Lemmikkejä hylätään nyt ennätys määrät - eniten ihmisiä yllättää eläinlääkärien laskut

"Niin meinaat vissiin, että Evidensian vika että jollain ei ole varaa pitää lemmikkiä tai hoidattaa sitä??"

No juu, kyllä se aika monessa tapauksessa on. Omistajat ovat samat kansainväliset sijoitusyhtiöt kuin Mustilla ja Mirrillä, ja tuottotavoite samanlainen. Turhia tutkimuksia teetetään jokaisella joka ei osaa sanoa ei. Juuri oli mediassa tapaus jossa murtuneen varpaan hoitaminen oli maksanut 3000 €. Omistaja oli tässä tapauksessa ihan tyytyväisenä maksanut, eli ei ollut halveksimasi vähävarainen. Vertailun vuoksi meillä kävi juuri samanlainen vamma. Päivystysaikaan. Kaikkine nukutuksineen, toimenpiteineen, vahvoine lääkekuureineen, sidetarpeineen ja muine jälkihoitoneen kaikki yht. 300 €. Eli pilkku oli vaihtanut paikkaa. Ei käyty Evidensialla.

Eläimillekin pitäisi olla terveyskeskuksia, niin ahneet eläinlääkärit eivät pääse niin häikäilemättömästi rahastamaan.

Eläinsuojeluyhdistysten ongelma on se että ne haluavat mieluummin pitää kissat kuin antaa ne uusiin koteihin. Lapsenkin saa helpommin adoptoitua kuin kissan yhdistykseltä. Näkevät kaikki ihmiset potentiaalisina eläinrääkkääjinä. Työntekijöissä on selvästi ihmisiä jotka samaistuvat löytöeläimiin, heillä on itsellään hylkäämis- ja kaltoinkohtelutaustaa ja tämän projisoivat eläimiin. Sieltä oikein huokuu epäilys ja ihmisviha kun astuu ovesta sisään.

Turhaa höyryämistä nuo kissojen eläinlääkärikäynnit. Varsinkin kaupunkilaisten sisäkissojen. Kissa täytyy ilman muuta leikkauttaa, mutta sen jälkeen normimeiningillä hoidettu kissa ei tarvitse yhtään rokotusta eikä eläinläkärikäyntiä. Koettu ja todettu.

Ihan sama mulle. Uiduttaa.

Ihmiset itsekkäitä ja esineellistäneet niin lapset kuin lemmikkieläimet. Ei mitään välii.

Tottahan on, että koira EI VOI elää onnellisena kerrostalossa.

Nykyisin inhottaa nähdä pihoilla, kaduilla, busseissa, kaupoissa, ravintoloissa rakkeja. Varsinkin naapureista ne jatkuvat äänet. Fuck.

Olosuhteet kuntoon (koti, piha, aikaa, rahaa hoitoon) ennen koiran hankkimista.

Kerrostalomöllöttäminen ei ole koiran (niistä tulee räksyttäviä tympääntyneitä hulluja rakkeja)  elämää.

Tuohan on eläinrääkkäystä.

Terv.  Eläimiä aidosti rakastava ja arvostava

Kaikki lemmikit pitäisi kieltää, kauheaa eläinrääkkäystä pitää vankina pienissä tiloissa, epäsopivissa ympäristöissä. Kissan kuuluu olla vapaa, samoin lintujen, matelijoiden, jyrsijöiden yms. Omissa maissa ja maanosissa. Ihminen on helvetin ajattelematon ja itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Kiittäkää hallitusta ja kastroija-Purraa.

Aina on jonkun muun syy!? Mitäpä jos ihminen opettelisi ottamaan sen verran vastuuta itsestään, että osaisi edes omaa elämäänsä ja rahatilannettaan miettiä, että onko siihen kisaan tai koiraan varaa. Ei se Purra sitä lemmikkiä sulle kotiin väkisin tuo. Mutta tuo sun kommentti on nii tyypillinen wt-tukiloisen kommentti.

Onneksi kissamme ovat jo hyvän matkaa yli 15 vuotiaita.

Laadukas ravinto ja terveinä ovat olleet koko ikänsä. Seuraavat käynnit ovat sitten lopetuspiikkiä varten ja uusia eläimiä ei ole enää tulossa nousseiden kustannusten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Turhaa höyryämistä nuo kissojen eläinlääkärikäynnit. Varsinkin kaupunkilaisten sisäkissojen. Kissa täytyy ilman muuta leikkauttaa, mutta sen jälkeen normimeiningillä hoidettu kissa ei tarvitse yhtään rokotusta eikä eläinläkärikäyntiä. Koettu ja todettu.

