Mies on mustasukkainen ystäväpiiristään

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin mies oli kuin ap, piti päästä kaikkialle, mihin me porukalla menimme. Yhteisistä tyttöjenilloista tuli vaivautuneita juttutuokioita, enää ei tehty ruokaa yhdessä ja naurettu, nyt istuttiin aika lailla hiljaisina sohvannurkassa ja keskusteltiin VR:n lipunhintojen nostamisesta jne. yleisestä. Lopulta me ryhdyimme kokoontumaan ilman tätä kaveria.

Hänellä meni lähes 8 vuotta huomata, että elämänpiirinsä suppeni työksi ja parisuhteeksi, mitään muuta ei ollut. Siihen tuli mukaan väkivaltaa, mustasukkaisuutta jne. ja lopulta ero.

Ei ole yhtään sama asia kuin ap:lla. 

Minun mies vietti baari-iltoja kavereidensa kanssa aktiivisesti edellisessä suhteessaan ja puolison kanssa ei keksinyt mitään yhteistä tekemistä . Nykyisin viihtyy kotona ja ehdottaa minulle retkiä ja yhteistä mukavaa puuhaa tai ulkoilua . Esitteli minut heti kaikille tärkeimmille ihmisilleen suhteen alussa . 

Mieti ap millaisen elämän haluat , onko hän sinulle oikea kuitenkaan ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mistä tiedät, että kyseessä on mustasukkaisuus kavereista? Minusta kuulostaa enemmän siltä, että miehesi vain yksinkertaisesti ei halua olla koko ajan sinun seurassasi.

Koska aiemmassa parisuhteessa oli ihan normaalia viettää aikaa porukassa, ei ollut mitään omituista ulossulkemista niin kuin tässä. Ja siis meinaa ihan suuttua jos kysyn että onko muiden kavereiden kumppaneita tulossa mukaan. Omien kavereiden kanssa vietetään toki aikaa, kyse ei ole siitä että pitäisi olla koko ajan yhdessä.

Kerroit aloituksessa, että teillä on pitkä parisuhde. Olet siis kaikki nämä vuosikymmenet ihmetellyt asiaa ja ette ole pystyneet tästä kertaakaan puhumaan. Mikä siinä teidän arjessa on ihanaa ja toimivaa? 

Ei nyt sentään vuosiky

Mä tekisin niin että nostaisin kissan pöydälle mutta jos ei toinen suostuisi puhumaan, niin minkäpä sille sitten voisi. Ehkä alkaisin viihtymään paremmin omilla menoillani, ja etsisin hiljalleen semmoista seuraa jonka kanssa voi vapaalla tehdä jotain yhdessäkin.

Ei mekään kymmenen avioliittovuoden jälkeen kaikkea tehdä yhdessä, eikä olla koskaan tehtykään. Mutta yhteinen vapaa-aika on tärkeä prioriteetti ja molemmat tuntee toistensa ystävät. Yhteisiäkin on, ja usein vietetään aikaa pariskuntien ja lapsiperheiden kanssa. Välillä molemmat tekee jotain omaansa, mutta todella paljon tehdään yhdessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin mies oli kuin ap, piti päästä kaikkialle, mihin me porukalla menimme. Yhteisistä tyttöjenilloista tuli vaivautuneita juttutuokioita, enää ei tehty ruokaa yhdessä ja naurettu, nyt istuttiin aika lailla hiljaisina sohvannurkassa ja keskusteltiin VR:n lipunhintojen nostamisesta jne. yleisestä. Lopulta me ryhdyimme kokoontumaan ilman tätä kaveria.

Hänellä meni lähes 8 vuotta huomata, että elämänpiirinsä suppeni työksi ja parisuhteeksi, mitään muuta ei ollut. Siihen tuli mukaan väkivaltaa, mustasukkaisuutta jne. ja lopulta ero.

