Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette/olitte suhteessa alkoholistin kanssa
18.05.2024 |
Tuntuu että oon nyt jumissa omassa elämässäni ja elän jotain ihme kulissia. Tulee varmaan pitkä teksti.
Mieheni on alkoholisti ja taas kännissä kuten eilenkin. Ottaa joka viikonloppu molempina päivinä ja lomilla paljon enemmän. Vit#ttaa jo valmiiksi tuleva kesälomakin kun tietää että alkoa kuluu. Mies on humalassa mukava, hauska, on lasten kanssa ja lapset viihtyy hänen kanssaan. Itse vaan kärsin tilanteesta ja ärsyttää toisen päihtymys ja se kun jossain vaiheessa iltaa on niin humalassa että puhe sössöttää ja näyttää että naamakin roikkuu. Viikonloput menee niin että jossain vaiheessa päivää/iltaa vetäydyn omiin oloihini eli olen yläkerrassa yksikseen puhelimella tai sitten katselen sarjoja läppäristä. Ahdistaa olla miehen lähellä viikonloppuisin ja silloin kun juo.
Ollaan sovittu että mies nukkuu viikonloppuisin vieraahuoneessa että saan nukuttua kun humalassa kuorsaa kovaan ääneen ja se haju... Yhteen aikaan tuli aina valittamaan ja syyllistämään kun en osallistu peleihin tai vietä aikaa muiden kanssa. Nyt onneksi lopettanut sen kun olen sanonut että siedän hänen juomistaan niin hän saa luvan sietää sitä että mä en sitä jaksa katsella.
Lasten takia tässä olen. Tyttäreni on joskus sanonut että olisi kamalaa jos me erottaisiin. Hänen ystävien vanhemmat erosi tuolloin. Tästä aikaa noin vuosi ja tytär nyt 14. Hän on todella herkkä eli varmasti ottaisi eron todella raskaasti. Muutkin lapset varmasti (he poikia ja 2 jo vähän tytärtä vanhempia ja 1 nuorempi.) mutta varsinkin tytär reagoisi eroon.
Minulla ei ole ketään jolle voisin tästä puhua. En uskalla ottaa asiaa esiin missään terveydenhuollossakaan tms koska en halua lastensuojelua tähän kun lapsilla ei mitään hätää ole. Nytkin mies pelaa lasten kanssa ja ovat porealtaassa.
Olen sanonut viime aikoina monesti että hakisi jotain apua ja lopettaisi juomisen. Lupaa vähentää mutta sanahelinää. Näin ollut oikeastaan aina ja yhdessä ollaan oltu noin 20 vuotta. Läheisyyttä on edelleen ja joka päivä mies kertoo rakastavansa. Juominen vaan pilaa kaiken. En tiedä mitä tällä aloituksella edes haen mutta oli pakko päästä johonkin tämä asia purkamaan.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapset kärsivät tuosta vaikkeivat sitä näytäkään. Isä ei ole oma itsensä. Apua mies hakee jos itse haluaa.
Jos näkisin oikeasti että kärsisivät niin en miettisi kahta sekuntia. Kuopus menee nukkumaan siinä vaiheessa kun humalaa ei vielä huomaa sillä tavalla ja isommat sitten valvovat pitempään ja pelaavat isänsä kanssa wii:ta tai ottavat shakkiotteluita tai muuten vaan juttelevat. Mies ei sinällään muutu humalassa paitsi mykavammaksi. Ei koskaan suutu jos kritisoin juomista. On itsekin pahoillaan kun tietää että mulla paha olo tämän takia muttei silti halua olla ilman alkoa.
Varsinkin tytär pelkää että eroamme ja olen sanonut että ei me erota. En voi tietenkään kysellä lasten mielipidettä tästä kun en halua että kantavat syyllisyyttä mistään.
Mun omat vanhemmat on myös käyttänyt alkoa viikonloppuisin eikä siitä jäänyt kos
Jos on sössötyskunnossa, se heijastuu mielentilaan 24/7. Tyttö oirehtii tilannetta tuolla pelolla. Huijaat itseäsi.
