Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette/olitte suhteessa alkoholistin kanssa
18.05.2024 |
Tuntuu että oon nyt jumissa omassa elämässäni ja elän jotain ihme kulissia. Tulee varmaan pitkä teksti.
Mieheni on alkoholisti ja taas kännissä kuten eilenkin. Ottaa joka viikonloppu molempina päivinä ja lomilla paljon enemmän. Vit#ttaa jo valmiiksi tuleva kesälomakin kun tietää että alkoa kuluu. Mies on humalassa mukava, hauska, on lasten kanssa ja lapset viihtyy hänen kanssaan. Itse vaan kärsin tilanteesta ja ärsyttää toisen päihtymys ja se kun jossain vaiheessa iltaa on niin humalassa että puhe sössöttää ja näyttää että naamakin roikkuu. Viikonloput menee niin että jossain vaiheessa päivää/iltaa vetäydyn omiin oloihini eli olen yläkerrassa yksikseen puhelimella tai sitten katselen sarjoja läppäristä. Ahdistaa olla miehen lähellä viikonloppuisin ja silloin kun juo.
Ollaan sovittu että mies nukkuu viikonloppuisin vieraahuoneessa että saan nukuttua kun humalassa kuorsaa kovaan ääneen ja se haju... Yhteen aikaan tuli aina valittamaan ja syyllistämään kun en osallistu peleihin tai vietä aikaa muiden kanssa. Nyt onneksi lopettanut sen kun olen sanonut että siedän hänen juomistaan niin hän saa luvan sietää sitä että mä en sitä jaksa katsella.
Lasten takia tässä olen. Tyttäreni on joskus sanonut että olisi kamalaa jos me erottaisiin. Hänen ystävien vanhemmat erosi tuolloin. Tästä aikaa noin vuosi ja tytär nyt 14. Hän on todella herkkä eli varmasti ottaisi eron todella raskaasti. Muutkin lapset varmasti (he poikia ja 2 jo vähän tytärtä vanhempia ja 1 nuorempi.) mutta varsinkin tytär reagoisi eroon.
Minulla ei ole ketään jolle voisin tästä puhua. En uskalla ottaa asiaa esiin missään terveydenhuollossakaan tms koska en halua lastensuojelua tähän kun lapsilla ei mitään hätää ole. Nytkin mies pelaa lasten kanssa ja ovat porealtaassa.
Olen sanonut viime aikoina monesti että hakisi jotain apua ja lopettaisi juomisen. Lupaa vähentää mutta sanahelinää. Näin ollut oikeastaan aina ja yhdessä ollaan oltu noin 20 vuotta. Läheisyyttä on edelleen ja joka päivä mies kertoo rakastavansa. Juominen vaan pilaa kaiken. En tiedä mitä tällä aloituksella edes haen mutta oli pakko päästä johonkin tämä asia purkamaan.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Kiltin alkoholisti-isän lapsi täällä hei.
Isäni on aina ollut hyvä isä. Osallistuva, kiltti, huolehtiva. Hoitanut työnsä ja perheensä. Mutta alkoholisti on hyvin samaan tapaan kuin aloittajan puoliso.
Meilläkään ei koskaan kotona ollut turvatonta. Isä oli humalassa aina hyväntuulinen. Ei mitään väkivaltaa tai tavaroiden heittelyä. Ei huutamista. Mutta ilta toisensa jälkeen humalaisen isän sössöttävää puhetta, harottavaa katsetta, typerää onnellista humalaista hymyä.
Ja miten pahalta se tuntuikaan ja tuntuu edelleen. Ettei isä ole oma itsensä. Ettei meidän lasten seura ollut koskaan niin tärkeää kuitenkaan, että olisi selvinpäin ollut kanssamme vaikka kokonaisen viikonlopun. Että kaikissa juhlissa ja lomilla känni oli ehdoton ja muut asiat tapahtuivat sen ehdoilla. Että känni tuntui olevan meitä lapsia suurempi onni ja mukavin asia elämässä, vaikka mekin toki tärkeitä oltiin.
