Vaari jakaa taas kesärahaa lastenlapsille todistuksen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Toi herättää lapsessa ja yleensä ihmisissä vääränlaista motivaatiota. He siis työskentelevät vain tuon palkkion vuoksi eivätkä sen vuoksi, että oikeasti oppisivat jotain ja että myös nauttisivat siitä. Ei ole oikein siis. Lapset kasvaa ihan kieroon.

Höpön. Aika harva pesee vessanpönttöä siksi että siitä erityisesti nauttisivat tai että siitä jotain oppisivat. Pönttöä pestään nimenomaan sen palkinnon, eli siistin ympäristön vuoksi. 

Suurin osa työstä ja asioista yleensä mitä elämässä tehdään, tehdään nimenomaan palkinnon toivossa. Palkka/mukavampi elinympäristö, nälän ja janon sammuttaminen jne... Ne ihmiset jotka saavat työssään toteuttaa unelmiaan ovat aika harvassa. Suurin osa joutuu tyytymään siihen että toteuttaa itseään vapaa-ajan harrastuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Maalattu aita on konkreettinen lopputulos. Arvosana sen sijaan kertoo osin lahjakkuudesta, osin opettajan mieltymyksistä (open lellikki ja inhokki saavat eri arvosanan samalla osaamisella) ja osin ahkeruudesta. Eli arvosana ei kerro pelkästään tehdystä työstä eikä ahkeruudesta, vaan siihen vaikuttavat muutkin asiat.

Arvosana on aivan yhtälailla konkreettinen lopputulos kuin se maalattu aitakin. Jotkut maalaavat aitaa nopeammin, ja näppärämmin. Pidemmillä käsillä yltää kauemmas ja joutuu siirtämään tikkaita harvemmin, eli ominaisuudet vaikuttavat siihenkin hyvin paljon. Olen itse asiassa tavannut ihmisen joka oli aivan täystumpelo seinän maalaamisessa vaikka muuten ihan näppärä ihminen monissa asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jokainen lapsi saa maalattavakseen vaikkapa viisi metriä aitaa, ja yksi suoriutuu hommasta n tunnissa ja hitain 5n tunnissa, niin onko oikein, että yksi saa 750 euroa ja tuo hitain ei saa mitään, vaikka suoritti hommansa loppuun asti?

Tuo vertaus menisi oikeammin niin, että vaari on luvannut jokaiselle 150€ vaikka ei maalaisi yhtään, 350€ jos maalaa puolet ja 750€ jos maalaa koko viisi metriä. Sillä ei ole merkitystä miten kauan aikaa kukakin siihen käyttää, ainoastaan lopputuloksella. 

Onhan ajalla merkitystä, aikaa on tasan yksi lukuvuosi. Jos ei siinä ajassa ehdi oppia kaikkea esim. matematiikkaa, ei tule kymppiä.

Ja itse asiassa vaikka oppisikin kaiken, voi kokeessa silti olla kysymys, joka kaataa homman. Ainakin itselläni mikään opiskelu ei muuttanut matematiikan numeroa, vaan se oli

Ap kirjoitti taas eli aikaa on koko koulu-ura. Joskus saa enemmän, joskus ehkä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi herättää lapsessa ja yleensä ihmisissä vääränlaista motivaatiota. He siis työskentelevät vain tuon palkkion vuoksi eivätkä sen vuoksi, että oikeasti oppisivat jotain ja että myös nauttisivat siitä. Ei ole oikein siis. Lapset kasvaa ihan kieroon.

Minäkin haluan opettaa lapsilleni, että olennaista on asioiden oppiminen, ei arvosana. En halua lasteni hankkivan hyvää arvosanaa fuskaamalla, koska siitä ei ole myöhemmin mitään hyötyä. Sen sijaan kunnolla opiskeltu vaikkapa englannin kieli tai matematiikka auttaa tulevaisuudessa. Toki se yleensä näkyy myös arvosanassa, mutta tärkeintä on osaaminen, ei koenumero eikä todistuksen numero.

Opetat todella outoja asioita, jos opetat, että hyvät arvosanat saa vilpillä eikä osaamista ja oppimista seuraa hyvä arvosana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ajalla merkitystä, aikaa on tasan yksi lukuvuosi. Jos ei siinä ajassa ehdi oppia kaikkea esim. matematiikkaa, ei tule kymppiä.

