Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette/olitte suhteessa alkoholistin kanssa
18.05.2024 |
Tuntuu että oon nyt jumissa omassa elämässäni ja elän jotain ihme kulissia. Tulee varmaan pitkä teksti.
Mieheni on alkoholisti ja taas kännissä kuten eilenkin. Ottaa joka viikonloppu molempina päivinä ja lomilla paljon enemmän. Vit#ttaa jo valmiiksi tuleva kesälomakin kun tietää että alkoa kuluu. Mies on humalassa mukava, hauska, on lasten kanssa ja lapset viihtyy hänen kanssaan. Itse vaan kärsin tilanteesta ja ärsyttää toisen päihtymys ja se kun jossain vaiheessa iltaa on niin humalassa että puhe sössöttää ja näyttää että naamakin roikkuu. Viikonloput menee niin että jossain vaiheessa päivää/iltaa vetäydyn omiin oloihini eli olen yläkerrassa yksikseen puhelimella tai sitten katselen sarjoja läppäristä. Ahdistaa olla miehen lähellä viikonloppuisin ja silloin kun juo.
Ollaan sovittu että mies nukkuu viikonloppuisin vieraahuoneessa että saan nukuttua kun humalassa kuorsaa kovaan ääneen ja se haju... Yhteen aikaan tuli aina valittamaan ja syyllistämään kun en osallistu peleihin tai vietä aikaa muiden kanssa. Nyt onneksi lopettanut sen kun olen sanonut että siedän hänen juomistaan niin hän saa luvan sietää sitä että mä en sitä jaksa katsella.
Lasten takia tässä olen. Tyttäreni on joskus sanonut että olisi kamalaa jos me erottaisiin. Hänen ystävien vanhemmat erosi tuolloin. Tästä aikaa noin vuosi ja tytär nyt 14. Hän on todella herkkä eli varmasti ottaisi eron todella raskaasti. Muutkin lapset varmasti (he poikia ja 2 jo vähän tytärtä vanhempia ja 1 nuorempi.) mutta varsinkin tytär reagoisi eroon.
Minulla ei ole ketään jolle voisin tästä puhua. En uskalla ottaa asiaa esiin missään terveydenhuollossakaan tms koska en halua lastensuojelua tähän kun lapsilla ei mitään hätää ole. Nytkin mies pelaa lasten kanssa ja ovat porealtaassa.
Olen sanonut viime aikoina monesti että hakisi jotain apua ja lopettaisi juomisen. Lupaa vähentää mutta sanahelinää. Näin ollut oikeastaan aina ja yhdessä ollaan oltu noin 20 vuotta. Läheisyyttä on edelleen ja joka päivä mies kertoo rakastavansa. Juominen vaan pilaa kaiken. En tiedä mitä tällä aloituksella edes haen mutta oli pakko päästä johonkin tämä asia purkamaan.
Kommentit (120)
Tuollainen elämä ei siis mistään kotoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitteko sopia, että kotona ei juoda humalaan asti? Jos mies ei pysty kunniottamaan sitä pyyntöä niin sano että joudut miettimään jatkoa tosissasi.
Niin eihän tuossa ole vaihtoehtoja kuin kaksi; katsele tai lähde. Vuosien myötä touhu todennäköisesti vaan muuttuu pahempaan suuntaan, kun miehellesi tulee ikää ja fysiikka ei kestä alkoholia enää samalla tavalla. Toista ei voi muuttaa, vain omaa käyttäytymistä voi, joten alkoholistin kanssa eläville on vaikea antaa muista neuvoja kuin mitä ensimmäiseksi kirjoitin. Isäni oli alkoholisti.
Minä en eroaisi, mutta laittaisin miehelle tiukemmat rajat. Meillä se onnistui.
Minun mieheni on myös suurkulutuksen rajoilla, mutta hän ei koskaan örvellä, eikä sössötä eikä naama roiku, kuten itse kuvasit. Hän on parempaa seuraa kun juo. Selvänä on aika hiljainen, mutta kun juo pullollisen viiniä, niin puhuu paljon ja avautuu henkilökohtaisista asioista.
yhdessä vaiheessa hänellä oli liian usein, varmaan pari kertaa kuussa ajanjakso, jolloin hän joi liikaa. Näki jo kotiin tullessa, että skarppasi ollakseen fiksun oloinen. Siinä oli oksentelua pariin otteeseen.