Jos miehes
Itsekin alkoholistin lapsen tuon myös lisäksi yhden näkökulman. Kun näin, miten se vapaa-ajan vietto ja juhliminen oli yhtä kuin känni päälle, niin meinasi 18v täytettyäni itsellänikin mennä samaan suuntaan. Eli kun vapaata = kännit. Kun juhlat = kännit. Kun mikä tahansa hyvä syy =kännit.
Vasta kun yksi tuttavani, jonka kanssa usein olin ottamassa, päätyi lääkärikäynnillään juttelemaan alkoholin liikakäytöstä, aloin miettiä omaa tilannettani. Tuntui myös tosi oudolta keksiä vapaa-ajalle tekemistä, joka ei liity alkoholiin, kun en sellaista mallia ollut kasvaessa nähnyt.
Onneksi havahduin, ja nykyään en juo alkoholia liki laisinkaan, niinä harvoina kertoinakin 1-2 annosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin vedin vähän happea ja luin nuo vikat viestit. Juttelin tytön kanssa että mitä hän on mieltä isänsä juomisesta ja sanoi että se ei haittaa kun hän on niin tottunut mutta olisi outoa jos minä joisin samalla tavalla. Onneksi heillä on kuitenkin minut eli se yksi selvä aikuinen johon luottaa. Eihän toikaan normia oo että on niin tottunut isänsä juomiseen ettei se haittaa. Tänään kyllä juttelen miehen kanssa ihan kunnolla tästä asiasta. Enhän mä voi elää tällä tavalla että kesäloma vi#uttaa jo valmiiksi juomisen takia. Varsinkin kun juo varmasti viikollakin ja itse jään lomalle myöhemmin eli mies jää aiemmin ja ärsyttää se että pitää nousta töihin aamulla kun toinen jää nukkumaan krapulaansa pois.
Mutta oikeesti täällä oli ihan hyviäkin pointteja kun osasi vähän suodattaa lukemaansa. Ehkä niiden toivossa tämän aloituksenkin tein. Kiitos varsinkin sinulle "kiltin alkoholistin tytär" kun kerroit oman näkökannan. Kuvasit hyvin myös minun fiiliksiäni miestäni kohtaan että ärsyttää se hyväntuulisuus humalassa ja se kun tulee halailemaan kun ei selvänä ole ihan tuollainen. Enkä ole ikinä ollut hyvä juttelemaan kännisen ihmisen kanssa kun itse on selvinpäin kun ei sitä voi jotenkin ottaa todesta mitä toinen sanoo. Ja juurikin tuo että loukkaa se ettei selvinpäin voi pitää kivaa perheensä kanssa vaan tarvitsee siihen edes sen yhden oluen jos ei muuten. Ehkä tytärkään ei ihan vielä ajattele sitä asiaa sillä tavoin kun on vasta seiskaluokka lopuillaan eli aika nuori mutta varmasti myöhemmin voi näitäkin alkaa ajatella.
Ap
Ap toteaa ketjun sivulla 5, että juominen on miehelle tapa rentoutua. Minäpä kerron omasta elämästäni: minun vanhempani sanoivat samaa ja nyt molemmat ovat kuolleet maksakirroosiin. Sillä tavalla juu rentouttavaa!
Kysyn vielä uudestaan:
Ap, oletko koskaan ajatellut millaisen mallin lapsesi saavat? Jos isä on mukava ja osallistuva vain humalassa niin lapsesi oppivat että alkoholi on hyvä asia. Kasvavat tulevaisuuden alkoholisteja.
