Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeä ihan oikeasti vie minut kuolemaan! En jaksa enää tätä sisäistä häpeää!!!
20.05.2024 |
Olen harjoitellut todella paljon, yrittänyt hyväksyä, hengittää, olla armollisempi, nauraa, elää, .tehdä ja meditoida mutta en pääse eroon häpeästä!
Se tuhoaa minut, lannistaa ja masennun aina vaikka yritän taistella.
Häpeä aiheuttaa kuilun minun ja ihmisten välille. Minun ja elämän välille. Häpeän ja pelkään kaikkea mutta yritän vain kestää ja tehdä parhaani. :(
Kommentit (115)
Jos löytäisi edes jonkun "tsemppi-ihmisen" kertomaan ääneen, että hei ei sussa ole mitään hävettävää. Olet hyvä just itsenäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sinulla syysi nolostua ja hävetä. 🤣😂
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla syysi nolostua ja hävetä. 🤣😂
Kyllä se taidat olla ihan sinä, jolla on syytä hävetä lapsellista trollailuasi. Ja oikeastihan sinäkin häpeät itseäsi. Olet ratkaissut asian piiloutumalla trollin roolin taakse. Et uskalla olla oma itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Minä en mieti niinkään sitä mitä muut minusta ajattelevat, ihan vain jonkun maineen tai vastaavan vuoksi. Mietin niitä muilta tulevia tuomitsevia ja ikäviä reaktioita ja kommentteja, jotka lyttäävät huonoa itsetuntoani entisestään. Pyrin olemaan perfektionisti tai vaihtoehtoisesti välttämään kaikkia, jotta en joudu taas vaan niihin tilanteisiin, jotka ajavat minut masennuksen spiraaliin. Kyse on tavallaan välttelevästä käytöksestä. Itsesuojelumekanismista. Joillain muilla voi olla toisin.
No miksi sinä mietit niitä muiden ikäviä reaktioita ja kommentteja? Mieti nyt vähän itsekin. Kuvittele itsesi käyttäytymään yhtä ikävästi mitä ne muut.
Et varmaan hyväksyisi itseltäsi sellaista käytöstä ja häpeäisit itseäsi, mikäli olisit tullut käyttäytyneeksi kuten he.
Vierailija kirjoitti:
Jos löytäisi edes jonkun "tsemppi-ihmisen" kertomaan ääneen, että hei ei sussa ole mitään hävettävää. Olet hyvä just itsenäsi.
Sehän se niksi on, pitää olla itsensä paras ystävä. Ainoa tyyppi kenen kanssa vietät koko elämäsi, olet sinä itse. Ole siis hyvissä väleissä itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa taas vaikeaa saada läpi.
Ja tämä välttelevä käytös ja ikuinen ahdistus juontuvat siitä, että olen oikeasti saanut todella huonoa kohtelua osakseni pienestä pitäen. Aikuisena ajautuu samanlaisiin huonoihin ihmissuhteisiin, mikä vaan vahvistaa huonouden tunnetta. Kukaan ei ole ikinä tavallaan huolehtinut minusta tai ollut puolellani, vaan minut on asetettu asemaan jossa joudun taistelemaan itseni puolesta. Eikä sekään auta, että on hyvä muita kohtaan, kun jostain nurkan takaa ilmestyy joku työpaikkakiusaaja, narsistinen terveydenhuollon ammattilainen tai muu toksinen ihminen lyttäämään taas. En myöskään suostu itse muuttumaan toksiseksi muita kohtaan. Sehän olisi helpoin keino lopettaa häpeily. Olla itse se jyrä, joka tuhoaa muut. Mutta minulle se ei ole vaihtoehto. Parasta olisi löytää hyvä kumppani tai luotettavia ystäviä. Se oma lauma. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.
No mulla on 100% ihan sama homma. Tismalleen. Olen tosin luopunut tuosta lapsekkaasta haaveesta löytää hyvä kumppani tai ystäviä, laumasta puhumattakaan.
En anna itselleni lupaa haaveilla sellaisista, koska en jaksa enää hylätyksi tulemista, torjuntaa ja itseni satuttamista.