Ja itse asiassa vaikka oppisikin kaiken, voi kokeessa silti olla kysymys, joka kaataa homman. Ainakin itselläni mikään opiskelu ei muuttanut matematiikan numeroa, vaan se oli 

Ap kirjoitti taas eli aikaa on koko koulu-ura. Joskus saa enemmän, joskus ehkä vähemmän.

Tuskin nuoret myöskään 100% valveillaoloaikaansa ovat kouluun käyttäneet, eli sinne vuoteen varmasti kaikilla näistä lapsista mahtuisi lisää pänttäystunteja. Vaikkapa muutama TikTokvideo vähemmän viikossa. Tällainen opettaa myös priorisoimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vaarin rahat: vaari päättää

Niin, vaarikin saa olla kusipää ja kiusaaja.

Kaikista reilun tapa todellakin. Vielä kun olisi yli 9,5  keskiarvosta tonni. Lasten pitää oppia se, että kovalla työllä saa tulosta ja siitä palkitaan. Sosvihvas ajatus siitä, että kaikille sama johtaa turmioon. Urheiluseuroissakin näkee sitä, että vanhemmat vaatii lapsilleen peliaikaa parhaassa  tasoryhmässä vaikka lapsen taidot ja harjoitusaktiivisuus ei riitä siihen.

Minä en ole ikinä saanut rahaa hyvästä todistuksesta tai hyvistä koenumeroista. En anna lapsellenikaan, vaikka hän joskus on kyllä valittanut, että todella monelle kaverille kuulemma maksetaan hyvistä koenumeroista. 

En tiedä minkä takia tuo koulumenestyksen ja rahan yhdistäminen tuntuu itsestäni jotenkin väärältä. En ensinnäkään usko, että se millään lailla ainakaan omaa lastani motivoisi valmistautumaan kokeeseen paremmin.

Kehun ja halaan tietysti aina ja näytän, että olen hyvästä numerosta tosi iloinen. Kasikin on mielestäni hyvä numero. 

Lapsella menee koulu tosi hyvin, kokeista tulee melkein aina kiitettävä. 

Jos joku saa ekstrakipinän suoriutua peruskoulusta paremmin vaarin palkkioilla, niin hyvä juttu. Jos ei ole kykyjä eikä motivaatiota, niin eihän tuo toisaalta ole keneltäkään poiskaan.

Se että kaikki laitetaan samalle viivalle aina on itsensä hämäämistä. Elämme markkinataloudessa; vahvin vie ja lampaat vikisee. Tämäkin kannattaisi lapsena oppia ettei aikuisena tule elämän realiteetit yllätyksenä.

Onko liian vanhanaikaista tai sopimatonta antaa uudelle ylioppilaalle käteistä rahaa lahjaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarin rahat: vaari päättää

Niin, vaarikin saa olla kusipää ja kiusaaja.

Ai vaari on kusipää, kun antaa rahaa.

Olkaa saakelin ahneet kakarat tyytyväisiä, että saatte edes mitään.  Kaikki vaarit ja mummot ei ole rahan antajia, eikä tarvitse ollakaan.

Nyt haukutaan kusipääksi, kun ei anna kaikille samaa määrää.  

Minä olen auttanut yhtä lapsenlastani enemmän kuin muita, koska hän tarvitsi enemmän.  Kaikkia olen rahallisesti auttanut, mutta yhden kohdalla enemmän, kun hän menetti toisen vanhemmistaan.  Jos minua sen takia haukutaan kusipääksi, haukun kyllä sitten takaisin ja harkitsen kyllä minkään avun antamista enää kenellekään. 

Itse asiassa minä en ole velvollinen minkäänlaiseen auttamiseen enää sen jälkeen, kun lapset on siirtyneet omaan elämäänsä ja aikuisuuteensa.  En edes lastenlasten kohdalla, koska heillähän on ne vanhemmat, joille se kuuluu.  Ei minunkaan lapsilleni isovanhemmat koskaan rahaa antaneet saati että olisin itse aikanani saanut.  Jostain kumman syystä nyt nykyään isovanhemmista on tullut rahan jakajia, samalla kun heitä haukutaan enemmän kuin koskaan ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi herättää lapsessa ja yleensä ihmisissä vääränlaista motivaatiota. He siis työskentelevät vain tuon palkkion vuoksi eivätkä sen vuoksi, että oikeasti oppisivat jotain ja että myös nauttisivat siitä. Ei ole oikein siis. Lapset kasvaa ihan kieroon.