Ap ota selvää läheisriippuvuudesta, teille se on normaalia mikä monelle muulle olisi epänormaalia. Yhden perheenjäsenen sairastuminen sairastuttaa kaikki muutkin kanssariippuvuuteen. Eikö ole kamalaa, että tuo on lastesi mielestä se normaali? Jos miehesi ei ongelmaa myönnä niin ajan kanssa tuo tulee vaan pahenemaan, lopulta menee työt ja terveys. Mieti katseletko sinne asti. Ehdottaisin miehelle että joko myöntää ongelman ja hakee apua tai sitten asutte erillänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin vedin vähän happea ja luin nuo vikat viestit. Juttelin tytön kanssa että mitä hän on mieltä isänsä juomisesta ja sanoi että se ei haittaa kun hän on niin tottunut mutta olisi outoa jos minä joisin samalla tavalla. Onneksi heillä on kuitenkin minut eli se yksi selvä aikuinen johon luottaa. Eihän toikaan normia oo että on niin tottunut isänsä juomiseen ettei se haittaa. Tänään kyllä juttelen miehen kanssa ihan kunnolla tästä asiasta. Enhän mä voi elää tällä tavalla että kesäloma vi#uttaa jo valmiiksi juomisen takia. Varsinkin kun juo varmasti viikollakin ja itse jään lomalle myöhemmin eli mies jää aiemmin ja ärsyttää se että pitää nousta töihin aamulla kun toinen jää nukkumaan krapulaansa pois.
Mutta oikeesti täällä oli ihan hyviäkin pointteja kun osasi vähän suodattaa lukemaansa. Ehkä niiden toivossa tämän aloituksenkin tein. Kiitos varsinkin sinulle "kiltin alkoholistin tytär" kun kerroit oman näkökannan. Ku
Pakko kysellä, että tarkoittaako tämä viikolla juominen niin ikään humalahakuista juomista?
Eli onko puolisosi siis päihtyneenä lapsien kanssa kotona, kun itse olet töissä?
Alkoholisti kannattaa jättää. Minä jätin. Ei siitä yhteisestä elämästä tullut mitään kun miehen oli pakko juoda joka viikonloppu. Luonne muuttuu toisenlaiseksi kun mies joi ja päätin jo ajoissa että otan eron. En sanonut että pitää olla absolutisti mutta kun juo joka viikonloppu niin sellaisen miehen kanssa en ala asumaan. Nykyään minulla on fiksu mies joka ei juo kuin harvoin eikä juo mitään älyttömiä määriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No alat juopottelemaan vielä useammin kuin mies. Mikä tässä nyt niin vaikeaa on? Korkki auki vaan!
Minun perhepiirissäni oli alkoholisti. Hän lopulta kuoli oman käden kautta silloin kun terveys oli alkanut jo mennä paskaksi koska hän joi niin pitkään, että terveys alkoi pettää. Yritin kaiken auttaakseni häntä. Autoin hoitamaan käytännön asioita, kannustin pitämään itsestä huolta, kerroin avun mahdollisuuksista, kirjoitin mihin pitää ottaa yhteyttä,. Lopulta kiristin avun piiriin uhkaamalla katkaista välit. Yritin kuunnella, tarjota sympatiaa.
Mikään ei auttanut.
Rakas pullo meni kaiken edelle. Minua ärsyttää vieläkin se että hän ennemmin tappoi itsensä kun yritti mitään apua.
En koskaan enää vapaaehtoisesti kävisi läpi tätä mitä kävin perhepiirissäni läpi kumppanin kautta. Olen traumatisoitunut koko kokemuksesta kun ihminen ennemmin tuhoaa itsensä kuin ottaa apua vastaan. Siinä sivussa hän tuhosi monen muun elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun perhepiirissäni oli alkoholisti. Hän lopulta kuoli oman käden kautta silloin kun terveys oli alkanut jo mennä paskaksi koska hän joi niin pitkään, että terveys alkoi pettää. Yritin kaiken auttaakseni häntä. Autoin hoitamaan käytännön asioita, kannustin pitämään itsestä huolta, kerroin avun mahdollisuuksista, kirjoitin mihin pitää ottaa yhteyttä,. Lopulta kiristin avun piiriin uhkaamalla katkaista välit. Yritin kuunnella, tarjota sympatiaa.
Mikään ei auttanut.