Tollo, tuohan on ollut täysin eri tilanne. Kukaan mies normaalisti tungekaan mukaan tyttöjen iltoihin, aloittajan miehen kaveriporukassa taas on sekä miehiä että naisia eikä ap ole sairaalloisen kontrolloiva. Aika ala-arvoinen heitto edes verrata noita keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverin mies oli kuin ap, piti päästä kaikkialle, mihin me porukalla menimme. Yhteisistä tyttöjenilloista tuli vaivautuneita juttutuokioita, enää ei tehty ruokaa yhdessä ja naurettu, nyt istuttiin aika lailla hiljaisina sohvannurkassa ja keskusteltiin VR:n lipunhintojen nostamisesta jne. yleisestä. Lopulta me ryhdyimme kokoontumaan ilman tätä kaveria.

Hänellä meni lähes 8 vuotta huomata, että elämänpiirinsä suppeni työksi ja parisuhteeksi, mitään muuta ei ollut. Siihen tuli mukaan väkivaltaa, mustasukkaisuutta jne. ja lopulta ero.

Kuka edes pyytää miehensä mukaan tyttöjen iltaan tai vaimon miesten saunailtaan, ei kukaan täyspäinen. Ei kyllä kuulosta nyt yhtään samalta kuin ap:n tilanne.

En haluaisi ottaa kumppaniani mukaan kaveriporukan (sekaporukka) illanistujaisiin. Se pilaisi koko illan. Rakastan häntä todella paljon ja arki toimii, mutta hän on luonteeltaan hillitty viilipytty ja käyttäytyy aina korrektisti. No meidän kaveriporukan meno on illan edetessä aikamoista teiniperseilyä kännissä enkä osaisi ottaa rennosti jos kumppani olisi tätä sekoilua todistamassa. Pettämisestä tai muusta ei näissä illoissa ikinä ole kyse vaan vilpittömästä hauskanpidosta, johon alkoholia karttava kumppani ei yksinkertaisesti sopeutuisi. Emme kuitenkaan juhli joka viikonloppu vaan parin kuukauden välein.

Mun miehellä kyllä jäi pelkät poikaporukat pois iän ja parisuhteen myötä. Jos en mene johonkin hänen rientoonsa mukaan niin se johtuu siitä etten itse halua, eikä siitä etten saisi lähteä. Viimeinen jäi siten että kaverinsa kutsui mökilleen, ja kun mieheni kysyi sovinko minäkin mukaan , niin kaveri nauroi että mitään äm miä ei hänen mökkitontilleen tuoda. Eivät nähneet tuon jälkeen enää, ja kaverikin kuoli jo vuosia sitten.

Aivan hyvin keretään viettää aikaa erilläänkin, ihan vain siksi ettei kumpikaan viitsi jaksa eikä halua joka paikkaan lähteä mukaan. Mukavaa että kuitenkin on aina puolisossa kaveri, jos vaikka kaveri peruukin jonkun jutun.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi ottaa kumppaniani mukaan kaveriporukan (sekaporukka) illanistujaisiin. Se pilaisi koko illan. Rakastan häntä todella paljon ja arki toimii, mutta hän on luonteeltaan hillitty viilipytty ja käyttäytyy aina korrektisti. No meidän kaveriporukan meno on illan edetessä aikamoista teiniperseilyä kännissä enkä osaisi ottaa rennosti jos kumppani olisi tätä sekoilua todistamassa. Pettämisestä tai muusta ei näissä illoissa ikinä ole kyse vaan vilpittömästä hauskanpidosta, johon alkoholia karttava kumppani ei yksinkertaisesti sopeutuisi. Emme kuitenkaan juhli joka viikonloppu vaan parin kuukauden välein.

