Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette/olitte suhteessa alkoholistin kanssa
18.05.2024 |
Tuntuu että oon nyt jumissa omassa elämässäni ja elän jotain ihme kulissia. Tulee varmaan pitkä teksti.
Mieheni on alkoholisti ja taas kännissä kuten eilenkin. Ottaa joka viikonloppu molempina päivinä ja lomilla paljon enemmän. Vit#ttaa jo valmiiksi tuleva kesälomakin kun tietää että alkoa kuluu. Mies on humalassa mukava, hauska, on lasten kanssa ja lapset viihtyy hänen kanssaan. Itse vaan kärsin tilanteesta ja ärsyttää toisen päihtymys ja se kun jossain vaiheessa iltaa on niin humalassa että puhe sössöttää ja näyttää että naamakin roikkuu. Viikonloput menee niin että jossain vaiheessa päivää/iltaa vetäydyn omiin oloihini eli olen yläkerrassa yksikseen puhelimella tai sitten katselen sarjoja läppäristä. Ahdistaa olla miehen lähellä viikonloppuisin ja silloin kun juo.
Ollaan sovittu että mies nukkuu viikonloppuisin vieraahuoneessa että saan nukuttua kun humalassa kuorsaa kovaan ääneen ja se haju... Yhteen aikaan tuli aina valittamaan ja syyllistämään kun en osallistu peleihin tai vietä aikaa muiden kanssa. Nyt onneksi lopettanut sen kun olen sanonut että siedän hänen juomistaan niin hän saa luvan sietää sitä että mä en sitä jaksa katsella.
Lasten takia tässä olen. Tyttäreni on joskus sanonut että olisi kamalaa jos me erottaisiin. Hänen ystävien vanhemmat erosi tuolloin. Tästä aikaa noin vuosi ja tytär nyt 14. Hän on todella herkkä eli varmasti ottaisi eron todella raskaasti. Muutkin lapset varmasti (he poikia ja 2 jo vähän tytärtä vanhempia ja 1 nuorempi.) mutta varsinkin tytär reagoisi eroon.
Minulla ei ole ketään jolle voisin tästä puhua. En uskalla ottaa asiaa esiin missään terveydenhuollossakaan tms koska en halua lastensuojelua tähän kun lapsilla ei mitään hätää ole. Nytkin mies pelaa lasten kanssa ja ovat porealtaassa.
Olen sanonut viime aikoina monesti että hakisi jotain apua ja lopettaisi juomisen. Lupaa vähentää mutta sanahelinää. Näin ollut oikeastaan aina ja yhdessä ollaan oltu noin 20 vuotta. Läheisyyttä on edelleen ja joka päivä mies kertoo rakastavansa. Juominen vaan pilaa kaiken. En tiedä mitä tällä aloituksella edes haen mutta oli pakko päästä johonkin tämä asia purkamaan.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Itse alkoholistiperheessä kasvaneena.... En nyt tarkoita pahalla, mutta ehkä vähän selität tilannetta parhain päin jopa ehkä itsellesikin?
Vertaat tilannettanne nyt totaaliörvellykseen, jolloin ei niin pahalta sitten näytäkään, mutta miltä näyttäisi jos vertaisit tilanteeseen, johon ei jatkuva humalahakuinen juominen kuulu?
Minullekin tuli tämä mieleen. Ei todellakaan kannata verrata siihen "pahimpaan mahdolliseen" skenaarioon, vaan nimenomaan siihen parhaimpaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on raskas taakka kantaa. Puolisoni alkoholismi oli joskus lasten syntymän jälkeen todella paha, ja tilanne eskaloitu siihen, että jouduin toteamaan, että lähden jos tämä ei lopu. Hän haki tuolloin apua, ja oli hyvän tovin raitis. Valitettavasti alkoholin ote oli vahva, ja hän koki voivansa olla kohtuukäyttäjä (tekosyy). Tilanne on jo vuosia (melkein kymmenen vuotta) ollut se, ettei hän juo koskaan itseään humalaan, mutta joka ilta jokusen oluen.
