Mies halusi taas erota
Olemme olleen miehen kanssa noin 3 vuotta suhteessa, missä hän on lähtenyt luotani jo 3 kertaa. Nyt päätti jälleen viime viikolla erota. Meidän suhteemme on ihan täydellinen molempien mielestä. Hassuttelua, rakkautta, läheisyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja tekemistä. Nyt mies on ollut kuukauden verran todella yliväsynyt ja jossain vaiheessa nukkui todella paljon. Epäilin masennusta. Sitten alkoi hiipimään vähän tunnekylmyys minua kohtaan, jopa ihan vähän tiuskiminen. Nämä ei ole hänelle yhtään tyypillistä. Tuntuu, että nyt hän vaan päätti erota tuosta vaan, ja ihan kun sekään ei tuntuisi missään. Hänellä on vaikea lapsuus ja traumoja menneisyydessä ja varmasti juuri alttiutta masennukseen, tai sellaista jopa päällä. Olen tututustunut miehen tyttöön, nyt 7v., myös todella hyvin. Tuntuu ihan kauhealta että tämä meidän perhe näin yhtäkkiä hajotetaan. Luulen että kyse on enemmänkin ulkoisista syistä, mutta olenko tyhmä jos odotan miestä vielä takaisin. Minä olen aiheuttanut enemmänkin ennen erot, omilla peloillani. Mutta olen saanut niitä tosi hyvin haltuun. Nyt kun alkoikin suhteessamme tasainen vaihe ja voin hyvin, hän ei enää tunnekaan mitään ja haluaa erota. Mitä ihmettä? Annanko nyt vaan aikaa ja tilaa, jospa asiat vielä ratkeaa. Tilaa hän tuntuu kovasti tarvitsevan, mitä en aina oikein ole tiennyt, kuinka antaa. Kiitos jos joku osaisi auttaa.
Kommentit (325)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli suhteen alku tuommoista miehen kanssa. Syynä hänen bipolaarihäiriö, jonka takia mielialat vaihteli ääripäästä toiseen, ja jossain mielialassa saattoi tulla yhtäkkiä mieleen, että haluankin olla yksin, tai sinkku tms. Ja sitten mies jätti. Ja sitten palasi. Minä itkin niitä jättöjä pari kertaa, sitten totuin, ajattelin että katselen tuleeko se takaisin taas. Ja ainahan se tuli. En minä enää sittne siitä niin välittänyt.
Ehkä jos olisin lapsiperheen isää etsinyt, olisin kuviosta lähtenyt, liian epävakaata lasten isälle. Mutta kun minä en halunnut lapsia, ajattelin että voinhan minä vaikka tuommoisen vähän jännemmän miehenkin kanssa olla, kun ei kuitenkaan ole häijy ja on muuten ihana mies. Lopulta mentiin naimisiin, ja sen jälkeen jättämiset on vähentyneet. Kyllä se on pari kertaa lähtenyt omenahotelliin pariksi yöksi mania- tai masennuspäissään, kun on ahdist
Ap, seuraavatko miehen mielialat ajanjaksoittain toisiaan kuin vuoristoradassa? Merkki epävakaudesta tai biposta on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette ole edes asuneet yhdessä joten ei se tuosta paremmaksi ainakaan muutu. Kyllähän tuollainen varmasti koukuttaa ja lisää tunteita vähäksi aikaa mutta kuka tuollaista loputtomiin jaksaa. Ja valitettavasti mies selvästi manipuloi. Ja tuo kuulostaa todella myös erikoiselta että tällä kertaa et ole laittanut perään pitkiä taivutteluviestejä, vai onko se niin että AP on se joka oikeasti on se joka manipuloi? Mies on saattanut olla masentunut lähinnä AP:n takia..
Miksi se kuulostaa oudolta? Että haluan antaa toiselle tilaa ja aikaa
Ap
Eroa. Mieluiten. Jo. Eilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli suhteen alku tuommoista miehen kanssa. Syynä hänen bipolaarihäiriö, jonka takia mielialat vaihteli ääripäästä toiseen, ja jossain mielialassa saattoi tulla yhtäkkiä mieleen, että haluankin olla yksin, tai sinkku tms. Ja sitten mies jätti. Ja sitten palasi. Minä itkin niitä jättöjä pari kertaa, sitten totuin, ajattelin että katselen tuleeko se takaisin taas. Ja ainahan se tuli. En minä enää sittne siitä niin välittänyt.