Tästä on jo useampi vuosi ja silloin suutuin. Sanoin, etten halua häntä enää koskaan kännissä. Sanoin, että jos hän aikoo olla kännissä, niin ei tule silloin kotiin. Ihan sama mihin menee, mutta ei tule kotiin. Sellaista päivää ei koskaan tullut.
Meillä mies meni hoitoon, kun laitoin avioeropaperit nenän alle. Raitistumisprosessi kesti noin 7 vuotta, sinä aikana tuli niitä kerran vuodessa 2-3 päivän kännejä. Lopuksi kuitenkin jätti alkoholin, nyt on ollut 10 vuotta raittiina. Kotona hän ei juonut, vaan tuli krapulassa kotiin haisemaan.
Ota mies mukaan jonnekin avominnen ilmaisluennolle. Se oli meillä ratkaiseva tekijä, minkä jälkeen hän halusi lopettaa juomisen.
Voimia ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tehnyt valintasi ja sen kanssa elät. Positiivista on se, että mies ei ole (vielä) väkivaltainen eikä alkoholinkäyttö ole aiheuttanut suurempaa harmia.
Et voi asialle yhtään mitään muuta kuin ilmoittaa miehelle, että valinta on hänen: sinä tai alkoholi. Niin, tiedät kyllä, kumman hän valitsee ja siksi et uskalla sitä vaatimusta esittää. Ehkä hän juo sen verran mietoja juomia, että ei ole oikein änkyräkännissä. Pidä kiinni ainakin siitä, että ei etene väkevämpiin.
Itse alkoholistiperheen lapsena sanon oman kokemuksen perusteella, että teet väärin kun lasten vuoksi siedät alkoholistia. Aika erikoinen juoppo, kun viettää aikaa perheen kanssa ja muuttuu mukavammaksi. Meillä sitä ei tapahtunut kuin joskus ja jouluna, ei joka vuosi silloinkaan. Mieti kuitenkin omaa tulevaisuuttasi sen jälkeen, kun lapset ovat tarpeeksi isoja.
Vierailija kirjoitti:
Mies nautti ja lapset nauttivat, ainoastaan sinä et. Alkoholistilapsuus? Narsismi kun et olekaan kokoajan kaikkien ihailema keskipiste? Olet mustasukkainen alkoholille koska itsetuntosi on niin heikko.Se ei ole miehesi vika.
Vetäydy sen puhelimesi kanssa yläkertaan, käperry katkeruuteesi ja itsesääliisi ja anna miehesi ja lastesi nauttia kesästä.
Tämän lainauksen kirjoittaja on itse alkoholisti, joka puolustelee juomistaan.
Näin se aina menee: juominen on jonkun muun syy. Mies juo siksi , että on niin kamala akka, että ei sitä selvin päin kestä tai siksi, kun akka lähti ja jätti. Kummassakin tapauksessa akka voi olla sama nainen, joka ei siedä juomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten, siitä on jo n. 25v...
Asuimme vuokralla, viereiseen asuntoon muutti eronnut mies. Töissä käyvä, sähköinsinööri esimiesasemassa.
Hän tuli kylään heti illalla, ruskea pullo mukanaan.
"Pitää vähän ottaa, kun tuli erokin..."
Pian miehen luokse muutti 2 hänen lastaan.
Mies oli seurallinen ja hyväntuulinen, kyläili ja kutsui kylään, tarjosi ruokaa - humalassa. Selvinpäin hän oli varautunut.
Hän avautui avioerostaan, puoliso oli muuttunut vuosien myötä vaikeaksi, nalkutti jos pari kaljaa ottaa.
Ja mies otti tosiaan viikonloppuisin aina pari kaljaa:
Perjantaisin hankki viinitonkan ja 12 olutta(silloin suosiossa olleen "mäyräkoiran". Lauantai-iltaisin juomat aina loppuivat, ja tarvitsi kyytiä huoltoasemalle hakemaan olutta, toisen mäyräkoiran. Vaimoni ehdotti, että naapuri ostaisi korin olutta kerralla, että riittää. "Luuletko minua joksikin juopoksi?", mies loukkaantui...
Muutimme pois, mies jatkoi elämäänsä tutulla tyylillä joi työnsä, löysi alkoholistipuolison, joi itsensä 6-kymppisenä hautaan.