Tiedostaa, että ongelma on edelleen olemassa, mutta oikeuttaa sitä itselleen tuolla, ettei ole koskaan humalassa ja hoitaa kaikki velvollisuutensa eikä asia vaikuta lapsiin, kun ovat tuolloin nukkumassa. Usein sanoo, että haluaa lopettaa kokonaan, mutta ei vain saa sitä aikaiseksi.
Minä olen kuitenkin aina varpaillani, koska pelkään tilanteen eskaloitivan jälleen, jonain päivänä. Toivoisin, että hän löytäisi myöhäisiltoihinsa jotain muuta sisältöä, mutta en usko sen tapahtuvan. Mitä sitten, kun lapset eivät enää asu kotona, eikä "tarvitse" odottaa, että ovat unilla ja olla aamulla aikaisin skarppina?
Mitään muita ongelmia meillä ei ole, vain tämä pelko, että jonain päivänä tämä kuitenkin kaatuu alkoholismiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse alkoholistiperheessä kasvaneena.... En nyt tarkoita pahalla, mutta ehkä vähän selität tilannetta parhain päin jopa ehkä itsellesikin?
Vertaat tilannettanne nyt totaaliörvellykseen, jolloin ei niin pahalta sitten näytäkään, mutta miltä näyttäisi jos vertaisit tilanteeseen, johon ei jatkuva humalahakuinen juominen kuulu?
Minullekin tuli tämä mieleen. Ei todellakaan kannata verrata siihen "pahimpaan mahdolliseen" skenaarioon, vaan nimenomaan siihen parhaimpaan.
Ja ainakin omassa lapsuudessani siitä "vähän rentoutuakseni otan" (=päivittäinen mietojen alkoholijuomien juominen), oli lopulta pelottavan lyhyt matka siihen örvellykseen, jossa sitten juotiin jo jalat alta.
Eikä oma vanhempanikaan ollut väkivaltainen tms. Pelottavinta oli tieto, ettei tämä kykene huolehtimaan minusta, joka alaikäisenä olisin huolenpitoa vielä teininäkin tarvinnut. Esim. kerran tulin koulusta kotiin itkien, koska matkalla oli tapahtunut rajumpi koulukiusaamistilanne.
Vanhempi ei sanonut mitään. Tuijotti vain tyynesti eteensä humalan lasittamin silmin, ja otti uuden hörpyn lasistaan.
En edes halua miettiä, mitkä kaikki aikuiselämäni vaikeudet ovat seurausta tuosta lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun olitte perustamassa perhettä, odotitte ensimmäistä lastanne, keskustelulitteko siitä millaisia vanhempia haluatte olla ja millaisessa kodissa haluatte lapsianne kasvattaa? Puhuitteko alkoholin roolista? Onko tuo nykyinen tila ollut koko ajan miehesi toiveiden mukainen tavoitetila vai onko hän joskus toivonut että joisi vähemmän? Onko alkoholin rooli perheessänne ollut koko ajan vain miehen päätettävissä vai oletteko koskaan tehneet mitään sopimuksia että vaikka vain perjantaina juodaan tai vain joka toinen viikonloppu jne? Ovatko sopimukset pitäneet tai onko mies halunnut mitään
Eikä meillä örvelletä muutenkaan kännissä eikä baarit ja ryyppyporukat kuulu meidän elämään. Eikä känniriidat. Kärjistettynä mies on niin onnellinen kun saa olla humalassa ettei sitä saa suuttumaan mikään. Eli ei meillä ole uh