Ehkä jos olisin lapsiperheen isää etsinyt, olisin kuviosta lähtenyt, liian epävakaata lasten isälle. Mutta kun minä en halunnut lapsia, ajattelin että voinhan minä vaikka tuommoisen vähän jännemmän miehenkin kanssa olla, kun ei kuitenkaan ole häijy ja on muuten ihana mies. Lopulta mentiin naimisiin, ja sen jälkeen jättämiset on vähentyneet. Kyllä se on pari kertaa lähtenyt omenahotelliin pariksi
En tiedä tuollaisia diagnooseja, pitää googlettaa. Ei ehkä mitenkään tarkkoja ajanjaksoja. Pitkän aikaa voi mennä hyvin. Enemmänkin ulkoiset tekijät lisäävät paineita ja tuo pahaa oloa mielestäni. Valmiiksi jo vähän keikallaan olevaan oloon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli suhteen alku tuommoista miehen kanssa. Syynä hänen bipolaarihäiriö, jonka takia mielialat vaihteli ääripäästä toiseen, ja jossain mielialassa saattoi tulla yhtäkkiä mieleen, että haluankin olla yksin, tai sinkku tms. Ja sitten mies jätti. Ja sitten palasi. Minä itkin niitä jättöjä pari kertaa, sitten totuin, ajattelin että katselen tuleeko se takaisin taas. Ja ainahan se tuli. En minä enää sittne siitä niin välittänyt.
Ehkä jos olisin lapsiperheen isää etsinyt, olisin kuviosta lähtenyt, liian epävakaata lasten isälle. Mutta kun minä en halunnut lapsia, ajattelin että voinhan minä vaikka tuommoisen vähän jännemmän miehenkin kanssa olla, kun ei kuitenkaan ole häijy ja on muuten ihana mies. Lopulta mentiin naimisiin, ja sen jälkeen jättämiset on vähentyneet. Kyllä se on pari kertaa lähtenyt omenahotelliin pariksi yöksi mania- tai masennuspäissään, kun on ahdist
Äläpä muuta sano. No toisille sopii tuommoinen vatkaaminen. Toisten oma mielenterveys romahtaa. Pitää itse olla tosi vahva ja hyvä perusturvallisuus, että jaksaa tuommoista pelleilyä. Muille ihmisille se on täyttä myrkkyä. Eiköhän tasapainoinenkin ihminen jossain vaiheessa totea, että emmää jaksa tämmöstä katella moro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette ole edes asuneet yhdessä joten ei se tuosta paremmaksi ainakaan muutu. Kyllähän tuollainen varmasti koukuttaa ja lisää tunteita vähäksi aikaa mutta kuka tuollaista loputtomiin jaksaa. Ja valitettavasti mies selvästi manipuloi. Ja tuo kuulostaa todella myös erikoiselta että tällä kertaa et ole laittanut perään pitkiä taivutteluviestejä, vai onko se niin että AP on se joka oikeasti on se joka manipuloi? Mies on saattanut olla masentunut lähinnä AP:n takia..
Miksi se kuulostaa oudolta? Että haluan antaa toiselle tilaa ja aikaa
Ap
Siis tuo tapa anella ja taivutella, sehän voi olla toisen manipuloimista... hyvä ettet nyt ole siihen sortunut. Etkö siis ymmärtänyt itse edes tuota..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveessä suhteessa eteen tulevat ongelmat ratkotaan keskustelemalla. Jos ei osaa keskustella, niin se taito pitää opetella. Self help kirjallisuutta löytyy kyllä.
Ja ihan alkeellinen perusasia on se, että ongelman ratkaisuna ei käytetä hylkäämiskorttia. Jos suhde halutaan lopettaa, se lopetetaan. Mutta hylkäämistä ei ikinä eikä milloinkaan käytetä neuvotteluvalttina. Hylkääminen osuu ihmisen perusturvallisuuteen, ja on siksi tuhoisaa. Myöskään ei pidä harrastaa uhkailua. Jos jokin juttu tehdään, niin tehdään. Mutta uhkailu menettää tehonsa, koska se nopeasti huomataan pelkäksi sanahelinäksi, josta ei seuraa mitään konkreettista.
