Onko velvollisuus jättää perintöä?
Olen koko ikäni ollut nuuka, säästäväinen ja sijoitusorientoitunut. Omaisuutta on siis kertynut kohtuullisesti, vaimolla on perintönsä takia vielä enemmän.
Lapsia ei ole, joten sisareni lapset aikanaan perivät. Nyt on vaikea elämäntilanne ja pohdin, onko hyväksyttävää käyttää näitä rahoja elämiseen? Onko halveksuttavaa vaikkapa ottaa lopputili ja elää omilla rahoillaan eläkeikään saakka?
Miten sinä kokisit asian?
Kommentit (80)
Ei ole velvollisuus, mutta onko oikeus? Jotkut ovat sitä mieltä ettei ole, mutta hekin vain siitä syystä, että haluaisivat ne rahat itselleen, ja mieluiten jo silloin, kun olet elossa, mieluiten heti.
Itselleni todennäköisesti jää, koska en ole kova kuluttamaan. Minulle riittää oma kohtuullinen osani tästä maailmasta. Kaikki kuluttaminen tuhoaa luontoa ja maapalloa. Siksi yritän välttää liikaa ahneutta. Säästyneillä rahoilla olen ostanut metsää. Kuulun nykykäsityksen ja nykymessuamisen mukaan siis luonnontuhoajiin. Luontoa säästävät eli mielestään minua paremmat ihmiset nykyisin keskittyvät lähinnä osteluun ja kuluttamiseen. Mainostelevat keskenään kaikenlaisia luontoa säästäviä tuotteita. Pääasia tuntuu aina olevan osta osta osta osta.
Perintöni jää sukulaisilleni. Lähinnä olen ajatellut heitä, joilla vanhemmilta perimisen mahdollisuudet pienimmät. Ja tietenkin, keille olen saanut olla ihminen enkä pelkkä p.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on itse saanut perintöä, omasta mielestäni on moraalisesti oikein myös jättää sitä. Tämä omamielipiteeni. Itse aion jättää, koska olen saanutkin. En aio olla itsekäs sika.
Sisarusten lapsille? Ei omille, vaan sisarusten.
En jaa käsitystäsi, koska aloittaja on itse tienanut ikiomat rahansa.
ohis
Kuten totesin, tämä on oma mielipiteeni. Ja kuten totesin, miekestäni on oikein jättää, jos on itse saanut. Itse tienattuun en ottanut kantaa. Pitäisin kyllä itsekkäänä, jos lapseton lapseni tuhlaisi minulta saamansa osuuden eikä jättäisi aikanaan mitään sisarenlapsilleen.
Ja sitten ne sisarenlapsetkaan ei sais käyttää niitä perintöjään, vaa
Sitä että perintö ja siitä määrääminen on joillekin ns. viimeinen toive. On hieman eri asia, periikö kukin sisarus pari sataa euroa vai suurempia summia. Suurempien summien kaikki tuhlaaminen on silkkaa laiskuutta ja itsekkyyttä, kaikkea sitä mitä viimeisenä tahtonani en arvosta.
Onhan monille ok sekin, että ylikulutetaan maapalloa ja tuhotaan luontoa, kun nyt kerran ollaan elossa ja voidaan, hällä väliä tulevaisuudesta. Itse arvostan selkärankaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on itse saanut perintöä, omasta mielestäni on moraalisesti oikein myös jättää sitä. Tämä omamielipiteeni. Itse aion jättää, koska olen saanutkin. En aio olla itsekäs sika.
Perinnön saaminen ei velvoita mihinkään. :D
Kysyttiin mielipiteitä. Itse olen kyllä harkinnut ihan ehdollista testamenttia. Tarkemmin en avaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva tuntee velvollisuutta kerätä perintöä sisaruksen lapsille, omille lapsille monet kyllä haluaa jättää, mutta ei sekään ole pakko.
Toki lakisääteinen osuus menee omille lapsille ilman painavaa syytä evätä se. Eli on pakko, ellei ole sitä painavaa syytä.
Ei ole pakko jättää perintöä, kyllä rahaa ja omaisuutta voi olla keräämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini 90+ on sikarikas, minä kituutan hyvin pienellä eläkkeellä ja tiedän, että kun äitini ei ole minua mitenkään rahallisesti auttanut vaikka ahdinkoni tietää, en odota latiakaan perintöä. Pitäköön rahansa pankissa. Luultavasti kuolen ennen äitiäni.
