Miksei tämä huone kelpaa vanhukselle? Ei opiskelijoiden soluhuoneet sen kummoisempia ole

Tuossa vain ei kerrottu totuutta. Miksi huolehtia vanhuksen huoneesta, kun noissa laitoksissa vanhus kuitenkin ylilääkitään helppohoitoiseksi vuodepotilaaksi, jonka vaipat vaihdetaan pari kertaa vuorokaudessa ja pestään kostealla pyyhkeellä.

Oma mummoni lääkittiin vuodepotilaaksi ja lopulta murti lonkkansa kun yritti laidan yli kiivetä vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi!

Häh? Mun soluhuone oli ihan yhtä pieni. Mutta oli vain yksi vessa kolmelle hengelle, tuolla yksi per 2 henkilöä. 

Haluaisitko sinä että huoneesi läpi kulkisi joku tuntematon ja hänen vieraansa ?

Onko jonkan opiskelijakämpässä ollut niin että kuljetaan omaan kämppään jonkun toisen henkilön kämpän läpi, eikä yhteisistä tiloista.

Eli lehtijutussa oli toisen henkilön huoneesta otettu takaosa vuokrattavaksi tuntemattomalle, ja kaikki kulku on sen toisen oman vuokrahuoneen kautta. 

Mun mummoni vietti vanhainkodissa noin 20 v. Tämä oli sitä entistä aikaa, kun ihmisiä laitettiin vanhainkotiin, nykymaailmassa ei olisi ikinä laitettu niin hyväkuntoista ihmistä sinne.

Joka tapauksessa, mummoni, vanhan kansan ihminen, viihtyi kahden hengen huoneessa. Hän nimen omaan kieltäytyi yhden hengen huoneesta vaikka sitä hänelle tarjottiin ajoittain. Toki oli tottunut vaatimattomaan elämään.

Itse ajattelen että jos olisin kovin vanha ja huonokuntoinen ja huonekaveri olisi mieleinen (tai ei ainakaan vastenmielinen), niin miksi en asuisi kahden hengen huoneessa. Huonokuntoisena ei ole kiva olla yksin vaikka se yhden hengen huone olisi kuinka hieno.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummoni vietti vanhainkodissa noin 20 v. Tämä oli sitä entistä aikaa, kun ihmisiä laitettiin vanhainkotiin, nykymaailmassa ei olisi ikinä laitettu niin hyväkuntoista ihmistä sinne.

Joka tapauksessa, mummoni, vanhan kansan ihminen, viihtyi kahden hengen huoneessa. Hän nimen omaan kieltäytyi yhden hengen huoneesta vaikka sitä hänelle tarjottiin ajoittain. Toki oli tottunut vaatimattomaan elämään.

Itse ajattelen että jos olisin kovin vanha ja huonokuntoinen ja huonekaveri olisi mieleinen (tai ei ainakaan vastenmielinen), niin miksi en asuisi kahden hengen huoneessa. Huonokuntoisena ei ole kiva olla yksin vaikka se yhden hengen huone olisi kuinka hieno.

Elämä on helppoa kun sitä tarkastelee omasta persereiästä käsin. Mitä jos koittaisit asettua välillä muidenkin asemaan?

Olihan tuo pieni ja aika karu huone, mikä kuvissa oli, mutta siellä ei ollutkaan mitään asukkaan omia tavaroita vielä.  Mutta mun mielestä se ei olisi varsinaisesti ollut suuri ongelma muistisairaalle vanhukselle. Suurempi ongelma olisi ollut sille, joka asuu viereisessä huoneessa. Nimittäin muistisairas, joka kykenee edelleen kävelemään, ei takuulla pysyisi kovin pitkiä aikoja tuossa kopperossa ja koska huoneesta pääsee pois ainoastaan kulkemalla toisen vanhuksen huoneen kautta, muistisairas suhaisi siitä edestakaisin päivin ja öin eikä häntä voisi edes kieltää tai estää tekemästä niin. 

Palataan tähän sitten kun olet dementoitunut vanhus, koska myötäelämisen taitosi on ehkä siinä vaiheessa jo kehittynyt. Toivottavasti ainakin. 