Jotkut tuntuvat edistävän parisuhdemalleja joissa ei ole perusturvallisuutta. He kieltävät sillä normaalin ihmisyyden. Pienuuttaan.
Useimmat vatipäisesti ih
Vatipäistä käytöstä parisuhteissaan toistavat ja asiasta katumusta tuntemattomat ovat pahantahtoisia ihmiskuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitää suhdettahan ei enää ole. Olemme eronneet. Toki toivon että keskustelisimme edes asioista, kun ajatukset vähän molempien päässä selkenee. Vai uskotteko, että mies tulee vielä takaisin ja haluaa jutella? Minä jotenkin uskon, mutta toisaalta en tiedä tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että hän enää pystyisi suhteeseemme. Voi olla, että hän haluaa olla nyt vaan jatkossa yksin. Surullista.
Ap
Suhteessa olemista ei ironisesti kyllä harjoitella olemalla suhteessa. Opi olemaan onnellinen itseksesi, niin takaan, että mahdollinen seuraava suhde on parempi! On itse asiassa todella kypsä päätös mieheltä olla yksin. Nyt sinun täytyy vain tajuta tämä. Kannattaa kokeilla!
En usko hetkeäkään, että mies on yksin, jos panoseura lasketaan ja muut säädöt. Jos haluaisi oikeasti kasvaa, he voisivat tehdä sitä rimnakkain. Ap ei kuulosta haittatekijältä kasvulle toisin kuin mies on ap:n kasvulle.
"Kiitos tämän omakohtaisen kokemuksen jakamisesta! Juurikin noin mietin tällä hetkellä itsekin, että pitäisikö tämä tämän hetken tilanne ottaa lähinnä isona riitana ja antaa miehen nyt olla rauhassa. Koska yhtään valehtelematta, meidän suhde muuten on todella hyvä, kuten olen jankannut. Joten annanko nyt vaan olla ja elelen tässä elämääni ja jospa hän saa vähän asioita ja tunteitaan päässä selviksi kun saa olla itsekseen. Toki tämä on vähän toive-elättelyä, mutta näin näkisin meidänkin tilanteen voivan (taas) mennä Toki en tiedä onko yhtään samasta asiasta kyse, diagnoosista, mutta hyvin vaihtelevaa tämä on, jos tulee stressaavampi kausi ja tuntuu että masennus pääsee menemään pahemmaksi silloin."
Ei sillä lopulta ole paljoa edes väliä, onko kyse (samasta tai jostain muusta) mt-diagnoosista, vai muuten vaan kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteitaan ja stressiä kypsän aikuisen tavalla. Molemmissa tapauksissa lopulta joutuu vaan päättämään, voiko elää miehen kanssa sellaisena kuin hän on, vai eikö voi.
On myös mahdollista, että paranemista ajan kanssa tapahtuu. Bipolaarihäiriöön voi löytää toimivan lääkityksen (mun miehellä on lääkitys, mutta se lähinnä loiventaa niitä mielialan aaltoja, ei hän "normaali" silti ole), tai stressin sietoa ja käsittelyä voi opetella psykoterapiassa. Mutta jos tällä hetkellä mietit jatkaako vai ei, niin ei siinä voi mitään liian optimistisia paranemisia olettaa, vaan olettaa että mies on mikä on nyt, haluanko silti jatkaa?
Mulle tosiaan tuo sopii, koska en mitenkään pelkää hylkäämistä, eikä nämä enää ota koville nämä miehen ailahtelut kun niihin on tottunut ja tietää mistä ne johtuu. Mutta todella monelle ei sopisi. Tällä palstallakin muistan lukeneeni, kun joku nainen kirjoitti että päätyi miehen bipon takia alkoholisoitumaan ja oli sitten pakko lähteä, kun ei jaksanut sitä soutamista ja huopaamista mielialojen ja suorastaan eri persoonien ja erilaisten tekojen välillä. Tärkeintä on miettiä, mitä itse jaksaa, kestää ja haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette ole edes asuneet yhdessä joten ei se tuosta paremmaksi ainakaan muutu. Kyllähän tuollainen varmasti koukuttaa ja lisää tunteita vähäksi aikaa mutta kuka tuollaista loputtomiin jaksaa. Ja valitettavasti mies selvästi manipuloi. Ja tuo kuulostaa todella myös erikoiselta että tällä kertaa et ole laittanut perään pitkiä taivutteluviestejä, vai onko se niin että AP on se joka oikeasti on se joka manipuloi? Mies on saattanut olla masentunut lähinnä AP:n takia..