Miä menetin nuorena -90 luvun alussa rakastamani miesystävän viinalle. Oltiin useita vuosia yhdessä, olin aina halunnut jänet, vain hänet. Meillä meni tosi hyvin kun hän ei juonut.
Tajusin jo silloin että hänelle oli jo muodostunut tapa lähes joka viikonloppuisesta (tai ainakin joka toisesta) lärvievetämisestä. Hän joi pääsääntöisesti aina kunnon känniin eikä häntä saanut ois baarista ennen kun se suljettiin ja vielä paikallisella torilla/grillillä missä porukat kokoontui hän roikkui niin kauan että jokaisen taskumatti oli tyhjä. Eli kun pääsi viinan makuun, siitä ei mrinannut loppua tulla. Onneksi hän kärsi usein pahasta krapulasta joten hän ei juonut monta päivää peräkkäin.
Vaikka aina toivoin että hän aikuistuisi ja loettaisi sen kun kaveritkin ko pariutuivat jne, mutta ei. Hän oli hirmuisen kiltti minulle muten, ei koskaan sanonut pahasti. Kännissä sanoi aina rakastavansa minua. Hänen oli lähes mahdotonta puhua mistään tunteista tms selvinpäin ja olisiko ollut jotain estoja tai ujoutta, mutta kännissä hän aina halusi minua fyysisesti, selvinpäin hyvin hyvin harvoin rohkaistui siihen....tai eikö sitten vain halut heränneet. Tästäkin kärsin jollain tapaa.
Tämä kaikki söi minua sisältä pikkuhiljaa, olin todella väsynt siihen baareissa ramppaamiseen, poikien saunailtoihin ym ja siihen että hän oli vain kavereidensa kanssa ja minä jäin sivusta seuraajaksi. Viina ja kaverit meni aina minun edelle.
Aloin yös pelätä sitä, että pettää kännissä. Pelko synnytyää vihaa ja katkeruutta.... ja minusta tuli pikkuhiljaa kiukkuinen ja kyyninen, rakastin häntä edelleen mutta olin todella väsynyt siihen hänen ryyppämiseen, olisin toivonut ihan jotain muunlaista suhdetta. Olin todella pettynyt eikä nuorena ollut mitään konsteja yrittääkään muuttaa tilannetta muulla tavoin kuin huutamalla, syyttämällä ja uhkailulla. Erohan siitä tuli kun hän sitten petti minua kännissä.
Olisipa minulla ollut se järki ja ymmärrys mikä on nyt 30 v jälkeen. Jokaisella alkoholistilla on joku trauma mihin he juovat, vaikka nuorena tietysti ehkä juominen on osa bilekulttuuria, mutta kun siitä tulee pakonomaista ja biinaa tarvitsee joka viikonloppu, niin silloin siihen biinaan muös paetaan jotain. Suositteleisin ihan terapiaa, jotta juutisyyt selviää ja alkoholisti itse oivaltaa sen miksi hän tarvitsee viinaa. Sielyä lähtee paraneminen, ei pakottamisella, rajojen asettamisella eli uhkailulla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiselle joka ei ole kokenut alkoholismin varjostamaa lapsuutta on aika shokeeraavaa nähdä tuollainen humalahakuinen juominen.Se, että päivä, viikonloppu menee juomisessa.Lapsille siitä tulee se normaalitila ja aikuisena joko itse siihen sortuu tai jatkaa sukupolven ketjua ottaen itselleen juopon puolison.Älä mahdollista lapsien kärsimystä ja mahdollista mielenterveysongelmia aikuisiässä sallimalla tuon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän lapset kärsivät tuosta vaikkeivat sitä näytäkään. Isä ei ole oma itsensä. Apua mies hakee jos itse haluaa.
Jos näkisin oikeasti että kärsisivät niin en miettisi kahta sekuntia. Kuopus menee nukkumaan siinä vaiheessa kun humalaa ei vielä huomaa sillä tavalla ja isommat sitten valvovat pitempään ja pelaavat isänsä kanssa wii:ta tai ottavat shakkiotteluita tai muuten vaan juttelevat. Mies ei sinällään muutu humalassa paitsi mykavammaksi. Ei koskaan suutu jos kritisoin juomista. On itsekin pahoillaan kun tietää että mulla paha olo tämän takia muttei silti halua olla ilman alkoa.