Opiskelu on välivaihe, jos olet kuvitellut että sinun annetaan edes siinä solussa asua loppuelämäsi, tulet yllättymään. Sinulla on mahdollisuus valmistuttuasi päättää vapaasti missä asut ja kenen kanssa kun vaan olet valmis itse maksamaan kulut.

Muistisairas seniori taas ensinnäkin kokee sairautensa vuoksi usein vahvaa turvattomuuden tunnetta ja erityisesti uusiin paikkoihin asettuminen on vaikeaa. Esim yöllä kun herää, ei tiedä missä on ja vessaan lähtiessään kääntyy väärään suuntaan. Itsenäisesti asuessa se voi olla kohtalokasta, jos vaikka lähtee ulos yöasussa. Tämän vuoksi läheiset yrittävät kaikin keinoin estää vanhusten siirtelyn paikasta toiseen,  se on aina riski.  Ja kun on vanha, jokainen muutos on iso riski.

En odota että ymmärrät, toivottavasti opiskelut ja elämän tuomat kokemukset auttavat ymmärtämään että olemme kaikki samaa jatkumoa. Meitä edeltävät sukupolvet ovat tehneet kaikkensa jotta meillä olisi asiat paremmin kuin heillä ja joku päivä voimme vain toivoa että kohtalonyhteytemme takaisi meille --myös sinulle - arvokkaan ja turvallisen vanhuuden.

Jo 60-70 luvulla opiskeljiat halusi äkkiä pois soluasunnoista koska noissa asuminen ja opiskelu on jokseenkin syvältä hanurista. Ja nyt sitten kun itse ollaan aikuisia tai eläkeläisiä niin tungetaan nuoremmat ikäluokat väkisin sinne ties kuinka monen ikäluokan huonoksi huomaamaan asumisjärjestelyyn koska...?  Niin miksi?

Toivottavasti syy ei ole lapsellinen pahantahtoisuus, eli "kun minäkin kärsin niin tulevienkin ikäluokkien on kärsittävä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mummoni vietti vanhainkodissa noin 20 v. Tämä oli sitä entistä aikaa, kun ihmisiä laitettiin vanhainkotiin, nykymaailmassa ei olisi ikinä laitettu niin hyväkuntoista ihmistä sinne.

Joka tapauksessa, mummoni, vanhan kansan ihminen, viihtyi kahden hengen huoneessa. Hän nimen omaan kieltäytyi yhden hengen huoneesta vaikka sitä hänelle tarjottiin ajoittain. Toki oli tottunut vaatimattomaan elämään.

Itse ajattelen että jos olisin kovin vanha ja huonokuntoinen ja huonekaveri olisi mieleinen (tai ei ainakaan vastenmielinen), niin miksi en asuisi kahden hengen huoneessa. Huonokuntoisena ei ole kiva olla yksin vaikka se yhden hengen huone olisi kuinka hieno.

Elämä on helppoa kun sitä tarkastelee omasta persereiästä käsin. Mitä jos koittaisit asettua välillä muidenkin asemaan?

No mitäs sinä sitten just teit? Noudata omaa neuvoasi. 

Tämä on taas kerran osoitus siitä miten Suomessa arvostetaan vanhuksia. Vanhukset ovat kuin jäte, joka voidaan varastoida ihan minne vain, pois ihmisten silmistä. Ei puhettakaan inhimillisistä, hyvistä elinvuosista. Tämä niinkutsuttu huone on irvikuva. Jokainen meistä voisi tykönään miettiä, haluaisiko itse tai omaisensa viettää viimeiset elinvuotensa tälläisessa kopperossa. Järkyttävää oli myös että Helsingin kaupungin senioripalveluiden johtajalle negatiivinen palaute tuli yllätyksenä, hänen mukaansa kyseistä hoivakotia on pidetty viihtyisänä. Johtaja ei ilmeisesti ole koskaan itse vieraillut kyseisessä hoivakodissa. Itse en missään nimessä haluaisi, että vanhuksiamme kohdellaan noin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt oikein ymmärsin niin eihän tuo ole edes oma huoneensa vaan joku huoneenperä joka on erotettu haitariovella. 

Sen voi pitää kiinni. 

Niin juu ja joku voihkii siinä! Vieraat ja siis ihmisarvo!

Nuori pääsee pois, mutta entäs se vanhus! siinähän makaat siinä kopperossa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä viitsi!

