Psykologi: ole esimerkiksi reilua todeta kumppanille, että en hyväksy sotkuista kotia, ja sinun on järjesteltävä tavarat tarkasti oikeille
Näin sanoo psykologi ja Helsingin yliopiston koulutusohjelmassa toimiva kouluttajapsykoterapeutti Marja Saarenheimo.
Hänen mukaansa ei ole esimerkiksi reilua todeta kumppanille, että en hyväksy sotkuista kotia, ja sinun on järjesteltävä tavarat tarkasti oikeille paikoilleen, jos haluat kunnioittaa rajojani.
Sellainen on vallankäyttöä, ei tervettä rajojen vetämistä, Saarenheimo sanoo.
Esimerkissä ihmisen toive yksityiskohtaisen siististä kodista perustuu hänen tarpeisiinsa ja arvostuksiinsa. Ymmärrettävästi silloin voi ärsyttää, jos tavarat ovat kodissa hujan hajan.
Saarenheimon mukaan oma kurja olo ei kuitenkaan oikeuta yksiselitteisesti vaatimaan toista muuttamaan käyttäytymistään. Reilumpaa on myöntää toiselle suoraan, että siisteys on itselle tärkeä tarve eikä rajojen sanelema pakko.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä tule mitään jos toinen on suurpiirteinen ja toinen oikein tarkka. Pitää olla kumppani jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä siistejä.
Tai niellä se oma ylpeys ja hyväksyä asia - jos siihen kykenee. Se muuten lähentelee kiristystä, jos alkaa vaatimaan toista esimerkiksi muuttamaan elintapojaan. Tuossa nimittäin on jo sisään rakennettuna oletus, että "jos et muutu, niin mä lähden".
Miksi pitäisi sitten toisen osapuolen mieliksi asua läävässä? Tuo on niitä juttuja jotka pitää selvitellä seurustellessa ja vaihtaa kumppania, ei tosiaan muuteta yhteen ja sitten yritetä muuttaa kumppania. Mutta aina on oikeus lähteä jos meno käy vastenmieliseksi.
Parasta valita sellainen kumppani, jolla on samanlainen siisteyskäsitys. Muuten se siisti ihminen menettää mielenterveytensä kun joutuu katselemaa likaista kotia. Alkaa myös katkeroitumaan sitä kumppania kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä tule mitään jos toinen on suurpiirteinen ja toinen oikein tarkka. Pitää olla kumppani jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä siistejä.
Tai niellä se oma ylpeys ja hyväksyä asia - jos siihen kykenee. Se muuten lähentelee kiristystä, jos alkaa vaatimaan toista esimerkiksi muuttamaan elintapojaan. Tuossa nimittäin on jo sisään rakennettuna oletus, että "jos et muutu, niin mä lähden".
No eikö se sitten puolestaan ole kiristämistä, että se sotkuinen osapuoli sanoo, että kaikki on tehtävä mun tavallani ja että koti tulee pysymään sotkuisena.
Osa ihmisistä on ymmärtänyt koko rajojen käsitteen väärin. Rajoja on tarkoitus vetää itselle - ei muille. Toisin sanoen omaan toimintaan voi vaikuttaa ja omia ratkaisuja kannattaa tehdä sen mukaan missä omat rajat kulkevat. Mutta toista ihmistä et voi vaatia tekemään valintojaan sinun rajojesi mukaan.
Esimerkkitilanteeseen sovellettuna: on ok kertoa että ei tykkää sotkusta ja ehdottaa että toinen siivoaisi useammin, mutta viime kädessä sotkusta häiriintyvä valitsee joko opetella sietämään tilannetta sellaisena kuin se on tai sitten poistua tilanteesta (esim. eroamalla sotkuisesta puolisosta joka ei pyynnöstä huolimatta siivoa tarpeeksi).
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on ymmärtänyt koko rajojen käsitteen väärin. Rajoja on tarkoitus vetää itselle - ei muille. Toisin sanoen omaan toimintaan voi vaikuttaa ja omia ratkaisuja kannattaa tehdä sen mukaan missä omat rajat kulkevat. Mutta toista ihmistä et voi vaatia tekemään valintojaan sinun rajojesi mukaan.
Esimerkkitilanteeseen sovellettuna: on ok kertoa että ei tykkää sotkusta ja ehdottaa että toinen siivoaisi useammin, mutta viime kädessä sotkusta häiriintyvä valitsee joko opetella sietämään tilannetta sellaisena kuin se on tai sitten poistua tilanteesta (esim. eroamalla sotkuisesta puolisosta joka ei pyynnöstä huolimatta siivoa tarpeeksi).
