Menisitkö tässä tilanteessa isäsi hautajaisiin?
Mitä sä tekisit tällaisessa tilanteessa:
Jos sinä olisit nyt se sama 17-vuotias teini, joka sinä olit silloin, kun sinä olit 17-vuotias teini, ja sinä saisit kutsun sun biologisen isän hautajaisiin ja sä et olisi ollut varhaislapsuuden jälkeen ollut missään tekemisissä hänen kanssaan siksi, koska hän on hylännyt sinut. Hän ei ole koskaan lähettänyt sinulle synttärilahjaa, joulukorttia eikä tehnyt elettäkään, ja hän on kaikki elatusmaksut jättänyt maksamatta eikä ole ikinä osallistunut eurollakaan sinun elättämiseesi ja sä tiedät, että hän on aikoinaan kohdellut sun mutsiasi huonosti, niin mitä sä vastaisit siihen kutsuun?
Kommentit (56)
Ihan sama. Kumpikin vaihtoehto on ok.
Tavallaan kivakin tavata verisukulaisia. Toisaalta....
Mulla oli jokuen tilanne 17vuotiaana. Itseasiassa mun pikkuveli 15 v halusi tutustua isäänsä ja otti yhteyttä. Ne näki muutaman kerran. Veli pyysi muakin mukaansa, en lähtenyt.
Niidenkin välit sitten taas menivät plöröiksi muutaman tapaamisen jälkeen. n. 10 vuotta myöhemmin mies kuoli niin broidi kyllä ne hautajaiset hoiti. En mennyt, eikä siellä ollut kukaan muukaan. Ei isän veljiä, ei vanhempia ei ketään.
Menisin. 17-vuotiaana noudatin tarkkaan tapoja, joten olisin vaatinut saada laittaa kukat haudalle ennen isän nuorempia lapsia. Kukkia laittaessa olisin voinut sanoa jotain tyyliin: Toivon, että rajan tuolla puolen siittäjäni haluaa tutustua minuun isänä. Ja siittäjän muistoa kunnioittaen.
No en olisi tuossa tilanteessa, joten vaikea sanoa.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Muita kommentteja?
Ap
Voisit nähdä siellä itsesi näköisiä ihmisiä ja tutustuakin heihin.
Jos leikitään, että tässä tilanteessa olisit ollut aina tekemisissä ukkisi ja mummosi, tätien ja setien kanssa. Sä siis tunnet ne jo ennestään.
Ap
?
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että isä on jättänyt elatusmaksut maksamatta ja kortit lähettämättä ? Kuinka hirviö äiti on kun lapselleen tuollaista kertoo "isäs ei maksa sinusta" , eikä lapselle kuulu kertoa tuollaista miten on kohdellut kun varhaislapsuudessa "hylätyt" ei muista, myös äiti ei välttämättä anna esim kortteja lapselle, sitä sattuu usein.
Satun vaan tietämään tämän asian todeksi. Lapsen äidillä ei ollut mitään sitä vastaan, että isä olisi tavannut lastaan säännöllisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kukkia laittaessa olisin voinut sanoa jotain tyyliin: Toivon, että rajan tuolla puolen siittäjäni haluaa tutustua minuun isänä. Ja siittäjän muistoa kunnioittaen.
Tämä on hyvä idea! Eihän se mies tosiaan ole mikään "isä" , vaan siittäjä!
Menisin hautajaisiin. En laskisi kukkia ja istuisin jossakin suht takana.
Ehkä muut sukulaiset haluavat, että tulen paikalle. Ehkä se johtaa johonkin hyvään.
Ei ainakaan kaduttaidi, kun en mennyt hautajaisiin.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkia laittaessa olisin voinut sanoa jotain tyyliin: Toivon, että rajan tuolla puolen siittäjäni haluaa tutustua minuun isänä. Ja siittäjän muistoa kunnioittaen.
Tämä on hyvä idea! Eihän se mies tosiaan ole mikään "isä" , vaan siittäjä!
Lisää kommentteja?
Jos olisin ollut tekemisissä muun suvun kanssa ja pidän heistä, niin voisin mennäkin. En tiedä mitä olisin ajatellut 17-vuotiaana. Ehkä olisin ollut asiasta katkerampi ja jättänyt menemättä. Vaikea sanoa. Nyt vanhempana ei enää näe asioita niin mustavalkoisena. Ymmärtää miksi joku tekee jotain, vaikka itse ei pitäisikään sitä oikeana ja hyväksyttävänä asiana. Asiassa voi olla jotain, mitä ei tiedä... ja voihan sen nyt isän kuoleman jälkeen saada tietoon. Ihmisillä alkaa usein vasta henkilön kuoleman jälkeen kielen kannat laulaa.
Isäni kuoli kun olin 17-vuotias ja hän oli tehnyt pahempia asioita kuin nuo luettelemasi. Ei oikein kiinnostanut mennä hautajaisiin, mutta menin silti.
Miksi menisin, vieras ihminen tuossa tapauksessa.
Menisin. Mikä ettei? Näkisit sukuasi , tutustut heihon. Ehkä avaa silmiäsi miksi isäsi ei VOINUT olla tekemisissä. Oliko sairas, tms.