Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies halusi taas erota
15.05.2024 |
Olemme olleen miehen kanssa noin 3 vuotta suhteessa, missä hän on lähtenyt luotani jo 3 kertaa. Nyt päätti jälleen viime viikolla erota. Meidän suhteemme on ihan täydellinen molempien mielestä. Hassuttelua, rakkautta, läheisyyttä, yhteisiä suunnitelmia ja tekemistä. Nyt mies on ollut kuukauden verran todella yliväsynyt ja jossain vaiheessa nukkui todella paljon. Epäilin masennusta. Sitten alkoi hiipimään vähän tunnekylmyys minua kohtaan, jopa ihan vähän tiuskiminen. Nämä ei ole hänelle yhtään tyypillistä. Tuntuu, että nyt hän vaan päätti erota tuosta vaan, ja ihan kun sekään ei tuntuisi missään. Hänellä on vaikea lapsuus ja traumoja menneisyydessä ja varmasti juuri alttiutta masennukseen, tai sellaista jopa päällä. Olen tututustunut miehen tyttöön, nyt 7v., myös todella hyvin. Tuntuu ihan kauhealta että tämä meidän perhe näin yhtäkkiä hajotetaan. Luulen että kyse on enemmänkin ulkoisista syistä, mutta olenko tyhmä jos odotan miestä vielä takaisin. Minä olen aiheuttanut enemmänkin ennen erot, omilla peloillani. Mutta olen saanut niitä tosi hyvin haltuun. Nyt kun alkoikin suhteessamme tasainen vaihe ja voin hyvin, hän ei enää tunnekaan mitään ja haluaa erota. Mitä ihmettä? Annanko nyt vaan aikaa ja tilaa, jospa asiat vielä ratkeaa. Tilaa hän tuntuu kovasti tarvitsevan, mitä en aina oikein ole tiennyt, kuinka antaa. Kiitos jos joku osaisi auttaa.
Kommentit (325)
Vai onko tunteet vaan voineet kuolla ja mitä jos minä olenkin se, joka aiheutan miehelle masennuksen :( Jos olen aiemmin ollut mustasukkainen, ne on olleet raskaita juttuja. Ja vaikka voin nyt paremmin, jospa mies ei vaan enää tunne mitään ja ei halua olla siksi tietenkään enää kanssani. Ulkoiset tekijät ja masennus, minusta johtumattomat, ja menneisyyden huolet, on toki olleet olemassa ja jo monta kuukautta painaneet. Mutta mitä jos silti kaiken pahan alku ja juuri olen minä :(
Tuohon persoonallisuushäiriön tunteettomuuteen mieluummin tarttuisin. Tai just jonkun sellaisen, kun huono vointi alkoi, se ei johtunut pitkään aikaan minusta. Ja ei kuulema lopussakaan. Vaan omista asioista.
Onpa raskasta alkaa näitä näin kaivelemaan, kun ei voi toisen kanssa keskustella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on raskasta, mutta ette te olisi eroamassa, jos te voisitte keskustella nuo. Älä ota miestä enää takaisin! Kerää kaikki itsekunnioituksesi rippeet ja tahdonvoima.
Näin sivusta sanoisin, että terapiasi ei ole ollut riittävää, että toivottavasti et kuvittele olevasi maalissa.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko tunteet vaan voineet kuolla ja mitä jos minä olenkin se, joka aiheutan miehelle masennuksen :( Jos olen aiemmin ollut mustasukkainen, ne on olleet raskaita juttuja. Ja vaikka voin nyt paremmin, jospa mies ei vaan enää tunne mitään ja ei halua olla siksi tietenkään enää kanssani. Ulkoiset tekijät ja masennus, minusta johtumattomat, ja menneisyyden huolet, on toki olleet olemassa ja jo monta kuukautta painaneet. Mutta mitä jos silti kaiken pahan alku ja juuri olen minä :(
Tuohon persoonallisuushäiriön tunteettomuuteen mieluummin tarttuisin. Tai just jonkun sellaisen, kun huono vointi alkoi, se ei johtunut pitkään aikaan minusta. Ja ei kuulema lopussakaan. Vaan omista asioista.