Aloituksenhan teinkin siltä pohjalta mitä arki olisi jos vertaisi siihen parhaimpaan. Täällä vaan alettiin kertomaan kuinka juominen vuosi vuodelta pahenee, mukaan tulee väkivalta, meidän lapset kärsii, ilmapiiri on kireä ja lopulta lapsista tulee alkoholisteja ja alkoholistin puolisoita. Väkisinkin sitä menee puolustuskannalle ja pakko oikaista ettei keskustelu lähde ihan väärille urille. Nytkin tässä koitetaan vielä kertoa että selittelen tilannetta parhain päin? Mielestäni kuvasin ihan rehellisesti meidän arkea ja sitä että juominen ärsyttää minua. En tässä kertonut muuta ja korjasin muutamat väitteet mitkä ei pitäneet paikkansa. Ehkä tämä oli virhe kirjoittaa tänne ja ehkä pidän jatkossakin suuni kiinni kun vastaanotto on näköjään heti se ääripää ja jos sanoo ettei nyt niin ole niin sitten kuulen kaunistelevani asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun olitte perustamassa perhettä, odotitte ensimmäistä lastanne, keskustelulitteko siitä millaisia vanhempia haluatte olla ja millaisessa kodissa haluatte lapsianne kasvattaa? Puhuitteko alkoholin roolista? Onko tuo nykyinen tila ollut koko ajan miehesi toiveiden mukainen tavoitetila vai onko hän joskus toivonut että joisi vähemmän? Onko alkoholin rooli perheessänne ollut koko ajan vain miehen päätettävissä vai oletteko koskaan tehneet mitään sopimuksia että vaikka vain perjantaina juodaan tai vain joka toinen viikonloppu jne? Ovatko sopimukset pitäneet tai onko mies halunnut mitään
Ei varmaan tullut noista asioista puhuttua silloin. Varmaan sitä piti itse itsestään selvänä että juominen vähenee.
No on se vähentynyt siitä kymmenen vuoden takaisesta ja siitä mitä se oli sitä edeltävät kymmenen vuotta. Meidän tytär oli tuolloin noin k
Olen pahoillani sanoessani näin, mutta sinä ummistat silmäsi. Väität, että eroaisit, jos lapset kärsisivät, mutta et suostu näkemään merkkejä. Olen itse alkoholistin lapsi (edesmenneen) ja nähnyt kotona todella rajuja asioita, mutta se ei tarkoita, että lievempää alkoholiriippuvuutta voisi perustella sillä, että kun joku muu juo enemmän ja aiheuttaa paskaa perheelleen. Vai miksi sinua ärsyttää miehesi juominen? On paljon pahempia tilanteita, joten nauttisit siitä, että teillähän on kaikki hyvin. Eikö?
Taustana tähän, että meillä on hyvin samanlainen tilanne, mutta mies ei juonut ennen lapsia eikä juo enää noin usein. Joka viikonloppu kyllä. Ja yksi lapsista on kärsinyt ja kärsii tästä edelleen (on jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä) vaikka meilläkään ei riidellä, ei riehuta tms. Kerroit, että lapsesi pelkää eroa todella paljon. Jos alkoholi ei aiheuta mitään muuta negatiivista kuin sinun olotilan ja sinusta lapset ei huomaa tätä niin miksi lapsi pelkää eroa niin valtavasti? Eihän normaaleissa perheissä eroa kannata pelätä.
Sanoit myös, ettei lapset huomaa sinun ärtymystä. Lapset aistii, näkee ja kuulee valtavan paljon enemmän kuin me vanhemmat aina huomataankaan. Ainakin meillä lapsi on kertonut, että tunnelma on viikonloppuisin erilainen ja outo. Ja nimenomaan minusta he sen huomaavat, vaikka omasta mielestäni käyttäydyn täysin normaalisti. Jos et itse siedä juomista miksi lastesi pitäisi sietää sitä? Lapsen ei tarvitse nähdä sammumista, tappelua jne saadakseen traumoja.
