Onko velvollisuus jättää perintöä?

Vierailija kirjoitti:

Harva tuntee velvollisuutta kerätä perintöä sisaruksen lapsille, omille lapsille monet kyllä haluaa jättää, mutta ei sekään ole pakko.

Toki lakisääteinen osuus menee omille lapsille ilman painavaa syytä evätä se. Eli on pakko, ellei ole sitä painavaa syytä.

Äitini 90+ on sikarikas, minä kituutan hyvin pienellä eläkkeellä ja tiedän, että kun äitini ei ole minua mitenkään rahallisesti auttanut vaikka ahdinkoni tietää, en odota latiakaan perintöä. Pitäköön rahansa pankissa. Luultavasti kuolen ennen äitiäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ovat sinun rahojasi - eivät heidän. 

Luovuin hiljattain henkivakuutuksesta pienituloisena, kun lopulta käsitin, että tarvitsen vakuutukseen käyttämäni rahat ihan itse. 

Henkivakuutusta ei ole mitään järkeä pitää enää sen jälkeen kun lapset ovat aikuistuneet.

Ei tule lapsillekaan houkutusta kylmätä vanhempaansa esim. huumekoukussa tai ahneuttaan.

Koska rintaperillisiä ei ole, aion testamentanta rahaa sen sukulaisen lapsille, joka on minua auttanut nyt vanhana. Sukulaisia on niin paljon, että jos jaetaan kaikille, niin kukaan ei saisi sellaista summaa, josta juuri mitään iloa olisi.

Myös hyväntekeväisyyskohteisiin lahjoitan jo nyt eläessäni.

Vierailija kirjoitti:

Koska rintaperillisiä ei ole, aion testamentanta rahaa sen sukulaisen lapsille, joka on minua auttanut nyt vanhana. Sukulaisia on niin paljon, että jos jaetaan kaikille, niin kukaan ei saisi sellaista summaa, josta juuri mitään iloa olisi.

Myös hyväntekeväisyyskohteisiin lahjoitan jo nyt eläessäni.

Minä tekisin testamentin sille auttaneelle sukulaiselle. Tehköön hän sitten niillä rahoilla mitä lystää, antakoon sitten vaikka niille lapsilleen. Ehkä hänen lapsensa eivät olisi sinua auttaneet tai eivät edes pidä sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Itse myös lapseton. Omaisuutta kertynyt kohtuullisesti. En ole läheinen sisarukseni kanssa, olen tehnyt testamentin ystäväni hyväksi. Rintaperillisiä he sisar eikä hänen lapset eivät ole, joten eivät voi edes lakiosuutta vaatia.

En ole missään tekemisissä siskoni kanssa eikä olla puhuttu varmaan seitsemään vuoteen, mutta olen hänen lastensa kanssa tekemisissä ja heille olen testamentin tehnyt. Olen tosi onnellinen ettei tämä välirikko ole vaikuttanut siskoni lapsiin vaan ollaan tekemisissä ihan säännöllisesti. Olisin kyllä siskoni kanssa myös tekemisissä, mutta hän on suuttunut meidän yhteisistä perintöasioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse myös lapseton. Omaisuutta kertynyt kohtuullisesti. En ole läheinen sisarukseni kanssa, olen tehnyt testamentin ystäväni hyväksi. Rintaperillisiä he sisar eikä hänen lapset eivät ole, joten eivät voi edes lakiosuutta vaatia.

En ole missään tekemisissä siskoni kanssa eikä olla puhuttu varmaan seitsemään vuoteen, mutta olen hänen lastensa kanssa tekemisissä ja heille olen testamentin tehnyt. Olen tosi onnellinen ettei tämä välirikko ole vaikuttanut siskoni lapsiin vaan ollaan tekemisissä ihan säännöllisesti. Olisin kyllä siskoni kanssa myös tekemisissä, mutta hän on suuttunut meidän yhteisistä perintöasioista. 

Mahtaneeko suuttua myös lapsilleen sinun perintöasioista?

Jos ei omia rintaperillisiä ole niin käyttäisin kaikki varani itse.

Vierailija kirjoitti:

Äitini 90+ on sikarikas, minä kituutan hyvin pienellä eläkkeellä ja tiedän, että kun äitini ei ole minua mitenkään rahallisesti auttanut vaikka ahdinkoni tietää, en odota latiakaan perintöä. Pitäköön rahansa pankissa. Luultavasti kuolen ennen äitiäni. 

Mummot tykkää kun on rahaa pankissa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko tuo alapeukuttaja vähän perustella?

Oli niin saatanan tyhmä aloitus/kysymys.

Olen todella iloinen siitä, että sekä minun vanhemmat, mutta etenkin appivanhempani antoivat meidän auttaa irtaimiston karsimisessa. Kun aikoinaan kävin ensimmäisen kerran appivanhempieni luona, oli siellä mm pihakin täynnä mm pyörien raatoja. Kyselin hieman ja sain tietää tietty kohde ottaa näitä vastaan.