Häh? Mun soluhuone oli ihan yhtä pieni. Mutta oli vain yksi vessa kolmelle hengelle, tuolla yksi per 2 henkilöä. 

Mihin se toinen menee kun tulee ripaska! Otatko sen toisen pois! Kysyn vaan!

Vierailija kirjoitti:

Erotuksena on, että valtaosa heistä on tehnyt pitkään töitä.

Valtava ero nykynuoriin. Ei tietenkään millään pahalla, tietenkään.

Sadat nuoret hakevat kesällä jokaiseen kesätyöpaikkaan ja vain yksi otetaan per paikka. Jää monet ilman kesätyötä, koska niitä paikkoja ei vain ole kaikille. 

No nyt ne toimeentulotukiasiakkaat ovat muuttaneet kaksioista yksiöihin ja opiskelijat yksiöistä ja kaksioista soluihin ja kommuuneihin, mitä enää valitat? Sinunhan pitäisi olla tyytyväinen, mutta selvästi et ole. Miksi mikään ei riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vanhus voi toki omalla kustannuksellaan hommata kodikkaamman kodin.

MITEN typerä olet! Sinä menet sinne hoitamaan, niinkö.

MITEN hän saa ruokaa! Ynnä muuta!

Kouluruoka on huonoa = ketään ei kiinnosta. Samaa ruokaa päätyy vanhukselle = media sekaisin. 

Perheet elävät ahtaasti, moni muuttaa jopa kymmenen kertaa elämänsä aikana = meh. Vanhus muuttaa kahdesti elämässään = media sekaisin. 

Työikäiset työttömät tai nuoret opiskelijat eivät pärjää sosiaalietuuksilla = laiskoja vätyksiä. Vanhuksia itkettää kun takuueläkekin nousi vain 60€ viimeksi = media sekaisin. 

Outo kansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotuksena on, että valtaosa heistä on tehnyt pitkään töitä.

Valtava ero nykynuoriin. Ei tietenkään millään pahalla, tietenkään.

Sadat nuoret hakevat kesällä jokaiseen kesätyöpaikkaan ja vain yksi otetaan per paikka. Jää monet ilman kesätyötä, koska niitä paikkoja ei vain ole kaikille. 

Todellisuudessa suosituimpiin kesätyöpaikkoihin on tuhansia hakijoita ja vain yksi palkataan. Eikä sukulaisuuskaan välttämättä mitään auta.

Aika usein on osattava pitää puolensa, tässä omaisen puolta tietysti. Ei tuohon voi tyytyä, oikein teki tytär. On oltava napakka, otettava selvää, tehtävä hakemuksia, toimitettava liitteitä, valitettava tarvittaessa. Toki asiallisen kohteliaasti. Kovasti vaihtelee eri alueilla myös tilanne. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Olihan tuo pieni ja aika karu huone, mikä kuvissa oli, mutta siellä ei ollutkaan mitään asukkaan omia tavaroita vielä.  Mutta mun mielestä se ei olisi varsinaisesti ollut suuri ongelma muistisairaalle vanhukselle. Suurempi ongelma olisi ollut sille, joka asuu viereisessä huoneessa. Nimittäin muistisairas, joka kykenee edelleen kävelemään, ei takuulla pysyisi kovin pitkiä aikoja tuossa kopperossa ja koska huoneesta pääsee pois ainoastaan kulkemalla toisen vanhuksen huoneen kautta, muistisairas suhaisi siitä edestakaisin päivin ja öin eikä häntä voisi edes kieltää tai estää tekemästä niin. 

Mihin kohtaan hän laittaa omat tavaransa?

Tuohan ei ole huone, tuo on jonkinlainen alkovi. Isommasta huoneesta paljeovella sittemmin erotettu. Voitaisiin ihan syystä kutsua reilusti kahden hengen huoneeksi ja sijoittaa siihen vaikka pariskunta.

Hoitoisuuden lisääntyessä vuode pitää voida kääntää pääty seinään päin, että hoitajat pääsevät molemmille puolille. Tässä kolossa sitä(kään) ei mahdu tekemään.

Tämä on surkea esitys "huoneeksi" ja herättää kysymyksiä vanhusten asumisen tasosta. Kaikilla ei ole läheisiä, jotka jaksaisivat taistella heidän puolestaan.