Onpa raskasta alkaa näitä näin kaivelemaan, kun ei voi toisen kanssa keskustella.
Ap
Et sinä sitä masennusta ole aiheuttanut. Johtuu miehen omista asioista. Jos edes on masentunut. Itse epäilen toista naista. Sinä et ole syypää kaikkeen ja älä yliarvioi omaa vaikutustasi toiseen ihmiseen. Mies on vastuussa omista tunteistaan, mielialastaan ja elämästään. Käytät nyt hirveästi energiaa asian märehtimiseen. Hedelmällisempää olisi miettiä miten rakennat nyt itse onnellisen ja ihanan elämän ilman yhtäkään mies. Jos mies haluaa sinut niin hän tulee takaisin, eri asia haluatko sinä enää häntä kun saat omat asiasi kuntoon, alat näkemään metsän puilta ja saat ihanan elämän itsellesi :)
Ajatusleikki.
Millaista elämäsi olisi nyt, jos tuota suhdetta ei olisi ollut?
Millaista elämäsi olisi nyt, jos tuo suhde toimisi (ei se voi toimia, ne huiput on harhaa)?
Millaista elämäsi olisi turvallisessa suhteessa? Tämä suhde estää sen.
Kuinka paljon aikaa ja voimia vie nämä tilanteet miehen kanssa? Sinä kärsit, kärsiikö työkin? Muut ihmissuhteet? Harrastukset? Uni? Mistä tuo vatvomiseen käytetty aika on pois? Nautitko siitä? Pidätkö sitä välttämättömänä pahana?
Meidän muiden tekee pahaa sinun puolestasi. Olen käynyt saman läpi. Tuo ei lopu koskaan,ellei sitä lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koko ajan eroamassa. Koitin selittää, että olen aiheuttanut ne, avaamatta nyt enempää. Omien ongelmien vuoksi. Tämä on ensimmäinen kerta että tunteet kadoksissa. Siksi erilaista ja pelottaa.
Ap
No mutta onhan se koko ajan eroamassa. Vaikka olisit tehnyt mitä, niin se mies silti haluaa erota. Päästä se menemään, et voi pakottaa ketään suhteeseen kanssasi. Ei tämä ole sinun päätös enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ihania kirjoituksia ja ajatuksia avaavia, kiitos paljon! En ole halunnut koskaan loukata häntä ja haluaisin että hänkin voisi vaan hyvin. On tämä siksikin raskasta. Haluaisin auttaa. Mutta ilmeisesti minun apuani ei enää tarvita :(
En tiedä pelkäänkö myös, kun olen ollut joskus lähes 15 vuotta sinkkuna, että nytkö alkaa taas se kausi. En yhtään haluaisi. On ollut aivan ihanaa olla parisuhteessa <3 Meillä piti olla mukava yhteinen kesäkin tulossa ja nyt vietän sen hyvin pitkälti yksin. Ei siinäkään mitään, mutta paljon hauskempaa sekin olisi ollut yhdessä. Kuten monet muutkin asiat ja tekemiset.
Voi kun tietäisi edes vähän mitä toinen ajattelee, se voisi helpottaa mieltä. Mutta ei auta. Kaipa hänestä jotain kuulumisia vielä joskus kuulen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Todella ihania kirjoituksia ja ajatuksia avaavia, kiitos paljon! En ole halunnut koskaan loukata häntä ja haluaisin että hänkin voisi vaan hyvin. On tämä siksikin raskasta. Haluaisin auttaa. Mutta ilmeisesti minun apuani ei enää tarvita :(
En tiedä pelkäänkö myös, kun olen ollut joskus lähes 15 vuotta sinkkuna, että nytkö alkaa taas se kausi. En yhtään haluaisi. On ollut aivan ihanaa olla parisuhteessa <3 Meillä piti olla mukava yhteinen kesäkin tulossa ja nyt vietän sen hyvin pitkälti yksin. Ei siinäkään mitään, mutta paljon hauskempaa sekin olisi ollut yhdessä. Kuten monet muutkin asiat ja tekemiset.