Rakas pullo meni kaiken edelle. Minua ärsyttää vieläkin se että hän ennemmin tappoi itsensä kun yritti mitään apua.
En koskaan enää vapaaehtoisesti kävisi läpi tätä mitä kävin perhepiirissäni läpi kumppanin kautta. Olen traumatisoitunut koko kokemuksesta kun ihminen ennemmin tuhoaa itsensä kuin ottaa apua vastaan. Siinä sivussa hän tuhosi monen muun elämän.
Ja tämäkin alkoholisti aina sanoi että joo pitäisi ottaa apua vastaan. Pitäisi.
Luulin aina että pystyisin muuttamaan häntä, auttamaan häntä.
Mutta voi kun se alkoholi on niin upea aine. Tuntee olonsa hetkeksi aikaa normaaliksi ja innostuneekai kuulemma, jaksaakin ihmisiä ja plaaplaaplaa. Hän ei kestänyt itseään ilman alkoholia.
Jos kumppanini olisi alkoholisti lähtisin pois.
Alkoholismi on sairaus, kyllä, mutta se tuhoaa muidenkin ihmisten elämät. Siksi itseään kannattaa suojella. Sitten vasta harkitsisin alkoholisti kumppanin vierelle jäämistä jos oikeasti on säännöllinen hotosuhde ja muita mustaa valkoisella yrittämispyrkimyksiä elämänsä parantamiseksi. Ja oikeasti pyrkimystä raittiiseen kauteen. Tukiverkostoa raittiuteen ynnä muuta.
Pahimmillaan ihminen alkaa elää alkoholistin elämää sen kaiken huolen takia. Älkää menkö siihen. Joskus on parasta uhata lähtemisellä ja lähteäkin jos alkoholistin mielestä alkoholi on aina rakkaampi eikä hän kykene muuttamaan itseään. Miksi hakata päätään seinään?
Oma kumppanini ei juo lähes yhtään koska terveys ja energisyys on hänelle niin paljon tärktärkeämpää eikä hän tarvi alkoholia päänsä solmujen ratkomiseen. Se tuntuu helpottavalta alkoholisti historiani kanssa.
En jaksanut lukea. Liian pitkä ja jotain v i t u n itkua tietenkin, että paska mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni olet sietänyt liikaa. Tulisi tehdä konkreettisesti jotain juomisen vähentämiseksi tai sitten erota. En usko että mies ymmärtää miten paljon asia sinua kalvaa. Antaisin vielä mahdollisuuden, mutta asia pitäisi tehdä erittäin selväksi ja muutoksen on tapahduttava joko yhdessä tai sitten omilla teillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin vedin vähän happea ja luin nuo vikat viestit. Juttelin tytön kanssa että mitä hän on mieltä isänsä juomisesta ja sanoi että se ei haittaa kun hän on niin tottunut mutta olisi outoa jos minä joisin samalla tavalla. Onneksi heillä on kuitenkin minut eli se yksi selvä aikuinen johon luottaa. Eihän toikaan normia oo että on niin tottunut isänsä juomiseen ettei se haittaa. Tänään kyllä juttelen miehen kanssa ihan kunnolla tästä asiasta. Enhän mä voi elää tällä tavalla että kesäloma vi#uttaa jo valmiiksi juomisen takia. Varsinkin kun juo varmasti viikollakin ja itse jään lomalle myöhemmin eli mies jää aiemmin ja ärsyttää se että pitää nousta töihin aamulla kun toinen jää nukkumaan krapulaansa pois.