En tarkoita syyllistää. Avaa silti silmäsi, miehesi ei sitä tee, ja lapsilla ei ole mihin verrata. Teet väärin lapsiasi kohtaan, kun sysäät aikuiselle kuuluvan päätösvastuun heille.
Soita noihin auttaviin puhelimiin ja etsi alkoholistien läheisten ryhmä lähelläsi, niin saat puhua vapaasti.
Voimia ja lämpöä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tuo on kamala tilanne, kun rakastaa toista, periaatteessa kaikki muu on ainakin kohtalaisen hyvin, on lapset ym.
Olet puun ja kuoren välissä.
Oletko kysynyt hänelyä MIKSI hän juo? Mihin hän tarvitsee viinaa?
Kysy nuo kysymykset aina vaan uudelleen, älä vaadi vastsusta tässä ja nyt, anna hänelle aikaa miettiä syyt itse. Haasta häntä itseään ajattelemaan ensinnäkin miltä se näyttää lasten ja sinun silmissä, mitä se tekee hänen omalle terveydelle ja perheelle sekä avioliitolle. Mihin runsas ja toistuva alkoholin käyttö johtaa ennen pitkää. Toista MIKSI MIKSI MIKSI, MIKÄ ON JUURISYY. Mihin hän tarvitsee viinaa. Ehkä vastaus alkaa löytyä ihan jostain sellaisesta mitä hän ei itsekään hoksaa tai sinä et ole tullut ajatelleeksikaan.
Sitten vasta voi aloittaa keskustelun siitä pitäisikö mennä hoitoon. 90% alkoholisteista tarvitse jonkun muun apua juomisen lopettamiseen.
Olen kysynyt. Se on kuulemma hänen tapa rentoutua. Viime aikoina olen ehkä enemmän saanut suutani auki ja sanonut kuinka paljon juominen minua häiritsee ja pelkään että hälle sattuu jotakin. Sen verran on auttanut että nyt esim. kun oli helatorstai ja hällä myös perjantai vapaa niin korkki ei auennut keskiviikkona vaan vasta perjantaina. Normaalisti olisi korkannut jo keskiviikkona ekan oluen, pitänyt torstaina ehkä välipäivän ja juonut sitten perjantaina ja lauantaina. Jotain positiivista siis. 🙄
Olen myös tuosta terveysnäkökulmasta ottanut asiaa esiin ja sanonut että hirvittää aina viikonloppuaamuisin tulla alakertaan kun saa pelatä että toinen on saanut jonkun sydänkohtauksen kännissä ja makaa kuolleena sohvalla Nyt varsinkin kun ikääkin jo enemmän.
Vähän aikaa sitten kuoli eräs tuttava äkilliseen infarktiin reilu nelikymppisenä, olikohan 45-vuotias. Mieheni sitten sanoi että eikö tämä tuttava juonutkin aika reippaasti eli siinä varmaan syy. Vastasin sitten että ei kai hän sen enempää juonut mitä mies itse juo. Siinä meni vähän vaikeaksi ja ajattelinkin että tajusiko ekaa kertaa jotakin? Hetkeksi ainakin.
Ap
Kuulostaa kovasti samanlaiselta kuin minun isäni ja äitini elämä. Isä tykkäsi alkoholista, joi väillä paljon ja välillä vähemmän, mutta se vähäkin näkyi kyllä hänestä. Ei juonut niin, että työt olisi häiriintynyt ja oli muutenkin kiltti, alkoholi teki hänestä lähinnä puheliaamman.
Äiti ei sietänyt isän juomista, ihan samoista syistä kuin sinä, yritti saada isää myöntämään alkoholismi yms. Myös minua teini-iässä ja vanhempana ärsytti isän juominen, mutta saatoin toki poistua hänen seurastaan, ei siitä juomisesta sinänsä haittaa ollut. Isä oli minulle myös tärkeä ja läheinen, olin "isin tyttö" niin lapsena kuin vielä aikuisenakin. Korostan vielä, että isän juominen ei koskaan mennyt sillä tavalla överiksi, että siitä olisi ollut häiriötä. Mutta se puhetapa "sössötys", alkoholin haju, kuorsaus ym, jotka mainitsit, ärsytti äitä ja minäkin olin asiats tietoinen. Varsinkin sitten vanhempana, kun äiti alkoi minulle avautua asiasta.