Miksi se kuulostaa oudolta? Että haluan antaa toiselle tilaa ja aikaa
Ap
Siis tuo tapa anella ja taivutella, sehän voi olla toisen manipuloimista... hyvä ettet nyt ole siihen sortunut. Etkö siis ymmärtänyt itse edes tuota..?
Ilmeisesti on nyt vähän erilainen tapa kirjoittaa ja tuoda esille asioita, kun en ymmärrä tällaista. En mielestäni anele ja taivuttele muutenkaan. Ennemminkin pyydän anteeksi jos syytä on, ja haluan keskustella. Onpa ikävä sävy jotenkin viestissä, että en ymmärrä mistään mitäänno, ehkä se voi olla niinkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En vaan tiedä mitä teen väärin."
Tämä. Et tottavie sovi yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa jäät näin suureen epätietoisuuteen. Riippumatta siitä kuinka osaat avata itseäsi tai et. Tasapainoinen suhde ei milloinkaan kriisiydy tuollaiseen pisteeseen.
Miehesi käytös ei ole missään määrin kohtuullista. On asioita, joita ei oman itsen balanssin säilyttämisen kannalta ole mahdollista sietää. Vaikka niitä (haluaakin) ymmärtää.
Mies on manipuloiva tomu-ihminen.
Mikä on tomu?
Vierailija kirjoitti:
"Kiitos tämän omakohtaisen kokemuksen jakamisesta! Juurikin noin mietin tällä hetkellä itsekin, että pitäisikö tämä tämän hetken tilanne ottaa lähinnä isona riitana ja antaa miehen nyt olla rauhassa. Koska yhtään valehtelematta, meidän suhde muuten on todella hyvä, kuten olen jankannut. Joten annanko nyt vaan olla ja elelen tässä elämääni ja jospa hän saa vähän asioita ja tunteitaan päässä selviksi kun saa olla itsekseen. Toki tämä on vähän toive-elättelyä, mutta näin näkisin meidänkin tilanteen voivan (taas) mennä Toki en tiedä onko yhtään samasta asiasta kyse, diagnoosista, mutta hyvin vaihtelevaa tämä on, jos tulee stressaavampi kausi ja tuntuu että masennus pääsee menemään pahemmaksi silloin."
Ei sillä lopulta ole paljoa edes väliä, onko kyse (samasta tai jostain muusta) mt-diagnoosista, vai muuten vaan kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteitaan ja stressiä kypsän aikuisen tavalla. Molemmissa ta
Tämä on mielestäni todella iso asia. Ylipäänsä jos tietää mistä mikäkin olotila suhteessa johtuu, auttaa paljon itseä ymmärtämään ja jaksamaan. Voi olla niin, että äh, tiedän että hänellä on nyt vaikka vaikea jakso ja stressiä, ja hän käyttäytyy silloin tietyllä tavalla. Ehkä itsellä on ollut niin vahvasti, omista menneisyyden peloistakin johtuen, pelkona että minä olen syyllinen aina pahaa oloon ja ajattelen heti pahinta suhteemme kannalta. Vaikka näin ei varmasti ole.Opettelua siis itselläkin. Toivottavasti vaan saisin tai saisimme vielä tilaisuuden. Toivoisin että saisimme vielä juteltua asioista ja opittua taas lisää toisistamme ja suhteestamme
Ap
Ja kun eroatte, muista nollakontakti! Mies on riski.
Ap, miten sinä voit ja jaksat? Mies vie kaiken fokuksen.
Tuntuu, että ajattelet, että kun sinä annat miehelle kaikkesi, hän vastavuoroisesti rakastaa sinua ja antaa kaikkensa, koska muuten tasapaino ei säily. Mutta tuollainen on toksinen suhde.