Varsinkin tytär pelkää että eroamme ja olen sanonut että ei me erota. En voi tietenkään kysellä lasten mielipidettä tästä kun en halua että kantavat syyllisyyttä mistään.
Mun omat vanhemmat on myös käyttänyt alkoa viikonloppuisin eikä siitä jäänyt kos
Tämä viestisi missä kerrot taustoistasi on mielestäni asian juurisyy: olet tottunut jo lapsuudessasi katselemaan alkoholisteja vaikkakin vain viikonloppu"nautiskelua". Sanot, ettei vanhempiesi juominen sinua haitannut, mutta silti olet päätynyt alkoholisin kanssa yhteen. Huomaatko?
Samassa kierteessä ovat nyt lapsesi: hekin oppivat olemaan ja elämään alkoholistin kanssa. Pojat saavat siitä miehen mallin kuten tyttökin. Hän tosin etsinee jonkun humalassa hurmaavan alkoholistin hoidettavakseen, kun aikuistuu.
Tämä on läheisriippuvuutta. Olen liian läheltä seurannut vastaavaa perhettä, jossa vielä kotona asuvat aikuiset lapsetkin ottavat viinaa joka viikonloppu ja viina on päivällispöydän puheenaihe.
Pelasta itsesi ja lapsesi ja lähde. Lapsille voit kertoa syyn avoimesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet tehnyt valintasi ja sen kanssa elät. Positiivista on se, että mies ei ole (vielä) väkivaltainen eikä alkoholinkäyttö ole aiheuttanut suurempaa harmia.
Et voi asialle yhtään mitään muuta kuin ilmoittaa miehelle, että valinta on hänen: sinä tai alkoholi. Niin, tiedät kyllä, kumman hän valitsee ja siksi et uskalla sitä vaatimusta esittää. Ehkä hän juo sen verran mietoja juomia, että ei ole oikein änkyräkännissä. Pidä kiinni ainakin siitä, että ei etene väkevämpiin.
Itse alkoholistiperheen lapsena sanon oman kokemuksen perusteella, että teet väärin kun lasten vuoksi siedät alkoholistia. Aika erikoinen juoppo, kun viettää aikaa perheen kanssa ja muuttuu mukavammaksi. Meillä sitä ei tapahtunut kuin joskus ja jouluna, ei joka vuosi silloinkaan. Mieti kuitenkin omaa tulevaisuuttasi sen jälkeen, kun lapset ovat tarpeeksi isoja.
En usko että tuosta väkivaltaiseksi muuttuu. On jo hiukan päälle viidenkymmenen ja moin 20 vuotta tässä jo oltu eli kai se olisi jo jollain tavoin näkyvissä? Ei koskaan hauku tai nimittele. Ei edes humalassa. Ei kai kaikista tule väkivaltaisia riidanhaastajia humalassa? Ei mustakaan tuu. Kyllä niitä väkeviäkin menee enkä huomaa eroa ottaako olutta vai drinkin.
Ehkä osa ymmärsi väärin miehen juomisen eli ei tee mitään ryyppyreissuja eikä ole juomaputkia. Alkoholistihan tuo on vaikka toisaalta voisi varmaan puhua suurkulutuksesta. Käy töissä ma-pe ja ottopäivät on pe ja la. Ei koskaan ota enää sunnuntaisin. Juominen on onneksi iän myötä vähentynyt. Nuorempana joi kunnes sammui. Tuota ei ole ollut enää viimeiseen kymmeneen vuoteen.
Asiasta on kyllä puhuttu ja tuolloin kymmenen vuotta sitten olin oikeasti eroamassa. Silloin oli kuukauden täydin juomatta ja sen jälkeen ei ole sammumispisteeseen juonut. Mutta eihän se joka viikonloppuinen juominen (lomilla enemmän kun ei ole menoja) ole mukavaa katseltavaa kun itse ei ota. En sylje lasiin mutta itselle alko kuuluu sosiaalisiin juttuihin. Mies taas ottaa mieluummin itsekseen kotona.