Sinänsä ok oli avutua, mutta kun kuulin samat valitukset joka kerta ja moneen kertaan sitten aikuisena, kum heidän luonaan vierailin, niin se alkoi jo kyllästyttää. Olisi sitten eronnut, jos oli niin vaikeaa.
Pysyivät kyllä yhdessä kuolemaansa saakka, isä vähensi juomistaan vanhempana, vaikka piti kyllä juomisesta loppuun saakka, ei vaan juonut enää niin usein ja lopetti aikaisemmin, ei jaksanut enää kuten ennen. Ehkä hän ei alkoholisti ollutkaan, oli muuten vaan kova juomaan. Häne myös oli äidin omaishoitaja vuosia ennen äidin hoitokotiin joutumista (Altzheimer). Isä kuoli maksasyöpään, joten oli sillä rajulla juomisemla seurauksensa.
Ei tästä sinulle ehkä apua ollut, mutta ajattelin kertoa lapsen (nyt siis jo viisikymppisen) näkökulman asiaan - en koe kärsineeni isän juomisesta, enemmän olisin luultavasti kärsinyt erosta, mutta ei äiti lasten vuoksi ollut eroamatta, eihän hän eronnut senkään jälkeen kun olimme jo aikuisia. Toki tämä ei tarkoita, että teidän lapset kokisi asian samalla tavalla, mutta on se ihan mahdollista.
Äitiä säälin, hänelle neuvoisin nykyisellä kokemuksella, että yrittäisi keskittyä omaan elämäänsä, ei vain lasten hyvinvointiin tai isän tekemisiin. Hänen elämänsä oli surullien. Sinulle suosittelen Al anonia, sieltä saisit varmasti tukea ja hyviä neuvoja omaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään ei pysty lainaamaan jos tarpeeksi pitkät tekstit tai jo kertaalleen lainattu. Mutta vastaan tuohon yhteen jossa on että lapset oppii juomisen. Varsinkin pojat. Minun esikoispoikia ei ole ainakaan toistaiseksi kiinnostanut päihteet eikä alko. Viihtyvät aika pitkälti kotona (tyttöystävät monesti myös meillä) eikä ole iltamenoja niin melko varmasti voin sanoa etteivät alkoa käytä. Kuulemma ei tee hyvää salitulojsille jos ryyppää. Esikoinen joskus ottaa pari olutta isänsä kanssa esim peliä katsellessa mutta se jää siihen. Esikoinen on siis 19-v ja toiseksi vanhin 17-v. Myöskään meidän 14 vuotias tytär ei ole kiinnostunut päihteistä ja ihmettelee ja harmittelee yhden hyvän ystävän päihteiden käyttöä. Ollaan näistä asioista aika avoimesti puhuttu ja lapset kertoo minulle aika hyvin asioistaan. Toivottavasti tytär ei ota juoppoa miestä tulevaisuudessa. Nuorten alkoholinkulutus kyllä näyttäisi vähentyneen eli ei myöskään vanhempi
Sattuu silmiin tämän lukeminen, kun itse ummistat silmäsi näin totaalisesti. Oletko ihan taukki?
Ei se parikymppisen salilla reippailu kerro yhtään mitään siitä, tarttuuko pulloon tulevaisuudessa. Addiktio voi myös olla muuhun kuin alkoholiin, käytös on silti samaa. Eikä toivottelu tai käsien vääntely paranna tyttäresi tulevaisuutta alkeishiukkasen puolikkaan vertaa.
En sano, että on pakko erota, mutta mielestäni tilanteeseenne on pakko puuttua. Miehesi on itse vastuussa juomisestaan, mutta sinä vastaat omasta hyvinvoinnistasi ja myös lapsistanne (niin mieskin vastaa, tai hänen kuuluisi vastata, mutta turha toivoa liikoja).
Alkoholisti voi toipua, jos myöntää olevansa sairas. Ap, sinä et voi miestäsi raitistumaan saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa ole mitään vakavasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kovasti samanlaiselta kuin minun isäni ja äitini elämä. Isä tykkäsi alkoholista, joi väillä paljon ja välillä vähemmän, mutta se vähäkin näkyi kyllä hänestä. Ei juonut niin, että työt olisi häiriintynyt ja oli muutenkin kiltti, alkoholi teki hänestä lähinnä puheliaamman.
