Psykologi: ole esimerkiksi reilua todeta kumppanille, että en hyväksy sotkuista kotia, ja sinun on järjesteltävä tavarat tarkasti oikeille

Meillä on niin että mikäli meinaa kanssani asua ja elää, niin omat sotkut siivotaan, ja loput puoliksi. Pakko ei ole suostua, eikä minun ole pakko elää tyypin kanssa joka ei siivoa jälkiään. Todella yksinkertaista.

Suuri osa miehistä on siivous- ja lastenhoito- yms vastuuasioissa yksi aikuislapsi lisää vaimon vastuulle. Liian raskasta työssä käyvälle. 

Piinaava pakkomiellesiivous ja sotkuisuus ovat molemmat mielenterveysongelmia. Normaali siisteys ja järjestys riitttää. 

Onnellisin pari on lapseton ja kumpikin asuu ihan omassa asunnossaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sekä tämä:

Toista ei siis voi vaatia suostumaan omiin ideoihin esimerkiksi pahaan mieleen vetoamalla.



On ymmärrettävää, että joskus tulee huono mieli mutta jos sen varjolla yksipuolisesti vaatii toista muuttamaan toimintaansa, ollaan nopeasti vallankäytön alueella. Mielipahaansa voi käsitellä esimerkiksi keskustelemalla siitä ystävän kanssa.

Siis mitä vit*ua? Jos kumppanisi toistuvasti tekee jotain, joka aiheuttaa sinulle mielipahaa et saa tuoda asiaa lainkaa esille vaan siitä pitää vaan valittaa ystäville? Eipä tuokaan nyt oikein terveeltä kuulosta, että kumppanin kanssa ei saa keskustella itselle tärkeistä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on ymmärtänyt koko rajojen käsitteen väärin. Rajoja on tarkoitus vetää itselle - ei muille. Toisin sanoen omaan toimintaan voi vaikuttaa ja omia ratkaisuja kannattaa tehdä sen mukaan missä omat rajat kulkevat. Mutta toista ihmistä et voi vaatia tekemään valintojaan sinun rajojesi mukaan.

Esimerkkitilanteeseen sovellettuna: on ok kertoa että ei tykkää sotkusta ja ehdottaa että toinen siivoaisi useammin, mutta viime kädessä sotkusta häiriintyvä valitsee joko opetella sietämään tilannetta sellaisena kuin se on tai sitten poistua tilanteesta (esim. eroamalla sotkuisesta puolisosta joka ei pyynnöstä huolimatta siivoa tarpeeksi).

 

 

Tottakai niitä rajoja voi asettaa muillekin ja se on aivan tervettä, että tekee selväksi sille toiselle minkälaista käytöstä suhteessa hyväksyy ja mitä ei, toki se toinen sitten voi olla suostum

Kommunikointi ja mielipiteen ilmaiseminen on tietenkin todella tärkeää kaikissa ihmissuhteissa. Mutta rajaa ei voi asettaa kenellekään muulle kuin itselleen. On yleinen mutta virheellinen käsitys että sinä voit laittaa jonkun toisen ihmisen tekemään jotain. Et voi, vaan jos se toinen tekee asian X, hän on itse valinnut sen tehdä. Sinä voit ehdottaa ja kertoa toivovasi asiaa X mutta et voi laittaa toista tekemään sitä ellei hän itse niin valitse.

Olemme aivan samaa mieltä siitä että jokaisen on tärkeää tehdä itselleen selväksi millaista käytöstä ja kohtelua hyväksyy. Kun kerron vaikkapa kumppanilleni, että kohtelu Y tuntuu minusta pahalta, hänen olisi hyvä tämän jälkeen rajoittaa kyseistä käytöstään. Jos hän ei sitä tee, niin siinä tapauksessa on minun tehtäväni rajoittaa omaa sitoutumistani tällaiseen parisuhteeseen. 

t. sama

Ihmiset ovat erilaisia,mutta meillä minä olen se nihilisti,sillä alan yksinkertaisesti voida psyykkisesti todella huonosti siivottomassa kodissa. Mies on oman aikansa armeijaa ja hiukan muutakin sotaan liittyvää käynyt ja on saanut siisteyskurista tarpeekseen,eli hänen siisteys käsityksensä ovat toista ääripäätä. Meillä kummallakin nämä siisteysasiat ja järjestyksen pitotavavat juontavat psyykkisistä traumoista,joista keskiverto kansalaisella ei ole mitään käsitystä. Yritä siinä sitten saada sovituksi mitään ilman nalkutusta yhteistaloudessa. Ainoa ratkaisu joka säästää molempien hermoja on jaetut tilat. Yhteiset tilat siivotaan vuoroissa,tosin yleensä vasta kun minä annan ukaasin. Eläköön sika tavallaan jos haluaa,mutta minun elämääni tai kotiani hän ei porsasteluillaan sotke.