Tuossa tilanteessa ei ole muita vaihtoehtoja kuin sietää, saada mies hoitoon tai erota. Itse olen tehnyt valinnan sietää. Toki meillä on aiheesta keskusteltu, valitettu, siedetty ja riidelty. Mies juo nykyisin usein kaverillaan ja on vähentänyt sekä kertoja että määriä. Absolutistia hänestä ei tule ja sen tiedostan. Ja vasta viime vuosina olen ymmärtänyt, että tämä on vaikuttanut yhteen lapsista valtavan paljon. Ja voin kertoa myös sen, että vaatii äärimmäistä luottamusta ja avoimuutta, että lapsi uskaltaa kertoa, koska lapset on äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen. Myös ne katujuoppojen lapset.
Olisinko eronnut aiemmin, jos nyt saisin päättää. Todennäköisesti kyllä. Mutta silloin en nähnyt totuutta, olin läheisriippuvainen ja sitä kautta mahdollistaja enkä ymmärtänyt alkoholin vaikutusta lapseen. Eihän se kaikkiin lapsista vaikutakaan samalla tavalla, mutta teillä selkeästi vaikuttaa. Kun on kaksi aikuista, on helpompi päättää, että mitä sietää ja mitä ei. Kun on lapsia, pitää tilannetta katsoa ihan eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun olitte perustamassa perhettä, odotitte ensimmäistä lastanne, keskustelulitteko siitä millaisia vanhempia haluatte olla ja millaisessa kodissa haluatte lapsianne kasvattaa? Puhuitteko alkoholin roolista? Onko tuo nykyinen tila ollut koko ajan miehesi toiveiden mukainen tavoitetila vai onko hän joskus toivonut että joisi vähemmän? Onko alkoholin rooli perheessänne ollut koko ajan vain miehen päätettävissä vai oletteko koskaan tehneet mitään sopimuksia että vaikka vain perjantaina juodaan tai vain joka toinen viikonloppu jne? Ovatko sopimukset pitäneet tai onko mies halunnut mitään
Ei varmaan tullut noista asioista puhuttua silloin. Varmaan sitä piti itse itsestään selvänä että juominen vähenee.
No on se vähentynyt siitä kymmenen vuoden takaisesta ja siitä mitä se oli sitä edeltävät
Tähän vielä lisäyksenä sellainen, että nimenomaan minä olen hyväksynyt sen, että alkoholi on läsnä. Ja se on nykyään minulle fine. Mutta jos perheessä olisi vielä pieniä lapsia tai teinejä, tämä ei kävisi enää.
Kopioin tämän nyt uudestaan yähän kun meni hassusti tuo edellinen lainaus.
Aloituksenhan teinkin siltä pohjalta mitä arki olisi jos vertaisi siihen parhaimpaan. Täällä vaan alettiin kertomaan kuinka juominen vuosi vuodelta pahenee, mukaan tulee väkivalta, tavaroiden heittelyt, meidän lapset kärsii, ilmapiiri on kireä ja lopulta lapsista tulee alkoholisteja ja alkoholistin puolisoita. Väkisinkin sitä menee puolustuskannalle ja pakko oikaista ettei keskustelu lähde ihan väärille urille. Nytkin tässä koitetaan vielä kertoa että selittelen tilannetta parhain päin? Mielestäni kuvasin ihan rehellisesti meidän arkea ja sitä että juominen ärsyttää minua. En tässä kertonut muuta ja korjasin muutamat väitteet mitkä ei pitäneet paikkansa. Ehkä tämä oli virhe kirjoittaa tänne ja ehkä pidän jatkossakin suuni kiinni kun vastaanotto on näköjään heti se että tilanteen täytyy olla ääripäästä ja jos sanoo ettei nyt niin ole niin sitten kuulen kaunistelevani asiaa.