Mummot tykkää kun on rahaa pankissa 🙄
Monen suomalaisen pahe tai toive.
Onhan se turvallisen tuntuista.
Turvallisen tuntuista. Äidilläni oma arvokas kämppä hyvällä paikalla, kesämökki jossa ei käy ja rahaa kuin roskaa, mutta ne on varmaan säästössä pahan päivän varalle ja hei, äiti on siis 90+ ja joka kuukausi isohko eläke tilille kilahtaa. En tiedä onko tehnyt testamenttia ja jos niin kenelle, mutta minä ainut rintaperillinen en ole hänen rikkaudestaan hyötynyt, en odota perintöä vaan kituutan menemään pienellä eläkkeelläni. Se on ok, äiti tehköön rahoillaan mitä haluaa tai olkoon tekemättä. Silti, joku pieni rahalahja olisi tarpeen, mutta hyvä näinkin.
Ellen tee testamenttia vie valtio omaisuuteni. Miehelleni en testamenttaa jotta hänen pska sukunsa ei pääsisi osille. Ongelmana onkin mille testamentata? Ei ole ystäviä, ei sukulaisia joita voisin harkita.
Teen testamentin sillä 4 lapsistani vain 2 on minua edes vähän auttanut ja tukenut näin vanhuuden päivilläni.
Jo minulla olisi lapsia ja he eivät olisi kelvottomia vötkäleitä, niin kyllä haluaisin jättää perintöä ja muutenkin auttaa mahdollisismman paljon ennen kuolemaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini 90+ on sikarikas, minä kituutan hyvin pienellä eläkkeellä ja tiedän, että kun äitini ei ole minua mitenkään rahallisesti auttanut vaikka ahdinkoni tietää, en odota latiakaan perintöä. Pitäköön rahansa pankissa. Luultavasti kuolen ennen äitiäni.
Mummot tykkää kun on rahaa pankissa 🙄
Monen suomalaisen pahe tai toive.
Onhan se turvallisen tuntuista.
Turvallisen tuntuista. Äidilläni oma arvokas kämppä hyvällä paikalla, kesämökki jossa ei käy ja rahaa kuin roskaa, mutta ne on varmaan säästössä pahan päivän varalle ja hei, äiti on siis 90+ ja joka kuukausi isohko eläke tilille kilahtaa. En tiedä onko tehnyt testamenttia ja jos niin kenelle, mutta minä ainut rintaperillinen en ole hänen rikkaudest
Pistät sitten haisemaan kun muori heittää lusikan nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on itse saanut perintöä, omasta mielestäni on moraalisesti oikein myös jättää sitä. Tämä omamielipiteeni. Itse aion jättää, koska olen saanutkin. En aio olla itsekäs sika.
Sisarusten lapsille? Ei omille, vaan sisarusten.
En jaa käsitystäsi, koska aloittaja on itse tienanut ikiomat rahansa.
ohis
Perintönä saatu omaisuus on suvun omaisuutta, joten aivan samoin se kuuluu sisarusten lapsille, jollei omia ole. Itse hankittu varallisuus taas on omaa. Sen suhteen voi toimia miten haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini 90+ on sikarikas, minä kituutan hyvin pienellä eläkkeellä ja tiedän, että kun äitini ei ole minua mitenkään rahallisesti auttanut vaikka ahdinkoni tietää, en odota latiakaan perintöä. Pitäköön rahansa pankissa. Luultavasti kuolen ennen äitiäni.
Mummot tykkää kun on rahaa pankissa 🙄
Monen suomalaisen pahe tai toive.
Onhan se turvallisen tuntuista.
Turvallisen tuntuista. Äidilläni oma arvokas kämppä hyvällä paikalla, kesämökki jossa ei käy ja rahaa kuin roskaa, mutta ne on varmaan säästössä pahan päivän varalle ja hei, äiti on siis 90+ ja joka kuukausi isohko eläke tilille kilahtaa. En tiedä onko tehnyt testamenttia ja jos niin kenelle, mutta
Ha ha, muori varmaan elää pidempään kuin minä kun on terve kuin pukki ja minä taas lähes 7-kymppinen raihnainen. En kadehdi äitini omaisuutta, enkä sitä hinkua, mutta joskus vitthuttaa kun itse saa laskea senttejä ja äiti on Roope Ankka.
Jos lapsia hankkii, niin silloin on tietyllä tavalla myös vastuussa heidän taloudellisesta tilanteesta. Enkä nyt tarkoita, etteikö lasten pitäisi käydä töissä, mutta tiettyä varallisuutta tulisi pyrkiä kerryttämään ylisukupolvien sillä pelkällä töissä käymällä ei tähän ole varallisuutta. Joten näin perintöä tulisi myös pyrkimään jättämään lapsille.
