Ettehän lemmikinomistajat oikeasti pidä itseänne sen koiran tai kissan äitinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Ihanaa, että vielä löytyy koiranomistajia, joilla on järki päässä. Juuri noin, ihminen on koiralle laumanjohtaja, ei emo.

Sanoo ihminen joka haluaa alistaa eläimiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

Hyvin kiteytetty. Itselle tulee sama mielleyhtymä, kun kuulee jonkun lässyttävän itsestään koiransa äitinä. Sitä miettii, että tyyppi on yksinäinen ja tulee säälin pistos.

Minusta myös se, että Suomessa on niin valtavasti koiria suhteessa ihmisiin, kertoo jotakin meidän suomalaisten tämänhetkisestä mielenterveydestä. Ilmeisesti emme (enää?) osaa olla toistemme kanssa, mutta koska kaipaamme silti sosiaalisuutta, hankimme sitten miellyttämishaluisen lemmikin, jotta voimme kuvitella, että edes joku rakastaa meitä. Eihän se koira oikeasti rakasta, vaan tottelee, koska on laumaeläin ja laumassa kuuluu totella johtajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Ihanaa, että vielä löytyy koiranomistajia, joilla on järki päässä. Juuri noin, ihminen on koiralle laumanjohtaja, ei emo.

Millä nimellä tämä Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja itseään kutsuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

 

Hyvin kiteytetty. Itselle tulee sama mielleyhtymä, kun kuulee jonkun lässyttävän itsestään koiransa äitinä. Sitä miettii, että tyyppi on yksinäinen ja tulee säälin pistos.

Ymmärrät asian vasta, jos ikinä lemmikin otat.Sitä ennen et asiaa ymmärrä, vaikka sen sinulle miten vääntäisi. Buona notte,

 

Mulla on kaksi kissaa, enkä kutsu itseäni niiden äidiksi :) Buona notte vaan sullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

 

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

 

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi

Näin teen ja silti kun sille puhun puhun itsestäni sen äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

 

Hyvin kiteytetty. Itselle tulee sama mielleyhtymä, kun kuulee jonkun lässyttävän itsestään koiransa äitinä. Sitä miettii, että tyyppi on yksinäinen ja tulee säälin pistos.

Ymmärrät asian vasta, jos ikinä lemmikin otat.Sitä ennen et asiaa ymmärrä, vaikka sen sinulle miten vääntäisi. Buona notte,

 

Mulla on kaksi kissaa, enkä kutsu itseäni niiden äidiksi :) Miksi kutsut itseäsi kissoillesi?

Mun poika oli 4v, kun meille tuli alaskanmalamuutin pentu. Ja poika oli 19 v, kun se koira kuoli. Poika ja koira oli parhaat kaverukset. Melkein kuin "identtiset kaksoset". Mä usein kutsuin poikaa koiran nimellä ja koiraa pojan nimellä. Ei haitannut kumpaakaan. Kun eläinlääkäri tuli päästämään koiran sateenkaarisillalle, se oli ainoa kerta, kun olen nähnyt poikani itkevän sen jälkeen, kun täytti 10 vuotta. Nyt on jo päälle kolmekymppinen mies, mutta edelleen joskus puhuu, miten tärkeä se koira hänelle oli. Joten ei hän edes itse koskaan pitänyt mitenkään vääränä, että mä olin koiran mamma. 

Perheessä on äiti ja isi. Meillä äiti ja isi ovat lasten ja lemmikkien äiti ja isi. Koira tunnistaa henkilöiden "nimet". kätevää.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti pidän. Koiran nukkuu jopa vieressäni sängyssä. 



Hyi, saakeli!!!

"Ihanaa, että vielä löytyy koiranomistajia, joilla on järki päässä. Juuri noin, ihminen on koiralle laumanjohtaja, ei emo."

