Te joilla on koiria, suositteletteko urosta vai narttua?
Ja miksi? Meillä on ollut monta koiraa ja yhtä lukuunottamatta ovat olleet narttuja. Se vaan on aina mennyt niin, ettei urosta oikein olla osattu edes ajatella. Kunnes yksi uros tuli aikuisena ja oli yksi parhaita koiriamme, luonne täyttä kultaa. Mutta ei tietoa johtuiko sen sopivuus meille sukupuolesta, rodusta vai yksilöstä 😄 Se oli kastroitava piilokiveksen takia, ja toki "narttuvilliä" silläkin ennen leikkausta oli.
Nyt seuraavan koiran hankinta edessä ja pohdinta siitä, uros vai narttu. Nyt saa siis suositella ja perustella ihan olan takaa! Mitä eroja olette huomanneet ja oletteko päätyneet jomman kumman "paremmuuteen"?
Ihan kotikoiraksi siis tarkoitus hankkia sekä mukaan reissuille ja retkille. Ei mitään koiraharrastustykkiä.
Kommentit (37)
Uroskoirassa on aina enemmän haasteita, se on sanomattakin selvää. Eläimet käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin ihmisenkin lapset. Uroskoira yleensä testailee todella paljon kasvuiässään omistajia, ihan samalla tapaa kuin poikalapsi kasvaessaan.
Kyl meillä ainakin on aina osottautunu tyttökoirat helpommiksi.
Mutta tää ei tarkoita automaattisesti sitä, että mä pidän uroskoiraa jotenkin huonompana, mä oon itekkin mies. Niissä on vaan ollu enemmän haasteita oman elämän varrella. Tottakai uroskoira on varmaan lojaalisempi, jos se on hyvin kasvatettu, kuin naaras.
<3
Uroskoira nuolee ulokettaan vaikka vierailla käydessä muiden olohuoneessa. Niin että kestitsijä voi alkaa nyrpistellä. Nartulla vuodot ja housut. Eli siitä sitten valitset.
Uroskoira on ollut putkiaivo ja narttukoita on ollut bitch. Uroksella mennään tästäkin eteenpäin.
Narttu ehdottomasti ja kun sen sterkkaa ekan juoksun jälkeen niin elin ikä on pidempi ja terveys parempi, leikkaamattomille tulee n 90% nisäkasvaimia eli raakasti rintasyöpää, kohtutulehduksia ym. Uroksilla toimii menä vaikka kastroitaiskin. Toki se sen jälkeen kuuntelee paremmin ohjaajaa mutta on silti narttujen perään ja toisten urosten kanssa agressioherkkä varsinkin nartuista. Olen kouluttanut yli 30v koiria ja en ottaisi urosta itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Uroskoirassa on aina enemmän haasteita, se on sanomattakin selvää. Eläimet käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin ihmisenkin lapset. Uroskoira yleensä testailee todella paljon kasvuiässään omistajia, ihan samalla tapaa kuin poikalapsi kasvaessaan.
Mä taas olen kuullut ja kokenut täysin päinvastoin. Että narttujen kanssa saa asioista vääntää paljon, urokset helpompia.
Ja meillä lapsiakin tyttö ja poika, niin poika on ollut todella paljon helpompi 😄
Vierailija kirjoitti:
Narttu ehdottomasti ja kun sen sterkkaa ekan juoksun jälkeen niin elin ikä on pidempi ja terveys parempi, leikkaamattomille tulee n 90% nisäkasvaimia eli raakasti rintasyöpää, kohtutulehduksia ym. Uroksilla toimii menä vaikka kastroitaiskin. Toki se sen jälkeen kuuntelee paremmin ohjaajaa mutta on silti narttujen perään ja toisten urosten kanssa agressioherkkä varsinkin nartuista. Olen kouluttanut yli 30v koiria ja en ottaisi urosta itselleni.
Mulla on ollut elämäni aikana 10 narttukoiraa, leikkaamattomia, eikä ole ollut kohtutulehduksia tms "narttuvaivoja" yhdelläkään. Eikä ole kaveripiirissä liioin ollut näitä ongelmia. En ole leikkauttanut nykyisiäkään enkä aio.
Vierailija kirjoitti:
Uroskoira on ollut putkiaivo ja narttukoita on ollut bitch. Uroksella mennään tästäkin eteenpäin.
Miten tämä putkiaivous, tai bitcheys on näkynyt ihan arjessa? Siis käytännön esimerkkejä, mitä näillä tarkoitetaan.