Mutta oikeesti täällä oli ihan hyviäkin pointteja kun osasi vähän suodattaa lukemaansa. Ehkä niiden toivossa tämän aloituksenkin tein. Kiitos varsinkin sinulle "kiltin al
Kysyit juoko mies viikolla kun olen töissä. Kyllä juo lomilla viikollakin. Tosin silloin saattaa sitten olla viikonlopun selvinpäin eli kahtena päivänä viikossa juo. Lomalla saattaa kolmenakin muttei peräkkäisinä päivinä ja koomas kerta sellainen että ottaa vaan muutaman ja se onkin ok. Ei aloita aamusta heti eli ei ole humalassa kun olen töissä. Lapset meillä tosin jo aika isoja eli esikoinenkin täyttää loppuvuodesta jo 20, sitten on 17, 14 ja kuopus täyttää loppukesästä 9-v. Krapulassa on aamulla mutta hällä ei ikinä ole pahoja krapuloita eli nousee suht' aikaisin kuitenkin ylös eikä makaa puolille päivin. Nousee niihin aikoihin mitä kuopuskin joka lomilla nukkuu mielellään pitempään.
Hänen juominen on humalahakuista kyllä mutta juo ns tissutellen eli saattaa yhtä olutta juoda tunninkin. Ei siis mene pulloa viinaa illassa tai lavaa kaljaa. Ei ole ikinä missään kaatokännissä eli lapset ei ole onneksi joutuneet katselemaan kaatuilevaa ja örveltävää isää mutta selvästi silti on humalassa noin yhdentoista kahdentoista jälkeen illasta/yöstä ja valvoo sitten kahteen kolmeen. Ei oo kiva mennä nukkumaan työaamuna kun toinen jää yksikseen istumaan iltaa, kuuntelemaan musiikkia (kuulokkeilla) ja pelaamaan.
Täysraittiutta en odota ja itsekin otan muutaman kerran vuodessa ja ns humalahakuisesti. Minun juominen liittyy sosiaalisiin tapahtumiin esim häät, mökkiviikoloppu, illanistujaiset. Olisi kiva jos miehellä olisi suunnilleen samanlaiset alkotottumukset mitä itselläkin eli ei joka viikonloppuista. En ottanut asiaa eilen puheeksi kun meni sen verran myöhään nukkumaan meno niin oli pakko alkaa nukkumaan mutta tänään ajattelin asiasta jutella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä olen ollut suhteessa alkoholistin kanssa. Haluatko siis kysyä minulta jotain vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Anna alkoholistille omaa aikaa ja rauhaa rakkaalle harrastukselleen.
Pohjimmiltaan hän vain tappaa tylsyyttään.
Alkoholisti on selvinpäin ollessaan kuitenkin mitä ihanin ja rakastettavin persoona.
Tämä persoona on ihana ja rakastettava niin kauan kun mahdollista juoda (enemmän tai vähemmän). Mikä ja kuka tuo ihminen on ilman alkoholia?
Mukava ja ihana alkoholisti on kuin suurisydäminen ihmisystävä, joka asuu erakkona autiosaarella. Sieltä on helppo rakastaa koko maailmaa ja ihan jokaista ihmisolentoa.
Vierailija kirjoitti:
Minun perhepiirissäni oli alkoholisti. Hän lopulta kuoli oman käden kautta silloin kun terveys oli alkanut jo mennä paskaksi koska hän joi niin pitkään, että terveys alkoi pettää. Yritin kaiken auttaakseni häntä. Autoin hoitamaan käytännön asioita, kannustin pitämään itsestä huolta, kerroin avun mahdollisuuksista, kirjoitin mihin pitää ottaa yhteyttä,. Lopulta kiristin avun piiriin uhkaamalla katkaista välit. Yritin kuunnella, tarjota sympatiaa.
Mikään ei auttanut.
Rakas pullo meni kaiken edelle. Minua ärsyttää vieläkin se että hän ennemmin tappoi itsensä kun yritti mitään apua.
En koskaan enää vapaaehtoisesti kävisi läpi tätä mitä kävin perhepiirissäni läpi kumppanin kautta. Olen traumatisoitunut koko kokemuksesta kun ihminen ennemmin tuhoaa itsensä kuin ottaa apua vastaan. Siinä sivussa hän tuhosi monen muun elämän.
