Lue keskustelun säännöt.
Toleranssi
14.02.2023 |
Mulla on unilääkkeenä Olanzapin 7,5 mg, Ketipinor 75-100 mg ja opamox 15 mg (illalla ja nukkumaan mennessä yksi kappale). Sepram 30 mg aamulla. Atarax 25 mg on lopetettu.
Alan lähestyä sitä pistettä, että lääkkeet eivät auta nukkumiseen. Eikä annoksen jatkuva nostaminen ole järkevää.
Miten hyväksyä se, että saan nukuttua vain satunnaisesti (ehkä noin kahdeksan tai yhdeksän tuntia viikossa), vaikka elintavat ovatkin kunnossa. Pelkään sitä, etten nuku kohta enää lainkaan.
Miten minun kannattaisi toimia lääkitykseni kanssa?
Olen siis vaikeasti ahdistunut ja pakko-oireinen, jonka aivot käyvät aina ylikierroksilla.
Onko täällä vertaistukea 😞?
Kommentit (81)
Onhan se ymmärrettävää, että unettomana yritin saada lääkityksestä apua. En siis syytä tästä itseäni enkä ketään muuta. Mutta nyt edessäni on piste, jossa annosta ei kannata enää nostaa. Saisiko täältä vertaistukea? Mitä ajatuksia tilanteeni herättää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu todella pahalta ja toivottomalta. 😞 Onko täällä muita unettomia, jotka ovat läpikäyneet samoja vaiheita kuin minäkin?
ap
Läheiset eivät oikein ymmärrä tilannettani, vaan olettavat, että kykenisin tästä parantumaan. Mutta toisaalta, enkö olisi jo parantunut, jos ylipäätään parantuisin. 😞
ap
Olen yrittänyt kaikkeni, liikun ja aktivoin itseäni jne. Toimin unihygienia-ohjeiden mukaisesti. Pelkona on, että menetän täysin hallinnan elämästäni.
ap
Ja mainitsen vielä sen, että nuorempana olin hyvä nukkumaan, nukuin joka yö 8-10 tuntia. Sitten sairastelin ja minulle kävi näin. Kun monesti kysytään, miten ennen olet nukkunut. Onko unettomuutta ollut lapsuudesta saakka.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö joku teistä joitain vertaistukisivustoja?
ap
Täällä ei taida juuri nyt olla ketään paikalla, jolla olisi samanlaisia kokemuksia. Tai ihmisiä, jotka tuntevat minun tyylisiä ihmisiä. Nostelen ketjua päivän mittaan. Olisi hienoa löytää vertaistukea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Itsekin nukun joka yö pätkittäin korkeintaan 4 tuntia, eikä päiväaktiivisuudella, liikunnalla, ravinnolla tai millään muullakaan tunnu olevan vaikutusta. Unioireet alkoivat sen jälkeen, kun sairastuin ja keski-ikä alkoi lähestymään. Nuorena nukuin hyvinkin 10 tunnin unia.
Kai tämä on vaan hyväksyttävä, että aivot on tässä tilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siirry keväällä ulos nukkumaan. Harrasta rasittavaa liikuntaa tai ulkotöitä. Uni tulee ehkä vielä ilman lääkkeitä, kun tätä jatkat.
Vertainen kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itsekin nukun joka yö pätkittäin korkeintaan 4 tuntia, eikä päiväaktiivisuudella, liikunnalla, ravinnolla tai millään muullakaan tunnu olevan vaikutusta. Unioireet alkoivat sen jälkeen, kun sairastuin ja keski-ikä alkoi lähestymään. Nuorena nukuin hyvinkin 10 tunnin unia.
Kai tämä on vaan hyväksyttävä, että aivot on tässä tilassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siirry keväällä ulos nukkumaan. Harrasta rasittavaa liikuntaa tai ulkotöitä. Uni tulee ehkä vielä ilman lääkkeitä, kun tätä jatkat.
Ulkona nukkuminen kuullostaa kivalta idealta. Olen yrittänyt harrastaa rasittavaa liikuntaa ja tehdä ulkotöitä, mutta olen huomannut, että mitä enemmän rasitan itseäni sitä vaikeampaa nukkuminen on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertainen kirjoitti:
Vaikea sanoa. Itsekin nukun joka yö pätkittäin korkeintaan 4 tuntia, eikä päiväaktiivisuudella, liikunnalla, ravinnolla tai millään muullakaan tunnu olevan vaikutusta. Unioireet alkoivat sen jälkeen, kun sairastuin ja keski-ikä alkoi lähestymään. Nuorena nukuin hyvinkin 10 tunnin unia.
Kai tämä on vaan hyväksyttävä, että aivot on tässä tilassa.
Juurikin tuo hyväksyminen on kaikkein vaikeinta. Pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, miten minulle tulee käymään. Mutta pakon edessä on hyväksyttävä, kun ei muutakaan voi.
ap
Eri lääkkeet. Tosin asia erikseen saatko mitään. Tuurista kiinni kuten tiedät, mutta yritä silti muutamia kertoja. Kun valvot muutamia vuorokausia, kyllä sinusta sen näkee ja voit päästä päivystykseenkin.
Tarvittava unen määrä on henkilökohtainen ominaisuus, joka vaihtelee. Minulla se on 4-5 tuntia vuorokaudessa.
Sulla on tosi väkevä lääkekombinaatio käytössä. On ihme jos sillä ei mene nuppi täysin sekaisin. Riskinä on annostelun kasvattaminen ja jossain pisteessä se menee yli sietorajan ja ikiuni saapuu.
Onko unettomuutesi perittyä sukupolvelta toiselle? Kyllä alkoi potuttaa kun opiskelukaverimi seurasi vanhempiensa jalanjälkiä. Jokaiseen uniasiaan tai opintostressiin oli lääkkeet ratkaisuna, aivan niin kuin äidillään ja alkoholisti-isällään. Sekakäyttäjä. Oli helppo ottaa kokeeksi vanhempien lääkkeitä, kun oli kotona "kannustava ilmapiiri" ja sitten hakea omat reseptit.
T. Raittiissa perheessä kasvanut. Jos uni ei tule, on siihen syynsä. Tunteet on otettava vastaan ja ne on uskallettava käsitellä selvin päin. Niitä voi ajatella koko yön, jos ei nukuta, eikä tästä ole isoa haittaa. Minä odotan, että uni tulee viimeistään seuraavaan yönä, sillä se on parempi vaihtoehto, kuin tulla riippuvaiseksi lääkkeistä ja alkaa käyttämään niitä enemmän, enemmän ja väärin. Mene vieroitukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirry keväällä ulos nukkumaan. Harrasta rasittavaa liikuntaa tai ulkotöitä. Uni tulee ehkä vielä ilman lääkkeitä, kun tätä jatkat.
Ulkona nukkuminen kuullostaa kivalta idealta. Olen yrittänyt harrastaa rasittavaa liikuntaa ja tehdä ulkotöitä, mutta olen huomannut, että mitä enemmän rasitan itseäni sitä vaikeampaa nukkuminen on.
ap
Rasittava liikunta voi olla väärä valinta, mutta jos vaellat koko päivän rauhalliseen tahtiin reppu selässä, niin luulisi unen tulevan sen jälkeen teltassa?
Lääkitys on siis ollut tarpeeseen, kun en kyennyt nukkumaan lainkaan elimistön fyysisen kuormitustilan (sairastelu ja valvominen) ja ahdistuksen takia. Alan vain olla siinä pisteessä, että lääkitys ei juurikaan auta.
ap