Lue keskustelun säännöt.
Miehenä seksittömässä suhteessa - apua!
11.05.2024 |
Korjaan heti otsikkoa. Suhteemme ei ole seksitön. Harrastamme jotakin puuhastelua noin kerran viikossa. Ongelma on se, että vaimo ei enää sitä erityisemmin halua. Suhde varmaankin olisi seksitön, jos minä en tekisi aloitteita ja keskustelisi aiheesta aktiivisesti. Vaimo tyydyttää kyllä itsensä, mutta minä en kuulu siihen kuvioon. Oikeastaan luulin vuosia, että hän ei ole enää lainkaan kiinnostunut seksistä tai että ei voi saada orgasmia.
Ja koska hän ei halua minua, ei myöskään kehu milloinkaan ulkoisia ominaisuuksiani, ei katsele vartaloani tai suutele intohimoisesti. Olen aika sopusuhtainen ja huolehdin ulkonäöstäni sekä hygieniastani hyvin. Liikun ja treenaan vähän, mutta vähintään sen verran, että lihakset pysyvät esillä, vaikken mikään atleetti olekaan.
Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Alussa seksi oli päivittäistä. Oikeastaan montakin kertaa päivässä. Huomasin seksielämämme hiipuvan muistaakseni niihin aikoihin, kun häitä suunniteltiin. Nyt on sitten jo lapsiakin ja yhteinen asuntolaina.
Olemme puhuneet asiasta viime vuosina aina silloin tällöin. Se on minulle melko vaikeaa, sillä aihe on arka ja tunnen olevani epäviehättävä, epähaluttava, inhottava, itsekäs ja lapsellinen halujeni kanssa, jotka eivät ole juurikaan muuttuneet meidän alkuajoista. Pelkkä ajatus siitä, ettei hän enää halua minua, itkettää. Seksuaalinen itsetuntoni on nykyään olematon ja välillä olen myös aika vainoharhainen... Mietin, pettääkö hän. Mutta ei, aina vakuuttaa, että rakastaa minua ja haluaa jatkaa.
Vaimo vaikuttaisi olevansa onnellisempi kuin aikoihin. Hän harrastaa ja urheilee. Hänellä on uusia ystäviä ja annan hänelle viikottain vähintään yhden illan lapsivapaata. Viikonloppuisin herään aina lasten kanssa ja teen hänelle aamiaisen joka päivä. Hoidan meillä melkein kaiken siivouksen ja kaiken lasten ulkoiluttamisen, iltasadut ja usein muutkin iltatoimet. Kuskaan enemmän päiväkotiin ja harrastuksiin... Toki vaimokin osallistuu. Miettii vaatteet ja ruuat pääasiassa.
Vaimo on sanonut, että syy haluttomuuteen voi johtua siitä, ettei ole aina osannut tai uskaltanut sanoa ei, kun ei ole halunnut. Ja tämä tietysti tuntuu kamalalta. Ja tiedän kyllä, että hän on harrastanut kanssani sääliseksiä, ja yleensä minusta tuntuu sen jälkeen yhtä pahalta kuin ilman seksiä. Tästäkin on puhuttu paljon. Joitakin vuosia sitten minäkin olin kuulemma kylmempi. Halusin vain seksiä ilman läheisyyttä. Ehkä sekin pitää paikkansa, vaikken sellaista aikaa oikeastaan kykene muistamaan. Harmittaa tietysti, ettei hän silloin ottanut asiaa riittävän painokkaasti puheeksi. Niin kuin minä olen nyt tehnyt jo ainakin kolmen vuoden ajan.
Tiiminä meillä homma toimii ihan hyvin. Hoidan paljon kotitöitä, ja kyllä hän joskus sen itsekin myöntää ja kiittelee. Meillä ei ole isoja riitoja tai muuta. Meillä on melko samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet.
Hän on usein väsynyt ja kokee itsensä kuormittuneeksi. Ja aina sanoo, että rakastaa ja haluaa jatkaa. Sanoo, että häntäkin surettaa, että suhteemme on muuttunut ja siitä on kadonnut jotakin. Mutta kun minun mielestäni vain hän on muuttunut.
Minä vuodesta toiseen mietin, miksi minulle seksi ja toisen haluaminen on niin suuri osa rakkautta? Ja miksi hän haluaa jatkaa, vaikka oletan hänen tietävän, etten ole vuosiin ollut enää onnellinen?
