Lue keskustelun säännöt.
Miksi täällä aina haukutaan lihavia, miksei ajatella miksi se lihava ihminen alunperin on lihava?
19.05.2024 |
Mikä aiheutti että alkoi syödä liikaa, traumoja lapsuudesta yms?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Viivi huomasi 12-vuotiaana ettei koko maailma rakastakaan häntä. Teininä tulee syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset ja vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia, koska miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset kuolemaan Esperi Caren siivoshuoneen lattioille.
Naiset näyttelevät mediassa uhreja, koska siitä on hyötyä. Menestyvät naisjulkkikset ovat onnistuneet kaupallistamaan surkean elämänsä. Itse he eivät tiehenkään tee pienintäkään virhettä. Heitä kohdellaan
No, miehiä syrjitään jo alakoulusta lähtien, kun nykyään sinne pääsevät tytötkin, eikä koulussa enää ole kuria, jota pojat eivät sinne tahtoneet. Koulutuksen puute johtaa työpaikan ja tavallisen elämän puuttumiseen, josta sitten neitsyt-missi-nymfomaani-naapurintytöt eivät tykkää. Em. puuttumisen takia miesasiamiehet uhkaavat yhteiskuntaa sodalla ja väkivallalla, ellei sitä seksyä ala jo kuulua, totta jukolauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä me sillä tiedolla tehdään? Lihavuus on epäterveellistä ja rumaa.
Sieltä voisi löytyä katsos se ratkaisu lihavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Mukulana oli karkkipäivä ja tavallista kotiruokaa.
Omilleen muuttaessa painoa ei tullut heti, ei vaikka tuli leivottua ja karkkipäiväkin oli milloin itselle sopi. Olin 30-vuotias kun liikakiloja oli vasta 3 ja ne oli helppo karistaa pois. Myös 40-vuotiaana olin ihan normaalipainoinen, mutta sen jälkeen räjähti käsiin.
Kun ikää tulee ja saisi syödä xx määrän päivässä. Jos siihen xx määrään ei ikinä mahdu muuta kuin tarkasti tuijotettua terveysruokaa, niin siinähän tulee hulluksi. Ei ikinä saisi jäätelöä, karkkia, suklaata, perunalastuja, limppareita, vaaleaa leipää ja muita viljahöttöjuttuja. Ei ikinä, koska ne menevät yli kalorirajan. Ja kun pääkoppa tykkää kun se saa hyvää. Se on palkitsevaa. Mikä palkinto on kylmät kädet ja kurniva vatsa ja jatkuva makeanhimo jos sille ei voi tehdä mitään. Sitten vain herkutellaan ja kärsitään siitä että jokainen syöty herkku tuo kiloja.
N48
Älä jaksa olla lapsellinen.
Alunperin ei kukaan ole lihava. Saatan toki olla väärässäkin ja kohta joku jo oikaiseekin ja kertoo synnyttäneensä lihavan ylipainoisen vauvan.
Syy miksi läski on läski johtuu ainoastaan ja vain liiallisesta syömisestä.. ellei sitten juuri kyseisellä yksilöllä satu olemaan painavammat luut, isommat solut taikka hän joutuu syömään hullun lääkkeitä, jotka tunnetusti lihottavat.
Lihavaa ihmistä katsoessani minun ei siis sen enempää tarvitse pohtia sitä miksi hän on läski , vaan voin yksinkertaisesti näiden faktojen perusteella päätellä hänen olevan isoluinen mieleltään sairas hullu. Ja nyt sinä pullero siellä ruudun toisella puolella voit jättää ne vihakommenttisi kirjoittamatta ja mennä jääkaapille niin loppuu se nälkäkiukku heti alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi se syömishäiriö ei laita syömään vaikka porkkanoita?
No jos on vaikka uupumusta tai masennusta niin sokeri piristää? Eikö suklaassakin ole jotain hyvän olon hormoneja. Ainakin itse kun olen tosi väsynyt, tekee mieli ostaa suklaapatukka
Porkkana on hiilihydraattia eli siitä tukee elimistössä sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:0
Vierailija kirjoitti:
Mitä me sillä tiedolla tehdään? Lihavuus on epäterveellistä ja rumaa.
Sieltä voisi löytyä katsos se ratkaisu lihavuuteen.
No miksi lihavat ei itse niitä löydä? Ilmeisesti hoikat älykkäämpiä myös lihavien mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Mukulana oli karkkipäivä ja tavallista kotiruokaa.
Omilleen muuttaessa painoa ei tullut heti, ei vaikka tuli leivottua ja karkkipäiväkin oli milloin itselle sopi. Olin 30-vuotias kun liikakiloja oli vasta 3 ja ne oli helppo karistaa pois. Myös 40-vuotiaana olin ihan normaalipainoinen, mutta sen jälkeen räjähti käsiin.
