Vaari jakaa taas kesärahaa lastenlapsille todistuksen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Papalle lapset voivat olla kaikki rakkaita ja samanarvoisia, mutta silti voi antaa palkinnon tietyn taulukon mukaan. Ei tämä palkinto määritä lasten arvoa tai arvostusta muuten, se on palkinto yhdestä asiasta: koulumenestyksestä ja se on ihan ok. 

Edesauttaa lapsia kilpailemaan keskenään mikä ei ole hyvä. 

Miehen vanhemmat yrittää tehdä tätä. Tekivät jo omille lapsille. Mutta oudosti nuorin lapsista on kahminut vaikka mitä. 

 

Nyt sai kesämökin edullisesti. Muilta ei edes kysytty. 

 

Voitte arvata millaiset välit sisaruksilla on. 

 

Syytää myös rahaa kun matkat ja eurot on menneet sekaisin. Tarjoaa nuorimman lapsenlapselle esim 500 e. Meillekin yritti että jos lapset olis pessyt papan auton niin olis tullut molemmille 500 e! Kieltäytyvät.

Mutta nuorimman sisaruksen lapset

Jos onkin voittanut lotossa.

Milloin palkitaan lasten harrastuksissa pärjäämisestä? Koulumenestys on vain yksi osa-alue mitä lapsien elämässä on.

Vierailija kirjoitti:

Voisi maksaa vaikka 50 euroa jokaisesta nousseesta numerosta. Näin vitosesta seiskaan nostanut saisi yhtä paljon kuin kaksista kymppiin.

Tajuatko sinä, että vaatii aika hitosti enemmän työtä nostaa arvosana ysistä kymppiin kuin vaikka vitosesta kutoseen. Kutosen arvosanan saadakseen ei käytännössä tarvitse tehdä juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eivät lapsenlapset aina ole tasa-arvoisessa asemassa, vaikka isovanhemmat kuinka yrittäisivät olla tasapuolisia. Meillä esimerkiksi isovanhemmat ovat antaneet lapsenlapsille avokätisiä ylioppilas-, valmistumis- ja häälahjoja rahana. Nuorimmat lapsenlapset ovat alle kymmenvuotiaita, joten eivät ehdi iäkkäiltä isovanhemmilta saada mitään ylioppilas- saati häälahjarahoja ikinä. Sellaista elämä on.

Omille nuorimmaisilleni olen sanonut, että annan heille sitten perinnöstäni isovanhempien "puolesta" saman verran mitä isovelikin on saanut.

Meillä vaari osti kaikille lastenlapsille polkupyörän, kun täyttivät 10 vuotta. Nuorimmaisen kohdalla oli sitä mieltä, että kuolee, ennen kuin nuorin lapsenlapsi täyttää 10 ja osti hänelle pyörän jo 5 vuotislahjaksi. No, vaari eli vielä kun tuli 10-vuotissynttärit ja lapsi sai toisenkin pyörän. Kukaan ei ollut kateellinen ja vaatinut vaarilta toista pyörää.

Hyvä metodi, jos tekee paremmin, tienaa enemmän. Töissäkin ylennys, ja parempi palkka, tulee niille, jotka tekee duuninsa hyvin. Miksi pitäisi antaa yhtä paljon? Hyvin koulunsa tehnyt ei motivoidu, ja huonommin pärjännyt oppii, että voi tehdä huonoa tulosta ja silti saada rahat.

Ei ole ollenkaan reilu systeemi. Meillä esim toinen lapsista oppii helposti. Ei tarvitse edes kokeisiin lukea kun jää kaikki päähän. Hän saisi rahat todella helpolla ilman minkään sortin vaivannäköä. Sisko taas sairastaa vaikeaa masennusta eikä mikään jää päähän vaikka kuinka lukisi ja yrittäisi. Ign tämä sairaus ja lääkkeet aiheuttavat sen että ei vaan muista. On ollut useaan kertaan osastohoidossa itsetuhoisuuden vuoksi. Kokisin todella epäreiluna rankaista häntä sairaudesta. Varmaan tuntisi itsensä vielä huonommaksi jos vaari alkaisi vielä siskoa lahjomaan isommilla rahoilla. Eli karmea tuo taulukko, anteeksi nyt vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Milloin palkitaan lasten harrastuksissa pärjäämisestä? Koulumenestys on vain yksi osa-alue mitä lapsien elämässä on.