Riippuu rodusta, yksilöstä ja olosuhteista. Mutta narttu on yleensä helpompi sisäsiisteyden suhteen (ja lenkillä tekee tarpeensa kerralla jos pitää tehdä pieniä välipissatuksia esim. ennen automatkaa), toisaalta juoksut rodusta riippuen 1-2 (joillain yksilöillä valitettavasti 3-4) kertaa vuodessa ovat oma shownsa. Uroksen leikkauttaminen puolestaan on edullisempaa ja siihen ei liity riskiä pidätyskyvyttömyydestä kuten nartuilla. Toisaalta uros on yleensä isompi (ero voi olla suurikin rodusta riippuen), ja joissain roduissa aggressiivisempi (vähintään muita koira kohtaan). Molempia on ollut, nartut ovat helpompia silloin jos koiria on monta (eri sukupuolta olevat ovat juoksujen aikaan rasittava yhdistelmä ja urokset eivät aina tule enää aikuisena juttuun).
Mulla oli ennen aina uroksia ,mutta sitten pentueeseen,josta olin varannut pennun,syntyikin vain narttuja.Halusin koiran siitä yhdistelmästä, joten niinpä narttu tuli taloon.
Voi toki olla yksilöjuttu,mutta paras koira,mikä mulla on ollut. Jotenkin tosi luonteikas,haastava kun,mutta käyttöominaisuuksiltaan ihan mahtava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uroskoira on ollut putkiaivo ja narttukoita on ollut bitch. Uroksella mennään tästäkin eteenpäin.
Miten tämä putkiaivous, tai bitcheys on näkynyt ihan arjessa? Siis käytännön esimerkkejä, mitä näillä tarkoitetaan.
Uros on aina valmis lähtöön ihan joka asiassa, mutta narttu miettii, että mitä tänään kiinnostaisi tehdä. Ihan kuin ihmisissäkin. Miehet toimii ja naiset saattaa vaan valittaa.
Uros on helpompi, tässä on seurannut näitä narttujen elämää milloin on juoksut, milloin mitäkin hormoni häiriöitä unohtamatta sitä kohtu tulehdusta. Urokset toki nuorena voivat olla vaikeita kun lähistöllä on jollakin nartulla juoksut, mutta uroksille on toki helppoja keinoja ilman palleroiden poistoa unohtaa nartut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uroskoira on ollut putkiaivo ja narttukoita on ollut bitch. Uroksella mennään tästäkin eteenpäin.
Miten tämä putkiaivous, tai bitcheys on näkynyt ihan arjessa? Siis käytännön esimerkkejä, mitä näillä tarkoitetaan.
Uros on aina valmis lähtöön ihan joka asiassa, mutta narttu miettii, että mitä tänään kiinnostaisi tehdä. Ihan kuin ihmisissäkin. Miehet toimii ja naiset saattaa vaan valittaa.
Ja pa skat! Käsittämätöntä soopaa. Mulla nartut on aina olleet yhtä valmiita lähtöön kuin uroksetkin.
Ainoa erot ollut nartuilla juoksuihin liittyvät "oireilut" ja uroksilla reagointi juoksunarttuihin.
Minulla on ollut kumpiakin ja valintani on narttu. Tykkään enemmän niiden luonteesta, niihin saa helpommin kontaktin, ovat seurallisempia ja aikuistuvat nopeammin, ovat herkempiä ja siksi monitahoisempia. Ja lisäbonuksena talvella hanki pysyy kauniin valkoisena kun pissivät yhteen kohtaan eivätkä ruiki joka nurkalle. Jos pitää huonoja puolia etsiä niin karvanlähtöaika on yleensä useammin kuin uroksella koska ennen juoksuaikaa karva lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uroskoira on ollut putkiaivo ja narttukoita on ollut bitch. Uroksella mennään tästäkin eteenpäin.
Miten tämä putkiaivous, tai bitcheys on näkynyt ihan arjessa? Siis käytännön esimerkkejä, mitä näillä tarkoitetaan.
Uros on aina valmis lähtöön ihan joka asiassa, mutta narttu miettii, että mitä tänään kiinnostaisi tehdä. Ihan kuin ihmisissäkin. Miehet toimii ja naiset saattaa vaan valittaa.
Ja pa skat! Käsittämätöntä soopaa. Mulla nartut on aina olleet yhtä valmiita lähtöön kuin uroksetkin.
Ainoa erot ollut nartuilla juoksuihin liittyvät "oireilut" ja uroksilla reagointi juoksunarttuihin.
No varmaan riippuu koirarodusta, mutta kyllä se narttu oli tosi narttu vaikka ihana koira muuten olikin. Uroksilla mennään tuon narttukokemuksen jälkeen.
Temperamentti on paljon määrittävämpi tekijä kuin sukupuoli. Esim. arka ja hitaasti lämpenevä koira on aina hankalampi kuin rohkea ja sopeutuva.
Mulla on ollut nyt kaksi terrieriurosta ja ne on ollut tosi helppoja. Ei ne valita yhtikästä mitään vaan ovat aina iloisia ja tehdään niin kuin minä haluan. Jee jee mitä tehdään tänään. Eka koira oli terrierinarttu ja sillä tosi paljon omia mielipiteitä. Hyi tuolla sataa, nyt ei kiinnosta lähteä lenkille. Minäpä pistän nyt selälleni makaamaan tässä huvikseni kesken lenkin.