"Sanoo ihminen joka haluaa alistaa eläimiä. "

Minulla ei ole pienintäkään mielenkiintoa hankkia koiraa. Ei alistettavaksi eikä kaveriksi eikä lapsen korvikkeeksi. En kyllä ole hankkimassa mitään muutakaan eläintä, sillä pitäisin sitä itsekkäänä. Pärjään ihan hyvin ilman, että mikään toinen eläinkunnan jäsen on olemassa minun viihdykkeekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Ihanaa, että vielä löytyy koiranomistajia, joilla on järki päässä. Juuri noin, ihminen on koiralle laumanjohtaja, ei emo.

Millä nimellä tämä Ihmislapsen äiti ja koiran o

Kun puhun koiralleni, puhuttelen sitä nimellä tai sanon vaan esimerkiksi: "Tuu tänne!" kun kutsun koiraa sohvalle viereeni. Lapselleni olen äiti. En ehkä nyt ihan ymmärtänyt kysymystä, mutta miksi minun pitäisi kutsua itseäni koiralleni millään nimellä?

Kantaa punkit ja lutikat sun sänkyyn - pelle!😒

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

Hyvin kiteytetty. Itselle tulee sama mielleyhtymä, kun kuulee jonkun lässyttävän itsestään koiransa äitinä. Sitä miettii, että tyyppi on yksinäinen ja tulee säälin pistos.

Minusta myös se, että Suomessa on niin valtavasti koiria suhteessa ihmisiin, kertoo jotakin meidän suomalaisten tämänhetkisestä mielenterveydestä. Ilmeisesti emme (enää?) osaa olla toistemme kanssa, mutta koska kaipaamme silti sosiaalisuutta, hankimme sitten miellyttämishaluisen lemmikin, jotta voimme kuvitella, et

On koiria jotka -ehkä pelosta, toivottavasti ei, tottelevat mutta on niitäkin jotka osaavat totella mutta kokevat silti olevansa perheenjäseniä eivätkä alempiarvoisia laumanosia. Yllättävän moni tässä ketjussa tuo esiin sitä laumanjohtajuutta joka on jo todettu vanhentuneeksi käsitykseksi kuten joku jo totesikin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kissani varmaan pitää minua äitinään, kun imee paitani kuolaiseksi säännöllisesti. 

-m49

Erotettu emostaan liian varhain😥

On ihmiset kyllä nykyään sekaisin. :D

Mietin, miten puhun koiralle. Minun ei tarvitse perfonifikoida itseäni sille, vaan voin kutsua ihan vaan: "Musti, syömään. Tässä Mustille ruokaa."

Pidän ja arvostan eläimet ihmistä korkeammalle. Jokainen eläin on ihmistä fiksumpi, mikroskooppinen matokin. Miten ihmiset kohtelevat eläimiä on oksettavaa.

Tämän takia koirien hyökkäykset ovat lisääntyneet niin paljon. Koiran kouluttaminen on joidenkin mielestä alistamista. Voi elämä. Koira on laumaeläin, jolle pitää olla selkeät säännöt. Se ei kärsi siitä, vaan päinvastoin nauttii siitä. Koira pitäisi voida omistaa vain jonkun ajokortin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Ihanaa, että vielä löytyy koiranomistajia, joilla on järki päässä. Juuri noin, ihminen on koiralle laumanjohtaja, ei emo.

Millä nimellä tämä Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja itseään kutsuu?

Olen eri kuin tuo aiempi kirjoittaja (mutta kirjoitin tuon viestin, johon vastasit). Minulla ei ole koiraa eikä ole koskaan ollutkaan, joten en osaa sanoa, millä nimellä viittaisin itseeni puhuessani koiralleni. Todennäköisesti lukisin ennen koiran hankintaa tarkkaan läpi kaikki oppaat ja tekisin, niinkuin niissä ohjeistetaan.

En ole koirieni äiti. 

Olen niille mamma.

Vierailija kirjoitti:

Kantaa punkit ja lutikat sun sänkyyn - pelle!😒

Ei kanna sen enempää kuin ihminenkään. Itseasiassa mun koirallani on punkkipanta, mulla itselläni ei ole. Koiralta ei ole löytynyt punkkeja, multa on löytynyt. Luteet leviää toisella tavalla. Onneksi tässä taloyhtiössä ei ole luteita.