistella itselle. 

 

Sen jälkeen lue koko tommy hellstenin tuotanto.

Pari kirjavinkkiä, kumpikin Ben Malisen kirjoittama: Elämää kahlitseva häpeä ja Häpeän monet kasvot. 

Tällä myös lyhyt artikkeli asiasta: https://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/elamaa-kahlitseva-hapea/