Miksei tämä huone kelpaa vanhukselle? Ei opiskelijoiden soluhuoneet sen kummoisempia ole

Ei nykypäivän opiskelijoille kelpaa soluasunto, vaan pitää olla oma asunto kaupungin paraatipaikalla ja sekin pitäisi saada melkeinpä ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä laista jankuttava, millä rahalla ne vanhuksista huolehtivat sitten elävät?

Kyllä se hoitui Suomessa ennen. 1960-luvulla laki muuttui ja lapset vapautettiin. 

Tajuatko, että sellainen laki on monessa maassa edelleen. 

Korjaavan tuo on, kun keski-ikäiset on tottuneet elämään vapaasti ilman velvoitteita vanhemmistaan. 

Laki muuttui 1970. Keitä olivatkaan ne, joiden ei lakimuutoksen jälkeen tarvinnut huolehtia vanhemmistaan? No suuret ikäluokat. Juuri ne, joista osa nyt vaatii lakia takaisin, jotta heidän omat lapsensa olisivat lain mukaan velvoitettuja tekemään sen, mihin he itse eivät olleet velvollisia. 

Tuo lakimuutos oli sinällään ihan järkevä, koska nuoret muuttivat maaseudulta kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin. Vanhemmat jäivät maaseudulle. Tuohon aikaan myös perustettiin paljon kunnallisia vanhainkoteja juuri siksi, että maaseudun vanhukset saatoivat asua niissä sitten, kun eivät kotonaan enää pärjänneet. 

Monessa näissä vanhuksia koskevissa ketjuissa nostetaan aina esille Saksan malli. Olen kysynyt niissä ketjuissa ennenkin ja kysyny tässäkin, koska en ole aiemmin saanut vastausta kysymyksiini. Onko Saksassa vanhuksilla samanlainen itsemääräämisoikeus kuin mitä Suomessa? Voiko siellä vanhus päättää, että sinä tyttö/poika nyt jätät puolisosi ja lapsesi, irtisanoudut työpaikastasi, muutat tänne tuppukylään minun luokseni asumaan tähän rintamiestaloon, jossa sauna ja pesutilat ovat kellarissa, hoidat minut, talon ja kaiken muunkin? Vanhus voi päättää, että minähän en mitään ulkopuolista apua huoli enkä minä muuta yhtään minnekään? Ja jos tytör/poika ei tee kuten vanhus haluaa, tulee joku rangaistus? Selviääkö sakoilla vai joutuuko vankilaan?

Nro 199: "Kasarilla muistisairaiden hoito oli pompottelua vanhainkodin ja mielisairaalan välillä. Kumpikin paikka oli sitä mieltä, ettei kuulu heidän hoiviinsa. Häiritsee vain muita, kun on lähdössä milloin mihinkin. Mutta jossain oli pakko olla, kun ei kotonakaan enää itsekseen pärjännyt, eikä ollut ketään paikkakunnalla katsomassa jatkuvasti perään."

Mä muistan hyvin tuon. Ollessani vanhainkodissa töissä sinne tuli yksi karkaileva muistisairas ja häntä pompoteltiin paikasta toiseen juuri siksi, että vanhainkoti ei ollut suljettu laitos, jossa asukkaita pidettäisaiin lukkojen takana. Hissiä, jolla pääsi ylemmistä kerroksista sisääntulokerrokseen ei voinut lukita muistisairaan takia, koska sitten olisi pitänyt muiden asukkaiden vuoksi olla joku henkilökuntaan kuuluva "portsarina" eli avaamassa hissinoven muille asukkaille sekä omaisille, jotka vierailivat vanhusten luona. Tuossa vanhainkodissa oli siellä sisääntulokerroksessa kahvila, uima-allasosasto yms, joten vanhukset kyllä kulkivat päivittäin sekä talon sisällä yhteisiin tiloihin että myös ulos ja vaikka kävivät läheisessä kauppakeskuksessa. Joskus joku työvuoroon tuleva hoitaja bongasi tämän muistisairaan kadulta ja toi takaisin vanhainkotiin. Muutaman kerran ehti niin pitkälle, että poliisi tai joku taksikuski oli huomannut harhailevan vanhuksen. Näiden kauemmas ulottuvien karkureissujen jälkeen päätyi vähäksi aikaa psykan puolelle suljetulle osastolle ja sieltä jonkin ajan päästä taas takaisin vanhainkotiin rauhoittavien lääkkeiden kanssa. Mutta kun sitten taas kieltäytyi niitä ottamasta, sama rumba alkoi uudelleen. En tiedä, miten hänen tilanteessaan lopulta kävi, koska vaihdoin työpaikkaa.