Koulu vaikuttaa useimmiten elämässä pärjäämiseen enemmän kuin harrastukset.

Meidän pojalla 13 v on saanut kokeista kymppejä lähes aina. Sillä on englanti 10 ja ranskan kieli 10. Todistuksessa on varmaan paljon kymppejä. Annan siitä 300 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Silleen reilua, että kertoi tuosta etukäteen. Epäreilua toki joltain osin, jos vaikka oppimishaasteita ja silti yrittää muttei kykene parempaan, mutta sitten taas; ei kaikki voi olla aina reilua. Elämä on kovin epäreilua joltain osin. Absoluuttiseen reiluuteen pyrkiminen olis loputon työmaa, eikä sen tavoittelu välttämättä edes olis edunmukaista loppupeleissä kenellekään

Ja oppimisvaikeuksista kärsivälläkin on mahdollisuus opiskella ahkerasti saadakseen hyvän keskiarvon. Vaatii varmasti enemmän työtä kuin muilta, mutta on silti mahdollista jos käyttää aikansa fiksusti.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että on kiinnostunut lapsenlapsistaan.

Meillä ainoa jota kiinnosti oli äitini, neljästä isovanhemmasta.

Kaikki saivat pikkusumman. Ei joka vuosi. Siskoni lapset vähä enemmän koska lapsien isän vanhemmat kuolleet. Äitini kai luuli että kaikki mummot antaa automaattisesti koska hän ja ystävätär mummelit antoivat.Mutta ei meidän lapset saaneet mitään päättäjäisrahoja  mieheni puolelta.

Niinpä. Tässä hyvä esimerkki siitä, että vaikka kuinka pyrkisi reiluuteen, niin metsään voi mennä siltikin. Tuossakin asioista puhuminen suoraan olisi auttanut, mutta mummokin sitten vain oletti...

Minun isäni on samanlainen. Ei ihan noin kovia summia, mutta satoja euroja kuitenkin. Itse aikoinani sain kahdeksan markkaa jos keskiarvo oli yli kahdeksan, ja yhdeksän markkaa, jos se oli yli ysin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan reilu systeemi. Meillä esim toinen lapsista oppii helposti. Ei tarvitse edes kokeisiin lukea kun jää kaikki päähän. Hän saisi rahat todella helpolla ilman minkään sortin vaivannäköä. Sisko taas sairastaa vaikeaa masennusta eikä mikään jää päähän vaikka kuinka lukisi ja yrittäisi. Ign tämä sairaus ja lääkkeet aiheuttavat sen että ei vaan muista. On ollut useaan kertaan osastohoidossa itsetuhoisuuden vuoksi. Kokisin todella epäreiluna rankaista häntä sairaudesta. Varmaan tuntisi itsensä vielä huonommaksi jos vaari alkaisi vielä siskoa lahjomaan isommilla rahoilla. Eli karmea tuo taulukko, anteeksi nyt vaan. 

Sairaudet on nyt vähän eri asia. Itse käsitän, että tuo taulukko pätee ihan normaalitilanteessa. Ihmisillä on ahkeruudessa eroa mutta eroa on myös älynlahjoissa. 

Eriarvoisuutta saa kestää loppuiän muutenkin, joten kyseenalaisena pidän tuommoista, että se, joka todennäköisesti tulee muutenkin pärjäämään elämässä paremmin saa jo lapsena 3-5 kertaa enemmän rahaa samasta aherruksesta kuin toinen. 

Arvosanathan eivät ole tahdonasia, vaan riippuvat lahjoista, terveydestä, koulusta, opettajasta, koulukavereista ja tuhannesta muusta asiasta. Jollakin voi olla erityislahjakkuutta tiettyyn aineeseen ja oppimisvaikeutta toiseen. 