Minäkin haluan opettaa lapsilleni, että olennaista on asioiden oppiminen, ei arvosana. En halua lasteni hankkivan hyvää arvosanaa fuskaamalla, koska siitä ei ole myöhemmin mitään hyötyä. Sen sijaan kunnolla opiskeltu vaikkapa englannin kieli tai matematiikka auttaa tulevaisuudessa. Toki se yleensä näkyy myös arvosanassa, mutta tärkeintä on osaaminen, ei koenumero eikä todistuksen numero.

Opetat todella outoja asioita, jos opetat, että hyvät arvosanat saa vilpillä eikä osaamista ja oppimista seuraa hyvä arvosana. 

Mikä ihmeen asioitten nurinkurinvääntäjä sinäkin olet?

Tuohan kirjoitti just tasan toisinpäin : Hyvät arvosanat kuuluu hankkia opiskelemalla, ei fuskaamalla.  Vai etkö tajunnut?

Vierailija kirjoitti:

Meiän isovanhemmat (rikkaita, akateemisia) eivät anna mitään. Joskus jonkun 5e. Ja niillä on yhteensä neljä lastenlasta. Pihit paskiaiset. 

Ota opiksi.

Siksi niillä on rahaa, kun eivät jakele sitä sinne tänne.  

Vanhempasi aikanaan perii heidät.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaarin rahat: vaari päättää

Niin, vaarikin saa olla kusipää ja kiusaaja.

Ai vaari on kusipää, kun antaa rahaa.

Olkaa saakelin ahneet kakarat tyytyväisiä, että saatte edes mitään.  Kaikki vaarit ja mummot ei ole rahan antajia, eikä tarvitse ollakaan.

Nyt haukutaan kusipääksi, kun ei anna kaikille samaa määrää.  

Minä olen auttanut yhtä lapsenlastani enemmän kuin muita, koska hän tarvitsi enemmän.  Kaikkia olen rahallisesti auttanut, mutta yhden kohdalla enemmän, kun hän menetti toisen vanhemmistaan.  Jos minua sen takia haukutaan kusipääksi, haukun kyllä sitten takaisin ja harkitsen kyllä minkään avun antamista enää kenellekään. 

Itse asiassa minä en ole velvollinen minkäänlaiseen auttamiseen enää sen jälkeen, kun lapset

Ei ollut nyt kyse tästä vaarista, mutta ajatus on sama. Vaarit saa tehdä mitä ne haluaa, ihan niin kuin muutkin ihmiset. Mutta varokaa vaan muut tekevät omat tekonsa teidän tekojenne mukaan. edell.

Vierailija kirjoitti:

Onko liian vanhanaikaista tai sopimatonta antaa uudelle ylioppilaalle käteistä rahaa lahjaksi?

Kunhan annat reputtaneellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maalattu aita on konkreettinen lopputulos. Arvosana sen sijaan kertoo osin lahjakkuudesta, osin opettajan mieltymyksistä (open lellikki ja inhokki saavat eri arvosanan samalla osaamisella) ja osin ahkeruudesta. Eli arvosana ei kerro pelkästään tehdystä työstä eikä ahkeruudesta, vaan siihen vaikuttavat muutkin asiat."

Niin, entä sitten? Niin ne parhaiten palkatut työt ja palkankorotukset myös menevät parhaille suorittajille (noin keskimäärin, ei toki aina) tai muuten vaan "hyville tyypeille". Elämä ei ole reilua ja mitä varhaisemmin lapsi oppii ymmärtämään sen, sitä parempi, eikö?

Jos jokainen lapsi saa maalattavakseen vaikkapa viisi metriä aitaa, ja yksi suoriutuu hommasta n tunnissa ja hitain 5n tunnissa, niin onko oikein, että yksi saa 750 euroa ja tuo hitain ei saa mitään, vaikka suoritti hommansa loppuun asti?

No tietysti sitten se on oikein, jos kyseessä oli nopeuskoe.

Mutta tuskin se sellainen olisi.  Maalaamisestahan sovitaan etukäteen vain, että jokainen saa palkkionsa sitten, kun on tehtävänsä suorittanut. Ja jokainen maalaa saman verran. Aidan maalaaminen on homma, jota ei nyt hirveästi voi vertailla, että onko maalattu hyvin vai huonosti.  Siinä mielessä se on huono vertaus tähän opiskelujuttuun.