Halusin vain hiukan purkaa sydäntäni. Päivittäin mietin, kannattaako enää jatkaa.
Kommentit (162)
Kertokaas sitten fiksummat, että miten tällainen asia otetaan kunnolla puheeksi? Olen yrittänyt asiasta puhua useampaan kertaa, mutta joko on tullut suuttumista tai sitten ollaan ilmoitettu että kyllä mä edelleen haluan sua. Kuitenkaan tekoja ei näy, eikä tällainen puhuminen ole johtanut mihinkään. Turhauttavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on naiselle sisäänheittotuote pysyvään parisuhteeseen ja miehen sitouttamiseen. Ei se ole mitään tietoista laskelmointia, se on biologista ohjelmointia.
Haluton nainen muuttuu varsin pian eronsa jälkeen samaksi seksipedoksi uuden miehen kanssa, joka oli edellisenkin suhteen alussa. Kunnes taas kierros täyttyy.
Ja, kyllä on poikkeuksia eli naisia, joilla seksuaalinen halu ja ns. panetus on spontaania, ei tilannesidonnaista. Naisia, joita panettaa ja lähtevät etsimään miestä poistamaan tuon panetuksen. Suurinta osaa naista panettaa jos kohdataan sopiva ja oikea kumppaniehdokas (joko lyhyempään tai pidempään kohtaamiseen/suhteeseen.)
Vallitseva asiantuntija liturgiahan on, että naisilla on ihan yhtä vahva seksuaalisuus kuin miehelläkin joka kukoistaisi, jos paha patriarkaatti ei olisi sitä kukistanut. HALOO: Suomessa on ollut avoin seksielämä naiselle mahdollista ilman suvun
Olet sä äijä! Kunnon panokone! Kaikki ei ole yhtä hyviä miehiä kuin sinä! Vai olisiko kuitenkin niin että asia ei ihan noin yksinkertainen ole
Nainen on saanut jo kaiken mitä halusi. Ei ehkä tee sitä tietoisesti, mutta näin on käynyt lukemattomille miehille.
Olen ollut tuossa tilanteessa. Minä erosin ja se oli hyvä ratkaisu. Uusi suhde on kestänyt jo toistakymmentä vuotta ja seksiä harrastetaan lähes päivittäin. Harmi etten valinnut ensimmäisellä kerralla oikein.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut naimisissa yli 20 vuotta ja ainoastaan yhden kerran kieltäytynyt seksistä, kun vauva oli 2 kk vanha ja valvottanut koko yön sairaana, ja olin liian väsynyt.
Muutoin on seksi maistunut aina ja itse tehnyt myös aloitteita ja ehdotellut kokeilemaan uusia juttuja.
Tykkään myös avoimesti ja suoraan puhua seksistä, olen aina ollut avoimesti valmis kokeilemaan uusia juttuja. Ollaan miehen kanssa katsottu yhdessä pornoa ja leikitty vaikka mitä seksileikkejä, asusteita, leluja yms.
Myös suuseksiä ja peppuleikkejä ym.
Olen aina saanut herkästi orgasmeja ja sarjana, jos olen oikein kiihtynyt niin riittää muutama työntö ja saan. Olen saanut myös orgasmin ilman mitään esileikkiä, mies vain tuli suoraan sisään minun pyynnöstä ja sain heti orgasmin ilman, että minuun oli ennen sitä edes koskettu.
Olen aina tiedostanut olevani hyvin korkean libidon omaava nainen. Rakastan seksiä. Tarvitsen seksiä. Lomalla ja viikonloppuisin haluan rakastella joka päivä, ja arkenakin monta kertaa viikossa.
Meitä halukkaitakin naisia löytyy. Ärsyynnyn kun miehet syereotypisoivat naiset pihtareiksi ja että papin aamenen jälkeen loppu se seksielämä.
Se, että sinä haluat seksiä säännöllisesti liitossasi ei paljon lohduta niitä miehiä jotka kärsivät pihtaavasta puolisosta.
Joo-o kyllä se rikkoo ihmistä aika paljon, jos suostuu vaan toisen mieliksi vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Suhde on jumissa. Onneton ei lähde. On lapset ja yhteinen koti. Toinen saattaa uhrautua eikä saa seksiä.
