Menisitkö tässä tilanteessa isäsi hautajaisiin?
Mitä sä tekisit tällaisessa tilanteessa:
Jos sinä olisit nyt se sama 17-vuotias teini, joka sinä olit silloin, kun sinä olit 17-vuotias teini, ja sinä saisit kutsun sun biologisen isän hautajaisiin ja sä et olisi ollut varhaislapsuuden jälkeen ollut missään tekemisissä hänen kanssaan siksi, koska hän on hylännyt sinut. Hän ei ole koskaan lähettänyt sinulle synttärilahjaa, joulukorttia eikä tehnyt elettäkään, ja hän on kaikki elatusmaksut jättänyt maksamatta eikä ole ikinä osallistunut eurollakaan sinun elättämiseesi ja sä tiedät, että hän on aikoinaan kohdellut sun mutsiasi huonosti, niin mitä sä vastaisit siihen kutsuun?
Kommentit (56)
Ehdottomasti menisin. En sen kuolleen isän takia vaan sen takia, että hautajaisissa tulisi ehkä tilaisuus tutustua isän sukulaisiin, jos en siis tuntisi heitä entuudestaan.
Tai jos tuntisin, sitä suuremmalla syyllä menisin heitä tapaamaan.
50 prosenttia geeneistä tulee kuitenkin isän puolelta, joten olisin hyvin utelias.
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisin adressin. Yleensäkin tykkään maata kotona.
Kenelle se adressi pitäisi lähettää? Ap. on vainajan rintaperillinen eli juridisesti lähiomainen ja yleensä adressit lähetetään lähiomaisille. Itsellenkö ap. pitäisi lähettää adressi, vai kelle?
Ja ap.lle, en menisi hautajaisiin tai edes ilmoittaisi mitään, koska sinulle vainaja on täysin vieras ja hän on pyyhkäissyt sinut elämästään, jo silloin, kun olisit tarvinnut isää. Hautajaisiin mennään kunnioittamaan vainajan muistoa ja tämä isä ei sitä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
12 kertaa sinä? Sitä sanaa ei ole pakko yliviljellä.
Taitaa se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa. Ja puhun sinusta, en ap. Oletko sinä hylännyt jälkeläisesi?
Olin biologisen isän hautajaisissa 7-vuotiaana. Hän ei ollut minulle mitenkään läheinen, edellisek kerran olin nähnyt häntä edellisenä kesänä ja aiemmin oli vuosia ettei hän nähnyt minua lainkaan. Jos olisin ollut 17v niin tuskin olisin mennyt.
Osallistuin hautajaisiin yhdessä äitini kanssa, siellä oli myös biologisen isän puoliso ja toinen lapsi. Kukaan ei ollut kertonut meille että kyseessä oli suuret hautajaiset ja kirkko oli täynnä ihmisiä, koska biologisen isän vanhemmat oli järjestäneet ne hautajaiset. Tunsin olevani vieraassa paikassa vieraiden ihmisten keskellä.
Kutsutaanko tuollaisia isäksi, minulle hän olisi pelkkää ilmaa, vastuuntunnoton paska !!
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti menisin. En sen kuolleen isän takia vaan sen takia, että hautajaisissa tulisi ehkä tilaisuus tutustua isän sukulaisiin, jos en siis tuntisi heitä entuudestaan.
Tai jos tuntisin, sitä suuremmalla syyllä menisin heitä tapaamaan.
50 prosenttia geeneistä tulee kuitenkin isän puolelta, joten olisin hyvin utelias.
Mitä järkeä on tutustua sukulaisiin, jos suvun aikuiset ei ole pitäneet yhteyttä ja luoneen tunnesidettä, silloin kun ap. oli lapsi? Lapsena ap. ei ole voinut vaikuttaa asiaan, mutta suvun aikuiset olivat sen voineet tehdä.
Suku on yhtä arvoton, kuin isä.
En olisi mennyt hautajaisiinsa jos olisi kuollut kun olin 17v. Enkä ole menossa sitten kun joku päivä kuolee (olen nykyään 35v). Minkä takia osallistuisin hänen hautajaisiinsa? Ventovieras ihminen, jota en kohtaan en tunne mitään, en surua, en edes vihaa. Enkä tunne sen puolen sukua, joten olisi vain kaikin puolin kiusallinen tilanne minulle.
Kenenkään ei tarvitse mennä kenenkään hautajaisiin, vaikka olisi kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisin adressin. Yleensäkin tykkään maata kotona.
Kenelle se adressi pitäisi lähettää? Ap. on vainajan rintaperillinen eli juridisesti lähiomainen ja yleensä adressit lähetetään lähiomaisille. Itsellenkö ap. pitäisi lähettää adressi, vai kelle?
Ja ap.lle, en menisi hautajaisiin tai edes ilmoittaisi mitään, koska sinulle vainaja on täysin vieras ja hän on pyyhkäissyt sinut elämästään, jo silloin, kun olisit tarvinnut isää. Hautajaisiin mennään kunnioittamaan vainajan muistoa ja tämä isä ei sitä tarvitse.
Ehkä menisin siksi että tapaisin isän puolen sukua ja perunkirjat liittyy myös ap joten joutuu kuitenkin niihin osallistumaan, antaisin yhteystietoni, asiat on kuitenkin hoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti menisin. En sen kuolleen isän takia vaan sen takia, että hautajaisissa tulisi ehkä tilaisuus tutustua isän sukulaisiin, jos en siis tuntisi heitä entuudestaan.