En tiedä miten tuo yrittäjyysjuttu tähän liittyy. Koulunkäynti perustuu oppivelvollisuuteen ja koulunkäynti ei varsinaisesti itsessään tuota mitään, vaan on tapa karsinoida ihmisiä ja antaa näille perusvalmiudet yhteiskunnassa pärjäämiseen. Minun mielestä tuo ei poikkea hirveästi siitä, että rahaa annettaisiin pituuden tai kauneuden mukaan. Jos lapselle tulee matala keskiarvo, nykyaikana hän voi edelleen päästä yliopiston tutkinto-opiskelijaksi ilman, että kukaan vilkaiseekaan hänen peruskoulu- tai lukioarvosanoja. Tekee vain avoimen opinnot ja hakee niillä. Maisterintutkinnon arvosanaakaan ei välttämättä katsota, vaan sitä, että se on käyty. 

Arvosanoja tärkeämpää on siis se, että saa päättötodistuksen tai tutkinnon. Kouluun meneminen on se juttu, joka on eniten omissa käsissä. Lisäksi opiskelijahan voi saada yhtenä vuonna huonomman tai paremman todistuksen kuin edellisenä eli yksinkertaistaen kehittyy oppijana tai jää jälkeen aiempaa tasoa. Jos ysin oppilas tipahtaa kasin oppilaaksi, hänkö sitten ansaitsee 2-3 kertaa enemmän rahaa kuin joku, joka nousee kutosen oppilaasta seiskan oppilaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Voisi maksaa vaikka 50 euroa jokaisesta nousseesta numerosta. Näin vitosesta seiskaan nostanut saisi yhtä paljon kuin kaksista kymppiin.

Mutta huomaatko mikä ansa tuossa piilee?

Moni ei ilmeisesti huomaa, kun näitä ehdotellaan tosi paljon esim stipendien jakoperusteiksi. Tuolla systeemillähän kymppejä saanut ei voi saada mitään, koska ei voi korottaa. Ja kympin oppilasko ei sitten ole palkintoa ansainnut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin huono metodi. Tuolla tuhotaan lapsen oma sisäinen motivaatio. Kannattaa tutustua professori Carol Dweckin mindset-psykologiaan.

Olen minäkin tuosta pedagogisissa opinnoissa lukenut, mutta en ole lainkaan vakuuttunut, että asia on noin suoraviivainen. Usein sisäisen motivaation este on se, että opeteltava asia tuntuu liian vaikealta. Jos sitten ulkoisen motivaation avulla, saa itsensä harjoittelemaan tarpeeksi, asia ei olekaan enää niin vaikeaa, ja sisäisen motivaation este poistuu. Myös se, että harjoittelun ansiosta huomaa edistyvänsä, luo usein sisäistä motivaatiota.

Yksi motivaation lähde on pakko. Tästä asiasta ei vaan enää saa puhua. Pakolla saat tehtyä asioita, joihin ei ole mitään motivaatiota. Harva lapsi kävisi koulussa, jos ei olisi pakko. Tunneilla on myös pakko olla.  Jotkin koulut voisivat kokeilla viikon miten lapset toimivat jos ei ole pakko tulla kouluun. Sen jälkeen voitaisiin uudelleen miettiä mitä motivaatiokeinoja on olemassa. Kotona on pakko siivota ja tehdä ruokaa. Montaa muutakin asiaa on pakko tehdä.

Palkitseminen on todellisuutta tosielämässä. Jos haet töitä, joudut kilpailemaan siitä paikasta monen muun kanssa. Palkintona on työpaikka. Jos ei ole motivaatiota hakea työpaikkaa, ei saa työpaikkaa. Mitä enemmän teet asioita elämässä, sitä enemmän opit ja sitä paremmat mahdollisuudet on pärjätä.

Koulussa uskotaan ihmeoppimiseen.. Miten kaikki aineet voivat motivoida lapsia, kun heillä ei ole mitään näkemystä, mitä haluavat tehdä aikuisena ja mitä aikuisena oleminen vaatii. tämä aikuisten ihmisten illuusio lapsista. Sitten ihmetelleen, miksi PISA torni kaatuu, miksi nuoret voivat pahoin, miksi nuoria ei kiinnosta työelämä.