Mulla on kyllä nykyään tullut jotain resistiä noille kiusaajille ja toksisille ihmisille. Osaan nykyään puolustautua ja kehtaan pistää kampoihin heille. On nimittäin pakko, koska muuten (*koska muuten jotain mitä mode ei tajua*).
Tuo kun kirjoitat, ettei kukaan ikinä ollut puolellasi. Se on täydellisen sama juttu mitä minullakin. Ymmärän presiis mitä se meinaa. On aika surullista, etenkin sitä pientä lasta kohtaan, mikä itse joskus oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, ole ylpeästi mikä olet puutteinesi ja vikoinesi.
Pyhimykset on aika ikävystyttäviä. Ja moni pohjimmiltaan epätosi.
Joo! Pyhimyksiä kun ei ole olemassakaan, vaan on eri ihmisten väkisin ylläpitämiä ahtaita rooliahmoja, joita joku rikkinäinen ja vajaa yksilö näyttelee hampaat irvessä suorittaen.
On ihan turha hävetä itseään ja kokea alemmuutta, arvottomuutta ja itseihnoa. Se on muutenkin vain illuusio, että muut on muka parempia, arvokkaampia, hienompia ja ylempiä ihmisiä.
Eivät ole!
Haluan sanoa kaikille itsensä häpeilijöille, että älkää olko niin omanapaisia. Kun lakkaat miettimästä mitä muut sinusta ajattelee, niin se helpottaa aika lailla. Ei ne muut oikeasti ajattele sinun töppäilyjäsi tai epätöppäilyjäsi yhtään. Muilla on se heidän oma napansa jota he funtsivat 99% ajasta. Miksi he sinua miettisivä
Häpeä,joka on kietoutunut osaksi ihmisen identiteettiä ja jokapäiväistä elämää, minäkuvaa ja tapaa hahmottaa maailma,ei paranneta vain muita haukkumalla tai näkemällä toiset yhtä negatiivisessa valossa kuin itsensä. Kumpikin lähestymistapa on epäterve-niin itse sä väheksy monen,kuin muiden ihmisten heikkouksien korostaminen. Jos suomalaiset ajattelevat näin,ei ihme että itsemurha- ja murhatilastot kukkivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnintunto.
Tämä voi pitää paikkansa joillakin,mutta kun on kyse jatkuvasta,aivan kaikkea koskevasta huonommuudentunteesta,häpeästä,alemmuudentunteesta jne. EI ole enää kyse terveestä synnintunnosta-sellainen on erinomainen kasvualusta psyykkiselle- ja hengelliselle väkivallalle,mitä seurakunnissa esiintyy todella paljon. Pitkästä kokemuksesta tiedän,että todella suuri osa uskovaisista potee tätä kompleksia-et ole Jumalalle kelpaava sellaisenaan,koska et itse hyväksy itseäsi sellaisena kuin olet tai sinulla ei ole voimia/kykyä muuttaa omia ominaisuuksiasi tai toimintaasi etkä ymmärrä,että Jeesuksen armo on ihmisten mielipiteitä ja vaatimuksia suurempi. Kun ihminen alkaa nähdä,että hän on Jumalalle arvokas ja rakastettu juuri sellaisessa tilassa kuin on ja että ihmisten arvostelu tai syyllistäminen on merkityksetöntä,hän hyvin usein joutuu ulos seurakuntayhteisöstä tai tuomituksi siellä. Syy? 'Pyhät' ja 'paremmat' uskovat eivät itse kestä totuutta omasta alastomuudestaan Jumalan edessä,eivätkä ymmärrä,että Jeesus tuli vaatettamaan vanhurskaudellaan jokaisen syntiinlangenneen joka sitä pyytää-ei vain sitä ulkonaisesti pyhää 'paremmistoa'. Ulkokultaisuus on seurakuntien syöpä.
Joskus kannattaa vaihtaa myös perspektiiviä. Lopettaa se omien puutteiden ja heikkouksien vatvominen, ja kokeillakin miettiä mitä heikkouksia niissä muissa ihmisissä on.