Voi kun tietäisi edes vähän mitä toinen ajattelee, se voisi helpottaa mieltä. Mutta ei auta. Kaipa hänestä jotain kuulumisia vielä joskus kuulen.
Ap
Jos asiaa nyt oikein ajattelee niin mies on tehnyt sinulle monta kertaa sen pahimman tempun eli hylännyt sinut. Miksi haluat takaisin ihmisen, joka on tehnyt sinulle sen pahimman? Hylkääminenhän on ihmisen elämässä pahimpia asioita kun se osuu suoraan lapsuuteen ja varhaisiin kiintymyksen kokemuksiin. Jos ihmisellä on normaali kiintymyssuhde ja turvallisuuden tunne, niin hän ei halua häntä hylännyttä ihmistä takaisin vaan alkaa vihata tätä. Tämä on terve reaktio. Tarvitset edelleen terapiaa, ettet enää tulevaisuudessa janoa hylkääjäsi huomiota. Et sinä miestä rakasta vaan alitajuisesti yrität korjata jotakin traumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aiheesta käyty keskustelu kuulostaa sairaalta. Onko näillä ihmisillä mitään kokemusta parisuhteesta lainkaan?
Mitä enemmän ap:n kommentteja luen, sitä ärsyttävämmäksi ap muuttuu.
Ap:n sanonta menee näin: Parempi paskassa ja sairaassa suhteessa kuin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä aiheesta käyty keskustelu kuulostaa sairaalta. Onko näillä ihmisillä mitään kokemusta parisuhteesta lainkaan?
Miten tämä on sairasta? Minulla on ainakin kokemusta vain parisuhteista, joissa toista ei ole jätetty ja palattu takaisin yhteen, joissa toista ei ole tarvinnut kannatella pitkiä aikoja ja joissa on kommunikoitu omista tarpeista. Tässä valossa ap:n entinen parisuhde kuulostaa hoivasuhteelta eikä terveeltä aikuisten parisuhteelta. Ja ap:n exä kuulostaa häilyvältä.
Kolme vuotta on se aika, kun alkuhuuma on ohi. Olette nyt siinä kohtaa, kun nähdään onko tästä suhteesta sen pidemmälle. Muut asiat alkavat nyt vaikuttaa enemmän. Onko todellista yhteensopivuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aiheesta käyty keskustelu kuulostaa sairaalta. Onko näillä ihmisillä mitään kokemusta parisuhteesta lainkaan?
Miten tämä on sairasta? Minulla on ainakin kokemusta vain parisuhteista, joissa toista ei ole jätetty ja palattu takaisin yhteen, joissa toista ei ole tarvinnut kannatella pitkiä aikoja ja joissa on kommunikoitu omista tarpeista. Tässä valossa ap:n entinen parisuhde kuulostaa hoivasuhteelta eikä terveeltä aikuisten parisuhteelta. Ja ap:n exä kuulostaa häilyvältä.
Ehdin lukemaan vain noita alkupään kommentteja, jotka olivat täynnä terapiaa ja mielenterveysongelmaa. Ihan tavalliselta pariskunnalta nuo minusta vaikuttavat. Voi olla, että eivät sovi yhteen, mutta en koe heitä henkisesti sairaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aiheesta käyty keskustelu kuulostaa sairaalta. Onko näillä ihmisillä mitään kokemusta parisuhteesta lainkaan?
Miten tämä on sairasta? Minulla on ainakin kokemusta vain parisuhteista, joissa toista ei ole jätetty ja palattu takaisin yhteen, joissa toista ei ole tarvinnut kannatella pitkiä aikoja ja joissa on kommunikoitu omista tarpeista. Tässä valossa ap:n entinen parisuhde kuulostaa hoivasuhteelta eikä terveeltä aikuisten parisuhteelta. Ja ap:n exä kuulostaa häilyvältä.
Ehdin lukemaan vain noita alkupään kommentteja, jotka olivat täynnä terapiaa ja mielenterveysongelmaa. Ihan tavalliselta pariskunnalta nuo minusta vaikuttavat. Voi olla, että eivät sovi yhteen, mutta en koe heitä henkisesti sairaiksi.