En usko ettei vanhempi huomaisi ollenkaan jos lapsillansa ei olisi kaikki hyvin? Itse aika herkällä korvalla lapsiani kuuntelen ja kun kuulen heidän iloisesti juttelevan, nauravan ja vitsailevan myös viikonloppuisin niin en nyt näkisi että ovat ahdistuneita. Kaikilla lapsilla on ystäviä ja ovat ulospäin suuntautuneita ja meillä on hyvät välit eli kertovat minulle asioita mistä ei varmaan moni teini vanhemmilleen puhuisi. Uskon että sanoisivat jos joku asia painaa kuten on sanoneet tähänkin asti.
Tämä vastaus ei tietenkään miellytä ja minun on varmasti pakko olla väärässä tässä mutta en nyt aio enää enempää tätä jauhaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina kuulostaa tutulta. Oma mies saattaa juoda viikollakin pari olutta ja lisäksi lähes kaikki viikonloput. Eniten kuitenkin on ruvennut häiritsemään miehessä, ettei mikään innosta tai kiinnosta jos siihen ei liity alkoholi. Hän on kärsinyt pitkään masennuksesta ja työuupumuksesta. Käy töissä ja makaa illat sohvalla sekä tiuskii ja hermostuu lapsille. Jos pyydän tekemään jotain lasten kanssa hän yrittää sohvalta maaten käskyttää ja kiristää lapset hoitamaan homman. Meillä siis sen verran pieniä lapsi, että tarvitsevat monessa asiassa apua, kun ovat alakoulun ensimmäisillä luokilla. Mukana muutakin ongelmaa, kuin alkoholi. Itse näkisin, että alkoholi on ollut isona syynä hänen pahoinvointiin. Mies taas pitää täysin järjettömän ajatuksena, että lopettaisi alkon käytön, kun se on niin mukavaa eikä hänellä omasta mielestään ole mitään ongelmaa. Se on kyllä ihan totta, että mies ei ole koskaan hyvällä tuulella jos ei ole alk
Juuri tätä en ymmärrä. Pakotetaan koko perhe kitumaan, koska luullaan ettei pärjätä ilman kännikalaa. Totta vieköön pärjäät! Koulu vaihto on paljon pienempi murhe kuin lasinen lapsuus ja tuhottu pitkä pätkä aikuiselämää itseltäsikin.
Ja vielä sen verran vastaan että missä kirjoitin että eroa pelätään meillä jatkuvasti? Kerroin jo aiemmin että noin vuosi sitten tyttäreni kaverin vanhemmat erosivat ja se oli ollut kova pala tälle ystävälle. Ystävä viikteli itseään mistä oma tyttöni oli järkyttynyt. Silloin tyttäreni varmisteli että eihän me ikinä erota isän kanssa ja että se olisi kamalaa. Tuosta päättelin että tytär ei halua että eroamme eikä siitä olla sen koommin puhuttu. Tämä vastaus siis viimeisille kommentoijalle joka kirjoitti että lapsemme pelkää eroa jatkuvasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt on jo aika puppua. Suomessa on paljon perheitä, joissa on alkoholin suurkuluttajia, eikä niistä lapsista ole tullut mitään alkoholisteja. Ei pidä yleistää. Jos kärsii toinen, niin pitää avoimesti puhua mistä kärsii. Se sössötys vaihe esimerkiksi ärsyttää, niin siitä keskustelu. Voisi myös miettiä, ootteko liikaa kotona, jolloin ei oo muuta toimintaa. Kylpylää tai jotain, jossa on muita ihmisiä.
Huomaatko itse viestisi ristiriitaisuuden? Suomessa on paljon alkoholin suurkuluttajia eikä lapsista ole tullut alkoholisteja? Ne alkoholin suurkuluttajat ovat jonkun lapsia. Käytösmalli ja geenit.