Teillä ilmeisesti kuitenkin on yhteistä aikaa ja tekemistä myös kumppanin kanssa? Tarkoitan tällä sitä, että teillä tuo sinun oma kaveripiiri ei mene prioriteeteissa ja vapaa-ajan vietossa kumppanin yli.Tämä koko asia ei olisi edes ongelma, jos mies osaisi laittaa parisuhteen etusijalle, mutta ei pysty tai ei halua. Sen takia koen tuon ulossulkemisen niin kipeänä asiana, siis ihan fyysisesti tuntuu pahalta välillä.

ap.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi ottaa kumppaniani mukaan kaveriporukan (sekaporukka) illanistujaisiin. Se pilaisi koko illan. Rakastan häntä todella paljon ja arki toimii, mutta hän on luonteeltaan hillitty viilipytty ja käyttäytyy aina korrektisti. No meidän kaveriporukan meno on illan edetessä aikamoista teiniperseilyä kännissä enkä osaisi ottaa rennosti jos kumppani olisi tätä sekoilua todistamassa. Pettämisestä tai muusta ei näissä illoissa ikinä ole kyse vaan vilpittömästä hauskanpidosta, johon alkoholia karttava kumppani ei yksinkertaisesti sopeutuisi. Emme kuitenkaan juhli joka viikonloppu vaan parin kuukauden välein.

Miten tämä liittyi ap:n tilanteeseen? Ja onko kumppanisi joskus ilmaissut että haluaisi välillä mukaan?

Kyseessä ei ole se, että mies ei PYSTY laittamaan parisuhdetta etusijalle, vaan hän EI HALUA. Minä en pysty laittamaan kuppeja ylimmälle hyllylle kuivauskaappiin kuivumaan, koska olen 153cm enkä yllä sinne. Minä en syö tomaattia, koska en halua syödä tomaattia, kun taas en syö gluteenia, koska en pysty syömään sitä allergian takia.

Uskokaa tekoja, älkää sanoja. Mies näyttää kyllä, millainen karvoitus hänellä oikeasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua kunnioittaa miehen kaveriporukkaa, miksi haluat tunkea väkisin mukaan? Aika pian nimittäin miehesi työnnetään ulkokehälle, koska sinä et salli kavereiden tapaamista ilman valvontaasi. Sitten ollaankin tilanteessa, jossa pitää valita kaverit tai sinut ja melko varmasti siinä valinnassa jäät hopealle. Voi olla, että se on tavoitteesikin.

Sieltä jonkun katkeran yksin jääneen sinkun kommentti... Ottiko niin koville, kun ne Make ja Jake meni naimisiin ja lapsia hankkimaan, niin sinun kanssa ryyppäämiset ei enää kiinnosta?

outo kommentti. Onhan tässä mahdollista sekin, että aloittaja on vaikka joku superseurallinen moottoriturpa ja mies pelkää, että hän ottaa liikaa tilaa ja alkaa pyörittää vanhojen kavereiden yhteistapaamista oman agendansa mukaan. Tai jos vanhojen kavereiden kesken on vaikka tapana heittää ankaraa herjaa ja mies epäilee että puolisonsa alkaa siitä ahdistumaan ja vaatimaan jotain turvallista tilaa. Jne.

Mun mieheni ja minun kavereista tai niiden kumppaneista on kyllä osa niin eri henkisiä kuin parisuhteemme toinen osapuoli, että ymmärrän kaveriporukoiden omanaan pitämisen täysin. Vietin yhden tilaisuuden vanhojen ystävieni ja mieheni kanssa, ja kahdella ystävälläni oli silloin mimesystävinä itseään huomattavasti nuoremmat miehet, joiden jutut liikkui tasolla, "muistatko kun sillon ajeltiin kilvettömällä datsunilla hirveessä kännissä ja poliisit tuli sinne soramontulle blaablaablaablaa". Olin itse vähän huvittunut, lähinnä kyllästynyt, mutta mieheni joka säilyy aina kohteliaana, näytti yhdellä sanalla kuvaten hämmentyneelle. Oli meidän viimeinen illanvietto tuollalailla "väkisin" samassa porukassa.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi ottaa kumppaniani mukaan kaveriporukan (sekaporukka) illanistujaisiin. Se pilaisi koko illan. Rakastan häntä todella paljon ja arki toimii, mutta hän on luonteeltaan hillitty viilipytty ja käyttäytyy aina korrektisti. No meidän kaveriporukan meno on illan edetessä aikamoista teiniperseilyä kännissä enkä osaisi ottaa rennosti jos kumppani olisi tätä sekoilua todistamassa. Pettämisestä tai muusta ei näissä illoissa ikinä ole kyse vaan vilpittömästä hauskanpidosta, johon alkoholia karttava kumppani ei yksinkertaisesti sopeutuisi. Emme kuitenkaan juhli joka viikonloppu vaan parin kuukauden välein.

