Ettehän lemmikinomistajat oikeasti pidä itseänne sen koiran tai kissan äitinä?

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

 

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

Ja se vielä, että ihmisellä ja koiralla on todella pitkä yhteisevoluutio. Molemmat lajit ovat kehittyneet yhdessä ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Kaikkien lajien kanssa tätä ei ole, vaikka ne ihan yhtä arvokkaita ovatkin. 

En nyt ihan niin harhautunut ole, että luulen olevani tanskandogin äiti. Äidiksi sanon itseäni tälle kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Eläimetkin nykyään raskaana kun termejä enään tunneta ja saavat sitten myös vauvoja.Tottakai naaraskin on myös sitten äiti.

Elukka synnyttää 🙄

Aika idioottimainen aloitus. Ei kukaan oikeasti kuvittele olevansa koiran äiti, vaikka itseään äidiksi kutsuukin. Kyseessä on perheeseen otettu lemmikki, joka on perheenjäsen, vaikka onkin eri lajia. Sinun ajatuksenkulkusi perusteella henkilö ei voi kutsua itseään äidiksi, jos vaikka on adoptoinut lapsen. Ei hän oikeasti (biologisesti) ole äiti, kun ei ole tätä synnyttänyt, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

Hyvin kiteytetty. Itselle tulee sama mielleyhtymä, kun kuulee jonkun lässyttävän itsestään koiransa äitinä. Sitä miettii, että tyyppi on yksinäinen ja tulee säälin pistos.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se on söpöä kutsua itseään lemmikkinsä äidiksi/isäksi 😂 Mulla ei ole lapsia eikä tule. Oma valinta. Ei ole lemmikkiäkään tällä hetkellä, mutta jos mulla olisi vaikka koira, niin ilman muuta se koira olisi mun vauveli ja minä vauvelin äiti 😝

Minun lapseni on lapseni ei mikään rakki😖

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä kaikki tietää, mitä yksinäiset naiset tekevät ison uroskoiran kanssa. somessakin jakavat pusukuvia koiran kanssa ja kutsuvat sitä perheenjäseneksi.

öö. Lemmikki on perheenjäsen.

 

joo. se uroskoira on mamman miesystävä

Miksi, oi miksi nämä sairaat pervot tulevat pilaamaan joka ikisen asian? Onko niillä itsellään ollut jotenkin sairas ja seksuaalisesti värittynyt lapsuus vai mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

 

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

 

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämis

Osa asiantuntijoista on kylläkin sitä mieltä että johtajuus-ajattelu on vanhentunutta. Nykykäsityksen mukaan koira aikuisena on kuin parivuotias lapsi ja pitää omistajaansa emonaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Ihanaa, että vielä löytyy koiranomistajia, joilla on järki päässä. Juuri noin, ihminen on koiralle laumanjohtaja, ei emo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin puhuu henkilö, jolla ei ole eläimiä, ei ehkä edes lapsia.

Itsekin pidin outona kun muut puhuivat itsestään äitinä lemmikilleen. :) Nyt itsellä on koiranpentu ja juu sanon hänelle: tule äidin luokse. Mitenkäs muuten?

"Tänne."

ja mitäs sitten: minä annan sinulle ruokaa yms, niinkö :) Kokeilin aluksi puhua omalla nimelläni: minä tai tiina antaa sinulle ruokaa, mitä tiinan kulta jne. Mutta se vain tuntui todella oudolta. Joten puhun itsestäni hänelle äitinä, kuten lapsillenikin. Koira tietää myös siten kenestä puhutaan, kun lapset puhuvat äidistä jne. Mutta joo, ymmärrät sitten vasta jos joskus hankit itsellesi lemmikin, jonka kanssa voit kommunikoida jotenkin. Sitä ennen on aivan turha selittää asiaa.

 

Samoin kävi. Kun meille tuli kaksi kissanpentua yritin aluksi puhua niille tyyliin no nyt annan ruokaa tai nyt Taina antaa ruokaa. Mutta muutamassa päivässä se meni äidittelyksi. Oltiin sitten meidän kissojen äiti ja pappa 16 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

 

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

 

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämis

Juuri näin. Lemmikkiä voi pitää perheenjäsenenä ja rakastaa myös niin, että muistaa olevansa sen kanssa eri lajia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

 

Hyvin kiteytetty. Itselle tulee sama mielleyhtymä, kun kuulee jonkun lässyttävän itsestään koiransa äitinä. Sitä miettii, että tyyppi on yksinäinen ja tulee säälin pistos.

Ymmärrät asian vasta, jos ikinä lemmikin otat.Sitä ennen et asiaa ymmärrä, vaikka sen sinulle miten vääntäisi. Buona notte,

Tietysti pidän. Koiran nukkuu jopa vieressäni sängyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

 

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

 

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi

Eri, mutta niin sinä varmaan mielelläsi uskoisit. Saanko linkin tutkimukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tyylillään, mutta mielestäni tässä on jotain säälittävää ja liittyy eläimen epäterveeseen inhimillistämiseen.  Totta kai lemmikkiä saa ja pitää rakastaa, mutta miksi koet tarvetta pitää sitä jonain vauvanasi? Minusta se on jotenkin surullista ja mieleen tulee heti, että ihminen on hyvin yksinäinen.