Vierailija kirjoitti:

Yhteisessä kodissa on pidettävä huolta ettei se kumppani ei joudu elämään sinun liassa eikä sinun sotkussasi. Se, että aikuinen ihminen ei korjaa omia jälkiään on epäkunnioittavaa sitä kumppania kohtaan eikä se kumppani ole äitisi, joka korjailee sotkujasi. 

Puhuttiinko siinä yhteisestä kodista?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi sitten toisen osapuolen mieliksi asua läävässä? Tuo on niitä juttuja jotka pitää selvitellä seurustellessa ja vaihtaa kumppania, ei tosiaan muuteta yhteen ja sitten yritetä muuttaa kumppania. Mutta aina on oikeus lähteä jos meno käy vastenmieliseksi.

Et sitten suomea ymmärrä. Ei ole pakko elää läävässä - lähde menemään jos ei kiinnosta. Mutta jos alat vaatimaan jotain, asetat silloin ehtoja suhteelle, joita toinen ei välttämättä osaa (tai halua) täyttää. Vai väitätkö, että toisen epäsiisteys ei olisi ehtinyt jo tulla esille ennen yhteenmuuttamista? Jos ei, on se oma vikasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä tämä:

Toista ei siis voi vaatia suostumaan omiin ideoihin esimerkiksi pahaan mieleen vetoamalla.



On ymmärrettävää, että joskus tulee huono mieli mutta jos sen varjolla yksipuolisesti vaatii toista muuttamaan toimintaansa, ollaan nopeasti vallankäytön alueella. Mielipahaansa voi käsitellä esimerkiksi keskustelemalla siitä ystävän kanssa.

 

Siis mitä vit*ua? Jos kumppanisi toistuvasti tekee jotain, joka aiheuttaa sinulle mielipahaa et saa tuoda asiaa lainkaa esille vaan siitä pitää vaan valittaa ystäville? Eipä tuokaan nyt oikein terveeltä kuulosta, että kumppanin kanssa ei saa keskustella itselle tärkeistä asioita.

Tuoda asia esille ei ole sama asia, kuin vaatia muuttamaan toimintaa. Tuo ero opitaan jo lapsena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä tule mitään jos toinen on suurpiirteinen ja toinen oikein tarkka. Pitää olla kumppani jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä siistejä.

Tai niellä se oma ylpeys ja hyväksyä asia - jos siihen kykenee. Se muuten lähentelee kiristystä, jos alkaa vaatimaan toista esimerkiksi muuttamaan elintapojaan. Tuossa nimittäin on jo sisään rakennettuna oletus, että "jos et muutu, niin mä lähden".

 

 

No eikö se sitten puolestaan ole kiristämistä, että se sotkuinen osapuoli sanoo, että kaikki on tehtävä mun tavallani ja että koti tulee pysymään sotkuisena. 

 

Kukaan ei estä lähtemästä. Eli lähde, äläkä valita siitä, ettet saa tahtoasi läpi.

Niin. Ensin saa yksin järjestää ja siivota. Toisella on oikeus sotkea ja sekoittaa. Ja sitten se järjestystä ylläpitävä saa myös jatkuvasti etsiä niitä sen sottapytyn hukkaamia tavaroita. Jotka ei olisi hukassa, jos jokainen panisi ne paikoilleen käytettyään.

Todella terve kuvio, juu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on ymmärtänyt koko rajojen käsitteen väärin. Rajoja on tarkoitus vetää itselle - ei muille. Toisin sanoen omaan toimintaan voi vaikuttaa ja omia ratkaisuja kannattaa tehdä sen mukaan missä omat rajat kulkevat. Mutta toista ihmistä et voi vaatia tekemään valintojaan sinun rajojesi mukaan.

Esimerkkitilanteeseen sovellettuna: on ok kertoa että ei tykkää sotkusta ja ehdottaa että toinen siivoaisi useammin, mutta viime kädessä sotkusta häiriintyvä valitsee joko opetella sietämään tilannetta sellaisena kuin se on tai sitten poistua tilanteesta (esim. eroamalla sotkuisesta puolisosta joka ei pyynnöstä huolimatta siivoa tarpeeksi).