Äiti ei sietänyt isän juomista, ihan samoista syistä kuin sinä, yritti saada isää myöntämään alkoholismi yms. Myös minua teini-iässä ja vanhempana ärsytti isän juominen, mutta saatoin toki poistua hänen seurastaan, ei siitä juomisesta sinänsä haittaa ollut. Isä oli minulle myös tärkeä ja läheinen, olin "isin tyttö" niin lapsena kuin vielä aikuisenakin. Korostan vielä, että isän juominen ei koskaan mennyt sillä tavalla överiksi, että siitä olisi ollut häiriötä. Mutta se puhetapa "sössötys", alkoholin haju, kuorsaus ym, jotka mainitsit, ärsytti äitä ja minäkin olin asiats tietoinen. Varsinkin sitten vanhempana, kun äiti alko
Lisään vielä selvennykseksi tuohon viimeiseen kappaleeseen, jossa neuvoin "keskittymään enemmän itseesi kuin lasten hyvinvointiin" - en toki tarkoita, ettei lasten hyvinvointia pidä ajatella, mutta usein tällaisissa tilanteissa on rajat hieman epäselviä ja tekemisä ja tekemättä jättämisiä selitetään lasten hyvinvoinnilla. Kyse ei kuitenkaan ole aina oikeasti lasten parhaasta, asiat vaan nähdään omasta pelosta, omien tajojen puutteen tms. näkökulmasta. Ei tahallaan, vaan koska ei muuta osata/tiedetä. Siksi se omien rajojen ja oman hyvinvoinnin tunnistamien olsi tärkeää. Minun äitini oli tyypillinen marttyyriäiti, ja ikävä kyllä sellaiseen minäkin olin ajautumssa, kun en muusta tiennyt. Kovasti olen töitä joutunut tekemään tämän asian vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole asiantuntija, mutta jos ei juo arkena, ja pystyy käymään töissä, niin ehkä nimi alkoholisti ei vielä päde häenn kohdallaan. On ehkä joku suurkuluttaja, ehkä ei sitäkään. Mulla oli tuttu joka joi myös arkisin, ei pystynyt lopettamaan arki-illalla, joten aamulla meni töihin, sai potkut, tätä kierrettä jatkui...
Pakota mies AA:han tai kuntoutukseen. Epäilen pääseekö hän vielä kuntoutukseen. Mutta sano jos ei lopeta itse, tai hae apua aa:sta, uhkaat erolla (eri asia on, eratko).
Jos pystyy lopettamaan sunnuntaina juomisen, ja olemaan töissä selvinpäin, niin ehkä ongelma ei ole aivan niin iso vielä kun mitä täällä vatsaajat sanoo. Jos ei pysty itse lopettamaan, eli olemaan vaikka 2 viikkoa juomatta , niin ehkä siinä vaiheessa vasta on alkoholismi sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapset kärsivät tuosta vaikkeivat sitä näytäkään. Isä ei ole oma itsensä. Apua mies hakee jos itse haluaa.
Jos näkisin oikeasti että kärsisivät niin en miettisi kahta sekuntia. Kuopus menee nukkumaan siinä vaiheessa kun humalaa ei vielä huomaa sillä tavalla ja isommat sitten valvovat pitempään ja pelaavat isänsä kanssa wii:ta tai ottavat shakkiotteluita tai muuten vaan juttelevat. Mies ei sinällään muutu humalassa paitsi mykavammaksi. Ei koskaan suutu jos kritisoin juomista. On itsekin pahoillaan kun tietää että mulla paha olo tämän takia muttei silti halua olla ilman alkoa.
Varsinkin tytär pelkää että eroamme ja olen sanonut että ei me erota. En voi tietenkään kysellä lasten mielipidettä tästä kun en halua että kantavat syyllisyyttä mistään.