Jos ei ole lapsia kuten aloittajalla niin jos on tähän asti elänyt nuukasti niin sitten voi hyvällä omallatunnolla pistää haisemaan.
En jätä perintöä sillä lapset saa luvan hankkia oman omaisuutensa kuten minäkin tein kouluttautumalla, tekemällä työtä ja säästämällä. Myyn kämpän, mökin ja käytän varani ihan itse ellen satu yllättäen kuolma kupsahtamaan ennen vanhuutta. Jälkeläiset eivät ymmärrä säästäväisyyden päälle vaan tuhlaavat rahansa matkusteluun ja minun mielestäni kaikkeen turhuuteen kuten vaatteisiin, laukkuihin ym. Täysi-ikäisiä ovat, joten hieman enemmän pitäisi päässä älliä olla tai sitten olen vain vanhanaikainen.
Vierailija kirjoitti:
En jätä perintöä sillä lapset saa luvan hankkia oman omaisuutensa kuten minäkin tein kouluttautumalla, tekemällä työtä ja säästämällä. Myyn kämpän, mökin ja käytän varani ihan itse ellen satu yllättäen kuolma kupsahtamaan ennen vanhuutta. Jälkeläiset eivät ymmärrä säästäväisyyden päälle vaan tuhlaavat rahansa matkusteluun ja minun mielestäni kaikkeen turhuuteen kuten vaatteisiin, laukkuihin ym. Täysi-ikäisiä ovat, joten hieman enemmän pitäisi päässä älliä olla tai sitten olen vain vanhanaikainen.
Ja sitten kun sinusta aika jättää saatat lojua viikkoja jossain kylmärekassa tms säilytyspaikassa. Kun suku ei saa sovittua aikaa siunaustilaisuudelle, on pena-pojan hirvijahti, sirkka-tyttären golfkurssi, Pamela lapsenlapsen zumbatunti ja vainaja saa vielä haudassaankin kelata että kuinka minusta on taas näin paljon vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jätä perintöä sillä lapset saa luvan hankkia oman omaisuutensa kuten minäkin tein kouluttautumalla, tekemällä työtä ja säästämällä. Myyn kämpän, mökin ja käytän varani ihan itse ellen satu yllättäen kuolma kupsahtamaan ennen vanhuutta. Jälkeläiset eivät ymmärrä säästäväisyyden päälle vaan tuhlaavat rahansa matkusteluun ja minun mielestäni kaikkeen turhuuteen kuten vaatteisiin, laukkuihin ym. Täysi-ikäisiä ovat, joten hieman enemmän pitäisi päässä älliä olla tai sitten olen vain vanhanaikainen.
Ja sitten kun sinusta aika jättää saatat lojua viikkoja jossain kylmärekassa tms säilytyspaikassa. Kun suku ei saa sovittua aikaa siunaustilaisuudelle, on pena-pojan hirvijahti, sirkka-tyttären golfkurssi, Pamela lapsenlapsen zumbatunti ja vainaja saa vielä haudassaankin kelata että kuinka minusta on taas näin paljon vaivaa.
Oletko niitä aina rahattomia tuhlariperillisiä?
Pärjään omillani perintö hyväntekeväisyyteen.
Ei ole. Itse testamenttaan kuollessani kaiken Suomen valtiolle. Lapsia ei tule.
Kannattaa ottaa kaikki rahat ennen kuolemaa seteleiksi ja polttaa
Vierailija kirjoitti:
Ellen tee testamenttia vie valtio omaisuuteni. Miehelleni en testamenttaa jotta hänen pska sukunsa ei pääsisi osille. Ongelmana onkin mille testamentata? Ei ole ystäviä, ei sukulaisia joita voisin harkita.
Meillä on keskinäinen testamentti, jossa toissijaisena saajana (molempien kuoleman jälkeen) on yleishyödyllinen yhteisö https://www.hyvatestamentti.fi/mukana
Jos ei olisi lasta, joka minut aikanaan perii, jos perittävää jää, tekisin testamentin. Puolisolle, jos kuolisin ensin, en testamentissa antaisi muuta kuin osuuteni avioliiton aikana ostetusta kodista ja sen irtaimistosta, muu menisi sitten sinne, minne olisin päättänyt. Nyt lapsi perii kaiken.