Mies halusi taas erota

Saahan sitä huonossakin suhteessa olla, jos oma pää sen kestää. Älä kuitenkaan kuvittele, että mies muuttaisi tapojaan. Yleensä ne muuttuvat vain huonompaan suuntaan. 

Sinuna jättäisin miehen ja keskittyisin itseeni ja ongelmiini. Jotain on vialla, kun antaa miehen lähteä ja tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suhde todella huono, jos kolmen vuoden aikana on tullut hetkiä että mies ei ole osannut tehdä muuta kun eropäätöksen, jotta meidän suhteessamme jokin muuttuisi? Väärin tehty, tiedän sen itsekin, mutta jollain tavalla myös ymmärrettävää, jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Jos omat opitut tavat ei oikein muuhun hädän hetkellä riitä. Muuna aikana on suhteemme todella hyvä, välittävä ja lämmin. En tiedä miten saisin tämän avattua paremmin, kun kaipaan juurikin monia näkökulmia ja omaankin ajatteluun herätystä, ja tässä samalla koitan miettiä, mitä ihmettä meille edes tapahtui. Koitan elää nyt tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Vaikeaahan se on, kun en osaa ajatella mitä itsekään enää haluan, saati sitäkään vähää en tiedä mitä miehen päässä liikkuu. Haluaisin sen suhteen mikä meillä suurimman osan ajasta on. Nyt tuli omia kriisejä ja ongelmia, mitkä vie heti suo

Mies yrittin parhaansa mukaan avata tunteitaan. Väsyttää, on paha olla, ei mikään kiinnosta, lopulta tunteet minuakin kohtaan alkoivat muuttumaan. Kai hän odotti, että tunteet palaisi takaisin entisiksi ja ne ei palanneet. Näin hän kuulema nyt tällä hetkellä tuntee. Hän ei halunnut olla suhteessa kanssani, jos ei tunteita ole. Ymmärrän sinäänsä tämän. Minua vaan eniten häiritsee, että minun mielestäni ne tunteet hävisi kaiken muun pahan olon alle. Vai olenkohan sitten aivan väärässä. Kovasti hän olisi halunnut tuntea toisin, ja voida paremmin. Mutta miten Ja voi olla, että en täysin kuule häntä, kun en aina saa kiinni mistä kiikastaa. Kun hän ei yhtään itsekään tiedä. Olisi halunnut omassa päässään ajatukset kasaan itsekseen. Siihenkin tarjosin mahdollisuutta, mutta ei ottanut. Onko oman tilan antaminen myös sitä, että en jauha asioista mutta olen fyysisesti samassa tilassa? Eli luottaisin siihen, että hän kyllä ratkaisee asiat, eikä minun pitäisi jankata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suhde todella huono, jos kolmen vuoden aikana on tullut hetkiä että mies ei ole osannut tehdä muuta kun eropäätöksen, jotta meidän suhteessamme jokin muuttuisi? Väärin tehty, tiedän sen itsekin, mutta jollain tavalla myös ymmärrettävää, jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Jos omat opitut tavat ei oikein muuhun hädän hetkellä riitä. Muuna aikana on suhteemme todella hyvä, välittävä ja lämmin. En tiedä miten saisin tämän avattua paremmin, kun kaipaan juurikin monia näkökulmia ja omaankin ajatteluun herätystä, ja tässä samalla koitan miettiä, mitä ihmettä meille edes tapahtui. Koitan elää nyt tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Vaikeaahan se on, kun en osaa ajatella mitä itsekään enää haluan, saati sitäkään vähää en tiedä mitä miehen päässä liikkuu. Haluaisin sen suhteen mikä meillä suurimman osan ajasta on. Nyt

Tämä olin minä, Ap

Aikuisen ihmisen ei kuulu käydä vain tunteella vaan ihan hallitusti myös tahdolla. Toki on ihanaa, että on niitä hetkiä, kun niitä tunteita on. 

Lue, ap, kirja Sellainen mies. Minun, lukijan, mielipide on se, että kirjoittaja on luonnevikainen, narsisti tai muu tunnevammainen. Ymmärrä, että monikaan vapaana ollut aikuinen mies ei edes tavoittele harmonista ja pysyvää suhdetta. 