Eikä varmaan muut huomaa sitä ns naaman roikkumista ja sössötystä mutta minä huomaan kun olen sitä juomista sen verran katsellut. Siis jos istutaan vaikka iltaa porukassa niin ei sitä muut huomaa. Mies on hyvä seuramies ja itsekin olen samaa mieltä mutta ei tarvitse olla sitä joka ikinen viikonloppu. Moni tulee sanomaan miten kiva mies mulla on ja miten viettää aikaa lastensa kanssa ja on aina niin mukava. On sanottu myös että olisipa hänenkin mies tuollainen. Joo onhan se mukava mutta katselisitko itse joka viikonloppuista juomista? Koskaan ei viikonloppuisin ole ajokuntoa. Jos pitää jonnekin lähteä se kuski olen aina minä. Ja nolottaa jos toinen haisee "vanhalle viinalle".
No kai sitä voisi pahemminkin asiat olla mutta itseä silti kyllästyttää. Tuolla joku kirjoitti mukavasta appiukosta ja kiukkuisesta anopista. Ymmärrän anoppia täysin! Ei minuakaan ärsytä muut humalaiset jos käyttäytyvät samalla tavalla kuin oma mieheni. Esim isäni ei ole ärsyttänyt ikinä ja joskus ihmetellytkin kun äitini on tiuskaissut että alahan mennä nukkumaan. En ihmettele enää.
Ap
Alkoholisti löytää aina syyn toisista miksi juo: ilkeän, hankalan akan takia, raskaan työn takia, ihan vaan koska vtuttaa, haluan rentoutua... Lista on loputon, koska ihmistä harmittaa ja kuormittaa niin monet asiat. Alkoholin kanssa asiat tulee käsiteltyä - kyllä, yhä uudelleen ja uudelleen se akka, naapuri, työ, lapsuus jne vituttaa ja taas on syy juoda.
Jos jokaiseen ahdistukseen, tylsyyteen, häpeän tunteeseen tai pelkoon pitää juoda, niin kyllä jeppe juo. Jeppe kun ei halua hakea apua juomisen lopettamiseen tai siihen mitä juomisen taustalla on.
Minua inhotti lapsena nähdä isä ja äiti humalassa. Naama roikkui, käytös oli outoa jne. En minä halunnut, että eroavat, vaikka heillä oli repiviä riitoja, väkivaltaa. En tietenkään, koska olin lojaali vanhemmilleni! Ja vaikka juomiseen ei liittynyt aina väkivaltaa, niin käytös oli silti outoa ja muistan unettomia alkuöitä, kun huoletti äiti tai isä, kun oksentivat vesssassa. Lapsi kyllä vaistoaa ja on huolissaan, vaikka isä tai äiti olisi humalassa ns. ihan ok.
Ap, puolisosi ei lopeta juomista kuin itse sitä haluamalla, lapsenne kyllä huomaavat juomisen, vaikka siitä ei heille näennäisesti haittaa aiheudukaan. Ennen pitkää tuo, että sinä vetäydyt muualle ja puoliso on lastenkin seurassa humalassa, repii liittonne hajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään ei pysty lainaamaan jos tarpeeksi pitkät tekstit tai jo kertaalleen lainattu. Mutta vastaan tuohon yhteen jossa on että lapset oppii juomisen. Varsinkin pojat. Minun esikoispoikia ei ole ainakaan toistaiseksi kiinnostanut päihteet eikä alko. Viihtyvät aika pitkälti kotona (tyttöystävät monesti myös meillä) eikä ole iltamenoja niin melko varmasti voin sanoa etteivät alkoa käytä. Kuulemma ei tee hyvää salitulojsille jos ryyppää. Esikoinen joskus ottaa pari olutta isänsä kanssa esim peliä katsellessa mutta se jää siihen. Esikoinen on siis 19-v ja toiseksi vanhin 17-v. Myöskään meidän 14 vuotias tytär ei ole kiinnostunut päihteistä ja ihmettelee ja harmittelee yhden hyvän ystävän päihteiden käyttöä. Ollaan näistä asioista aika avoimesti puhuttu ja lapset kertoo minulle aika hyvin asioistaan. Toivottavasti tytär ei ota juoppoa miestä tulevaisuudessa. Nuorten alkoholinkulutus kyllä näyttäisi vähentyneen eli ei myöskään vanhempien poikieni kaverit käy baareissa eikä muutenkaan ota eli nykynuorissa taitaa olla enemmän päihteettömiä vaihtoehtoja kuin meillä -70 ja -80-luvulla syntyneillä oli.