Luin just tänään netistä asiasta läheisriippuvuus. Jäin minäkin odottamaan, jos kuitenkin kaikki onnistuu. Meni 7 vuotta. Tein kaikki kotityöt yms. Ei lapsia.
Lähdin. On vieläkin vaikeaa löytää onnellista oloa. Joskus onnistun.
Kiitos kaikille keskustelijoille. AP kommentoi taas, kun lasten kaitsemiselta ja ruuanlaitolta ehtii. Sain imuroituakin ja hain lapset päiväkodista ennen kuin vaimo tuli kotiin, söi, laittoi pyykit koneeseen ja lähti taas harrastamaan. Palaa niihin aikoihin, kun peittelen lapset sänkyyn. Halasi ja suukotti kuitenkin ennen lähtöä, mikä lämmitti mieltä ja antoi virtaa taas jaksaa hiukan.
Kuten varmaan kaikki tiedämme ja huomaamme, aihe synnyttää ärtymystä ja eripuraa. Monella on samankaltaisia kokemuksia. Erilaisia suhtautumistapoja on paljon. Ja aivan liian usein haluamme yksinkertaistaa ongelman tai löytää syyllisen. Niin minäkin, kun turhautuminen taas iskee.
En usko, että miesten seksi- ja viettelytaidot ovat edes lähimainkaan ainoa syypää tähän uskoakseni melko universaaliin ongelmaan, vaikka ongelma lienee miehille yleisempi. Jos naisella on voimakas halu harrastaa seksiä, ei häntä tarvitse jatkuvasti vietellä tai olla mikään maestro petipuuhissa. Toki pitkässä parisuhteessa tapahtuu tottuminen ja kiihko tasoittuu. Enemmän tai vähemmän varmaan kaikilla.
Mutta siihen uskon, että naisille seksuaalinen nautinto on monimutkaisempi asia. Ja koska se on miehille (useimmille, kenties?) melko yksinkertainen, miesten on vaikea sitä käsittää ja siksi myös huomioida.
Mielestäni olen ymmärtänyt tämän kyllä jo kauan sitten ja siksi yrittänyt erilaisia lähestymistapoja... Olla herkkä tai kova. Kertoa omia näkökulmia ja mieltymyksiä ja kysellä hänen vastaaviaan. Kysellä, onko kaikki hyvin tai miten hän haluaisi tai sitten vaan ottaa kyselemättä (ei nyt väkisin kuitenkaan). Räplätä, hieroa ja hyväillä. Suukotella, suudella ja näykkiä. Sohvalla, suihkussa, sängyssä... Mutta mitään palautetta en saa missään vaiheessa ja vastaus kysymyksiin on, ettei hän oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Makaa yleensä hiljaa paikallaan eikä tee mitään.
Eikö ihan oikeasti voi edes ehdottaa jotakin? Kokeilla jotakin? Jos vaikka toimisikin? Jos siis ihan todella haluaisi vielä minut pitää ja avioliitto jatkaa, kuten väittää... Todella turhauttavaa.
Aivan käsittämättömän onnellisia olette te, joilla homma toimii ja peitto heiluu useasti viikossa - ainakin minun mielestäni. Olen kateellinen.
Lääkäri on mainittu nyt moneen otteeseen. Hän on käynyt hiljattain lääkärissä. Rautakuuri on ollut päällä ehkä pari kuukautta, ja rautavarastojen osalta tilanne oli ilmeisesti jo kriittinen. Voi olla, että tämä on ollut ongelma jo vuosia. Se voisi selittää monta asiaa. Odottelen toiveikkaana tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jatkan vielä...