Tästä tuli vaikutelma että olet kaveriporukkasi kanssa ihan eri ihminen kuin mitä olet kumppanisi kanssa. Mietin, miksei kumppanisi saisi nähdä sekoiluasi? Pelkäätkö että hän jättää sinut? Eikö kannattaisi etsiä ihminen jonka seurassa voit olla oma itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä kyllä jäi pelkät poikaporukat pois iän ja parisuhteen myötä. Jos en mene johonkin hänen rientoonsa mukaan niin se johtuu siitä etten itse halua, eikä siitä etten saisi lähteä. Viimeinen jäi siten että kaverinsa kutsui mökilleen, ja kun mieheni kysyi sovinko minäkin mukaan , niin kaveri nauroi että mitään äm miä ei hänen mökkitontilleen tuoda. Eivät nähneet tuon jälkeen enää, ja kaverikin kuoli jo vuosia sitten.

Aivan hyvin keretään viettää aikaa erilläänkin, ihan vain siksi ettei kumpikaan viitsi jaksa eikä halua joka paikkaan lähteä mukaan. Mukavaa että kuitenkin on aina puolisossa kaveri, jos vaikka kaveri peruukin jonkun jutun.

Ihan vilpittömästi kysyn, ettekö tarvitse ollenkaan aikaa itseksenne?

Joskus (lähinnä talvisin) kun mieheni on paljon kotona ja viimein lähtee vaikka työreissuun, en raski sopia ajankohdalle mitään muuta menoa, koska tekee niin hyvää olla välillä ihan yksin. Jos minun kaveri peruu jonkin menon, en kyllä koskaan harmistu jos miehelläni on jo jotain suunnitelmia. En tarvitse aina jotain ihmistä mukaan, jotta voin tehdä jotain mistä itse nautin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua kunnioittaa miehen kaveriporukkaa, miksi haluat tunkea väkisin mukaan? Aika pian nimittäin miehesi työnnetään ulkokehälle, koska sinä et salli kavereiden tapaamista ilman valvontaasi. Sitten ollaankin tilanteessa, jossa pitää valita kaverit tai sinut ja melko varmasti siinä valinnassa jäät hopealle. Voi olla, että se on tavoitteesikin.

Sieltä jonkun katkeran yksin jääneen sinkun kommentti... Ottiko niin koville, kun ne Make ja Jake meni naimisiin ja lapsia hankkimaan, niin sinun kanssa ryyppäämiset ei enää kiinnosta?

outo kommentti. Onhan tässä mahdollista sekin, että aloittaja on vaikka joku superseurallinen moottoriturpa ja mies pelkää, että hän ottaa liikaa tilaa ja alkaa pyörittää vanhojen kavereiden yhteistapaamista oman agendansa mukaan. Tai jos vanhojen kavereiden kesken on vaikka