Mun omat vanhemmat on myös käyttänyt alkoa viikonloppuisin eikä siitä jäänyt kos
Oletko koskaan ajatellut millaisen mallin lapset oppivat tuosta? Jos isä on kerta humalassa aina mukavampi, niin tottakai oppivat että alkoholi on hyvä asia ja siitä tulee hyvälle tuulelle. Kasvatatte nyt tulevaisuuden alkoholisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis iskä vetää kaljaa ja hengaa lasten kanssa? Hyi saakeli. En ikinä antaisi lasteni viettää aika humalaisen seurassa, ei kuulu lapsuuteen.
Moni mies juo, koska olisi helvetin tylsää seuraa ja torjuttu selvin päin. Tuppisuuhan on se pahin vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, täällä vahvasti moni vastaaja kehottaa sua eroamaan. Minä en, vaan kehoitan sinua painostamaan miestä hakemaan kuntoutukseen, tai/ja terapiaan. Kenties pariterapiaan. Myös sinun pitää saada suusi enemään auki. Ihmettelen vaisua asennettasi. Suoraan puhuminen, tai nollatoleranssi tuolle viikonloppujuopottelulle heti ! hän on kuitenkin mennyt perustamaan perheen, eli halunnut lapisa, heidänkin takia vaadi raittiutta. Miten myös poreammaeeseen lasket lasten kassa, nehän voi hukkua. Ei se humalassa oleva voi olla vastuussa lapsesta veden varassa, eikä sitä voi jättää kaisemaan lapsia muutenkaan. Voi sammua ja tulipalo syttyy jossain. Pelottele sillä että sossut tulee ja vie lapsut sultakin kohta pois. (mikä on myös kyllä oikeakin mahdollisuus)
Vierailija kirjoitti:
en ole asiantuntija, mutta jos ei juo arkena, ja pystyy käymään töissä, niin ehkä nimi alkoholisti ei vielä päde häenn kohdallaan. On ehkä joku suurkuluttaja, ehkä ei sitäkään. Mulla oli tuttu joka joi myös arkisin, ei pystynyt lopettamaan arki-illalla, joten aamulla meni töihin, sai potkut, tätä kierrettä jatkui...
Pakota mies AA:han tai kuntoutukseen. Epäilen pääseekö hän vielä kuntoutukseen. Mutta sano jos ei lopeta itse, tai hae apua aa:sta, uhkaat erolla (eri asia on, eratko).
Jos pystyy lopettamaan sunnuntaina juomisen, ja olemaan töissä selvinpäin, niin ehkä ongelma ei ole aivan niin iso vielä kun mitä täällä vatsaajat sanoo. Jos ei pysty itse lopettamaan, eli olemaan vaikka 2 viikkoa juomatta , niin ehkä siinä vaiheessa vasta on alkoholismi sairaus.
Et todellakaan ole asiantuntija. Ihminen voi alkoholisoitua vakavasti ja silti hoitaa työnsä.
Hoitoon ei voi pakottaa. Jatkuva erolla uhkailu muuttaa vain tunnelman entistä kurjemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, ap. Kun muutin yhteen mieheni kanssa, en ollut ikinä nähnyt hänen käyttävän alkoholia. Parin kuukauden päähän yhteenmuutosta oli sovittu häät. Tuossa välissä tajusin, että jotain on pielessä, mutta typeränä en perunut häitä. Mies alkoi juoda itsensä sammuksiin päivittäin, lähti aamuisin autolla töihin, lopulta sai potkut ja joi yhä enemmän. Päivittäin kului yli pullo viinaa.
Yritin kaikkeni. Koetin keksiä lisää yhteistä tekemistä, ettei viina olisi houkuttanut. Yritin estellä viinan ostamista, kaadoin itse tehtyjä juomia viemäriin. En pystynyt nukkumaan kunnolla, kun tiesin miehen ryyppäävän vieressä huoneessa. Joka yö hän valvoi kolmeen tai neljään tietokoneen äärellä, kunnes sammui työtuoliinsa. Aamulla hän kömpi sänkyyn, kun lähdin töihin. Töistä palattuani hän haahuili krapulaisena ympäri huushollia ja odotti iltaa päästäkseen juomaan. Mitä kotitöitä hän ei tehnyt päivän aikana.
Yhtenä aamuna meille tuli iso riita ja hän löi minua. Se riitti. Laitoin eropaperit vireille saman tien ja etsin uuden asunnon. Talo meni myyntiin. Kaksi vuotta mies soitteli perääni ja pyysi takaisin. En mennyt.