Tai jos tuntisin, sitä suuremmalla syyllä menisin heitä tapaamaan.
50 prosenttia geeneistä tulee kuitenkin isän puolelta, joten olisin hyvin utelias.
Harvemmin se sukulisten näkeminen tuo iloisia yllätyksiä. Parempi vaan kun ei näekkään, mitä on tulossa.
Mistä tietää, että isä on tehnyt juuri kuten aloituksessa kerroit ? Tiedän muutaman läheisen jolle äiti tällaista pajunköyttä syöttänyt ihan pienestä pitäen. Kävi kuitenkin myöhemmin ilmi, että isä todellakin oli lähettänyt kirjeitä muistanut joka syntymäpäivänä ja maksanut ihan joka ikisen elarin. Näinkin voi siis olla!
mutta vastaus kysymykseen jos tilanne oikeasti kerrottuun tilanteeseen, en menisi hautajaisiin.
Menisin koska kyllä jo vastakkaisen sukupuolen pikkuserkkuja saa alkaa vonkaamaan. Einstein meni naimisiin jopa serkkunsa Elsan kanssa. Jos ei kerran Tinderistä miestä löydy, niin hautajaisista sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisin adressin. Yleensäkin tykkään maata kotona.
Kenelle se adressi pitäisi lähettää? Ap. on vainajan rintaperillinen eli juridisesti lähiomainen ja yleensä adressit lähetetään lähiomaisille. Itsellenkö ap. pitäisi lähettää adressi, vai kelle?
Ja ap.lle, en menisi hautajaisiin tai edes ilmoittaisi mitään, koska sinulle vainaja on täysin vieras ja hän on pyyhkäissyt sinut elämästään, jo silloin, kun olisit tarvinnut isää. Hautajaisiin mennään kunnioittamaan vainajan muistoa ja tämä isä ei sitä tarvitse.
Ehkä menisin siksi että tapaisin isän puolen sukua ja perunkirjat liittyy myös ap joten joutuu kuitenkin niihin osallistumaan, antaisin yhteystietoni, asiat on kuitenkin hoidettava.
Ei perunkirjoitukseen tai muihin niihin liittyviin asioihin osallistuminen ole mitenkään pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähettäisin adressin. Yleensäkin tykkään maata kotona.
Kenelle se adressi pitäisi lähettää? Ap. on vainajan rintaperillinen eli juridisesti lähiomainen ja yleensä adressit lähetetään lähiomaisille. Itsellenkö ap. pitäisi lähettää adressi, vai kelle?
Ja ap.lle, en menisi hautajaisiin tai edes ilmoittaisi mitään, koska sinulle vainaja on täysin vieras ja hän on pyyhkäissyt sinut elämästään, jo silloin, kun olisit tarvinnut isää. Hautajaisiin mennään kunnioittamaan vainajan muistoa ja tämä isä ei sitä tarvitse.
Adressin voi lähettää isän viimeisimmälle panopuulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti menisin. En sen kuolleen isän takia vaan sen takia, että hautajaisissa tulisi ehkä tilaisuus tutustua isän sukulaisiin, jos en siis tuntisi heitä entuudestaan.
Tai jos tuntisin, sitä suuremmalla syyllä menisin heitä tapaamaan.
50 prosenttia geeneistä tulee kuitenkin isän puolelta, joten olisin hyvin utelias.
Mitä järkeä on tutustua sukulaisiin, jos suvun aikuiset ei ole pitäneet yhteyttä ja luoneen tunnesidettä, silloin kun ap. oli lapsi? Lapsena ap. ei ole voinut vaikuttaa asiaan, mutta suvun aikuiset olivat sen voineet tehdä.
Suku on yhtä arvoton, kuin isä.
Kuten sanoin, uteliaisuudesta menisin. Haluaisin ehdottomasti tietää, minkälaiset tyypit kantavat samoja geenejä kuin itse kannan. Vaikka he mahdollisesti sitten olisivatkin epämiellyttäviä tyyppejä, mutta ainakin tietäisin enkä joutuisi loppuikääni arvailemaan.
Mulle olisi sietämätön tilanne, jos toinen puoli itsestäni olisi kokonaan tuntematonta maastoa. Onneksi en ole sellaisessa tilanteessa.
Lähtisin ja toimiva äiti mukaan. Saisi teini surra valmiiksi että sai huonon isän.
Todennäköisesti en menisi. Mutta olisi herkullista ajatella kyllä menevänsä sinne ylpeänä pystypäin oikein tahallaan. Katsomaan tämän isän mahdollista uutta perhettä ja sukua, lapsia ja muita. Ihan piruuttanikin. Oikein tunkisi arkulle ja "hei isä, olipa jo aikakin tavata!" tai "hasta la vista". Ja sitten vielä tunkisi muistotilaisuuteen, söisi kuvun täyteen pitoruokaa ja olisi oikein yli-yli-sosiaalinen kaikkien vieraiden kanssa =).
Mistä tiedät että isä on jättänyt elatusmaksut maksamatta ja kortit lähettämättä ? Kuinka hirviö äiti on kun lapselleen tuollaista kertoo "isäs ei maksa sinusta" , eikä lapselle kuulu kertoa tuollaista miten on kohdellut kun varhaislapsuudessa "hylätyt" ei muista, myös äiti ei välttämättä anna esim kortteja lapselle, sitä sattuu usein.
12 kertaa sinä? Sitä sanaa ei ole pakko yliviljellä.