Jo se, että joutuu kirjoittamaan suhteestaan tänne palstalle, on iso red flag. On tapahtunut itsellenikin eikä siitä suhteesta hyvää saatu ja kyllä sen ulkopuoliset näkivät itseä selvemmin. Täällä on paljon elämänkokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Jo se, että joutuu kirjoittamaan suhteestaan tänne palstalle, on iso red flag. On tapahtunut itsellenikin eikä siitä suhteesta hyvää saatu ja kyllä sen ulkopuoliset näkivät itseä selvemmin. Täällä on paljon elämänkokemusta. 

Ja suurin osa normaaleilla terveillä arvoilla varustettuja.

Haluaisin oppia olemaan parempi itsekin suhteessa. Antamaan tilaa ja aikaa, osata avata itseä ja omia tunteita ja toiveita. Tuntuu että vaikka kuinka opettelen, en vaan osaa. Haluan kovasti olla parisuhteessa kyllä, ja olen ihan ehdottomasti ns. parisuhdeihminen. Olen kuitenkin ollut aiemmin jopa 15 vuotta sinkkuna, joten osaan olla yksinkin. En vaan tiedä mitä teen väärin. Vaadinko liikaa ja liian nopeasti. Enkä osaa elää hetkessä. Vai aiheutanko muuten jotain ahdistusta. Vaikka tiedän nyt, että osaan olla myös ihan paras puoliso toiselle, lempeä, välittävä, kyselevä, kuunteleva, ymmärtäväinen ja rakastava. Ja paljon muutakin hyvää. Omat pelot vaan jossain syvällä pilaa hetkittäin suhdetta

Ap

Ja mitää suhdettahan ei enää ole. Olemme eronneet. Toki toivon että keskustelisimme edes asioista, kun ajatukset vähän molempien päässä selkenee. Vai uskotteko, että mies tulee vielä takaisin ja haluaa jutella? Minä jotenkin uskon, mutta toisaalta en tiedä tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että hän enää pystyisi suhteeseemme. Voi olla, että hän haluaa olla nyt vaan jatkossa yksin. Surullista.

Ap

Sulla on ihan hyvät tavoitteet. Kumppani ja toinen vastaavanlainen kumppani on siihen väärä. Sinun pitää etsiä valmiiksi tasapainoinen ihminen eikä yrittää kasvaa toisen keskeneräisen kanssa, ellei hän käytä aktiivisesti self helpiä, terapiaa ja edisty asiassa (kaikkien kolmen on täytyttävä). 

Olen samalla tiellä kanssasi, tosin pari vuotta edellä sinua. Toivon, että tulet samaa polkua perässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja mitää suhdettahan ei enää ole. Olemme eronneet. Toki toivon että keskustelisimme edes asioista, kun ajatukset vähän molempien päässä selkenee. Vai uskotteko, että mies tulee vielä takaisin ja haluaa jutella? Minä jotenkin uskon, mutta toisaalta en tiedä tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että hän enää pystyisi suhteeseemme. Voi olla, että hän haluaa olla nyt vaan jatkossa yksin. Surullista.

Ap

No koska tuollainen käytös ei ole normaalia, niin eiköhän hänen pidä itse selvittää mistä johtuu. Ja ilmeisesti näyttää, että hän oikeasti haluaa tehdä asialle itse jotain. Sinä et sitä voi tehdä, eikä teillä ole yhteistä tulevaisuutta. Nyt on myös sinun aikasi tutkailla itseäsi, käy vaikka terapeutilla juttelemassa. Normaaleja miehiä on olemassa, ja etköhän sinäkin ihan normaali ole, joten en näe tulevaisuuttasi synkkänä.

Ei tuolla suhteella ole tulevaisuutta, joten ryhdy pääsemään yli asiasta. Kuulostatte kumpikin liian keskeneräisiltä olemaan suhteessa ettekä ole oikeita toisillenne. Sopiva henkilö löytyy sitten kun aika on sopiva. Hyvä parisuhde oikean ihmisen kanssa ei pääty. Kukaan ei lopeta oikeasti hyvää parisuhdetta. Tämän asian äitini väänsi minulle rautalangasta kun vänkäsin yhden ihmisen olleen minulle se oikea ja kun oli niin hyvä suhde ja blaablaa. Olin väärässä. Se oikea tuli vastaan myöhemmin ja tässä sitä ollaan monta vuotta ja yhtä lasta myöhemmin.