Niin. Kun tarve tulee, vanhan ajan malliin,  kintuista kiinni ja kertaviskaus kivijalkaan pää edellä. 

Nämä on niitä korona-ajan lemmikkejä. Mä haluan nyt lemmikin, ei perehdytty lemmikin omistamiseen yhtään sen enempää. Ei mietitty yhtään mitä sitten kun taas palaan normaalisti töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetetaanko kissa jos siitä tehdään eläinsuojeluilmoitus, vai etsitäänkö uusi koti jota ei ole?

Kissatalot ovat olleet jo pitkään pulassa sen kanssa että Suomessa on liikaa kissoja eikä hylätyille kissoille löydyekotia. Siksihän tätä kissojen pakkoleikkaamista halutaan niin kiivaasti jotta saataisin kattien lisääntyminen loppumaan ja hallintaan.

Eläinsuojeluyhdistykset ovat itse syypäitä kissaruuhkaansa, moni ottaisi VAIN yhden kissan! Mutta kun kotona pitäisi olla jo valmiiksi kissakaveri tai sitten joutuisi ottamaan kaksi kissaa. Tämä älytön "sääntö" karsii ottajia ja suojat täyttyvät.

Minullekin kelpaisi YKSI kissa, sen jaksaisin talouden puolesta hoidattaa ja varmasti näin eläkeläisenä aikani riittäisi leikittämiseen ja virikkeiden luomiseen, mutta kun ei niin ei...

Vierailija kirjoitti:

Turhaa höyryämistä nuo kissojen eläinlääkärikäynnit. Varsinkin kaupunkilaisten sisäkissojen. Kissa täytyy ilman muuta leikkauttaa, mutta sen jälkeen normimeiningillä hoidettu kissa ei tarvitse yhtään rokotusta eikä eläinläkärikäyntiä. Koettu ja todettu.

Tämä on täysin totta. Toki voi tulla sairauksia, mutta mitään rokotuksia ja tarkastuksia ei em. tilanteessa todellakaan tarvita terveille eläimille.

Aina on ollut myös lemmikkien omistajia, jotka eivät käytä eläimiään eläinlääkärissä milloinkaan. Vaikka olisi rahaakin niin lemmikin hoito on ihan retuperällä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla taas on niin eksoottisia eläimiä, ettei eläinlääkärit tiedä niistä mitään.

Myös eksoottisiin eläimiin erikoistuneita eläinlääkäreitä löytyy. Pitää vain nähdä vaivaa että sellaisen löytää. 

On unohdettu että se eläinkin on elävä olento ja on otettu lemmikki miettimättä että se maksaa tai että taloustilanne voi muuttua tulevaisuudessa. Esimerkiksi kissan kanssa suositus on se että eläinlääkärillä käytäisiin vähintään neljä kertaa vuodessa päivystyskäynnillä ja lähdettäisiin heti eläinlääkäriin jos eläimen käytös muuttu, on väsyneempi tai aktiivisempi. Vähempi lasketaan vakavaksi eläinrääkkäykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Sitä kannattaa miettiä että onko eläintä otettaessa tilanne sellainen että se pysyy samana ja vaikaina seuraavat 20 vuotta tai lasta hankittaessa seuraavat 18 vuotta vai onko liian korkea riski esimerkiksi menettää työt sinä aikana. Jos katsoo että ei ole, niin silloin se lemmikki tai lapsi kannattaa jättää hankkimatta koska se on parempi kuin aiheuttaa toiselle kärsimystä kotitalouden muuttuneen taloustilanteen takia.

Muuten hyvä mutta et sinäkään voi tietää mitä 20 vuoden aikana tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä kannattaa miettiä että onko eläintä otettaessa tilanne sellainen että se pysyy samana ja vaikaina seuraavat 20 vuotta tai lasta hankittaessa seuraavat 18 vuotta vai onko liian korkea riski esimerkiksi menettää työt sinä aikana. Jos katsoo että ei ole, niin silloin se lemmikki tai lapsi kannattaa jättää hankkimatta koska se on parempi kuin aiheuttaa toiselle kärsimystä kotitalouden muuttuneen taloustilanteen takia.

Kukaan ei voi varmuudella tietää elämäänsä eteenpäin 20 vuotta, eikä lyhyempääkään aikaa. Eli tuolla logiikalka kukaan ei voi hankkia lemmikkiä tai lasta.

Siinä tapauksessa jos et siihen pysty niin sinun ei kannata hankkia sen en lemmikkiä kuin ensimmäistäkään lasta.

Olisipa äitisi tajunnut olla hankkimatta sinuakin.