 

Hyvin kiteytetty. Itselle tulee sama mielleyhtymä, kun kuulee jonkun lässyttävän itsestään koiransa äitinä. Sitä miettii, että tyyppi on yksinäinen ja tulee säälin pistos.

Mieti sitten ja tunne pistoksia. Useimmiten kuitenkin turhaan mutta jos saat tyydytystä sillä että alennat ihmisiä joita et tunne kun he puhuvat hellyydellä lemmikeilleen niin sanonko ketä pitäisi sääliä..

T: Muutaman koiran ja kissanomistaja sekä suurperheen äiti&aviovaimo (kohta jo mummukin), en ole oikein koskaan kokenut yksinäisyyttä vaikka koirille&kissoille olenkin äiti.

Vierailija kirjoitti:

Aika idioottimainen aloitus. Ei kukaan oikeasti kuvittele olevansa koiran äiti, vaikka itseään äidiksi kutsuukin. Kyseessä on perheeseen otettu lemmikki, joka on perheenjäsen, vaikka onkin eri lajia. Sinun ajatuksenkulkusi perusteella henkilö ei voi kutsua itseään äidiksi, jos vaikka on adoptoinut lapsen. Ei hän oikeasti (biologisesti) ole äiti, kun ei ole tätä synnyttänyt, niinkö?

Adoptiolapsen äiti on tälle äiti, vaikkei olekaan biologisesti sukua. Sen sijaan koira ei ole ihmislapsi, vaan eri lajin edustaja ja kaipaa aivan eri asioita kuin ihmislapsi. Koiralle omistaja on laumanjohtaja, ei äiti.

Kyllä pidän. Kyseessä on kuitenkin hoivasuhde. Minä olen kissasta vastuussa, ruokin, vien tarvittaessa lääkäriin ja meillä on paljon hellyyttä. Ihmetyttää aina miten tosikkomaisesti tuohon asiaan suhtaudutaan mutta siinähän otatte höyryä. Vaikea elämä teillä.

- kissamama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten tää voi häiritä jotain näin paljon? On tutkittu, että esim. äidin aivoissa tulee samankaltainen reaktio katsottaessa biologisten lasten kuvaa vs. lemmikin, esim. oman koiran kuvaa. Koirat myös leimautuu ihmiseen samalla tavalla kuin emoon.

 

Jos jotain ihmistä häiritsee, että joku puhuu itsestään koiran äitinä, niin voi voi. Kyllä kaikki ymmärtää, että se asia ei biologisesti ole niin, mutta se suhde voi sisältää samankaltaisia asioita kuin lapsi-äiti suhde. Toki koiran kasvattaminen on paljon helpompaa, kun yhteiskuntaan pitää sosiaalistaa vain tietyllä tasolla. Eli ettei esim. rähjää mahoton hihnassa tai pure ketään. Lapsen kanssa se ei ihan riitä. 

 

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Koirat osaavat laskea, voivat ymmärtää yli 150 sanaa ja pystyvät huijaamaan tarkoituksellisesti sekä ihmisiä että muita eläimiä, sanoo kanadalaispsykologi ja koirien tutkija Stanley Coren. Monien mittareiden perusteella koirien älylliset kyvyt ovat samaa luokkaa kuin parin vuoden ikäisen ihmislapsen, Brittiläisen Kolumbian yliopistossa työskentelevä Coren väittää.

https://yle.fi/a/3-5859993

Kissani varmaan pitää minua äitinään, kun imee paitani kuolaiseksi säännöllisesti. 

-m49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen ja eläimen kasvattamista on typerää verrata keskenään. Ihminen on todella paljon koiraa monimutkaisempi olento ja eläinkin kärsii liiasta inhimillistämisestä. Koira ei esimerkiksi pidä halaamisesta eikä ymmärrä sitä, vaikka se ihmisille onkin luonteva tapa osoittaa kiintymystä. Olen nähnyt liian monet kerrat, miten ihmiset rutistavat lemmikkejään kaulasta ja (hyvin kasvatettu) koira sietää sen, muttei todellakaan nauti siitä. Koira ei myöskään leimaudu ihmiseen kuin emoon, vaan kuin laumansa johtajaan. Liian moni ei sitä nykypäivänä ymmärrä, eikä osaa kouluttaa koiraansa kunnolla.

T. Ihmislapsen äiti ja koiran omistaja

Ihanaa, että vielä löytyy koiranomistajia, joilla on järki päässä. Juuri noin, ihminen on koiralle laumanjohtaja, ei emo.

Sama asia. Ihan kuten vanhempi on lapselleen johtaja.