Psykologi: ole esimerkiksi reilua todeta kumppanille, että en hyväksy sotkuista kotia, ja sinun on järjesteltävä tavarat tarkasti oikeille
Näin sanoo psykologi ja Helsingin yliopiston koulutusohjelmassa toimiva kouluttajapsykoterapeutti Marja Saarenheimo.
Hänen mukaansa ei ole esimerkiksi reilua todeta kumppanille, että en hyväksy sotkuista kotia, ja sinun on järjesteltävä tavarat tarkasti oikeille paikoilleen, jos haluat kunnioittaa rajojani.
Sellainen on vallankäyttöä, ei tervettä rajojen vetämistä, Saarenheimo sanoo.
Esimerkissä ihmisen toive yksityiskohtaisen siististä kodista perustuu hänen tarpeisiinsa ja arvostuksiinsa. Ymmärrettävästi silloin voi ärsyttää, jos tavarat ovat kodissa hujan hajan.
Saarenheimon mukaan oma kurja olo ei kuitenkaan oikeuta yksiselitteisesti vaatimaan toista muuttamaan käyttäytymistään. Reilumpaa on myöntää toiselle suoraan, että siisteys on itselle tärkeä tarve eikä rajojen sanelema pakko.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Piinaava pakkomiellesiivous ja sotkuisuus ovat molemmat mielenterveysongelmia. Normaali siisteys ja järjestys riitttää.
Ja yksi esimerkiksi masennuksen ongelmista on se että siivoaminen ei välttämättä ole mahdollista. Ei energia riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin. Siivotkoot akat itte jos ei meno miellytä.
Eiköhän ne akat mieluummin vaihda uuteen fiksumpaan mieheen, jolle omien jälkien siivous ei tuota ongelmia.
Mä olen se akka ja aina on ollut sotku siellä missä minä asun. Kai se on tapa?
Liikaa tavaraa.
Kyllähän se kuluttaa ha harmittaa. Olisi kiva olla siistissä.
Nykyaikana asutaan ahtaissa kerrosalokämpissä. Jos se pieni kämppä on vieläpä täynnä toisen roskaa ja täysin tarpeetonta krääsää, niin ei se siisteyttä arvostava osapuoli voi siinä elää menettämättä terveyttään. Ero on ainoa ratkaisu, jos haluaa pitkän elämän.
Ihmisillä on omat kriiteerinsä ja tapansa. Jos halutaan olla yhdessä, tarvitaan reiluja kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on omat kriiteerinsä ja tapansa. Jos halutaan olla yhdessä, tarvitaan reiluja kompromisseja.
Juuri näin. Eikä koti ole mikään taisteluranner, missä mittelöidään siitä, kummalla on enemmän valtaa, kumpi voittaa ja saa oman tahtonsa läpi tai siitä kumpi on oikeassa.
Omat kodit molemmilla, niin suhde voi hyvin eikä ole turhia riitoja ja saa sitä ns omaa aikaa.
Suhteiden riidat on raha, siivous, 24h toisen lärvin katsominen, ei omaa aikaa, kuka maksaa mitä maksaa jne.
Noi kaikki poistuu heti, kun molemmilla on omat kodit.
Nykyisen mieheni kanssa meillä on omat kodit. Ei riidellä turhista eikä riidellä yllämaistuista asioista ikinä.
Molemmat on aikasemmissa suhteissa asunut yhdessä ja molemmat päättänyt ettei ikinä enää muuta yhteen.
Meillä on hyvä suhde ollut jo 10 vuotta.
Hehe, nyt se on psykologin suulla sanottu mitä tälläkin palstalla ketjussa "Menin lakkoon kotitöistä" on koetettu monta kertaa toistella: Tietyn siisteystason edellyttäminen kotona on vallankäyttöä, halua alistaa muut perheenjäsenet omaan tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ensin saa yksin järjestää ja siivota. Toisella on oikeus sotkea ja sekoittaa. Ja sitten se järjestystä ylläpitävä saa myös jatkuvasti etsiä niitä sen sottapytyn hukkaamia tavaroita. Jotka ei olisi hukassa, jos jokainen panisi ne paikoilleen käytettyään.
Todella terve kuvio, juu.
Ja se yksi siivoaa ja järjestelee edelleen. Ei ole kaikki lepakot sielläkään tapulissa
"Oma käytös voi muuttua elämäntilanteiden muuttuessa. Isoin kohta on lasten syntyminen, niiden myötä tulee paljon uusia asioita hoidettaviksi ja lisätyötä. Mitenkään ei voi selvittää etukäteen, miten toinen niihin reagoi."
Totta. Jokainen joutuu sopeutumaan aina uuteen tilanteeseen. Jotkut eivät siihen ikinä kykene. Lopputulos ei aina ole se paras mahdollinen. Toisaalta nykyään ihmiset ovat keskimäärin mukavuudenhaluisempia, eikä sitä kykyä tai halua hyväksyä toisten ihmisten erikoisuuksia (usein jopa mielipidettä) monella ole. Liian tottuneita saamaan kaiken, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on omat kriiteerinsä ja tapansa. Jos halutaan olla yhdessä, tarvitaan reiluja kompromisseja.
Juuri näin. Eikä koti ole mikään taisteluranner, missä mittelöidään siitä, kummalla on enemmän valtaa, kumpi voittaa ja saa oman tahtonsa läpi tai siitä kumpi on oikeassa.
Tätä olen jo vuosia ihmetellyt. Jotenkin siitä yhteisestä kodista on tullut jatkuvan riidan aihe.
Oma käytös voi muuttua elämäntilanteiden muuttuessa. Isoin kohta on lasten syntyminen, niiden myötä tulee paljon uusia asioita hoidettaviksi ja lisätyötä. Mitenkään ei voi selvittää etukäteen, miten toinen niihin reagoi.