Mies pistää viinan sun edelle. Olisi hänellekin hyvä jos jättäisit. Saattas ryhdistäytyy.. tai sit ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sen verran vastaan että missä kirjoitin että eroa pelätään meillä jatkuvasti? Kerroin jo aiemmin että noin vuosi sitten tyttäreni kaverin vanhemmat erosivat ja se oli ollut kova pala tälle ystävälle. Ystävä viikteli itseään mistä oma tyttöni oli järkyttynyt. Silloin tyttäreni varmisteli että eihän me ikinä erota isän kanssa ja että se olisi kamalaa. Tuosta päättelin että tytär ei halua että eroamme eikä siitä olla sen koommin puhuttu. Tämä vastaus siis viimeisille kommentoijalle joka kirjoitti että lapsemme pelkää eroa jatkuvasti.
Ap
Jos tarkoitit viestiä 86, kirjoitin kylläkin, että miksi lapsi pelkää eroa valtavasti. Olen edelleen ihan samaa mieltä. Ummistat silmäsi etkä halua nähdä totuutta. Se, että lapsi kärsii vanhemman juomisesta, ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lapsi olisi iloinen, naurava jne. Ne ei poissulje toisiaan. Todella hienoa, jos miehesi alkoholiriippuvuus ei teidän kohdallanne vaikuta lapsiin mitenkään, jota epäilen todella paljon. Ymmärrän myös valtavan hyvin miten perseestä se on, kun joku tulee kertomaan, että tämä ei ole ok lapsille. Voin vaan kertoa omalta kohdaltani sen, että vaikka meillä on lasten kanssa ihan äärimmäisen hyvät ja avoimet välit niin isänsä alkoholin käytön seurauksista lapsi uskalsi avautua vasta teini-iän jälkeen ja juuri siksi, että isä on kuitenkin niin mahtava tyyppi, että hänen mieltä ei halua loukata. Lasten lojaalisuus on äärimmäistä.
Toivon sinulle voimia ja rohkeutta katsoa tilannetta rehellisesti. Ainutlaatuista elämää ei kannata tuhlata siihen, että ärsyyntyy jatkuvasti toisen tekemisistä. Alkoholiriippuvuus kun on sellainen, siitä päättämällä ja rakkaudella eroon pääse. Loppujen lopuksi ratkaisun avaimet on miehesi käsissä ja sinä päätät millaista elämää haluat elää. Valtaosa alkoholistien läheisistä on enemmän tai vähemmän läheisriippuvaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kopioin tämän nyt uudestaan yähän kun meni hassusti tuo edellinen lainaus.
Aloituksenhan teinkin siltä pohjalta mitä arki olisi jos vertaisi siihen parhaimpaan. Täällä vaan alettiin kertomaan kuinka juominen vuosi vuodelta pahenee, mukaan tulee väkivalta, tavaroiden heittelyt, meidän lapset kärsii, ilmapiiri on kireä ja lopulta lapsista tulee alkoholisteja ja alkoholistin puolisoita. Väkisinkin sitä menee puolustuskannalle ja pakko oikaista ettei keskustelu lähde ihan väärille urille. Nytkin tässä koitetaan vielä kertoa että selittelen tilannetta parhain päin? Mielestäni kuvasin ihan rehellisesti meidän arkea ja sitä että juominen ärsyttää minua. En tässä kertonut muuta ja korjasin muutamat väitteet mitkä ei pitäneet paikkansa. Ehkä tämä oli virhe kirjoittaa tänne ja ehkä pidän jatkossakin suuni kiinni kun vastaanotto on näköjään heti se että tilanteen täytyy olla ääripäästä ja jos sanoo ettei nyt niin ole niin sitten kuu
Et voisi olla enempää väärässä väittäessäsi, että tilanteenne ei vaikuta lapsiin.
Tietenkin moni lapsi ja nuori kasvaa paljon pahemmissa oloissa, mutta ei se ole mikään syy jättää teidän perheen nuoria yksin tuon teidän perheenne olohuonevirtahevon kanssa. Mitäs luulet, miksi kaikki vetäytyvät omiin oloihinsa iltaisin?