Pyysin miestä kysymään voidaanko viedä nämä sinne. Miehellä oli silloin iso farkku, jonne näitä meni muutama, mutta siitä se alkoi. Kun käytiin, otettiin heiltä jotain roskaa, sitten he alkoivat käymään meillä säännöllisesti ja aina toivan jotain mukanaa. Viimeinen käännös oli mies sai yhdestä tuöpaikasta pakun lainaan ja monen monta kuormaa haki. Taloon tehtiin pintaremontti, nurkat laitettiin kuntoon ja he lopulta saivat myytyä talon. Ennen tätä pakua, se romun määrä vaan jatkui. Vaikka kuinka toivat meille tarpeetonta, määrät olivat niin suuret, ettei se, vuosienkaan jälkeen näkynyt.

Kukaan ei halua sellaista perintöä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei omia rintaperillisiä ole niin käyttäisin kaikki varani itse.

Omistan metsää paljon ja en kyllä niitä halua myydä vaan toivottavasti voin metsässä samoilla niin pitkään kuin mahdollista. Tietysti metsää hoidan, teen puukauppoja ja saan siitä tuloja, mutta en missään nimessä halua myydä kaikkea ennen kuolemaani, joten testamentti on tehty, kun ei ole rintaperillisiä. 

Vainajan omaisuus, sekä pankkitilillä, osakeomistuksina sekä irtaimistona on pelkkä riesa perillisille,nimim. Kokemusta on. Itselle perintö oli se ja sama, kunhan perilliset ei jää velkoihin Sinun hautajaisten takia. 

Ja hyväntekeväisyydet on humpuukia.

Kyllä se nyt vaan on viisainta jatkaa nuukailua. Älä vaan törsää mihinkään lääkäriin tai omaan hyvinvointiisi, kyllä ne sisarusten lapset sitten käyttävät viisaammin sen omaisuuden.   Ihme, että keksit kysyäkin tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oo tietenkään velvollisuus. Ja periihän siskosi lapset omat vanhempansa kuitenkin. 

Niin ja kyllä

ne lapset itse tekevät elämänsä. Ei vanhemmat ole velvollisia kustantamaan aikuisten lasten jatkoa.

Minusta on hyvä, että oman omaisuuden laittaa sinne minne haluaa. Elää. Elää elämäänsä.

Jos te olette varakkailta, niin eikös voi  antaa ennakkoperintönä jotain (jos haluatte) ja sanoa, että se oli siinä, loput lähdemme nyt käyttämään omaan elämäämme. Lähdette vaikka maailmanympärimatkalle.

Nyt se elämä on. 

Varmastikaan ei ole helppo alkaa luopua ja pistää rennosti menemään, jos ln elämänsä niinsanotusti kituutellut ja nauttinut myös sen omaisuuden keräämisestä.

Itsekin mietin, että myydäänkö tämä kämppä, kun lapset on lähteneet omilleen ja itse jäädään eläkkeelle. 

Ostaisi edullisen tai vuokraisi ja lähtisi menemään.

Tämä elämä on nyt.

Ja kannattaa tehdä nyt kun on vielä kunnossa.

Mieluummin ei, tulee vain riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisiko tuo alapeukuttaja vähän perustella?

Oli niin saatanan tyhmä aloitus/kysymys.

Vaan ei ole ainoa ajatuksillaan. Moni miettii samoin. Hyvin moni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini 90+ on sikarikas, minä kituutan hyvin pienellä eläkkeellä ja tiedän, että kun äitini ei ole minua mitenkään rahallisesti auttanut vaikka ahdinkoni tietää, en odota latiakaan perintöä. Pitäköön rahansa pankissa. Luultavasti kuolen ennen äitiäni. 

Mummot tykkää kun on rahaa pankissa 🙄

Monen suomalaisen pahe tai toive.

Onhan se turvallisen tuntuista.

Vierailija kirjoitti:

Vainajan omaisuus, sekä pankkitilillä, osakeomistuksina sekä irtaimistona on pelkkä riesa perillisille,nimim. Kokemusta on. Itselle perintö oli se ja sama, kunhan perilliset ei jää velkoihin Sinun hautajaisten takia. 

Ja hyväntekeväisyydet on humpuukia.

No ei se pankkitilillä oleva vainajan omaisuus kyllä mikään riesa ole. Nimimerkki kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva tuntee velvollisuutta kerätä perintöä sisaruksen lapsille, omille lapsille monet kyllä haluaa jättää, mutta ei sekään ole pakko.

Tässä on kuultu vuosien saatossa haaveita, miten sisaren lapset sitten asuvat omistamissani asunnoissani ja äitinikin nyökkäilee määrätietoisesti. Onko tämä siis normaalia sukulaisten auttamista?

ei todellakaan ole, en jättäisi mitään tuollaisille!