Kun ikää tulee ja saisi syödä xx määrän päivässä. Jos siihen xx määrään ei ikinä mahdu muuta kuin tarkasti tuijotettua terveysruokaa, niin siinähän tulee hulluksi. Ei ikinä saisi jäätelöä, karkkia, suklaata, perunalastuja, limppareita, vaaleaa leipää ja muita viljahöttöjuttuja. Ei ikinä, koska ne menevät yli kalorirajan. Ja kun pääkoppa tykkää kun se saa hyvää. Se on palkitsevaa. Mikä palkinto on kylmät kädet ja kurniva vatsa ja jatkuva makeanhimo jos sille ei voi tehdä mitään. Sitten vain herkutellaan ja kärsitään siitä että jokainen syöty herkku tuo kiloja.
N48
Unodit mainita kenen vika tämä on. Miesten, oikeistolaisten naisten, rakenteiden vai jonkun muun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylensyönti on väärä valinta ihan kuten alkoholinkäyttökin. Traumoja ei korjata kummallakaan tavalla. Nykyään lapsesta saakka ollaan ylipainoisia. Omassa nuoruudessani oli todella harvoja ylipainoisia lapsia. Kun liikuttiin ja ilmeisesti ruokakin on ollut terveellisempää. Tosin liikkuva lapsi voi syödä myös herkkuja niiden näkymättä rungossa. Ja kuka siihen lapsen elintapoihin voi vaikuttaa - vanhemmat. Usein perheessä on useampi lihava ja tavat on selkeästi opittuja. Oikeat sairaudet tuskin on lisääntyneet siihen tahtiin, että ne voisivat selittää lihavuuden lisääntymisen. Tästä syystä ei jaksa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi se syömishäiriö ei laita syömään vaikka porkkanoita?
Kyllä minulle maistuu porkkanatkin oikein hyvin! Mutta haluan välillä muutakin. Ehkä jos söisin vain porkkanoita, saisin liikaa karoteenia?
Olen lihava, koska ruoka on niin hyvää. En tiedä, miksi se minusta on niin hyvää ollut koko ikäni. Olen ollut lihava jo yksivuotiaana. Ja minulle on maistunut ihan tavallinen ruoka, en ole tarvinnut mitään erityisiä herkkuja lihoakseni. Oikeastaan ihmettelenkin puhetta herkuista, kun ei ne ole minusta sen herkullisempia kuin vaikka kalakeitto ruisvoileivän kera.
Meillä oli säännölliset ruoka-ajat, muulloin ei syöty, mutta ruoka-aikoina söinkin sitten senkin edestä. Kouluruoastakin tykkäsin enkä ymmärtänyt kun muut nirsoilivat. Noista porkkanoista tulikin mieleen, että koulussa oli toisinaan lisäkkeenä kaaliraastetta, jossa oli seassa herne-
Minulla aika samoin. Lapsena ilmeisesti näin kyllä nälkääkin jonkin verran, koska äitini kammoksui pulleita vauvoja ja minut pidettiin sitten vähemmällä ruualla. Koko ikäni minulla on ollut suunnaton ruokahalu. Syön ihan tavallista ruokaa, mutta aina vain vähän liikaa. Siitä se vuosien mittaan alkaa mitat paisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen normaalipainoinen, enkä normaalina ihmisenä jaksaisi raahata mukanani kymmenien kilojen taakkaa kaikkialle . Minusta läskit ihmiset ovat yli-ihmisiä kun jaksavat gasellien lailla liikkuen kantaa raskaan taakkansa lisäksi vielä kolme neljä ruokakassia kotiinsa täyttääkseen päivittäisen energian tarpeensa.
Valtaosalla se lihavuus tulee ihan vain liiasta syömisestä, kuten tässäkin ketjussa moni on jo tunnustanut. Jos sinulla on joku harvinainen sairaus tai traumatausta, niin ei kannata ottaa niin voimakkaasti itseesi.
Vaikka eipä sillä, oli tausta mikä tahansa niin painon pudottaminen varmasti olisi hyväksi myös itsetunnolle ja omakuvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi se syömishäiriö ei laita syömään vaikka porkkanoita?
Kyllä minulle maistuu porkkanatkin oikein hyvin! Mutta haluan välillä muutakin. Ehkä jos söisin vain porkkanoita, saisin liikaa karoteenia?
Olen lihava, koska ruoka on niin hyvää. En tiedä, miksi se minusta on niin hyvää ollut koko ikäni. Olen ollut lihava jo yksivuotiaana. Ja minulle on maistunut ihan tavallinen ruoka, en ole tarvinnut mitään erityisiä herkkuja lihoakseni. Oikeastaan ihmettelenkin puhetta herkuista, kun ei ne ole minusta sen herkullisempia kuin vaikka kalakeitto ruisvoileivän kera.