Olen ottanut tilanteemme nyt aktiivisesti puheeksi viikon verran melkein joka päivä. Tämä oikeastaan siksi, että vuosien saatossa aiemmat purkaukseni on kyllä huomioitu, mutta muutamassa päivässä meno on taas tasaantunut. Pahimmillaan siihen tilanteeseen, ettei vaimo edes hymyile, ei juuri katso päin, saattaa jopa väistää suukon. Hän on muutaman päivän iloinen ja huomaavainen ja sitten tapahtuu muutos. Hän passivoituu, koko ajan väsyttää (vaikka juuri viikonloppuna nukkui kahdet 10 tunnin unet ja minä olen hoitanut kaikki kotityöt!) ja heti kun lapset menevät unille, hän aloittaa voivottelun siitä, kuinka töissä on raskasta tai väsyttää tai päätä tai selkää tai hartioita särkee. Uskon sen olevan lähinnä viesti minulle, että tänä iltana ei kannata yrittää mitään. Pienin lapsemme sentään saa häneltä paljon huomiota ja läheisyyttä. Jatkuvasti kehuja. Isompi ei niinkään, vaikka pieni on vielä hänkin. Tämäkin on pistänyt miettimään, että hän ehkä kärsii jonkinlaisesta empatialaiskuudesta, joka aiheuttaa sen, ettei hän yksinkertaisesti voi esittää olevansa muuta kuin on. Ja sitähän meille aina jankutetaan: ole juuri sellainen kuin olet.
Olen puhunut tilanteestamme tiuhaan myös siksi, että yleensä huomaan vuorokauden sisällä, että niin paljon tärkeitä asioita jäi sanomatta. Tai että hetken ajateltuani hänen sanomisensa ovatkin ristiriidassa siihen nähden, mitä hän on aiemmin sanonut tai kuinka toiminut. Aina jokin tuntuu jäävän kalvamaan. En kai tänne enää muuten kirjoittelisikaan.
No, nyt olemme kuitenkin puhuneet monena iltana. Ensinnäkään en usko, että hän tätä jaksaisi käydä läpi, jos ei todella haluaisi minun kanssani olla. En usko, että hän itkisi, kun puheeksi tulee eroaminen... En halua uhkailla erolla, koska tiedän, ettei se ainakaan asioita paranna. Ja olen tehnyt selväksi, että haluan häntä ja olla hänen kanssaan. Mutta en voi elää tällaisessa suhteessa loputtomiin. (Ja kuinka moni on ajatellut näin ennen minua ja silti elänyt tällaisessa suhteessa...)
Mutta epätoivoisena hetkenä otin eron puheeksi, sillä alkoi tuntua, että muuten hän ei reagoi. Sanoo käsittelevänsä nämä asiat jotenkin itsekseen ja juttelee minulle neturaalilla äänellä, kun minä olen aivan romuna vieressä. Hyvä kun puhutuksi saan.
Todella vaikea on saada häntä puhumaan. Tämän hän selittää sillä, ettei halua loukata tai sanoa mitään, minkä voisin käsittää väärin. Siksi kuulemma puhuu vähän ja miettii sanomisensa tarkkaan.
Edelleen AP jatkaa spämmiä. Ehkä tämä toimii jonkinlaisena terapiana...
Pettämisestä puhuimme. Hän sanoi suoraan aika tyrmistyneenä, että minä tunnen hänet niin hyvin, ettei minun pitäisi edes kuvitella sellaisia. Mutta sitten oli kuitenkin pitkiä hiljaisuuksia. Ja minä jäin miettimään, että mikä siinä hiertää, ettei voi vain sanoa suoraan, että "En ole pettänyt!" No, hän antoi selityksen, että "innostuu ihmisistä", muttei mitenkään seksuaalisella tavalla. Olemme käsitelleet myös sitä, että olen ollut mustasukkainen siitä, että hän puhuu niin paljon työkavereistaan (myös miehistä) ja käy myös heidän kanssaan viettämässä aikaa. Ja heidän ongelmat tuntuvat kuormittavan häntä enemmän kuin se, mitä minä käyn läpi. Ja hän saattaa valehtelematta puhua minulle monta tuntia miespuolisen työkaverinsa perheongelmista viikossa. Ja samaan aikaan minä kuolen hitaasti sisältä. Olen tämänkin hänelle nyt selittänyt, ja hän sanoi ymmärtävänsä pahan oloni aiheeseen liittyen. Olen myöntänyt katsoneeni hänen viestinsä joskus läpi. Pahoittelin sitä tietenkin ja kadun sekä häpeän sitä edelleen. Ehkä etsin sieltä vahvistusta epäilyille ja syytä lopettaa tämä kärsimys.
Pienenä toivonpilkahduksen näen sen, että olemme viime aikoina puhuneet esimerkiksi seksistä melko ujostelemattomasti. Aiemmin keskustelu on ollut kuitenkin melko häveliästä tai käyty kiertoilmauksin. Nyt asioista on puhuttu niiden oikeilla nimillä, joskus jopa huumorin kera.