Onhan se ihan eri, että onko aikoinaan eläintä hankittaessa ollut hyvä taloustilanne ja säästöjä VAI onko jo eläintä ostaessaan persaukeinen. Kelle vaan voi tulla se työttömyys tai onnettomuus ja isotkin säästöt huveta, mutta sitä en mitenkään ymmärrä enkä hyväksy, että eläin ostetaan vaikka pankkitilin saldo on nolla, otetaan vaikka joku Santander-luotto kun on pakko saada eläin, koska "köyhälläkin on oikeus omistaa lemmikki" ja sitten kun se sairastuu, itketään miten kallista on hoitaminen.

Olis mullakin rahaa ostaa vaikka hevonen, mutta ei mulla olis varaa edes sen perus ylläpitoon, saati johonki ähkyleikkaukseen päivystysaikana.

Harva tietää elämäänsä varmasti edes 2-3 vuoden päähän, äärimmäisen harva osaa ennustaa mitä elämään kuuluu 10 vuoden kuluttua.

Työpaikka voi mennä alta, eikä uutta löydykään tilalle. Yritys tekee konkurssin kun markkinat muuttuvat syystä tai toisesta yllättäen, kuten korona. Tulee fyysisiä sairauksia, avioeroja tai perheen lapset sairastuvat. Ajaudutaan velka-tai päihdeongelmiin. Tulee työkomennuksia ulkomaille tai kärsitään kroonisesta työstressistä joka syö voimavaroja. Tukiverkostot, jotka ovat auttaneet vuosia arjessa koiran hoidossa muuttavatkin yllättäen muualle, yms yms. 

Täytyy myös muistaa, että riittävät taloudelliset resurssit lemmikin hoitamiseksi ovat vain yksi osa-alue hyvää eläimen hoitoa. Esimerkiksi koirien kanssa vähintäänkin yhtä tärkeää on se kaikki muu vaivannäkö ja paneutuminen joka tehdään koiran hyvinvoinnin eteen, kuten riittävän ulkoilun ja muun aktivoinnin tarjoaminen, eläimelle sopiva ja mielekäs asuinympäristö sekä investoiminen etenkin maalla omakotitalossa asuttaessa aidattuun pihaan, laadukkaan ja monipuolisen ruokavalion tarjoaminen, sosiaalisten koira kontaktien tarjoaminen (jos on sen luonteinen), osaava koulutus ja yleisesti lempeä suhtautuminen eläimeen. Se, että on varaa maksaa tuhansien tai kymmenien tuhansien eläinlääkäri laskuja ei siis vielä yksistään takaa eläimen hyvinvointia paitsi fyysisen terveyden osalta, osittain. 

Siitä olen samaa mieltä, ettei markkinatalous ole oikea malli kaikilla aloilla, kuten eläinten hoidossa. Siinä käy juuri näin kun Suomessakin on jo pitkälti käynyt. Jokin suuri kv toimija ostaa hiljalleen pienet toimijat ulos markkinoilta, ja hetken kuluttua se monopoliasemansa turvin voi nostaa palveluiden hintoja. 

Suomessa olisi syytä panostaa nykyistä enemmän kunnallisten El palveluiden tarjontaan, että eläinten terveydenhoidolle olisi olemassa aidosti muitakin vaihtoehtoja. Toki ymmärrän, että esimerkiksi kalliita eläinsairaaloita erikoislaitteineen ei voi montaa perustaa näin pieneen maahan ja suurilla kv yrityksillä on valitettavasti parhaat taloudelliset resurssit niitä perustaa nykyisessä systeemissä. Mutta perushoitoa tarjoavia eläinlääkäriasemia saisi kyllä olla enemmän myös kunnallisina, ympäri maata. 

Voi pyhä yksinkertaisuus. Jos elämässä tilanne muuttuu niin ettei ole varaa enää pitää sitä lemmikkiä niin silloin se lopetetaan tai etsitään uusi koti. Ei tarvitse tietää pysyykö elämäntilanne samana koko elämän. Jos ei ole varaa hoitaa lemmikkinsä sairauksia työkyvyttömyyden tai muun syyn vuoksi niin silloin tehdään se mikä on eläimelle parasta. Eli lopetus tai uusi koti jolla on varaa eläimeen. Eihän se nyt niin ole että pidetään sitten sairasta eläintä itsellään kituen kun ei ole varaa eläinlääkäriin. Siinä vaiheessa on se ihan sama vaikka se fifi olisi sinuun kiintynyt. Eläin sanoisi jos pystyisi että minuun sattuu, päästä tuskista tai vie jollekin joka voi auttaa.