Ap
Mun isä oli ns autotallijuoppo. Teki myyntiduunia maailmalla, ja sitten kun oli kotona, rassasi man cavessa moottoripyöräänsä ja kiskoi kaljaa. Sillä oli siellä ihan erillinen, kynsilakanpunainen jääkaappikin. Ei ollut millään tavalla aggressiivinen, mutta täysin vetäytynyt muista. Äiti harrasti liikuntaa ja käsitöitä. Kerran sitten sisarukseni kanssa saatiin faijalta tehtäväksi tyhjentää autotallista tölkit ja pullot kesäloman jäljiltä. Se oli aivan käsittämätön määrä mitä äijä oli kitusiinsa imenyt; säikähti varmaan vähän itsekin. Nyt vanhemmiten reistaa terveys sen verran ettei taida enää paljoa hörpiskellä. Tosin ei kiinnostakaan; ne vuodet meni jo kun läsnäoloa olisi kaivannut.
Elin tuollaista elämää myös. Kaikkisanoivat, että eihän miehes edes riehu tai käy baareissa ja käy töissäkin. Joopa. Sitä ei tajua, kuinka toisen juominen vaikuttaa. Ketään ei viitsi pyytää käymään, kaikki pyörii sen juomisen ehdoilla. Lomamatkat alkaa, että herran pitää löytää äkkiä ensimmäinen baari. Ymmärrän sinua. Itse lähdin lasten ollessa alle kouluikäisiä. Oli iso helpotus. Luulen, että tyttäresikin ymmärtää, jos avaat tilannetta hälle ja muille lapsille. Tai sitten kärvistelet muutaman vuoden lisää. Alat vain elää omaa elämää, sikäli kun se on mahdollista. Ei ole helppo tilanne. Tuo Al-anon voisi olla hyvä. Itse en tajunnut tuota silloin. Vertaistuki on paras tuki.
Olin viisi vuotta juopon kanssa yhdessä. Onneksi erosin hänestä. Jälkikäteen näin koko kuvion selkeämmin. Hänen ykkösrakastettunsa oli alkoholi. Minä olin arvoasteikossa kakkosena. Hän oli tunne-elämältään sairas, siksi joi. Mikä vapaus koittikaan, kun alkoholisti jäi elämästäni pois.
Vierailija kirjoitti:
Olin viisi vuotta juopon kanssa yhdessä. Onneksi erosin hänestä. Jälkikäteen näin koko kuvion selkeämmin. Hänen ykkösrakastettunsa oli alkoholi. Minä olin arvoasteikossa kakkosena. Hän oli tunne-elämältään sairas, siksi joi. Mikä vapaus koittikaan, kun alkoholisti jäi elämästäni pois.
Alkoholistin elämän prioriteetti on aina viina - tavalla tai toisella.
Ymmärrän sinua hyvin ap.
Ensiksi sanoisin sinulle, että hae itsellesi apua. An-anon on ainakin täällä meillä tosi hyvä.
Meillä puolison tilanne paheni pikkuhiljaa, ja mukaan tuli joka vkonloppuiset baarireissut ym. Uhkailin erolla jonkun aikaa, mutta kun mikään ei muuttunut, niin hain mulle ja lapsille asuntoa. Tällöin mies lähti hoitoon, ja on nyt ollut raittiina puolisen vuotta.
Vaikka mies on teillä mukava kännissä, en silti usko, etteivät lapset jollakin tasolla kärsisi. Esim minäkin olin vkonloput kireämpi, jolloin lapset varmasti aistivat senkin. Jollain tasolla tunnelma aina vkonloppuna muuttui -->virtahepo olohuoneessa.
Tsemppiä sinulle!
Alkoholistin kanssa avioliitossa 10 vuotta olleena sanon, että kirjoituksesi on silkkaa paskaa. Jos ei sulla ole aapeelle muuta sanottavaa, niin pidä se läpesi edes kiinni.
Tiedän mitä se oli enkä enää koskaan halua asua ihmisen kanssa, joka sössöttää ääliömäisesti, käsittää asiat päin seiniä ja nolaa itsensä vähän väliä. Mokoman kanssa ei mitään voi puhua järkevästi.
Lapset kestää ihmeen paljon, he jopa suojelevat sitä juovaa vanhempaansa, koska he pelkäävät isompaa tällä, esim. avioeroa. Yrittävät reppanat saada asiat pysymään kunnossa ja teeskentelevät, ettei heitä harmita. Kyllä he kärsivät, siitä saat olla ihan varma.