Kuulit sen ensin tyttäresi suusta eropelkojen muodossa, nyt täältä palstalta, ja vuosien päästä kuulet sen terapiaan päätyneiltä aikuisilta lapsiltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltin alkoholisti-isän lapsi täällä hei.
Isäni on aina ollut hyvä isä. Osallistuva, kiltti, huolehtiva. Hoitanut työnsä ja perheensä. Mutta alkoholisti on hyvin samaan tapaan kuin aloittajan puoliso.
Meilläkään ei koskaan kotona ollut turvatonta. Isä oli humalassa aina hyväntuulinen. Ei mitään väkivaltaa tai tavaroiden heittelyä. Ei huutamista. Mutta ilta toisensa jälkeen humalaisen isän sössöttävää puhetta, harottavaa katsetta, typerää onnellista humalaista hymyä.
Ja miten pahalta se tuntuikaan ja tuntuu edelleen. Ettei isä ole oma itsensä. Ettei meidän lasten seura ollut koskaan niin tärkeää kuitenkaan, että olisi selvinpäin ollut kanssamme vaikka kokonaisen viikonlopun. Että kaikissa juhlissa ja lomilla känni oli ehdoton ja muut asiat tapahtuivat sen ehdoilla. Että känni tuntui olevan meitä lapsia suurempi onni ja mukavin asia elämässä, vaikka mekin toki tärkeitä oltiin.
Jos miehesi juominen sattuu sinuun niin miten sitten ei lapsiisi?
Oletko kysynyt suoraan lapsiltasi, mitä he ajattelevat isänsä juomisesta? Kaikki lapset eivät varmasti reagoi samalla tavalla, mutta vanhemman juominen kyllä vaikuttaa lapsiin, vaikka kotona olisikin rauhallista.
Voimia aloittajalle vaikeaan tilanteeseen!
T. Alkoholistin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sen verran vastaan että missä kirjoitin että eroa pelätään meillä jatkuvasti? Kerroin jo aiemmin että noin vuosi sitten tyttäreni kaverin vanhemmat erosivat ja se oli ollut kova pala tälle ystävälle. Ystävä viikteli itseään mistä oma tyttöni oli järkyttynyt. Silloin tyttäreni varmisteli että eihän me ikinä erota isän kanssa ja että se olisi kamalaa. Tuosta päättelin että tytär ei halua että eroamme eikä siitä olla sen koommin puhuttu. Tämä vastaus siis viimeisille kommentoijalle joka kirjoitti että lapsemme pelkää eroa jatkuvasti.
Ap
Ihan oikeasti, oletko trolli vai vajaaälyinen? Sälytät alaikäisen lapsen päätösvallan alle koko perheenne tulevaisuuden yhden puheenvuoron perusteella.
En sano, että ero olisi tilanteessanne ainoa vaihtoehto. Kuulostaa vain täysin vajaamieliseltä, että hoet, ettet aio erota, koska tytär on pyytänyt, ettette eroa. Vastuu on teillä perheen aikuisilla. Jos jäät liittoon etkä tee mitään muuttaaksesi tilannetta, laiminlyöt velvollisuutesi lapsiasi kohtaan ihan yhtä lailla kuin miehesikin. Yhtä hyvin voisit itsekin korkata kaljan ja jatkaa sillä linjalla. Ei kai se lapsiasi haittaa, kun ei isänkään alkoholismi heitä sinun mukaasi haittaa.
Haloo, nyt peukku pois suusta ja silmät auki!
Vierailija kirjoitti:
Kopioin tämän nyt uudestaan yähän kun meni hassusti tuo edellinen lainaus.