Terveessä suhteessa tiedetään, paljonko sietää ja kestää ja kun tapahtuu ylitys tai muuten red flageja, lähdetään pysyvästi pois. Terveessä suhteessa ei antauduta toiselle kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ette ole edes asuneet yhdessä joten ei se tuosta paremmaksi ainakaan muutu. Kyllähän tuollainen varmasti koukuttaa ja lisää tunteita vähäksi aikaa mutta kuka tuollaista loputtomiin jaksaa. Ja valitettavasti mies selvästi manipuloi. Ja tuo kuulostaa todella myös erikoiselta että tällä kertaa et ole laittanut perään pitkiä taivutteluviestejä, vai onko se niin että AP on se joka oikeasti on se joka manipuloi? Mies on saattanut olla masentunut lähinnä AP:n takia..
Miksi se kuulostaa oudolta? Että haluan antaa toiselle tilaa ja aikaa
Ap
Siis tuo tapa anella ja taivutella, sehän voi olla toisen manipuloimista... hyvä ettet nyt ole siihen sortunut. Etkö siis ymmärtänyt itse edes tuota..?
Ilmeisesti on nyt vähän
Siis sinä itse mainitsit ettet ole tällä kertaa taivutellut ja laittanut pitkiä viestejä..
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten sinä voit ja jaksat? Mies vie kaiken fokuksen.
Tuntuu, että ajattelet, että kun sinä annat miehelle kaikkesi, hän vastavuoroisesti rakastaa sinua ja antaa kaikkensa, koska muuten tasapaino ei säily. Mutta tuollainen on toksinen suhde.
Terveessä suhteessa tiedetään, paljonko sietää ja kestää ja kun tapahtuu ylitys tai muuten red flageja, lähdetään pysyvästi pois. Terveessä suhteessa ei antauduta toiselle kokonaan.
Tämä. Miehelläni todettiin vakava burnout. Parasta, mitä oma terapeuttini sanoi oli, että aikuiset ihmiset ovat vastuussa omista tunteistaan. Kukaan ei voi rakastaa toista ehjäki ja happinaamari pitää aina laittaa itselleen ensin, koska jos annat kaikkesi toiselle, niin hukut itse. Terveessä suhteessa (jopa meillä, jossa siis mies ei ole "terve") on hyväksyttävä vetää omia rajoja ja kunnioittaa niitä.
Anelu ja taivuttelu ei ole manipulointia, jos se on avointa, eikä sisällä uhkausta. Se on kuitenkin ruinaamista ja sillä saadaan huonoja lopputuloksia kuten vaikkapa ihminen parisuhteeseen, johon hänellä ei ole motivaatiota panostaa, ainoastaan vastaanottaa ja ratsastaa aallonharjalla niin kauan kuin on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli suhteen alku tuommoista miehen kanssa. Syynä hänen bipolaarihäiriö, jonka takia mielialat vaihteli ääripäästä toiseen, ja jossain mielialassa saattoi tulla yhtäkkiä mieleen, että haluankin olla yksin, tai sinkku tms. Ja sitten mies jätti. Ja sitten palasi. Minä itkin niitä jättöjä pari kertaa, sitten totuin, ajattelin että katselen tuleeko se takaisin taas. Ja ainahan se tuli. En minä enää sittne siitä niin välittänyt.
Ehkä jos olisin lapsiperheen isää etsinyt, olisin kuviosta lähtenyt, liian epävakaata lasten isälle. Mutta kun minä en halunnut lapsia, ajattelin että voinhan minä vaikka tuommoisen vähän jännemmän miehenkin kanssa olla, kun ei kuitenkaan ole häijy ja on muuten ihana mies. Lopulta mentiin naimisiin, ja sen jälkeen jättämiset on vähentyneet. Kyllä se on pari kertaa lähtenyt omenahotelliin pariksi
Ap, seuraavatko miehen mielialat ajanjaksoittain toisiaan kuin vuoristoradassa? Merkki epävakaudesta tai biposta on tuo.
Sopii myös narsismiin.
Toivottavasti mies ei enää laita mitään viestejä ap:lle. Kun sen näkee näistä viesteistä, että ap tekisi mitä vaan, että saisi miehen takaisin. Vaikka miehellä on pahoja ongelmia, niin on kyllä ap:llakin paljon työstämistä omien tunteidensa kanssa.
Miksi se kuulostaa oudolta? Että haluan antaa toiselle tilaa ja aikaa
Ap