Meillä oli säännölliset ruoka-ajat, muulloin ei syöty, mutta ruoka-aikoina söinkin sitten senkin edestä. Kouluruoastakin tykkäsin enkä ymmärtänyt kun muut nirsoilivat. Noista porkkanoista tulikin mieleen, että koulussa oli toisinaan lisäkkeenä kaaliraastetta, jossa oli seassa herne-
Sinun kertomustasi oli ilo lukea. Sujuvaa tekstiä ilman tippaakaan häpeää tai itsesääliä. Noin sitä pitää! Meillä on vain yksi elämä ja eletään se miten parhaaksi näemme muita vahingoittamatta. Minulla on sukulainen, joka myös on ollut potra tyttö jo pienestä lähtien. Hänellä se johtui pitkälti hemmottelusta, kun ei vapaaehtoisesti suostunut syömään ja juomaan kuin limsaa ja keksejä. Muistan teininä pitäneeni kädet korvien suojana, kun tuo tyttö alkoi huudon ja takoi nyrkeillä ruokapöytää vaatien sitä limsaa ja keksiä. Hän on puolukka aikuisenakin ja naimisissa hissukseen kanssa sekä kaksi lasta. Ei hullummin kuitenkaan, kun miettii elämän alkutaipaletta. Ai niin muistin, että neljävuotiaana ei saanut tennareiden nauhoja itse kiinni, koska oli niin pyöreä, äidin piti nekin laittaa kondikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi se syömishäiriö ei laita syömään vaikka porkkanoita?
No jos on vaikka uupumusta tai masennusta niin sokeri piristää? Eikö suklaassakin ole jotain hyvän olon hormoneja. Ainakin itse kun olen tosi väsynyt, tekee mieli ostaa suklaapatukka
No jos on vaikka uupumusta tai masennusta niin sokeri piristää? Eikö suklaassakin ole jotain hyvän olon hormoneja. Ainakin itse kun olen tosi väsynyt, tekee mieli ostaa suklaapatukka
EI OLE! So-ke-ris-sa ei o-le riip-pu-vuut-ta ai-heut-ta-vi-a ai-nes-o-si-a. Aivot käyttävät sokereita energianlähteinä. Siksi varsinkin pitkä ateriaväli saa aivot janoamaan sokeria, jotta ne saisivat energiaa käyttöönsä. Todellisen riippuvuuden sijaan kysymys on siitä, että opetamme aivomme huonoille tavoille. Aivomme ovat hyvät yhdistämään asioita toisiinsa. Jos syöt aina suklaata kun vähänkin väsyttää, aivot saattavat alkaa vaatia sokereita aina vastavissa tilanteissa. Sterssi ja nopeat sokerit kuuluvat nyt aivojen mielestä erottamattomasti yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen kantakoon kilonsa itse. En välitä syistä tms. Itselläkin on ollut 30 kg ylimääräistä.
Se mikä aiheessa lihava. Pitää katsoa mitä sylki suuhun tuo, kun juttelee puolitutun kanssa. Oikeasti toisille se oma paino on niin arka, et pienikin viite keskustelu painosta on arka asia. Ja seuraavaksi loukkaannutaan. Pitää kiertää aihe kaukaa, vaikka keskustelu lähtee vastapuolelta
On ylipainoa, mitä sitten.
Lihavat eivät rakasta totuutta, eivätkä todenpuhujia. Surullista.. mitä teillä on totuutta vastaan? Miksi vihaatte rehellisiä ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut, että jokainen itse kantaa kilonsa. Itse kärsii jalka- ja selkävaivoistaan ja ihan itse kantaa ylipainonsa muut seuraukset.
Joten mitä vi*tua se mulle kuuluu?
Julkisen puolen terveydenhuoltoa kuormittavat myös langanlaihat anorektikot, keuhkosyöpään sairastuneet ketjupolttajat mm.
Valitettavasti yhteiskunta kantaa ne lihavuuden seuraukset https://tervepaino.fi/mita-lihavuus-maksaa-suomelle/
Edellinen korjaa: ei hän ollut puolukka vaan pullukka ja naimisissa ei hissukseen vaan hissukan kanssa :D
No mä oon ollu elämässäni, nyt 55v, lihava ja laiha monta kertaa. Nyt kai laiha, n.48kg.
Ja syömishäiriö on ollut aina, ei sitä aikoinaan tunnistettu eikä hoidettu. Muutaman vuoden välein hoikka ja sit taas 20kg lihavampi. Kun oon psykkisesti balansissa pysyn hoikkana, huonommassa kunnossa lihoan nopeasti.
Onko oikeasti ihan pakko vetää tratilla ja letkulla sitä majoneeessia naamaan joka ilta kun istuu lepäämään kannettuaan omaa painoaan koko päivän sohvan ja jääkaapin välillä?? Siinä syömisessä voi pitää ihan taukojakin välillä, mutta ei! Pakko ottaa vessaankin mennessä makkaraa evääksi!!
Heh, lihava on lihava koska sillä on paha mieli kun joku sanoin alakoulussa sen nenää rumaksi.
t. ap