Kuulostaa siltä, että sinusta tuli läheisriippuvainen. Käytön lopettaminen ei ole sinusta kiinni vaan alkoholistista itsestään. Jossain vaiheessa on tehtävä stoppi ns. auttamiselle, jos toinen ei ota apua vastaan. Tuki sinällään on ok, mutta ei oman hyvinvoinnin kustannuksella. On rajattava, mitä tekee toisen hyväksi. Sinun olisi myös hyvä käydä juttelemassa asiasta ja työstää asioita, jotta pääset eteenpäin kokemastasi. Tuon hyväksyminen vie aikaa käsitellä kaikki tunteet. Riippuvuussairaudesta voi toipua, mutta on myös niitä, jotka eivät toivu - eivätkä ota apua vastaan. Yleensä silloin ollaan aika syvällä ja toisilla tämä tapahtuu nopeammin kuin toisilla. On myös itsensä kieltävä sairaus, mikä tekee avun saamisen ja vastaan ottamisen vaikeaksi. Pitää olla oma halu / voimia / kykyä ottaa apu vastaan ja päästää irti itsepetoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on alkoholisti. Ei se juodun alkoholin määrä esim. viikon aikana välttämättä alkoholista tee, vaan hänen ajatusmallinsa alkoholiin liittyen. Vuodet läpeensä menee seuraavia ryyppäyskertoja suunnitellessa ja aiempia kaiholla muistellessa. Tiettyjä ystäviä ei voi nähdä ilman juomista, sillä jos itse olisi selvin päin, ei kännisten kavereiden juttuja jaksaisi, eivätkä kaveritkaan halua illanviettoja ilman viinaa. Mies pelkää, että menettäisi ystävänsä, jos olisi esim. vuoden juomatta. Mies pitää minua elämänsä tärkeimpänä ihmisenä, mutta kas kun korkki aukeaa, menen suoraan ö-mappiin, ja viinaa juodaan niin kauan kuin bileet jatkuvat ja vaimo on vain etäisesti ärsyttävä hyttynen. Viina on hänen todellinen elämänsä rakkaus, ja hän on itsekin sanonut, että kun ensimmäisen kerran lapsena pääsi känniin, hän tajusi humalan olevan paras mahdollinen olotila. Hän on myös valmis eroamaan, mikäli vaatisin täyttä juomattomuutta ede
Surullista, mutta totta, mitä kuvasit. Kyse ei ole juodun alkoholin määrästä vaan juuri tuosta ajatusmallista. Ja riippuvuussairaus on sitä, että myös kieltää olevansa riippuvainen. Suosittelen, että haet keskusteluapua itsellesi esim. Al-Anonin tai muun tahon kautta. Tärkeä, että saat itsellesi tukea tuossa tilanteessa, vaikka miehesi ei olisikaan valmis hakemaan ja ottamaan vastaan apua.
Olen itse parisuhteessa ex-alkoholistin kanssa, jolle tuli ns. pohja vastaan, sai apua ja raitistui. Mutta aikaa siihen meni useampi vuosikymmen kuitenkin. Ja meni tuo ystäväpiirikin silloin uusiksi - jos nyt nyt edes todellisia ystäviä sitten olivatkaan. Paljon tiedän siitä, mitä mies on kertonut aiemmasta elämästään ja toipumisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies nautti ja lapset nauttivat, ainoastaan sinä et. Alkoholistilapsuus? Narsismi kun et olekaan kokoajan kaikkien ihailema keskipiste? Olet mustasukkainen alkoholille koska itsetuntosi on niin heikko.Se ei ole miehesi vika.
Vetäydy sen puhelimesi kanssa yläkertaan, käperry katkeruuteesi ja itsesääliisi ja anna miehesi ja lastesi nauttia kesästä.
vedä narusta , nauti kesästä
Älä välitä, tällaista täällä on. Ihan sama mistä asiasta on kyse, täysin vieraat ihmiset kuvittelevat tietävänsä tasan tarkkaan mitä teillä tapahtuu, minkälaisia olette jne. Edes viikottain teitä näkevä ei tiedä, vain jokainen itse joka siinä perheessä asuu.