Tottakai niitä rajoja voi asettaa muillekin ja se on aivan tervettä, että tekee selväksi sille toiselle minkälaista käytöstä suhteessa hyväksyy ja mitä ei, toki se toinen sitten voi olla suostumatta tähän ja silloin kumpikin osapuoli voi miettiä onko mitään järkeä jatkaa tällaista suhdetta.
Minusta tärkeämpää kuin kodin siisteys on se, että kodista huolehditaan yhdessä, olipa siisteystaso mikä tahansa. Itse yritän tehdä parhaani, ja mies tekee parhaansa. On meillä välillä tosi sekaistakin, kun käydään molemmat töissä ja on kolme lasta. Nuorin varsinkin sotkee huolella. Oikea ihana pieni tehosekoitin. Mutta sitten me päätetään, että nyt siivotaan! Kaikki osallistuu ja koti jynssätään katosta lattiaan.
Vierailija kirjoitti:
Nalkuttaminen on henkistä väkivaltaa eikä pidä ihmetellä jos saa daijuun kun tarpeeksi nalkuttaa!
Kommentoin tässä ketjussa jo aiemmin, että moni näistä sottapytyistä, jotka eivät korjaa omia jälkiään ovat muutenkin usein täysiä kusipäitä luonteeltaan. Sinä ainakin osoitit väitteeni todeksi.
Jos toinen joutuu siivoamaan myös puolison tekemiä sotkuja, niin vastaavasti hän voi vähentää jonkun muun asian tekemistä. Ruuan voi laittaa vain itselle ja pestä vain omat pyykit. Valitsee itselle mieleiset tekemiset ja niiden tason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä tule mitään jos toinen on suurpiirteinen ja toinen oikein tarkka. Pitää olla kumppani jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä siistejä.
Tai niellä se oma ylpeys ja hyväksyä asia - jos siihen kykenee. Se muuten lähentelee kiristystä, jos alkaa vaatimaan toista esimerkiksi muuttamaan elintapojaan. Tuossa nimittäin on jo sisään rakennettuna oletus, että "jos et muutu, niin mä lähden".
Eihän siisteydessä tai sotkuisuudessa ole ylpeydestä kyse.Parempi lähteäkin, jos sotkuisuus tai liika siisteysvaatimus aiheuttaa pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on ymmärtänyt koko rajojen käsitteen väärin. Rajoja on tarkoitus vetää itselle - ei muille. Toisin sanoen omaan toimintaan voi vaikuttaa ja omia ratkaisuja kannattaa tehdä sen mukaan missä omat rajat kulkevat. Mutta toista ihmistä et voi vaatia tekemään valintojaan sinun rajojesi mukaan.
Esimerkkitilanteeseen sovellettuna: on ok kertoa että ei tykkää sotkusta ja ehdottaa että toinen siivoaisi useammin, mutta viime kädessä sotkusta häiriintyvä valitsee joko opetella sietämään tilannetta sellaisena kuin se on tai sitten poistua tilanteesta (esim. eroamalla sotkuisesta puolisosta joka ei pyynnöstä huolimatta siivoa tarpeeksi).
Tottakai niitä rajoja voi asettaa muillekin ja se on aivan tervettä, että tekee selväksi sille toiselle minkälaista käytöstä suhteessa hyväksyy ja mitä ei, toki se toinen sitten voi olla suostumatta tähän ja silloin kumpikin osapuoli voi miettiä onko mitään järkeä jatkaa tällaista suhdetta.
Juuri näin. Ihminen, joka ei osaa asettaa muille rajoja on kynnysmatto, joka tulee helposti hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen joutuu siivoamaan myös puolison tekemiä sotkuja, niin vastaavasti hän voi vähentää jonkun muun asian tekemistä. Ruuan voi laittaa vain itselle ja pestä vain omat pyykit. Valitsee itselle mieleiset tekemiset ja niiden tason.
Kuka tämmöistä suhdetta jaksaa? Itse ainakin lähtisin pois tuommoisesta suhteesta missä koko suhde on valtataistelua eikä löydetä yhteistä säveltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä tule mitään jos toinen on suurpiirteinen ja toinen oikein tarkka. Pitää olla kumppani jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä siistejä.
Tai niellä se oma ylpeys ja hyväksyä asia - jos siihen kykenee. Se muuten lähentelee kiristystä, jos alkaa vaatimaan toista esimerkiksi muuttamaan elintapojaan. Tuossa nimittäin on jo sisään rakennettuna oletus, että "jos et muutu, niin mä lähden".