En tiedä onko järkevää, mutta olen päättänyt olla tekemättä mitään aloitteita seksin suhteen. Hän tietää jo, että haluaisin hänen huomiotaan. Sellaista mikä saisi minut tuntemaan itseni halutuksi, kiinnostavaksi tai edes vaivan arvoiseksi...
Aika varmaan taas näyttää, olenko hänelle sen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna monta vuotta. Joka suhteessa olen ollut hän, joka hoitaa 'kaiken'. Alussa seksiä paljon. Hiipuu. Sitten loppui kokonaan. Ulkonäköni on vaihdellut. Ei vaikuttaneet parisuhteessa liikakilot. Laihduin, mies meni naapuriin. Kun painoin 97, oli seksiä.
Sinkkuna mietin vieläkin teinkö oikein. Jos kuitenkin olisi nyt hyvin. Mitä tekisin toisin. Pitää olla tyytyväinen. Ei seksiä kahteen vuoteen. Jospa joku saisi minutkin syttymään. Ehkä joskus.
Parisuhdeterapiaan. Tekevätkö kotikäyntejä. Vaimon pitää suostua keskustelemaan. Mitä oikein miettii ..
Kyllähän sitä ihmiseen kasvaa kiinni. En usko, että olisin tässä enää ilman yhteisiä lapsiamme. Heille haluaisin tarjota ehjän ja rakastavan kodin, ja siksi teen töitä tämän asian eteen - vaikka usein teenkin yksin.
Olen tosiaan koulumaailmassa töissä ja siellä näen, että usein rikkinäisimmät tapaukset tulevat rikkinäisistä perheistä. On toki poikkeuksiakin, mutta todella vaikeissa tapauksissa taustalla ovat lähes aina eronneet vanhemmat. Jokin siihen eroon tietysti johtaa, ja se jokin voi olla myös se tekijä, joka on tehnyt lapsen elämästä vaikeaa. Mikä on syytä ja mikä seurausta, sitä on vaikea tietää.
Mutta omalla kokemuksellani on vaikea uskoa, että lapset olisivat onnellisempia, jos meillä olisi uudet puolisot. En usko, että he ihan vielä aistivat tai miettivät meidän parisuhteen ongelmia. Mutta ei se vanhemmalla varmaan enää kaukana ole.
Tiedän myös, että vaimoni kuormittuu lapsistamme aivan eri tavalla kuin minä. En ole varma selviäisikö hän yksin lasten kanssa edes viikkoa selväjärkisenä. Hänelle on ehkä jäänyt tuo äitimoodi jotenkin väärällä tavalla päälle. (Tästäkin joku tuolla aiemmin kirjoitti) Hän on koko ajan hermostunut ja tulkitsee lasten itkuja ja muita signaaleja jopa ahdistavan aktiivisesti. Se on myös syy siihen, että koitan antaa hänelle mahdollisimman paljon lapsivapaata aikaa.
Toisaalta, ehkä minun pidempi poissaoloni saattaisi herättää hänet tietyllä tapaa tähän todellisuuteen ja siihen, kuinka mahdotonta tehtävää hän yrittää tehdä lasten kasvatuksesta itselleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaisit kirjeen. Olet taitava kirjoittamaan. Hän lukisi sen kaikessa rauhassa. Ei painostamista eikä syyttelyä.
Hänen kuuluu vastata kirjeellä, sanoin, teoin. Olla rehellinen.
Lapset hoitoon. Menkää sinne missä tapasitte, missä kävitte. Ei kotiin yöksi, jos tuntuu siltä. Treffit. Mitä kirjeestä paljastui. Monta kirjettä.
Vanhan sanonnan mukaan se mihin keskittyy kasvaa. Eli sen sijaan että puhuu ja keskittyy koko ajan siitä mikä on vialla, kannattaa joksikin aikaa fokusouiua siihen mikä on hyvin, sillä se vahvistaa kumppanuutta ja avaa mahdollisuuksia yhdistyä uudelleen henkisesti. Tämä ei ole pikalääke, vaan edellyttää oikeasti sitoutumista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirje on hyvä vinkki. Kiitos. :)
Meinasinkin kirjoittaa hänelle, (ja ehkä vielä sen teenkin) mutta hän sanoi, että minun kuuluu voida puhua hänelle kaikki asiat. Ja niin me puhuimme. Ei tässä ketjussa liene mitään, mitä hän ei tietäisi ja mitä en olisi ottanut puheeksi. Koville otti, mutta viimeisimmän keskustelun jälkeen sanoin, että jokin raskas ja painava on liikahtanut sydämeltä. Pikku hiljaa se kuitenkin hiipii takaisin.