Kommentteja kun lukee pidemmälle niin paljastuu, että molemmilla on traumoja takana ja mies on ainakin masentunut. Ap kokee olevansa vastuussa miehen mielialoista ja tunteista, mikä on ymmärrettävää, mutta ei pidemmän päälle tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän ap:n kommentteja luen, sitä ärsyttävämmäksi ap muuttuu.
Ap:n sanonta menee näin: Parempi paskassa ja sairaassa suhteessa kuin yksin.
Ai oikeasti? Että olen lähes 15 vuottakin ollut sinkkuna, ja silti olen ihminen joka on mieluummin paskassa suhteessa kun yksin. Ongelmia on ollut juu suhteessa, mutta ei se mikään paska suhde ole ollut.
Ap
Ap on moneen kertaan huhuillut, että mihin miehen tunteet katosivat, ja voiko olla, että mies oikeasti rakastaisi, mutta masennus jotenkin vei hänen tunteensa Ap:aa kohtaan.
No kai voi näinkin olla, mutta tunteet voivat myös ihan aidosti vain loppua. Ilman mitään masennusta. Yksi kaunis päivä ihminen vaan lopettaa rakastamasta kumppaniaan, eikä halua olla enää yhdessä.
Tiedän yhden parisuhteen, jossa miehellä loppui tunteet. Erosivat pariinkin kertaan, mutta mies aina päätyi ottamaan naisen hetkeksi takaisin SÄÄLISTÄ, kun nainen oli niin rikki ja surullinen, itsetuhoinenkin. Lopulta mies sai tarpeeksi voimaa kerättyä päättääkseen suhteen kokonaan.
En ymmärrä tätä tunnepuhetta. Olen pitkässä parisuhteessa, eikä tässä tunteissa vellota jatkuvasti saati puhuta niistä alituiseen. Parisuhteeseen kuuluu hyvin paljon muita asioita. Pelkkä tunne ei kanna loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän ap:n kommentteja luen, sitä ärsyttävämmäksi ap muuttuu.
Ap:n sanonta menee näin: Parempi paskassa ja sairaassa suhteessa kuin yksin.Ai oikeasti? Että olen lähes 15 vuottakin ollut sinkkuna, ja silti olen ihminen joka on mieluummin paskassa suhteessa kun yksin. Ongelmia on ollut juu suhteessa, mutta ei se mikään paska suhde ole ollut.
Ap
Tällä hetkellä kyllä olit. Näet itsekin sen myöhemmin.
Oletko varma ettei tuo jättäminen ja takaisin palaaminen ole vallankäyttöä? Saadaan toinen tuntemaan itsensä huonoksi ja hylätyksi, ja sitten sankarillisesti ja armollisesti palataan takaisin...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä tunnepuhetta. Olen pitkässä parisuhteessa, eikä tässä tunteissa vellota jatkuvasti saati puhuta niistä alituiseen. Parisuhteeseen kuuluu hyvin paljon muita asioita. Pelkkä tunne ei kanna loppuun asti.
Niin no sehän se onkin, että pitää tehdä se päätös, että vaikka juuri nyt en tunne mitään suurta rakkauden tunnetta niin haluan olla tuon ihmisen kanssa. Aika moni pelästyy ja lopettaa suhteen kun tulee se vaihe ettei aktiivisesti tunne oikein mitään kumppaniaan kohtaan. Jossain vaiheessa toivottavasti oppivat, että sama tilanne tulee eteen kaikissa suhteissa. Parempi antaa tällaisen ihmisen mennä menojaan. Jostain sitten löytyy se ihminen, jolla on pitkäjänteisyyttä ja joka ei mene tunteiden perässä koko ajan. Ja eihän siis arjessa ihmiset ehdi tunteita kauheasti vatvomaan. Aina joskus pitää tsekata mikä se suhteen tila on.
Alue: Aihe vapaa
Veikkaan, että tunteettomuus aiheutuu miehen persoonallisuushäiriöstä. Siitä samasta, joka aikaansaa myös ihanuuden ja laukaisee sinussa riippuvuuden.
Lisää ja parempaa terapiaa! Sukella self helpiin!