Vaari jakaa taas kesärahaa lastenlapsille todistuksen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi summissa on noin valtavat erot?

Miksi summat ovat niin valtavia?

Se on sama kuin työelämässä.

Harvaa motivoi tonnin bonus, mutta kymppitonni on jo eri juttu.

Ihan ok, jos vanhemmat on sen verran fiksuja että ostaa huonomminkin pärjännäille jotain kivaa vähän tasapainoksi. Varsinkin oppimisvaikeudet, neuroepätyypillisyys ym. mikä voi vaikuttaa numeroihin negatiivisesti, tulisi ottaa huomioon. Tuntuu nimittäin erittäin epäreilulta jos sisarus saa 600e enemmän, vaikka olisi itse opiskellut yhtä paljon tai vielä kovemmin.

Vierailija kirjoitti:

On surullista, jos kouluarvosanat ovat arvostuksen mittari.

Todella kapea-alaista.

Eihäntossa siitä ole kyse vaan että saa hieman palkitsemista hyvästä suorituksesta.

Minulla oli samanlainen systeemi ja olen siitä kiitollinen. Sain nostettua tylsätkin aineet kuten ruotsin ysiin ja pääsin hyvään lukioon. Ilman palkitsemista olisi varmaan käynyt toisin.

Aivan sairas systeemi.  Lapsi ei ymmärrä tuollaisia asioita vielä. Tuolla systeemillä saadaan lisää mielenterveyspotilaita, kun arvotetaan lapset todistuksen mukaan! Lapsi ymmärtää tuon siten, että mitä parempi hän on, sitä paremmin hän kelpaa isoisälleen. Entä kun lapsi ei pääse korkeimpaan osioon? Viette hänen itsetuntonsa ja hän masentuu kun ei kelpaa, vaikka kaikkensa tekisi. Loppu elämänsä hän elää perfektionistina, joka arvottaa itsensä osaamisen kautta. Ihmissuhteissa hän tulee epäonnistumaan, kun ajattelee, että jos ei tee kaikkea vaadittua hän ei kelpaa ja on täten huono puoliso.  Hänn kokee jatkuvasti epäonnistuvansa elämässään, kun ei pääse joka asiassa huipulle, lopuksi hänen elämänsä päättyy oman käden kautta tuntiessaan pettäneensä sukunsa, itsensä ja maailman. 

Vierailija kirjoitti:

Todella reilua. Summat vain kauttaaltaan liian korkeita.

Miksi ovat liian korkeita? Jos tarkoitus on motivoida, ei siihen riitä mikään kymppi tai kaksi.

Raha motivoi. Peruskoulusta saa kasin, kun kuuntelee tunnilla,tekee läksyt ja lukasee ed.tunnin tekstin. Sillä pärjää kö9ertaamalla kokeissa.

Meillä maksetaan kokeista. 10=10e,9=9e,8=8e,7=7e,6=-8e,5=-9e ja 4=-10e Onpa motivaatio pysynyt,kun joutuu lukemaan,ettei omat rahat kulu. Joo,ei ahdista,on lapsen mielestä reilu peli. Pelin voi viheltää heti poikki,jos haluaa. Vaan eipä halua.

Hyvä vaari! Ahkeruudesta palkitaan.

Meillä isovanhemmat taitaa antaa vähän iän mukaan. Itse annetaan kympistä kymppi mutta muuten ei makseta. Kaikki lapset hyviä koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On surullista, jos kouluarvosanat ovat arvostuksen mittari.

Todella kapea-alaista.

Eihäntossa siitä ole kyse vaan että saa hieman palkitsemista hyvästä suorituksesta.

Saako lapsi palkitsemista silloin, kun hän menestyy taideharrastuksessa tai urheilukilpailuissa? Palkitaanko lasta, jos hän tekee ahkerasti kotitöitä tai osallistuu vapaaehtoistyöhön/yleishyödylliseen toimintaan? Saako lapsi palkinnon, jos hän on on erityisen avulias ja kannustava sisaruksiaan ja kavereitaan kohtaan tai huolehtii vastuullisesti lemmikistä?

Vai ovatko kouluarvosanat ainoa asia, mistä palkitaan?

Urheilukilpailuissakaan kaikki eivät saa kultamitalia.  Ne saavat,  jotka ovat joko lahjakkaita tai treenanneet paljon.  Tai molempia.  Onko tämäkin väärin?

Hyvä ja kannustava systeemi on se, että paljonko onnistuu nostamaan keskiarvoa tai vaikka tiettyä/tiettyjä numeroita ja sen mukaan palkitaan. Jos kerta kaikkiaan jollekin on hankalaa kirjoittaa ja lukea, äidinkielen numero 6, niin esimerkiksi palkitseminen siitä, että sen saisi seiskaksi, olisi kannustavaa.