Aloituksenhan teinkin siltä pohjalta mitä arki olisi jos vertaisi siihen parhaimpaan. Täällä vaan alettiin kertomaan kuinka juominen vuosi vuodelta pahenee, mukaan tulee väkivalta, tavaroiden heittelyt, meidän lapset kärsii, ilmapiiri on kireä ja lopulta lapsista tulee alkoholisteja ja alkoholistin puolisoita. Väkisinkin sitä menee puolustuskannalle ja pakko oikaista ettei keskustelu lähde ihan väärille urille. Nytkin tässä koitetaan vielä kertoa että selittelen tilannetta parhain päin? Mielestäni kuvasin ihan rehellisesti meidän arkea ja sitä että juominen ärsyttää minua. En tässä kertonut muuta ja korjasin muutamat väitteet mitkä ei pitäneet paikkansa. Ehkä tämä oli virhe kirjoittaa tänne ja ehkä pidän jatkossakin suuni kiinni kun vastaanotto on näköjään heti se että tilanteen täytyy olla ääripäästä ja jos sanoo ettei nyt niin ole niin sitten kuu
Yritäpä ulkoistaa itsesi tästä tilanteesta. Olet varmasti haaveillut usein ns. normaalista elämästä. Jos eläisit sellaista elämää ja lukisit aloituksen, mitä miettisit? Sitä ei tarvitse ääneen sanoa, mutta turhaan kuvittelet, että täällä ihmiset olisivat jotenkin sinua vastaan.
Kaksi lausetta ap:n tekstistä:
"Vit#ttaa jo valmiiksi tuleva kesälomakin kun tietää että alkoa kuluu."
"Ahdistaa olla miehen lähellä viikonloppuisin ja silloin kun juo."
Olin samanlaisessa suhteessa, meillä ei ollut lapsia mutta silti lähteminen oli järjettömän vaikeaa. Vertasin miestä jatkuvasti siihen millainen alkoholisti-isäni oli ja selittelin itselleni, että eihän tässä mitään, mies on ihan mukava seuramies ja rennompi kännissä, ei ollenkaan sellainen niin kuin isäni.
Eihän silloin voi olla alkoholisti, eihän?
Jatkoin avoliitossa melkein 20 vuotta, eli koko silloisen aikuisikäni. Vasta eron jälkeen ymmärsin, miten paljon energiaa asia oli vienyt ja kuinka paljon ahdistusta se oli aiheuttanut, olin myös katkeroitunut miehelle ajan myötä, koska myös juhlapyhät menivät samoissa merkeissä ja hän tiesi millaista minulla oli lapsuuden perheessä ollut, mutta joi silti huvikseen.
En halua sanoa muuta ap:lle kuin että vaikka et ehkä vielä ole siinä pisteessä että asia aiheuttaisi teillä eron, niin katkeruus on jotain mikä syö sinut sisältä, siinä vaiheessa kun huomaat sitä itsessäsi, niin lähde.
Lopettakaa se eoon pakottaminen. Ratkaisu on helppo: menette herätyskokoukseen ja viina jää siihen. Teillä molemmilla on sairaus nimeltä elämä erossa Jumalasta. Se on se juurisyy alkoholismiin ja läheisriipuvuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa se eoon pakottaminen. Ratkaisu on helppo: menette herätyskokoukseen ja viina jää siihen. Teillä molemmilla on sairaus nimeltä elämä erossa Jumalasta. Se on se juurisyy alkoholismiin ja läheisriipuvuuteen.
Hienoa. Vanhemmat voivat sairastua hihhulismiin ja lahkon johtajat saavat lisää alaikäisiä raiskattavaksi. Nerokasta.
Itse alkoholistiperheessä kasvaneena.... En nyt tarkoita pahalla, mutta ehkä vähän selität tilannetta parhain päin jopa ehkä itsellesikin?
Vertaat tilannettanne nyt totaaliörvellykseen, jolloin ei niin pahalta sitten näytäkään, mutta miltä näyttäisi jos vertaisit tilanteeseen, johon ei jatkuva humalahakuinen juominen kuulu?