Miehenä seksittömässä suhteessa - apua!

Korjaan heti otsikkoa. Suhteemme ei ole seksitön. Harrastamme jotakin puuhastelua noin kerran viikossa. Ongelma on se, että vaimo ei enää sitä erityisemmin halua. Suhde varmaankin olisi seksitön, jos minä en tekisi aloitteita ja keskustelisi aiheesta aktiivisesti. Vaimo tyydyttää kyllä itsensä, mutta minä en kuulu siihen kuvioon. Oikeastaan luulin vuosia, että hän ei ole enää lainkaan kiinnostunut seksistä tai että ei voi saada orgasmia.

Ja koska hän ei halua minua, ei myöskään kehu milloinkaan ulkoisia ominaisuuksiani, ei katsele vartaloani tai suutele intohimoisesti. Olen aika sopusuhtainen ja huolehdin ulkonäöstäni sekä hygieniastani hyvin. Liikun ja treenaan vähän, mutta vähintään sen verran, että lihakset pysyvät esillä, vaikken mikään atleetti olekaan. 

Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Alussa seksi oli päivittäistä. Oikeastaan montakin kertaa päivässä. Huomasin seksielämämme hiipuvan muistaakseni niihin aikoihin, kun häitä suunniteltiin. Nyt on sitten jo lapsiakin ja yhteinen asuntolaina.

Olemme puhuneet asiasta viime vuosina aina silloin tällöin. Se on minulle melko vaikeaa, sillä aihe on arka ja tunnen olevani epäviehättävä, epähaluttava, inhottava, itsekäs ja lapsellinen halujeni kanssa, jotka eivät ole juurikaan muuttuneet meidän alkuajoista. Pelkkä ajatus siitä, ettei hän enää halua minua, itkettää. Seksuaalinen itsetuntoni on nykyään olematon ja välillä olen myös aika vainoharhainen... Mietin, pettääkö hän. Mutta ei, aina vakuuttaa, että rakastaa minua ja haluaa jatkaa. 

Vaimo vaikuttaisi olevansa onnellisempi kuin aikoihin. Hän harrastaa ja urheilee. Hänellä on uusia ystäviä ja annan hänelle viikottain vähintään yhden illan lapsivapaata. Viikonloppuisin herään aina lasten kanssa ja teen hänelle aamiaisen joka päivä. Hoidan meillä melkein kaiken siivouksen ja kaiken lasten ulkoiluttamisen, iltasadut ja usein muutkin iltatoimet. Kuskaan enemmän päiväkotiin ja harrastuksiin... Toki vaimokin osallistuu. Miettii vaatteet ja ruuat pääasiassa.

Vaimo on sanonut, että syy haluttomuuteen voi johtua siitä, ettei ole aina osannut tai uskaltanut sanoa ei, kun ei ole halunnut. Ja tämä tietysti tuntuu kamalalta. Ja tiedän kyllä, että hän on harrastanut kanssani sääliseksiä, ja yleensä minusta tuntuu sen jälkeen yhtä pahalta kuin ilman seksiä. Tästäkin on puhuttu paljon. Joitakin vuosia sitten minäkin olin kuulemma kylmempi. Halusin vain seksiä ilman läheisyyttä. Ehkä sekin pitää paikkansa, vaikken sellaista aikaa oikeastaan kykene muistamaan. Harmittaa tietysti, ettei hän silloin ottanut asiaa riittävän painokkaasti puheeksi. Niin kuin minä olen nyt tehnyt jo ainakin kolmen vuoden ajan.

Tiiminä meillä homma toimii ihan hyvin. Hoidan paljon kotitöitä, ja kyllä hän joskus sen itsekin myöntää ja kiittelee. Meillä ei ole isoja riitoja tai muuta. Meillä on melko samanlaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet.

Hän on usein väsynyt ja kokee itsensä kuormittuneeksi. Ja aina sanoo, että rakastaa ja haluaa jatkaa. Sanoo, että häntäkin surettaa, että suhteemme on muuttunut ja siitä on kadonnut jotakin. Mutta kun minun mielestäni vain hän on muuttunut.

Minä vuodesta toiseen mietin, miksi minulle seksi ja toisen haluaminen on niin suuri osa rakkautta? Ja miksi hän haluaa jatkaa, vaikka oletan hänen tietävän, etten ole vuosiin ollut enää onnellinen?

Halusin vain hiukan purkaa sydäntäni. Päivittäin mietin, kannattaako enää jatkaa.