 

 

Tottakai niitä rajoja voi asettaa muillekin ja se on aivan tervettä, että tekee selväksi sille toiselle minkälaista käytöstä suhteessa hyväksyy ja mitä ei, toki se toinen sitten voi olla suostum

Ja pointti nimenomaan oli se, että et voi vaatia toista elämään omien rajojesi (tai mieltymystesi) mukaan. Voit hyväksyä sen (ja jatkaa suhdetta) tai olla hyväksymättä (ja lähteä). Sun pitää tehdä se valinta - et voi vaatia muita tekemään sitä puolestasi. Et tunnu ymmärtävän, että et voi saada kaikkea haluamaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä tule mitään jos toinen on suurpiirteinen ja toinen oikein tarkka. Pitää olla kumppani jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä siistejä.

Tai niellä se oma ylpeys ja hyväksyä asia - jos siihen kykenee. Se muuten lähentelee kiristystä, jos alkaa vaatimaan toista esimerkiksi muuttamaan elintapojaan. Tuossa nimittäin on jo sisään rakennettuna oletus, että "jos et muutu, niin mä lähden".

Eihän siisteydessä tai sotkuisuudessa ole ylpeydestä kyse.Parempi lähteäkin, jos sotkuisuus tai liika siisteysvaatimus aiheuttaa pahaa oloa.

Väärinymmärrys on taitolaji. Valinta on edelleen sinun: hyväksy tilanne tai lähde menemään. Ei se epäsiisteys kenellekään voi yllätyksenä tulla enää yhteen muuttaessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttaminen on henkistä väkivaltaa eikä pidä ihmetellä jos saa daijuun kun tarpeeksi nalkuttaa!

 

Kommentoin tässä ketjussa jo aiemmin, että moni näistä sottapytyistä, jotka eivät korjaa omia jälkiään ovat muutenkin usein täysiä kusipäitä luonteeltaan. Sinä ainakin osoitit väitteeni todeksi.

 

Ja sinä osoitit, ettet kykene rakentavaan keskusteluun

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Ihminen, joka ei osaa asettaa muille rajoja on kynnysmatto, joka tulee helposti hyväksikäytetyksi.

Tasa-arvoisessa suhteessa normaali, terve ihminen ei kohtele puolisoaan kynnysmattona

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa miehistä on siivous- ja lastenhoito- yms vastuuasioissa yksi aikuislapsi lisää vaimon vastuulle. Liian raskasta työssä käyvälle. 

Ne, jotka hoitavat hommansa, joko eivät nykynaiselle kelpaa, tai eivät enää sellaista naista kelpuuttaisi. Plus ne, joita naiset eivät edes kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä tule mitään jos toinen on suurpiirteinen ja toinen oikein tarkka. Pitää olla kumppani jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä siistejä.

Tai niellä se oma ylpeys ja hyväksyä asia - jos siihen kykenee. Se muuten lähentelee kiristystä, jos alkaa vaatimaan toista esimerkiksi muuttamaan elintapojaan. Tuossa nimittäin on jo sisään rakennettuna oletus, että "jos et muutu, niin mä lähden".

Jos asia on tarpeeksi tärkeä, niin voihan olla ettei kyseesä ole mikään tyhjä uhkaus, vaan tosiaan sitten lähtee. Sekin on ihan ok. Toista ei voi muuttaa, mutta ei myöskään ole itse pakko muuttua. Sitten voi vaan muuttaa erilleen.

Juuri näin. Tämä se näyttääkin tuottavan ihmisille täällä ongelmia. Jos se on niin tärkeää, niin sitten menevät eri teille. Ihmiset vaan vetävät jatkuvasti omia johtopäätöksiään ja haluavat kaiken toimivan juuri oman tahdon mukaan. Eikä se epäsiisteys voi olla yllätys enää yhteen muuttaessa - jos on, eivät ole tehneet läksyjään (eli tutustuneet tarpeeksi hyvin)

Elämä ei ole reilua.

Useinhan tilanne on se, että nuorina ollaan aika tasa-arvoisia ja siisteyskäsitys on aika yhtenevä. Sitten tilanne muuttuu kun tulee lapsia, työpaineita ja jotain henkisiä kremppoja, ja toinen (useimmiten mies) vaan lopettaa kaiken tekemisen ja ulkoistaa työn puolisolleen.

Eli ei halua tehdä mitään. Onko sitten rajojen väärinymmärrystä olettaa, että hänenkin on pakko tehdä osansa siisteyden eteen?