Ihmeoppimiselle pitäisi ajatuksella työpaikoillakin työt pitäisi valmistua ihmetekemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi maksaa vaikka 50 euroa jokaisesta nousseesta numerosta. Näin vitosesta seiskaan nostanut saisi yhtä paljon kuin kaksista kymppiin.

Mutta huomaatko mikä ansa tuossa piilee?

Moni ei ilmeisesti huomaa, kun näitä ehdotellaan tosi paljon esim stipendien jakoperusteiksi. Tuolla systeemillähän kymppejä saanut ei voi saada mitään, koska ei voi korottaa. Ja kympin oppilasko ei sitten ole palkintoa ansainnut...

Ja mahdollistaa ihan vaan taktikoinnin. Ensin saa tarkoituksella huonon arvosanan, jotta saa maksimoitua rahat.

Vierailija kirjoitti:

Milloin palkitaan lasten harrastuksissa pärjäämisestä? Koulumenestys on vain yksi osa-alue mitä lapsien elämässä on.

Harrastus on suurimmalle osalle lapsista pelkkää ylimääräistä huvia siinä missä videopelit tai TikTok. Potkikoot palloa taloyhtiön pihalla jos haluavat, mutta ei siitä isovanhempien kuulu rahaa antaa.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin huono metodi. Tuolla tuhotaan lapsen oma sisäinen motivaatio. Kannattaa tutustua professori Carol Dweckin mindset-psykologiaan.

Eli tarkoitat sitä psykologiaa, josta sillä penskalla ei ole höykäsen pöläyksen aavistusta? Sen sisäisen motivaation pilaa vanhemmat jo kauan ennen kuin koulu on edes alkanut, ja mikä tahansa mikä sitä lasta saattaisi motivoida oppimaan, on hyvästä. Siihen ei pitäisi lapsettomilla puunhalaajilla olla mitään sanomista. Totuus tässä maailmassa on hyvin yksinkertainen, ja silti monille niin kovin vaikea käsittää: Jos perheessä on sekä isä että äiti, lapsen koulumenestys on monta kertaa parempi kuin niillä, joilla on vain se voimaantunut yksinhuoltajaäiti. Se on tilastofakta, jota ei voi kiistää. Jos on uusperhe tms. niin peli on jo vähintään osaksi menetetty, olisitte käyttäneet ehkäisyä, välttyisitte näiltä ongelmilta..

Meille ei maksettu mitään, se oli ihan normijuttu että läksyt tehtiin.

Ehkä tuo joillekin on ok.

Mut olen iloinen, että meillä ei ole samaa. Oma keskimmäinen poikani on saanut yli ysin keskiarvon, vaikka pyrkii minimoimaan koulun eteen tehtävän työn. Hänellä riittää, on paikalla tunnilla. Ei yleensä lue kokeisiin ja pyrkii myös välttämään läksyjen tekemistä kotona (tekee läksyksi tulevat asiat tunnilla tai välitunnilla). Menee nyt ysiluokalle ja systeemi jatkunut tähän saakka. Potee tunneilla tylsistymistä, sanoo, ettei opi siellä mitään, kun asiat ovat ennalta tuttuja ja jos jotain uutta joskus tuleekin, sitä yhtä ja samaa toistetaan pojan mielestä loputtomasti. On LuMa-luokalla, mutta on pettynyt, että sielläkin asioissa edetään hitaasti tankaten. Luulisi, tällaisen oppilaan elämä olisi helppoa, mutta ei se aina niinkään ole. Pojalla kun lisäksi on se ominaisuus, että ei missään tapauksessa halua tehdä enempää kuin opiskelutoverinsa. Ei halua lisätehtäviä. Eikä vaativampia tehtäviä. Koska eivät muutkaan niitä tee. (Olen myös ehdottanut matematiikkalukiota, että olisi haasteita, mutta poika sanoo, ettei häntä kiinnosta. Itse asiassa harkitsee ammattikoulua. Ihan siksi, ettei halua aikuisena työssään tehdä työtä tietokoneella. Ehkä sitten vastapainoa, koska tällä hetkellä kaiken vapaa-aikansa istuu tietokoneella).

Pojan serkut opiskelevat läksyjä joka päivä koulun jälkeen useamman tunnin ajan. Silti lukuaineiden keskiarvo heillä on noin kahdeksan.