Kukaan toinen ihminen ei voi pelastaa alkoholistia. Mikään määrä rakkautta ei raitista. Älä tuhlaa omaa elämääsi elämällä varjoelämää. Tyttäresi hyvinvointi ei ole juopon isän varassa. Lapset eivät osaa kuvitella elämää ilman vanhempiaan, he roikkuvat kiinni, vaikka vanhempi olisi alkoholisti tai sadisti. Anna tyttärellesi vahvan naisen malli, ota elämä omiin käsiisi ja muuta lasten kanssa uuteen kotiin, missä alkoholi ei määrää elämän tahtia.
Ap, toivon sulle paljon voimia.
Ap:n tarina kuulostaa tutulta. Oma mies saattaa juoda viikollakin pari olutta ja lisäksi lähes kaikki viikonloput. Eniten kuitenkin on ruvennut häiritsemään miehessä, ettei mikään innosta tai kiinnosta jos siihen ei liity alkoholi. Hän on kärsinyt pitkään masennuksesta ja työuupumuksesta. Käy töissä ja makaa illat sohvalla sekä tiuskii ja hermostuu lapsille. Jos pyydän tekemään jotain lasten kanssa hän yrittää sohvalta maaten käskyttää ja kiristää lapset hoitamaan homman. Meillä siis sen verran pieniä lapsi, että tarvitsevat monessa asiassa apua, kun ovat alakoulun ensimmäisillä luokilla. Mukana muutakin ongelmaa, kuin alkoholi. Itse näkisin, että alkoholi on ollut isona syynä hänen pahoinvointiin. Mies taas pitää täysin järjettömän ajatuksena, että lopettaisi alkon käytön, kun se on niin mukavaa eikä hänellä omasta mielestään ole mitään ongelmaa. Se on kyllä ihan totta, että mies ei ole koskaan hyvällä tuulella jos ei ole alkoholin vaikutuksen alainen. Mies ei koskaan jätä käyttämättä mahdollisuutta juoda. On myös valmis näkemään yllättävän paljon vaivaa, että saa järjestettyä ryyppyillan vaikka muuten ei jaksa eikä kykene mihinkään. Mies on myös sairastellut todella paljon ja kärsii harva se päivä migreenistä. Viikonloppuisin hän kuitenkin kokee ihmeparantumisen ja on valmis rientoihin tai ainakin kotona tissutteluun. Olen itse ollut maltillinen alkoholin käyttäjä, mutta miehen juomisen vuoksi olen alkanut tuntea valtavaa vastenmielisyyttä alkoholia kohtaan enkä pysty käyttämään sitä enää juuri lainkaan. Mies näkee asian niin, että minulla on hyvin poikkeava suhtautuminen alkoholiin ja siksi tuomitsen hänet.
Eroaminen olisi minulle ihan valtava ponnistus. Jos eroaisimme pidän todennäköisenä, että mies ei kykenisi huolehtimaan itsenäisesti lapsista. Minulla ei ole tukiverkkoja, joutuisin etsimään uuden työn, lapset joutuisivat vaihtamaan koulua. Olen asennoitunut, että sinnittelen vielä 7-9 vuotta ja kun lapset lähtevät jatko-opintoihin niin siinä kohti pistetään lusikat jakoon.
No nyt on jo aika puppua. Suomessa on paljon perheitä, joissa on alkoholin suurkuluttajia, eikä niistä lapsista ole tullut mitään alkoholisteja. Ei pidä yleistää. Jos kärsii toinen, niin pitää avoimesti puhua mistä kärsii. Se sössötys vaihe esimerkiksi ärsyttää, niin siitä keskustelu. Voisi myös miettiä, ootteko liikaa kotona, jolloin ei oo muuta toimintaa. Kylpylää tai jotain, jossa on muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Siis iskä vetää kaljaa ja hengaa lasten kanssa? Hyi saakeli. En ikinä antaisi lasteni viettää aika humalaisen seurassa, ei kuulu lapsuuteen.
No eipä sillä eroa ole jos hienostelijat naukkailee viinilasillisen aterian yhteydessä, kuten Ranskassa, perheen parissa. Tai svenssonit rapujuhlissaan.
