Ettehän lemmikinomistajat oikeasti pidä itseänne sen koiran tai kissan äitinä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan mami oon. Ei kyl olla samannäkösii. Peppukarvat suht samat, ja mielipiteet.

Tämä oli ihana :D 

Älä stressaa muiden asioilla. Se on vain lemmikille lässyttämistä ja hellittelyä. Ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Lemmikit tunnetusti vähentävät stressiä, joten sinullekin eläinten seura voisi tehdä hyvää. 

Adoptioäiti? Kyllähän lemmikit alkavat seuraamaan omistajiaan ihan kaikkialle kuin pikkulapset.

Vierailija kirjoitti:

Noin puhuu henkilö, jolla ei ole eläimiä, ei ehkä edes lapsia.

Itsekin pidin outona kun muut puhuivat itsestään äitinä lemmikilleen. :) Nyt itsellä on koiranpentu ja juu sanon hänelle: tule äidin luokse. Mitenkäs muuten?

"Tänne."

En tietenkään pidä itseäni koiran äitinä. Sillä on oma koiraäiti. Minä olen mami koiralleni, rakastan sitä ja ja pidän siitä hyvää huolta. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on söpöä kutsua itseään lemmikkinsä äidiksi/isäksi 😂 Mulla ei ole lapsia eikä tule. Oma valinta. Ei ole lemmikkiäkään tällä hetkellä, mutta jos mulla olisi vaikka koira, niin ilman muuta se koira olisi mun vauveli ja minä vauvelin äiti 😝

Sukulainen meinasi kysyä joskus noin tekevältä että milloin synnytti lemmikin

kyllä kaikki tietää, mitä yksinäiset naiset tekevät ison uroskoiran kanssa. somessakin jakavat pusukuvia koiran kanssa ja kutsuvat sitä perheenjäseneksi.

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puhuu henkilö, jolla ei ole eläimiä, ei ehkä edes lapsia.

Itsekin pidin outona kun muut puhuivat itsestään äitinä lemmikilleen. :) Nyt itsellä on koiranpentu ja juu sanon hänelle: tule äidin luokse. Mitenkäs muuten?

"Tänne."

Tämä käsky, kyllä. Kyllä ne käskyt kannattaa koiralle opettaa, vai meinaatko lässyttää koirallesi pyyntöjä tulla äidin luo, kun koiralla ulkona vaistot vie ja edessä on toinen koira tai lapsi.

No tottakai olen lemmikkieni äiti, olenhan adoptoinut ne. <3

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puhuu henkilö, jolla ei ole eläimiä, ei ehkä edes lapsia.

Itsekin pidin outona kun muut puhuivat itsestään äitinä lemmikilleen. :) Nyt itsellä on koiranpentu ja juu sanon hänelle: tule äidin luokse. Mitenkäs muuten?

"Tänne."

ja mitäs sitten: minä annan sinulle ruokaa yms, niinkö :) Kokeilin aluksi puhua omalla nimelläni: minä tai tiina antaa sinulle ruokaa, mitä tiinan kulta jne. Mutta se vain tuntui todella oudolta. Joten puhun itsestäni hänelle äitinä, kuten lapsillenikin. Koira tietää myös siten kenestä puhutaan, kun lapset puhuvat äidistä jne. Mutta joo, ymmärrät sitten vasta jos joskus hankit itsellesi lemmikin, jonka kanssa voit kommunikoida jotenkin. Sitä ennen on aivan turha selittää asiaa.

Onhan niitäkin, jotka eivät puhut itsestään äitinä lapsilleen vaan omalla nimellään. Se on minusta outoa.

Vierailija kirjoitti:

kyllä kaikki tietää, mitä yksinäiset naiset tekevät ison uroskoiran kanssa. somessakin jakavat pusukuvia koiran kanssa ja kutsuvat sitä perheenjäseneksi.

öö. Lemmikki on perheenjäsen.

Ei se nyt niin luonnotonta ole, aikaa sitten on jo tieteellisissä tutkimuksissa todeksi havaittu että ihmisen (omistajan) ja lemmikin (koiria ja kissoja tutkittiin) välille muodostuu samanlainen side ja samanlaisia tunteita kuin äidin ja vauvan, silmiin katsoessa erittyy molempien aivoissa oksitosiinia, rakkaushormonia.

Kyllä mä pidän itseäni jotenkin kissan äitinä tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puhuu henkilö, jolla ei ole eläimiä, ei ehkä edes lapsia.

Itsekin pidin outona kun muut puhuivat itsestään äitinä lemmikilleen. :) Nyt itsellä on koiranpentu ja juu sanon hänelle: tule äidin luokse. Mitenkäs muuten?

"Tänne."

Tämä käsky, kyllä. Kyllä ne käskyt kannattaa koiralle opettaa, vai meinaatko lässyttää koirallesi pyyntöjä tulla äidin luo, kun koiralla ulkona vaistot vie ja edessä on toinen koira tai lapsi.

Koira on hihnassa. Ja käskyt opeteltu. mutta en mä hänelle kotona huutele tänne yms. vaan kyllä lässytän äidin kulta yms. Jos se sua häiritsee, niin pienetpä on murheesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä kaikki tietää, mitä yksinäiset naiset tekevät ison uroskoiran kanssa. somessakin jakavat pusukuvia koiran kanssa ja kutsuvat sitä perheenjäseneksi.

öö. Lemmikki on perheenjäsen.

 

joo. se uroskoira on mamman miesystävä

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

 

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä kaikki tietää, mitä yksinäiset naiset tekevät ison uroskoiran kanssa. somessakin jakavat pusukuvia koiran kanssa ja kutsuvat sitä perheenjäseneksi.

öö. Lemmikki on perheenjäsen.

 

joo. se uroskoira on mamman miesystävä

tai avomies

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kissoilleni mamma.

Ruokakupin täyttäjänä se rontti minua piti😄🥰Entäs jos on lemmikkipossu, oletko emakko, karju😳