Kun mietit ihan ketä tahansa tuntemaasi ihmistä tarkemmin ja tarkemmin, huomaat että aikamoinen pölvästi, narsisti, huijari, moukka, reppana, itsepetoksellinen tai hassun näköinen epelihän se sekin tyyppi on. Ei mikään ylimys jonka edessä sinun kuuluu hävetä. Ei mikään niin tärkeä ja erityinen, että sinun pitäisi koko ikäsi kärsiä hirveästä arvottomuudesta, vain siksi, että hänellä on joku sinun omassa päässäsi keksimä kuvitteellinen ruma mielipide sinun ihan jonniin joutavasta muklauksestasi.
Tämä life hack voi tuntua erikoiselta, mutta se toimii. Aina kun huomaat olevasi itseäsi soimaamassa ja ajattelemassa itsestäsi armottoman tuomitsevasti, laitatkin itsesi sivuun, ja alat miettiä muita ihmisiä yhtä armottomasti ja tuomitsevasti. Se helpottaa oikeasti. Olen tätä kokeillut. Ei tässä tarvitse pelätä mitään. Muille on helpompi antaa anteeksi heidän virheet ja viat, ja ei se muista ihmisistä negatiivisesti ajattelu "jää päälle", vaan se antaa sinulle perspektiiviä.
Perspektiivin laajentaminen. Keino, jos se toimii välineenä perspektiivin laajentamiseen nyt, silloin se on paras keino perspektiivin laajentamiseen. Kaikkea kannattaa kokeilla ja käyttää jos keino auttaa. Jollain toimi ihon näpäyttäminen kuminauhalla. Joskus vanha märehtimistapa voi olla niin automaattista että tarvitaan kuminauhaa. Lifehackit siis tilanteen mukaan.
Eli on vaikkapa perspektiivi 1 ja perspektiivi 2:
P1: jokin tekee jotain jollekin - maailma ei ole hyvä minulle
P2: jokin tarkkailee että jokin tekee jotain jollekin - minä ajattelee että maailma ei ole hyvä hänelle
Jne. Ja jotenkin noin. Miten se sanoitetaan ei ole varmaankaan tärkeää mutta miten havaintonsa porrastaa. Voi pohtia kummassa perspektiivissä oleillessa on enemmän tilaa hengitettäväksi ja oltavaksi. Kummassa perspektiivissä on helpompi hoksata jos itsesyytösmekanismit pyörivät taustalla: hei miksi teen tätä itselleni? Miksi ajattelen että maailma ei ole hyvä minulle tai jotain muuta. Tuollaista tarinamaista havaintoa itseasiassa ei tarvitse edes tehdä, se johtaa uhritarinoihin ja syyllisten etsimiseen ja uudelleen perspektiivi 1:seen putoamiseen. Tärkeintä on hoksata olevansa kuopassa ja nousta ylös uudelleen muutama miljoona kertaa ja ei syyllistyä kun taas unohtui perspektiivi. Olin viimeksi tänä aamuna perspektiivi 1:sessä. Miten huomasin sen? Olin apealla tuulella. Kun huomasin apean tuulen, tiesin. Havainto itsessään muutti perspektiivin ja apea olo lähti hälvenemään. Näitä kannattaa harjoitella ja ei harmistua jos asiat ovat kausittain lipeviä. Lipevyydet tulee ja menee ja asiat kirkastuu. Uusia tuulia tulee mutta perspektiivin vaihtaminen toimii aina. (Koputtaa puuta)
Ps. häpeäkin on varmaan jonkinlainen trauma. Perspektiivi-kikka toimii kaikkiin traumoihin ja kaikkeen uskallan väittää. Toki opettelen itsekin mutta tämä on yksinkertaisesti toiminut parhaiten, kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeää tuntevat ihmiset eivät ole sen "omanapaisempia" kuin muutkaan. Mahdollisesti jopa vähemmän, koska he miettivät muita ihmisiä. Ehkä heidän pitäisi olla vähän enemmän itsekkäitä, eikä välittää muiden mielipiteistä, tunteista ja käytöksestä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla syysi nolostua ja hävetä. 🤣😂
Sun kaltaiset olis kyllä voinu laskea lakanoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löytäisi edes jonkun "tsemppi-ihmisen" kertomaan ääneen, että hei ei sussa ole mitään hävettävää. Olet hyvä just itsenäsi.