Ja kyllä, yksi ongelmamme on tuo yhteisen ajan puuttuminen. Lähimmät tutut lastenhoitajat (isovanhemmat ja sisarukset) ovat melkein sadan kilometrin päässä. Tämä lienee yksi niistä asioista, joille pitäisi tehdä jotakin ensimmäisenä. Jotta saisimme edes suhteellisen säännöllisesti yhteistä aikaa.
Kyllähän tuo kuulostaa siltä että ero on tulossa ennemmin tai myöhemmin. Aapeen turha toivoa että seksi palautuu lähellekään alkuvuosien tasoa. Ei palaudu, vaan vähenee tasaisen varmasti kunnes loppuu viiden- kymmenen vuoden kuluessa. Nuo pitkät keskustelut jotka vaimo kokee jankkaamisena tai painostamisena lähinnä pahentaa tilannetta.
Osittain tuttua tuo kaikki suhteen muuttuminen lapsiperheen paineissa, itse kyllä naispuoleinen ja aina vahvasti seksuaalinen. Meillä miehellä ehkä sitten katosi sen vanhemmuusroolin alle se nuoruuden intohimo minkä itse myönsikin. Hänelle myöskään läheisyys ei enää sitten suhteen vakiinnuttua ollutkaan kovin törkeää kun itse sellaista kaipaan kovasti. Avioliittomme päättyi sitten 23v jälkeen mikä oli tottakai pettymys mutta pakko sanoa, että näin pari - kolme vuotta eron jälkeen ja uudessa suhteessa niin olen ihan valtavan onnellinen ja kiitollinen että sain näin ihanan suhteen vielä kokea, seksiä ja halua ja läheisyyttä riittää.
Musta tuo sinun tilanne kuulostaa siltä että tilanne ei tuosta tule kohenemaan, ellei kyse ole vaikka just ehkäisypillerien aiheuttamasta haluttomuudesta. Kuulostaa jopa että ihastus vähintään on ulkopuolella, jopa suhde kun ei sitä suoraan kiellä. Sinuna harkitsin ihan sitä eroakin nyt kun aihe sinua nimenomaan ahdistaa niinkin paljon, elämä on liian lyhyt onnettomassa suhteessa kärvistelyyn! Kokemuksen kautta opin tän ja voin omasta puolesta sanoa että ainut oikea ratkaisu oli itselle tämä.
N46
Tässä nämä kirjavinkit:
Himokirja
Iso O - Matkaopas huipulle
Iso O - Harjoituskirja
Mielen seksuaalisuus
Parinvalinnan salaisuus
Pari suhteessa
Trauma ja rakkaus
Joustava mieli parisuhteessa
Elämä haltuun
Happy end
Runkkarin käsikirja
Ei ihme jos naisella ahdistaa. Eihän tuollaista jaksa edes lukea. Ole mies ja lopeta lässytys. Ehkä naisesi haluaa miestä eikä mitään lässyttävää kodinhengetärtä.
Ja vielä yksi kirja: Seksi ja läsnäolo - opas rentoon nautintoon
Jos nainen ei syty enää seksistä, se kertoo siitä, että joko seksissä tai parisuhteessa jokin hiertää = usein seksin laatu.
Suomessa on ollut "naisille avoin seksielämä jo kahden-kolmen sukupolven ajan". Silti tässä ajassa miesten seksi- ja viettelytaidot ovat parantuneet vain vähän, jos ollenkaan. Tämän totean itse miehenä; ja kyllä, olen vehdannut ja harrastanut seksiä juuri niiden naisten kanssa, joiden parisuhteiden loppuvuodet ovat olleet seksittömiä siksi, koska näiden naisten miehiä ei ole kiinnostanut se, mistä nainen tykkää tai se, mikä saisi heidän torttunsa kostumaan. Minua on aina kiinnostanut nämä asiat, joten en ole juuri koskaan haluttomia naisia tavannut.