Epäreilua kun miettii vaikka että veljeni osaisi sisäistää asiat ilman pänttäämistä. Itselläni taas lukihäiriö, enkä osaa ilm.oikeaa lukemisen ymmärtämisteksniikkaa. Minut siis lannistetaan ja haukutaan maanrakoon. Se oikeasti laiska palkitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja kannustava systeemi on se, että paljonko onnistuu nostamaan keskiarvoa tai vaikka tiettyä/tiettyjä numeroita ja sen mukaan palkitaan. Jos kerta kaikkiaan jollekin on hankalaa kirjoittaa ja lukea, äidinkielen numero 6, niin esimerkiksi palkitseminen siitä, että sen saisi seiskaksi, olisi kannustavaa.

Eli homma kannattaa alussa vetää ihan läskiksi niin pystyy nostamaan numeroita. Onpa kannustavaa.

Vierailija kirjoitti:

Urheilukilpailuissakaan kaikki eivät saa kultamitalia.  Ne saavat,  jotka ovat joko lahjakkaita tai treenanneet paljon.  Tai molempia.  Onko tämäkin väärin?

Elämä ei ole kilpailu. 

Vierailija kirjoitti:

Epäreilua kun miettii vaikka että veljeni osaisi sisäistää asiat ilman pänttäämistä. Itselläni taas lukihäiriö, enkä osaa ilm.oikeaa lukemisen ymmärtämisteksniikkaa. Minut siis lannistetaan ja haukutaan maanrakoon. Se oikeasti laiska palkitaan. 

Eli veljesi käytti hyviä opiskelutekniikoita ja sinä et.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja kannustava systeemi on se, että paljonko onnistuu nostamaan keskiarvoa tai vaikka tiettyä/tiettyjä numeroita ja sen mukaan palkitaan. Jos kerta kaikkiaan jollekin on hankalaa kirjoittaa ja lukea, äidinkielen numero 6, niin esimerkiksi palkitseminen siitä, että sen saisi seiskaksi, olisi kannustavaa.

Ja jos sinulla on jo valmiiksi kympin todistus niin et saa ikinä mitään? Onpa tosiaan kannustavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäreilua kun miettii vaikka että veljeni osaisi sisäistää asiat ilman pänttäämistä. Itselläni taas lukihäiriö, enkä osaa ilm.oikeaa lukemisen ymmärtämisteksniikkaa. Minut siis lannistetaan ja haukutaan maanrakoon. Se oikeasti laiska palkitaan. 

Eli veljesi käytti hyviä opiskelutekniikoita ja sinä et.

Eikähän ne ollut luontaisesti opittuja. Kuka opettaa ala-asteikäiselle miten luettu sisäistetään? Toiseksi hänellä ei ollut lukihäiriötä missä kirjaimet ja numerot hyppii ja näkee tekstin hyvin usein väärin. 

Ni7n ja lukihäiriötä ei pysty parantamaan. Se on peritty ominaisuus. Vanhemmat saavat siis syyttää itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan sairas systeemi.  Lapsi ei ymmärrä tuollaisia asioita vielä. Tuolla systeemillä saadaan lisää mielenterveyspotilaita, kun arvotetaan lapset todistuksen mukaan! Lapsi ymmärtää tuon siten, että mitä parempi hän on, sitä paremmin hän kelpaa isoisälleen. Entä kun lapsi ei pääse korkeimpaan osioon? Viette hänen itsetuntonsa ja hän masentuu kun ei kelpaa, vaikka kaikkensa tekisi. Loppu elämänsä hän elää perfektionistina, joka arvottaa itsensä osaamisen kautta. Ihmissuhteissa hän tulee epäonnistumaan, kun ajattelee, että jos ei tee kaikkea vaadittua hän ei kelpaa ja on täten huono puoliso.  Hänn kokee jatkuvasti epäonnistuvansa elämässään, kun ei pääse joka asiassa huipulle, lopuksi hänen elämänsä päättyy oman käden kautta tuntiessaan pettäneensä sukunsa, itsensä ja maailman. 

Isoisä ei palkitse ihmistä, hän palkitsee suorituksen. Ihmisinä kaikki lapsenlapset ovat samanarvoisia. Miksi isoisä ei saisi osoittaa, että hänelle tietyt asiat ovat merkityksellisiä? Eihän tuossa systeemissä edes pidä päästä johonkin huipulle, riittää, että tekee parhaansa.

Miksi sinusta ei saisi palkita sitä, joka menestyy koulussa? Jonain päivänä hän maksaa 45% tuloistaan veroja eli elättää sen nepsymielenterveysongelmaisen.

Yksi opiskelijaluokka uskoi sosialismiin.Opettaja alkoi jakaa koenumerot luokan keskiarvon mukaan samat kaikille.Jonkun aikaa kun meni kukaan ei enää tehnyt töitä hyvien numeroiden eteen ja kaikki opiskelijat saivat hylätyn arvosanan.Mitä ap oppi tästä?