Tämäkään ei ole yhtään sama tilanne kuin ap:lla. Ettekö ymmärrä ap:n huolta siitä, että ap:n mies EI HALUA VIETTÄÄ AIKAA AP:N KANSSA. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi ottaa kumppaniani mukaan kaveriporukan (sekaporukka) illanistujaisiin. Se pilaisi koko illan. Rakastan häntä todella paljon ja arki toimii, mutta hän on luonteeltaan hillitty viilipytty ja käyttäytyy aina korrektisti. No meidän kaveriporukan meno on illan edetessä aikamoista teiniperseilyä kännissä enkä osaisi ottaa rennosti jos kumppani olisi tätä sekoilua todistamassa. Pettämisestä tai muusta ei näissä illoissa ikinä ole kyse vaan vilpittömästä hauskanpidosta, johon alkoholia karttava kumppani ei yksinkertaisesti sopeutuisi. Emme kuitenkaan juhli joka viikonloppu vaan parin kuukauden välein.

Tästä tuli vaikutelma että olet kaveriporukkasi kanssa ihan eri ihminen kuin mitä olet kumppanisi kanssa. Mietin, miksei kumppanisi saisi nähdä sekoiluasi? Pelkäätkö että hän jättää sinut? Eikö kannattaisi etsiä ihminen jonka seurassa voit olla oma itsesi.

Oma itse voi olla niin monella tapaa. En minäkään kavereiden seurassa harrasta seksiä tai lässytä ihan höpöjä juttuja koiralle. Taikka kireänä haravoi pihaa ja heittele heille ohjeita miten auttaa. Tuota kaikkea teen mieheni kanssa.

Miehen seurassa en tupakoi, kavereiden seurassa teen sitäkin silloin tällöin. Miehen seurassa en kavereiden kanssa mielellään juttele naisten vaivoista, tai alapään sokeroinneista tai muistele teini-iän tempauksia tai vertaile kokemuksia miessuhteista. Siksi mieheni ei lähde mukaan sen kerran vuosikolmanneksessa kun käyn patikoimassa tai istun iltaa kavereiden kanssa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä kyllä jäi pelkät poikaporukat pois iän ja parisuhteen myötä. Jos en mene johonkin hänen rientoonsa mukaan niin se johtuu siitä etten itse halua, eikä siitä etten saisi lähteä. Viimeinen jäi siten että kaverinsa kutsui mökilleen, ja kun mieheni kysyi sovinko minäkin mukaan , niin kaveri nauroi että mitään äm miä ei hänen mökkitontilleen tuoda. Eivät nähneet tuon jälkeen enää, ja kaverikin kuoli jo vuosia sitten.

Aivan hyvin keretään viettää aikaa erilläänkin, ihan vain siksi ettei kumpikaan viitsi jaksa eikä halua joka paikkaan lähteä mukaan. Mukavaa että kuitenkin on aina puolisossa kaveri, jos vaikka kaveri peruukin jonkun jutun.

Ihan vilpittömästi kysyn, ettekö tarvitse ollenkaan aikaa itseksenne?

Joskus (lähinnä talvisin) kun mieheni on paljon kotona ja viimein lähtee vaikka työreissuun, en raski sopia ajankohdalle mitään mu

Jäikö jotain lukematta?? Autan sinua:

Aivan hyvin keretään viettää aikaa erilläänkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et halua kunnioittaa miehen kaveriporukkaa, miksi haluat tunkea väkisin mukaan? Aika pian nimittäin miehesi työnnetään ulkokehälle, koska sinä et salli kavereiden tapaamista ilman valvontaasi. Sitten ollaankin tilanteessa, jossa pitää valita kaverit tai sinut ja melko varmasti siinä valinnassa jäät hopealle. Voi olla, että se on tavoitteesikin.

Sieltä jonkun katkeran yksin jääneen sinkun kommentti... Ottiko niin koville, kun ne Make ja Jake meni naimisiin ja lapsia hankkimaan, niin sinun kanssa ryyppäämiset ei enää kiinnosta?

outo kommentti. Onhan tässä mahdollista sekin, että aloittaja on vaikka joku superseurallinen moottoriturpa ja mies pelkää, että hän ottaa liikaa tilaa ja alkaa pyörittää vanhojen kavereiden yhteistapaamista oman agendansa

 

 "Ettekö ymmärrä ap:n huolta siitä, että ap:n mies EI HALUA VIETTÄÄ AIKAA AP:N KANSSA. "

Hän kirjoittaa lähinnä siitä, että miehensä on mustasukkainen kavereistaa. Vastaan siihen. Sekä itse siihen kommenttiin jota lainasin.