Jos asia on tarpeeksi tärkeä, niin voihan olla ettei kyseesä ole mikään tyhjä uhkaus, vaan tosiaan sitten lähtee. Sekin on ihan ok. Toista ei voi muuttaa, mutta ei myöskään ole itse pakko muuttua. Sitten voi vaan muuttaa erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä ollenkaan sotkua on mieleltään sairas.
Pakkomielteinen OCD-siivous on toki sairaus, mutta tarve asua puhtaassa ja siistissä kodissa ei ole, ja halu pitää koti puhtaana on osa normaalia terveellistä elämäntapaa ja hyvinvointia. Tutkimukset ovat pikemminkin osoittaneet päinvastaisesti, että ympäristön siisteys ja järjestys voivat vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen, ja puhtaus tukee myös tuotteliaampaa ja tehokkaampaa elämää. Likaisuuden ja sotkuisuuden yhteys mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen, on taas tunnistettu monissa tutkimuksissa.
Yhteys on se että masentunut ei jaksa siivota, ei että siivoamalla lähtee masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kestä ollenkaan sotkua on mieleltään sairas.
Pakkomielteinen OCD-siivous on toki sairaus, mutta tarve asua puhtaassa ja siistissä kodissa ei ole, ja halu pitää koti puhtaana on osa normaalia terveellistä elämäntapaa ja hyvinvointia. Tutkimukset ovat pikemminkin osoittaneet päinvastaisesti, että ympäristön siisteys ja järjestys voivat vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen, ja puhtaus tukee myös tuotteliaampaa ja tehokkaampaa elämää. Likaisuuden ja sotkuisuuden yhteys mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen, on taas tunnistettu monissa tutkimuksissa.
Yhteys on se että masentunut ei jaksa siivota, ei että siivoamalla lähtee masennus.
Ei tuossa kommentissa niin väitettykään. Toki niille, jotka eivät ole pahasti masentuneita ja jaksavat niin kodin siisteyden ylläpitäminen on hyvä keino pitää sitä mieltäkin parempana. Kun ympäristö on sotkuinen niin helposti se alitajuntaisesti vaikuttaa siihen, että mielikin on kaoottinen eikä pysty keskittymään tärkeisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen joutuu siivoamaan myös puolison tekemiä sotkuja, niin vastaavasti hän voi vähentää jonkun muun asian tekemistä. Ruuan voi laittaa vain itselle ja pestä vain omat pyykit. Valitsee itselle mieleiset tekemiset ja niiden tason.
Kuka tämmöistä suhdetta jaksaa? Itse ainakin lähtisin pois tuommoisesta suhteesta missä koko suhde on valtataistelua eikä löydetä yhteistä säveltä.
Meneehän siinä aikaa, että saa asiat järjestettyä. Harvalla on eropäätöksestä asunto ja muutto hoidettu saman päivän aikana. Voi myös olla, että toinen tajuaa vihjeen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aivan totta. Myös sisustamisessa pitää muistaa toisen oikeudet viihtyisään kotiin. Se perintönojatuoli sopii kyllä olla olkkarissa.
Ja tietysti riippuu kuka kodin omistaa ja kuka kodin on maksanut.Naisilla tapa muuttaa toisrn asuntoon ja alkaa määräilemään vähän kaikesta.kun joku muuttaa kotiisi niim myy puolet kodistasi hänelle, omistuksen myötä myös puolet määräysvallasta siirtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin. Siivotkoot akat itte jos ei meno miellytä.
Meillä on se ukko joka nalkuttaa ja kulkee rätin kanssa ympäri kämppää.. mua ei kiinnosta ja en jaksaisi siivota.. toki en paskaläävää halua.. mutta kärpäsen paskoja en jaksa siivoilla.
No meillä ei kärpäsen paskoja (mistä niitä teille tulee?!) mutta lokit usein paskoo ikkunaan ja ne joskus vuosia siivoamatta.
Kämppisten kanssa on ihan oletettua, että jokainen siivoaa omat jälkensä sekä osallistuu kotitöihin. Miksi ei siis parisuhteessakin kun kerran asutaan yhdessä?
Ei varmaan sitten haittaa jos sitä autoa vähän kolhaisee ajaessaan. Ja viskoo jätskipaperit penkeille ja ripottelee meikkejä ympäriinsä. Eihän se ole niin justiinsa.
Tai lainaa työkalut naapurin Peralle.
Tunsin kerran yhden psykologin, joka oli niin likainen, että hänen kotinsa vilisi tuhoeläimiä.