Itse olen täysraitis, mutta ehkä nyt hieman liioittelet.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tuo on kamala tilanne, kun rakastaa toista, periaatteessa kaikki muu on ainakin kohtalaisen hyvin, on lapset ym.
Olet puun ja kuoren välissä.
Oletko kysynyt hänelyä MIKSI hän juo? Mihin hän tarvitsee viinaa?
Kysy nuo kysymykset aina vaan uudelleen, älä vaadi vastsusta tässä ja nyt, anna hänelle aikaa miettiä syyt itse. Haasta häntä itseään ajattelemaan ensinnäkin miltä se näyttää lasten ja sinun silmissä, mitä se tekee hänen omalle terveydelle ja perheelle sekä avioliitolle. Mihin runsas ja toistuva alkoholin käyttö johtaa ennen pitkää. Toista MIKSI MIKSI MIKSI, MIKÄ ON JUURISYY. Mihin hän tarvitsee viinaa. Ehkä vastaus alkaa löytyä ihan jostain sellaisesta mitä hän ei itsekään hoksaa tai sinä et ole tullut ajatelleeksikaan.
Sitten vasta voi aloittaa keskustelun siitä pitäisikö mennä hoitoon. 90% alkoholisteista tarvitse jonkun muun apua juomisen lopettamiseen.
Minä olen taas sitä mieltä, ettei puolison/läheisten todellakaan tarvitse ottaa mitään terapeutin roolia. Hoitoon voi ohjata ja kertoa huolen ja omat tunnelmat.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina kuulostaa tutulta. Oma mies saattaa juoda viikollakin pari olutta ja lisäksi lähes kaikki viikonloput. Eniten kuitenkin on ruvennut häiritsemään miehessä, ettei mikään innosta tai kiinnosta jos siihen ei liity alkoholi. Hän on kärsinyt pitkään masennuksesta ja työuupumuksesta. Käy töissä ja makaa illat sohvalla sekä tiuskii ja hermostuu lapsille. Jos pyydän tekemään jotain lasten kanssa hän yrittää sohvalta maaten käskyttää ja kiristää lapset hoitamaan homman. Meillä siis sen verran pieniä lapsi, että tarvitsevat monessa asiassa apua, kun ovat alakoulun ensimmäisillä luokilla. Mukana muutakin ongelmaa, kuin alkoholi. Itse näkisin, että alkoholi on ollut isona syynä hänen pahoinvointiin. Mies taas pitää täysin järjettömän ajatuksena, että lopettaisi alkon käytön, kun se on niin mukavaa eikä hänellä omasta mielestään ole mitään ongelmaa. Se on kyllä ihan totta, että mies ei ole koskaan hyvällä tuulella jos ei ole alk
Ihan sairasta laittaa lapset katsomaan tuota vielä vuosien ajan. Kaltoinkohtelua on muunkinlaista kuin vain fyysistä pahoinpitelyä.
Tiedän että tuo on kamala tilanne, kun rakastaa toista, periaatteessa kaikki muu on ainakin kohtalaisen hyvin, on lapset ym.
Olet puun ja kuoren välissä.
Oletko kysynyt hänelyä MIKSI hän juo? Mihin hän tarvitsee viinaa?
Kysy nuo kysymykset aina vaan uudelleen, älä vaadi vastsusta tässä ja nyt, anna hänelle aikaa miettiä syyt itse. Haasta häntä itseään ajattelemaan ensinnäkin miltä se näyttää lasten ja sinun silmissä, mitä se tekee hänen omalle terveydelle ja perheelle sekä avioliitolle. Mihin runsas ja toistuva alkoholin käyttö johtaa ennen pitkää. Toista MIKSI MIKSI MIKSI, MIKÄ ON JUURISYY. Mihin hän tarvitsee viinaa. Ehkä vastaus alkaa löytyä ihan jostain sellaisesta mitä hän ei itsekään hoksaa tai sinä et ole tullut ajatelleeksikaan.
Sitten vasta voi aloittaa keskustelun siitä pitäisikö mennä hoitoon. 90% alkoholisteista tarvitse jonkun muun apua juomisen lopettamiseen.