Sehän se niksi on, pitää olla itsensä paras ystävä. Ainoa tyyppi kenen kanssa vietät koko elämäsi, olet sinä itse. Ole siis hyvissä väleissä itsesi kanssa.
Ymmärrät varmaan että helpommin sanottu kuin tehty, jos itsensä rakastamisen vastapainona on ympäröivä maailma joka on täysin ristiriidassa itsen kanssa.
Oma häpeän tunteeni alkoi helpottaa vähitellen kun aloin puhumaan siitä mikä hävettää. Olen hävennyt perhettäni, isäni vammaa, veljeni mielisairautta, asuinlähiötäni, lempinimeäni, omaa kehoani, kotiani, alhaista koulutustani, tekemiäni mokia, nenääni, suonikohjujani, harvoja hiuksiani, äänekästä nauruani, halpaa autoani jne jne jne.
Nykyään on olo etten oikein häpeä enää mitään. Nautin elämästä ja olen aika rohkea nykyään. Uskon että asioiden avaaminen auttoi. Nykyään pidän itseäni jopa viehättävänä, sen ovat muutkin sanoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos löytäisi edes jonkun "tsemppi-ihmisen" kertomaan ääneen, että hei ei sussa ole mitään hävettävää. Olet hyvä just itsenäsi.
Sä kyllä olet. Jokainen on. 💙
Serious mental health problems 🥴
Vierailija kirjoitti:
Serious mental health problems 🥴
U R a pussydickfaggot pls go kys yourself fucking fagggot 😎
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos löytäisi edes jonkun "tsemppi-ihmisen" kertomaan ääneen, että hei ei sussa ole mitään hävettävää. Olet hyvä just itsenäsi.
Sehän se niksi on, pitää olla itsensä paras ystävä. Ainoa tyyppi kenen kanssa vietät koko elämäsi, olet sinä itse. Ole siis hyvissä väleissä itsesi kanssa.
Ymmärrät varmaan että helpommin sanottu kuin tehty, jos itsensä rakastamisen vastapainona on ympäröivä maailma joka on täysin ristiriidassa itsen kanssa.
Maailma vastaan Minä ja mitä asialle voi tehdä. Eckhart Tolle on muuten hyvä. Suosittelen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Odota 10-20 vuotta. Tämä on ongelma joka korjaa itse itsensä. 😘 Tsempandeerosta!
No aavistuksen elämä voi tuoda mukanaan sellaista rentoutta ja laajempaa perspektiiviä.
Ei lapsesta asti omaksuttu häpeä kuitenkaan itsestään katoa. Sitä ei kannata jäädä odottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla syysi nolostua ja hävetä. 🤣😂
Juu, kuten sinulla. Trollit on niin so last season.
Alue: Aihe vapaa
Ja tämä välttelevä käytös ja ikuinen ahdistus juontuvat siitä, että olen oikeasti saanut todella huonoa kohtelua osakseni pienestä pitäen. Aikuisena ajautuu samanlaisiin huonoihin ihmissuhteisiin, mikä vaan vahvistaa huonouden tunnetta. Kukaan ei ole ikinä tavallaan huolehtinut minusta tai ollut puolellani, vaan minut on asetettu asemaan jossa joudun taistelemaan itseni puolesta. Eikä sekään auta, että on hyvä muita kohtaan, kun jostain nurkan takaa ilmestyy joku työpaikkakiusaaja, narsistinen terveydenhuollon ammattilainen tai muu toksinen ihminen lyttäämään taas. En myöskään suostu itse muuttumaan toksiseksi muita kohtaan. Sehän olisi helpoin keino lopettaa häpeily. Olla itse se jyrä, joka tuhoaa muut. Mutta minulle se ei ole vaihtoehto. Parasta olisi löytää hyvä kumppani tai luotettavia ystäviä. Se oma lauma. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.