Jos huolestuttaa enemmänkin se vähäinen yhdessä vietetty aika, niin olisi kannattanut kirjoittaa aloitus siitä. Eikä tehdä siitä ongelmaa, että mies haluaa pitää kaveriaikansa omanaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen seurassa en tupakoi, kavereiden seurassa teen sitäkin silloin tällöin. Miehen seurassa en kavereiden kanssa mielellään juttele naisten vaivoista, tai alapään sokeroinneista tai muistele teini-iän tempauksia tai vertaile kokemuksia miessuhteista. Siksi mieheni ei lähde mukaan sen kerran vuosikolmanneksessa kun käyn patikoimassa tai istun iltaa kavereiden kanssa.

-eri

Jos näitä illanviettoja olisi lähes joka viikonloppu, niin luuletko että miehesi pitäisi asiaa hieman outona? Tai jos olisit ehdoton siitä, että vaikka toisten miehet ovat tervetulleita, niin sinun kumppanisi ei paikalle ole tulossa, koska sinä et halua häntä sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä kyllä jäi pelkät poikaporukat pois iän ja parisuhteen myötä. Jos en mene johonkin hänen rientoonsa mukaan niin se johtuu siitä etten itse halua, eikä siitä etten saisi lähteä. Viimeinen jäi siten että kaverinsa kutsui mökilleen, ja kun mieheni kysyi sovinko minäkin mukaan , niin kaveri nauroi että mitään äm miä ei hänen mökkitontilleen tuoda. Eivät nähneet tuon jälkeen enää, ja kaverikin kuoli jo vuosia sitten.

Aivan hyvin keretään viettää aikaa erilläänkin, ihan vain siksi ettei kumpikaan viitsi jaksa eikä halua joka paikkaan lähteä mukaan. Mukavaa että kuitenkin on aina puolisossa kaveri, jos vaikka kaveri peruukin jonkun jutun.

Ihan vilpittömästi kysyn, ettekö tarvitse ollenkaan aikaa itseksenne?

Joskus (lähinnä talvisin) kun mieheni on paljon kotona ja viimein lähtee vaikka t

"

Jäikö jotain lukematta?? Autan sinua:

Aivan hyvin keretään viettää aikaa erilläänkin"

kiitos ystävällisestä vastauksestasi, olet selvästi miellyttävä persoona.

Jäikö sinulla lukematta, että puhuin YKSIN vietetystä ajasta, en erillään. Viitaten kommenttiisi siitä, että vaikka kaveri yllättäen peruisi niin onneksi on aina puoliso seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no... Kyllähän tuo on aika huono merkki, ettei halua ottaa sinua mukaan porukoihin, JOS kyse on kerta sekaporukasta. Jos taas joku miesporukka, niin sitten ihan ymmärrettävää, ettei halua naisystäväänsä mukaan, kun tuskin kukaan muukaan ottaa. 

On sekaporukka, sen tiedän varmasti. Mutta kovasti myös painottaa sitä, että ne aina mukana olevat naispuoliset kaverit eivät ole erityisesti hänen kavereitaan vaan parin muun samassa porukassa olevan. Välillä mukana siis myös kavereiden (usein vaihtuvia) tyttöystäviä, joiden olettaisin olevan ulkopuolisia kuten minäkin, mutta minä en ole tervetullut.

ap.

Tekee sitäkin oudommaksi, muilla on  naisystävä mukana, mutta sinä et kelpaa. 

JOTAIN HÄMÄRÄÄ MENEILLÄÄN