Ap, juuri tuo pyörittely on yliymmärtämistä. Sinuna keskittyisin opettelemaan olemaan ilman parisuhdetta (toki sellaisessa voi olla), hahmottamaan omanarvontunteen ja omat rajat ja puolustamaan niitä sekä asettamaan riman korkeammalle.

Mieti, miten paljon tuo vatvominen ja mielipaha syö resursseja elämästäsi.  Onko se tosiaan niin kurjaa, ettet tekisi mielummin jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

66lle. Eli poissaolevuuden syyn kysyminen on ahdistavaa väkivaltaa? 

Se voi olla. En katselisi miestä, joka iltamysliä syödessäni alkaisi tenttaamaan, että mikset sä halua tehdä mun kanssa tota ja tätä ja miksi sä et hymyile enää ja johtuuko tää musta vai sun vaikeasta äitisuhteesta. Jos mies tietäisi, että mulla on vaikeaa ja olisin sanonut että olen väsynyt ja tarviin omaa tilaa.

Niin, olen varmasti toiminut oikein. Mutta mitä ihmettä voi tehdä jos toinen lipuu päivä päivältä vaan kauemmaksi ja tuntuu ettei mikään auta mitä olisin voinut tehdä toisin?

Ap

Voitko kuvailla, mitä tämä kauemmaksi lipuminen on?

Tuntuu, että to

Vähän nyt haiskahtaa marttyyrisyndroomalta. Mies yrittää sanoa olevansa väsynyt, uupunut, tarvitsee omaa tilaa. Ap itkee vieressä, että mitä minä tein, miksi et hassuttele kuten eilen yhyy. No ehkä ei tee mieli hassutella jos on uupunut! Ap kuulostaa koiranpennulta, joka jatkuvasti tuo lelua omistajansa jalkoihin ja vaatii huomiota. Ehkä ero ei olisi tullut jos olisit kuunnellut miest,ä, etkä vain olettanut että syy on sinussa ja vaatinut hassuttelua ja huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Onko suhde todella huono, jos kolmen vuoden aikana on tullut hetkiä että mies ei ole osannut tehdä muuta kun eropäätöksen, jotta meidän suhteessamme jokin muuttuisi? Väärin tehty, tiedän sen itsekin, mutta jollain tavalla myös ymmärrettävää, jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Jos omat opitut tavat ei oikein muuhun hädän hetkellä riitä. Muuna aikana on suhteemme todella hyvä, välittävä ja lämmin. En tiedä miten saisin tämän avattua paremmin, kun kaipaan juurikin monia näkökulmia ja omaankin ajatteluun herätystä, ja tässä samalla koitan miettiä, mitä ihmettä meille edes tapahtui. Koitan elää nyt tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Vaikeaahan se on, kun en osaa ajatella mitä itsekään enää haluan, saati sitäkään vähää en tiedä mitä miehen päässä liikkuu. Haluaisin sen suhteen mikä meillä suurimman osan ajasta on. Nyt tuli omia kriisejä ja ongelmia, mitkä vie heti suohon ja syvälle miehen. Jotenkin toisin näistä pit

Kyllä, silloin suhde on huono. Tai ei ainakaan täydellinen ja terve! Aluksi mietin, että mies on narsisti, mutta itse asiassa alkaa kuulostamaan siltä, että elät itse niin fantasiamaailmassa, ett miehen on pakko erota, koska sinä et kuuntele. 