Jos joku jättää maalaamisensa kesken tai maalailee siihen pyllyn kuvia, niin onhan se ihan oikein, että ei sitten saa sitä palkkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi herättää lapsessa ja yleensä ihmisissä vääränlaista motivaatiota. He siis työskentelevät vain tuon palkkion vuoksi eivätkä sen vuoksi, että oikeasti oppisivat jotain ja että myös nauttisivat siitä. Ei ole oikein siis. Lapset kasvaa ihan kieroon.

Minäkin haluan opettaa lapsilleni, että olennaista on asioiden oppiminen, ei arvosana. En halua lasteni hankkivan hyvää arvosanaa fuskaamalla, koska siitä ei ole myöhemmin mitään hyötyä. Sen sijaan kunnolla opiskeltu vaikkapa englannin kieli tai matematiikka auttaa tulevaisuudessa. Toki se yleensä näkyy myös arvosanassa, mutta tärkeintä on osaaminen, ei koenumero eikä todistuksen numero.

Opetat todella outoja asioita, jos opetat, että hyvät arvosanat saa vilpillä eikä osaamista ja oppimista seuraa hy

Tuohan kirjoitti just tasan toisinpäin : Hyvät arvosanat kuuluu hankkia opiskelemalla, ei fuskaamalla.  Vai etkö tajunnut?

En tajunnut, kenelle tulee edes mieleen, että hyvät arvosanat voisi hankkia fuskaamalla. Tosi outoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Maalattu aita on konkreettinen lopputulos. Arvosana sen sijaan kertoo osin lahjakkuudesta, osin opettajan mieltymyksistä (open lellikki ja inhokki saavat eri arvosanan samalla osaamisella) ja osin ahkeruudesta. Eli arvosana ei kerro pelkästään tehdystä työstä eikä ahkeruudesta, vaan siihen vaikuttavat muutkin asiat."

Niin, entä sitten? Niin ne parhaiten palkatut työt ja palkankorotukset myös menevät parhaille suorittajille (noin keskimäärin, ei toki aina) tai muuten vaan "hyville tyypeille". Elämä ei ole reilua ja mitä varhaisemmin lapsi oppii ymmärtämään sen, sitä parempi, eikö?

Jos jokainen lapsi saa maalattavakseen vaikkapa viisi metriä aitaa, ja yksi suoriutuu hommasta n tunnissa ja hitain 5n tunnissa, niin onko oikein, että yksi saa 750 euroa ja tuo hitain ei saa mitään, vaikka suoritti hommansa loppuun asti?

Kyllä aidan VOI maalata hyvin ja huonosti. Tai otetaan ikkunanpesu, sen voi tehdä niin, että ne pitää pestä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Todella reilua. Summat vain kauttaaltaan liian korkeita.

Miksi ovat liian korkeita? Perustelut?

Eikö lapselle pitäisi opettaa rahankäyttöä. Mielestäni summa on ihan hyvä, jos se ei ole suhteeton perheen taloustilanteeseen nähden.

Lapselle voi opettaa, että rahan voi säästää sijoittaa tai vertailla hintoja mitä sillä voisi ostaa. Tai voi säästää vaikka mopoa varten tai ostaa tietokoneen, puhelimen, polkupyötän, vaatteita tms. Kyllä tuo summa uppoaa jo moneen tarkoitukseen. Jos antaa lapselle vaikka 50e niin se menee helposti jo vaikka leffalippuihin tai huvipuistoon. Mitä se siitä oppii? Voihan se oppiakin, mutta miksei voisi oppia isommasta summasta?

- Ei aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Kaikille sama summa. Aiheuttaa lapsissa suorittamista ja tunteen, että on eriarvoinen. Ei kaikki ole menossa yliopistoon, ja kyllä niitä putkimiehiäkin tarvitaan. Amispohjalla voi tehdä paremman uran nykyään kun joillakin yliopistokoulutuksilla.

On totta tuo viimeinen lause, mutta tämä ei sulje pois sitä, etteikö lasta voisi koulumenestyksen lisäksi palkita myös ahkeruudesta kotitöissä esim. autonpesu, pihatyöt?? Lapselle voi sanoa, että olette kaikki yhtä rakkaita. Sen pitäisi olla itsestään selvää jo muun eletyn elämkän perusteella niin että lapselle on selvää muutenkin, ettei rahan antaminen ole rakkauden osoitus. Rakkautta voi osoittaa muillakin tavoilla, kuten auttamalla ja aidolla läsnäololla.

Suomessa rahan antaminen ja ruoan tarjoaminen lapsille on kultturitasolla tosiaan monille ainut tai ensisjainen tapa osoittaa rakkautta, mutta aika pintapuoliseksi se silloin jää.