Nytkin kommentoit, että miehen on ollut pakko erota sinusta, jotta suhteeseenne tulisi muutoksia. Jos suhde on niin täydellinen molempien mielestä, miksi se vaatii muutoksia? Miksi miehen täytyy jopa erota, jotta saadaan muutos aikaiseksi? Se ei ole hyvä suhde. Kommunikaatio on täysin nolla, jos jokaisesta erimielisyydestä tai muutoksesta pitää ensin erota että kuuntelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko suhde todella huono, jos kolmen vuoden aikana on tullut hetkiä että mies ei ole osannut tehdä muuta kun eropäätöksen, jotta meidän suhteessamme jokin muuttuisi? Väärin tehty, tiedän sen itsekin, mutta jollain tavalla myös ymmärrettävää, jos ei tiedä mitä muuta tekisi. Jos omat opitut tavat ei oikein muuhun hädän hetkellä riitä. Muuna aikana on suhteemme todella hyvä, välittävä ja lämmin. En tiedä miten saisin tämän avattua paremmin, kun kaipaan juurikin monia näkökulmia ja omaankin ajatteluun herätystä, ja tässä samalla koitan miettiä, mitä ihmettä meille edes tapahtui. Koitan elää nyt tässä hetkessä ja olla miettimättä tulevaa. Vaikeaahan se on, kun en osaa ajatella mitä itsekään enää haluan, saati sitäkään vähää en tiedä mitä miehen päässä liikkuu. Haluaisin sen suhteen mikä meillä suurimman osan ajasta on. Nyt

Ei ei ei. Et kuuntele miestä ollenkaan. Hän sanoo, rttä tunteet hävisi ja ei halua olla kanssasi. Sitten kirjoitat, että ymmärrät häntä, mutta... Eli et ymmärrä! Ei sillä ole väliä minne koloon ne tunteet hävisivät! Aikuinen ihminen sanoo sinulle, että haluaa erota, koska ei ole tunteita sinua kohtaan. Ei siihen vastata, että ootko varmasti etsinyt kaikkialta? Sitä sanotaan, että ok, pakataan itsetuntonsa mukaan ja kunnioittaa toisen päätöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitää suhdettahan ei enää ole. Olemme eronneet. Toki toivon että keskustelisimme edes asioista, kun ajatukset vähän molempien päässä selkenee. Vai uskotteko, että mies tulee vielä takaisin ja haluaa jutella? Minä jotenkin uskon, mutta toisaalta en tiedä tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että hän enää pystyisi suhteeseemme. Voi olla, että hän haluaa olla nyt vaan jatkossa yksin. Surullista.

Ap

Suhteessa olemista ei ironisesti kyllä harjoitella olemalla suhteessa. Opi olemaan onnellinen itseksesi, niin takaan, että mahdollinen seuraava suhde on parempi! On itse asiassa todella kypsä päätös mieheltä olla yksin. Nyt sinun täytyy vain tajuta tämä. Kannattaa kokeilla!

Vasta kun pääsee  lopullisesti eroon huonosta suhteesta ja alkaa ymmärtämään mikä minussa niitä kohti on vienyt, elämä alkaa. 

Jokaisella meistä on oma elämä jota elää, oma hyvinvointi tulee ensin. Ennen kuin oppii elämään sen opin mukaan,  ei terveet ihmissuhteet ole itsestäänselvyys vaan saattaa ajautua kaikenlaisiin haitallisiin virityksiin.

Kannattaa panostaa itseensä ennemmin kuin myöhemmin.

"En vaan tiedä mitä teen väärin."

Tämä. Et tottavie sovi yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa jäät näin suureen epätietoisuuteen. Riippumatta siitä kuinka osaat avata itseäsi tai et. Tasapainoinen suhde ei milloinkaan kriisiydy tuollaiseen pisteeseen. 

Miehesi käytös ei ole missään määrin kohtuullista. On asioita, joita ei oman itsen balanssin säilyttämisen kannalta ole mahdollista sietää. Vaikka niitä (haluaakin) ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

"En vaan tiedä mitä teen väärin."

Tämä. Et tottavie sovi yhteen sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa jäät näin suureen epätietoisuuteen. Riippumatta siitä kuinka osaat avata itseäsi tai et. Tasapainoinen suhde ei milloinkaan kriisiydy tuollaiseen pisteeseen. 

Miehesi käytös ei ole missään määrin kohtuullista. On asioita, joita ei oman itsen balanssin säilyttämisen kannalta ole mahdollista sietää. Vaikka niitä (haluaakin) ymmärtää.

Mies on manipuloiva tomu-ihminen.

Olen ollut vastaavanlaisessa suhteessa tuuliviiri-miehen kanssa ja menin lopullisesti rikki. Lähde ja yritä unohtaa mies, ihan oman hyvinvointisi takia.